Lue keskustelun säännöt.
Pääseehän lapsosesi varmasti sosioekonomisesti OIKEAAN kouluun - erot hurjia!
14.02.2019 |
HS: "PÄÄKAUPUNKISEUDUN peruskoulut ovat keskimäärin oppimistuloksiltaan koko maailman kärkeä, mutta alueella on myös kouluja, joiden osaamistaso on samaa kuin Chilessä tai Bulgariassa. Esimerkiksi luonnontieteissä heikoimpien ja parhaiden koulujen osaamisero vastaa kolmen vuoden koulunkäyntiä.
Tutkijoiden mukaan ero oppimistuloksissa selittyy ennen kaikkea koululaisten taustalla. Suurissa kaupungeissa on alueita, jotka eroavat sosioekonomisesti toisistaan huomattavasti, ja erot ovat kasvussa.
Koulushoppailu uhkaa kiihdyttää koulujen eriytymiskehitystä entisestään. Suomessakin on havaittu, että jotkut koulutetut vanhemmat ovat alkaneet välttää lastensa päätymistä huonomaineiseen kouluun. Keinot ovat monet: asuinpaikan valinta, harvinaisen A-kielen opiskeleminen tai painotetulle luokalle hakeutuminen."
Paitsi opetus lasten tulevaisuuteen vaikuttaa luonnollisesti hyvin paljon se KAVERIPIIRI, joka koulusta löytyy.
Heikommista kouluissa pääosa opettajien työstä menee siihen, että yritetään pitää heikot mukana ja paremmat jäävät vaille huomiota.
Kommentit (638)
Itä-Helsingin yläasteella matematiikka, fysiikka ja kemia oli käytännössä lopetettu vuosia sitten ja niillä tunneilla lähinnä katseltiin videoita ja väiteltiin opettajan kanssa. Parin oppilaan "pienryhmä" opiskeli itsekseen asioita käytävällä samalla kun luokkahuoneessa oli sirkus käynnissä.
Ylipäätään joka päivä oli oppitunnin keskeyttävää häiriköintiä jossa tunti siis oikeasti keskeytyi siksi aikaa kun akuutti riitatilanne ja vaikka välitunnilla sattunut konflikti selvitettiin.
Jokainen yläasteen päivä oli kuin paikallaan vetelehtimistä ja meno muistutti päiväkotia. Korkeatasoiseen lukioon jatkaessa koin jälkikäteen vahvasti, että vuosien ajan potentiaaliani oli haaskattu yläasteen toimesta. Toiset olivat opiskelleet jo lukiokursseja ylästeella kun meillä ei edes koskettu perusasteen oppikirjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti onkin valtaisa ihme, että lapsemme pääsivät täältä "käpykylän" tavisperuskoulusta ja lukiosta opiskelemaan, toinen lääkikseen ja toinen oikikseen. Ja ihan nyt 2010-luvulla.
Eikä koko koulunkäynnistä, luokkavalinnoista ym. tarvinnut ikinä sen kummemmin hössöttää. Totta kai heitä on aina opiskelemaan kannustettu, se on selvä, mutta itse ovat pitkälti koulunkäynnistään huolehtineet.
Vanhoista kavereista molemmilla osa on ihan vaan amiksen käyneitä, että ilmeisen huonossa seurassakin ovat joutuneet varttumaan.. Ehkä vanhempien akateemisuus on sitten vähän kompensoinut, vaikka emme tämän ketjun standardeilla varmastikaan ole tehneet läheskään tarpeeksi lasten opintoja ajatellen.
Sivusta olen seurannut pääkaupunkiseudulla kouluista panikoivia sukulaisia. Heillä tuntuu olevan juuri näitä päähänpinttymiä, että lapsesta ei voi tulla esim. lääkäriä, ellei tämä pääse ns. huippulukioon. Eipä pidä paikkaansa.
Pienempien paikkakuntien koulut ovat varsin tasapaksuja. Pääkaupunkiseudulla taas on erittäin hyviä ja erittäin huonoja kouluja. Ja tämä on tutkittu.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti onkin valtaisa ihme, että lapsemme pääsivät täältä "käpykylän" tavisperuskoulusta ja lukiosta opiskelemaan, toinen lääkikseen ja toinen oikikseen. Ja ihan nyt 2010-luvulla.
Eikä koko koulunkäynnistä, luokkavalinnoista ym. tarvinnut ikinä sen kummemmin hössöttää. Totta kai heitä on aina opiskelemaan kannustettu, se on selvä, mutta itse ovat pitkälti koulunkäynnistään huolehtineet.
Vanhoista kavereista molemmilla osa on ihan vaan amiksen käyneitä, että ilmeisen huonossa seurassakin ovat joutuneet varttumaan.. Ehkä vanhempien akateemisuus on sitten vähän kompensoinut, vaikka emme tämän ketjun standardeilla varmastikaan ole tehneet läheskään tarpeeksi lasten opintoja ajatellen.
Sivusta olen seurannut pääkaupunkiseudulla kouluista panikoivia sukulaisia. Heillä tuntuu olevan juuri näitä päähänpinttymiä, että lapsesta ei voi tulla esim. lääkäriä, ellei tämä pääse ns. huippulukioon. Eipä pidä paikkaansa.
Jatkossa korkeakouluihin mennään yo-todistuksilla. Siksi se lukion merkitys korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti onkin valtaisa ihme, että lapsemme pääsivät täältä "käpykylän" tavisperuskoulusta ja lukiosta opiskelemaan, toinen lääkikseen ja toinen oikikseen. Ja ihan nyt 2010-luvulla.
Eikä koko koulunkäynnistä, luokkavalinnoista ym. tarvinnut ikinä sen kummemmin hössöttää. Totta kai heitä on aina opiskelemaan kannustettu, se on selvä, mutta itse ovat pitkälti koulunkäynnistään huolehtineet.
Vanhoista kavereista molemmilla osa on ihan vaan amiksen käyneitä, että ilmeisen huonossa seurassakin ovat joutuneet varttumaan.. Ehkä vanhempien akateemisuus on sitten vähän kompensoinut, vaikka emme tämän ketjun standardeilla varmastikaan ole tehneet läheskään tarpeeksi lasten opintoja ajatellen.
Sivusta olen seurannut pääkaupunkiseudulla kouluista panikoivia sukulaisia. Heillä tuntuu olevan juuri näitä päähänpinttymiä, että lapsesta ei voi tulla esim. lääkäriä, ellei tämä pääse ns. huippulukioon. Eipä pidä paikkaansa.
Pienempien paikkakuntien koulut ovat varsin tasapaksuja. Pääkaupunkiseudulla taas on erittäin hyviä ja erittäin huonoja kouluja. Ja tämä on tutkittu.
Tää on totta lukioissakin. On ne ysi ja yli -lukiot ja sitten on ne kuppaset lukiot.
Viime vuonna yritettiin Helsingistä löytää vitossijalle lukio, jossa olis ka noin 8,5. Eipä ollut. Lauttasaari liian hankalan matkan takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa veroprosenttia minä Helsingissä maksan kuin ne joilla lähikouluna on jokin hyvä koulu. Miksi minulla ei sitten olisi oikeutta laittaa lapsiani hyvään kouluun?
Tää aihe kalvaa ennen kaikkea laiskoja ja tyhmiä ja saamattomia. Siskoani syö suunnattomasti se, että olen kuskannut lapseni jo alle kouluikäisestä kielikoulun eskariin ja jaksanut panostaa lasteni koulunkäyntiin kaikin mahdollisin tavoin.
Toivottavasti lapsistasi kasvaa hyvässä koulussa mukavampia ja ystävällisempiä ihmisiä kuin sinä vaikutat olevan. Olen hyvin surullinen siitä, mihin tämä maailma ihmisineen on menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
:D juuri näin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa veroprosenttia minä Helsingissä maksan kuin ne joilla lähikouluna on jokin hyvä koulu. Miksi minulla ei sitten olisi oikeutta laittaa lapsiani hyvään kouluun?
Tää aihe kalvaa ennen kaikkea laiskoja ja tyhmiä ja saamattomia. Siskoani syö suunnattomasti se, että olen kuskannut lapseni jo alle kouluikäisestä kielikoulun eskariin ja jaksanut panostaa lasteni koulunkäyntiin kaikin mahdollisin tavoin.
Toivottavasti lapsistasi kasvaa hyvässä koulussa mukavampia ja ystävällisempiä ihmisiä kuin sinä vaikutat olevan. Olen hyvin surullinen siitä, mihin tämä maailma ihmisineen on menossa.
Ketä kiinnostaa sinun mielialasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.
Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta.
Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.
Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.
Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).
Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.
Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.
Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.
Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.
Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.
Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.
T. Kielten ope
Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.
Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.
Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.
Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.
Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.
Kun opetuksessa on käytössä oikeanlainen oppimateriaali, se kaikki aika tuhraannu siihen, että oppilaat laatii sen oppimateriaalin siellä joka tunnilla aina uudestaan. Käsitätkö?
Kannattaa ehdottomasti kannustaa lahjakasta lasta hyvään kouluun. Omat silmäni ovat avautuneet tyttären ylä-asteen myötä, halusi itse matematiikkapainotteiselle ylä-asteelle, itse olin asennoitunut lähikouluun juurikin matkan, kavereiden ja turvallisuuden vuoksi. Ero uuden ja vanhan koulun välillä on kuin yöllä päivällä, uudessa koulussa kannustavat paitsi riittävän vaativat opettajat, myös lahjakkaat luokkatoverit. Tytär itse on huomannut, miten paljon pidemmällä perustiedoissa muiden koulujen oppilaat ovat, on kuitenkin pärjännyt hyvin, oppinut myös tekemään työtä, ennen läksyt hoituivat minuutissa. Paineita saattaa tulla, tässä mielestäni on kodilla suuri rooli, koti on se paikka, jossa toivottavasti tuetaan, kannustetaan ja lohdutellaan tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ovat käyneet espoolaiset huippukoulut, jotka ovat sattuneet olemaan myös lähikoulut. Myönnetään, että 20 vuotta sitten asuinpaikkaa valitessa yksi merkittäviä valintaperusteita oli juuri se, että seudun koulut ovat hyvät. Kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta on ollut, mutta vain hyvällä (työperäisellä) tavalla.
Hesari tapaa koko ajan tuoda esiin sitä, miten hyvät eivät opi hyvässä koulussa enempää kuin muutenkaan, eivätkä kärsi vaikka joutuisivatkin opiskelemaan haasteellisessa ympäristössä, ja päin vastoin vieläpä oppivat "nykyelämässä tarvittavia hyödyllisiä taitoja". Omien havaintojeni perusteella on kuitenkin päivänselvää, että totta KAI hyvät kärsivät 12 vuodesta keskellä mankilaumaa.
Niin totta.
En voi uskoa, että joku on mennyt poistattamaan alkuperäisen viestin. Lehdessä taisi joku suuttua, asenne edellä mennyt toimittaja tai joku, jolla on pioneita päähineessä.😙
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa veroprosenttia minä Helsingissä maksan kuin ne joilla lähikouluna on jokin hyvä koulu. Miksi minulla ei sitten olisi oikeutta laittaa lapsiani hyvään kouluun?
Tää aihe kalvaa ennen kaikkea laiskoja ja tyhmiä ja saamattomia. Siskoani syö suunnattomasti se, että olen kuskannut lapseni jo alle kouluikäisestä kielikoulun eskariin ja jaksanut panostaa lasteni koulunkäyntiin kaikin mahdollisin tavoin.
Toivottavasti lapsistasi kasvaa hyvässä koulussa mukavampia ja ystävällisempiä ihmisiä kuin sinä vaikutat olevan. Olen hyvin surullinen siitä, mihin tämä maailma ihmisineen on menossa.
Sama kävi mielessä. Moni tämän keskustelun koulupakkomielleäiti vaikuttaa niin pahansuovalta, että ihan hirvittää millaisia ihmisiä heidän jälkeläisistään kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti onkin valtaisa ihme, että lapsemme pääsivät täältä "käpykylän" tavisperuskoulusta ja lukiosta opiskelemaan, toinen lääkikseen ja toinen oikikseen. Ja ihan nyt 2010-luvulla.
Eikä koko koulunkäynnistä, luokkavalinnoista ym. tarvinnut ikinä sen kummemmin hössöttää. Totta kai heitä on aina opiskelemaan kannustettu, se on selvä, mutta itse ovat pitkälti koulunkäynnistään huolehtineet.
Vanhoista kavereista molemmilla osa on ihan vaan amiksen käyneitä, että ilmeisen huonossa seurassakin ovat joutuneet varttumaan.. Ehkä vanhempien akateemisuus on sitten vähän kompensoinut, vaikka emme tämän ketjun standardeilla varmastikaan ole tehneet läheskään tarpeeksi lasten opintoja ajatellen.
Sivusta olen seurannut pääkaupunkiseudulla kouluista panikoivia sukulaisia. Heillä tuntuu olevan juuri näitä päähänpinttymiä, että lapsesta ei voi tulla esim. lääkäriä, ellei tämä pääse ns. huippulukioon. Eipä pidä paikkaansa.
Pienempien paikkakuntien koulut ovat varsin tasapaksuja. Pääkaupunkiseudulla taas on erittäin hyviä ja erittäin huonoja kouluja. Ja tämä on tutkittu.
Juuri näin. Ei voi verrata peräkylän peruskoulua isojen kaupunkien kouluihin. Pikkukylän koulussa on koko ikäluokka, porvarin ja duunarin lapset ja vain vähän vieraskielisiä/kielipuolia. Ison kaupungin hyvässä koulussa on vain akateemisesti lahjakkaita ja huonossa koulussa enemmistö oppilaista ei osaa edes suomea.
Samoin on lukioissa. Parhaissa isojen kaupunkien lukioissa kaikkien keskiarvo on pitkälti yli ysin ja huonoissa kenelläkään ei ole kasia parempaa. Pikkupaikkakunnan lukiossa on koko läpileikkaus eli myös niitä hyviä oppilaita.
Ihan turha puhua mistään Suomen koululaitoksen hyvyydestä kun ne tulokset joilla on väliä ovat todella huonot. Suomalaiset eivät pärjää mitenkään hyvin kun lasketaan menestystä peruskoulun jälkeen ja työelämässä. Suurin osa ei edes päädy työelämään. Suomalaiset tulokset lasten oppimisesta ovat myös hämärän rajamailla sillä kukaan ei tarkista onko opettaja arvioinut oikein oppilaan osaamistason toisin kuin ulkomailla jossa tehdään oppilaille tietyin väliajoin maanlaajuinen testi jonka tulkitsemisessa oppilaan opettajalla ei ole mitään tekoa. Se jos joku kertoo että Suomessa homma ei toimi kun todelliset tulokset eivät vastaa opettajien antamia arvioita. Kympin oppilas Suomessa ei keskimäärin pärjää yhtä hyvin elämässään kuin muualla maailmassa opiskellut kympin oppilas.
Parhaiten elämässään taloudellisesti ja työuran kohdalla pärjänneet suomalaiset eivät yleensä ole niitä kympin oppilaita vaan nimenomaan niitä joista opettajat eivät ole tykänneet ja jotka eivät ole Suomen koulumaailmassa viihtyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa veroprosenttia minä Helsingissä maksan kuin ne joilla lähikouluna on jokin hyvä koulu. Miksi minulla ei sitten olisi oikeutta laittaa lapsiani hyvään kouluun?
Tää aihe kalvaa ennen kaikkea laiskoja ja tyhmiä ja saamattomia. Siskoani syö suunnattomasti se, että olen kuskannut lapseni jo alle kouluikäisestä kielikoulun eskariin ja jaksanut panostaa lasteni koulunkäyntiin kaikin mahdollisin tavoin.
Toivottavasti lapsistasi kasvaa hyvässä koulussa mukavampia ja ystävällisempiä ihmisiä kuin sinä vaikutat olevan. Olen hyvin surullinen siitä, mihin tämä maailma ihmisineen on menossa.
Sama kävi mielessä. Moni tämän keskustelun koulupakkomielleäiti vaikuttaa niin pahansuovalta, että ihan hirvittää millaisia ihmisiä heidän jälkeläisistään kasvaa.
Mollaaminen ja nimittely ja lasten haukkuminen ei sitten ole ollenkaan pahansuopaa.
Sinä olet paitsi laiska, tyhmä ja saamaton, myös armottoman kade.
Vierailija kirjoitti:
Itä-Helsingin yläasteella matematiikka, fysiikka ja kemia oli käytännössä lopetettu vuosia sitten ja niillä tunneilla lähinnä katseltiin videoita ja väiteltiin opettajan kanssa. Parin oppilaan "pienryhmä" opiskeli itsekseen asioita käytävällä samalla kun luokkahuoneessa oli sirkus käynnissä.
Ylipäätään joka päivä oli oppitunnin keskeyttävää häiriköintiä jossa tunti siis oikeasti keskeytyi siksi aikaa kun akuutti riitatilanne ja vaikka välitunnilla sattunut konflikti selvitettiin.Jokainen yläasteen päivä oli kuin paikallaan vetelehtimistä ja meno muistutti päiväkotia. Korkeatasoiseen lukioon jatkaessa koin jälkikäteen vahvasti, että vuosien ajan potentiaaliani oli haaskattu yläasteen toimesta. Toiset olivat opiskelleet jo lukiokursseja ylästeella kun meillä ei edes koskettu perusasteen oppikirjoihin.
Tällaistahan se arkipäivä ikävä kyllä lähiökouluissa on. Olen esikoisen koulunkäyntiä seurannut kauhulla. Fysiikan tunnit kuluvat YouTube videoiden katseluun (opettaja näyttää kissavideoita, eivät siis liity lainkaan aiheeseen) tai muiden rähinöinnin seuraamiseen. Välillä leipiintynyt opettaja yksinkertaisesti vain poisuu luokasta ja jättää oppilaat oman onnensa nojaan. Me on opiskeltu koko yläkoulun fysiikka kotona, minä humanistina koitan parhaani auttaa ja lapsi itse pänttää kirjasta. Rehtorille kun on valitettu niin tulos on olkien kohauttelua.
Minä en ymmärrä tätä tavisperheiden haukkumista. Eikös se teistä huippukoulujankkaajista ole vain parempi, ettei iso osa vanhemmista edes yritä saada lapsiaan sinne huippukouluihin, niin teidän lapsillanne on sinne paremmat saumat? Mikä ihme motivaatio teillä on haukkua kouluvalinnat rennommin ottavia äitejä tyhmiksi, saamattomiksi, lapsistaan välittämättömiksi..? Luulisi, että te vaan myhäilisitte, että hehe tuossa taas yksi äiti jonka lapsi EI kilpaile meidän Sitruunamelissa-Jessikan kanssa lääkispaikasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa veroprosenttia minä Helsingissä maksan kuin ne joilla lähikouluna on jokin hyvä koulu. Miksi minulla ei sitten olisi oikeutta laittaa lapsiani hyvään kouluun?
Tää aihe kalvaa ennen kaikkea laiskoja ja tyhmiä ja saamattomia. Siskoani syö suunnattomasti se, että olen kuskannut lapseni jo alle kouluikäisestä kielikoulun eskariin ja jaksanut panostaa lasteni koulunkäyntiin kaikin mahdollisin tavoin.
Toivottavasti lapsistasi kasvaa hyvässä koulussa mukavampia ja ystävällisempiä ihmisiä kuin sinä vaikutat olevan. Olen hyvin surullinen siitä, mihin tämä maailma ihmisineen on menossa.
Sama kävi mielessä. Moni tämän keskustelun koulupakkomielleäiti vaikuttaa niin pahansuovalta, että ihan hirvittää millaisia ihmisiä heidän jälkeläisistään kasvaa.
Mollaaminen ja nimittely ja lasten haukkuminen ei sitten ole ollenkaan pahansuopaa.
Sinä olet paitsi laiska, tyhmä ja saamaton, myös armottoman kade.
Siis kade mistä? :D Kyvyttömyydestä keskustella ilman lapsellista haukkumista? Joo kyllä, tosi kade olen, ihan oikein arvattu.
Ilmeisesti onkin valtaisa ihme, että lapsemme pääsivät täältä "käpykylän" tavisperuskoulusta ja lukiosta opiskelemaan, toinen lääkikseen ja toinen oikikseen. Ja ihan nyt 2010-luvulla.
Eikä koko koulunkäynnistä, luokkavalinnoista ym. tarvinnut ikinä sen kummemmin hössöttää. Totta kai heitä on aina opiskelemaan kannustettu, se on selvä, mutta itse ovat pitkälti koulunkäynnistään huolehtineet.
Vanhoista kavereista molemmilla osa on ihan vaan amiksen käyneitä, että ilmeisen huonossa seurassakin ovat joutuneet varttumaan.. Ehkä vanhempien akateemisuus on sitten vähän kompensoinut, vaikka emme tämän ketjun standardeilla varmastikaan ole tehneet läheskään tarpeeksi lasten opintoja ajatellen.
Sivusta olen seurannut pääkaupunkiseudulla kouluista panikoivia sukulaisia. Heillä tuntuu olevan juuri näitä päähänpinttymiä, että lapsesta ei voi tulla esim. lääkäriä, ellei tämä pääse ns. huippulukioon. Eipä pidä paikkaansa.