Pääseehän lapsosesi varmasti sosioekonomisesti OIKEAAN kouluun - erot hurjia!

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä koulushoppailijat kulkee matkat? Olen luullut että koulukyyteihin on oikeus vain siihen lähimpään kouluun. En siiis todellakaan tiedä eikä asia edes kosketa. Kunhan mietin. Tuntuisi epäreilulta, että lähikouluun pitäisi pyöräillä vesisateessa samalla kun koulushoppailijat istuu taksissa.

Hölmö. Onko tuollaisia idiootteja olemassa? Ei Helsingissä taksissa istu kuin liikuntarajoitteiset.

Painotettuun opetukseen saa Hsl:n lipun kaupungin piikkiin. Lukiomatkathan jokainen maksaa kaikkialla itse.

Kysyminen, silloin kun ei tiedä, on kaikkea muuta kuin hölmöä.

Minusta vaan tuntuu hurjalta ajatella, että pienet lapset matkustaa pitkin pk-seutua omillaan. Joku 9v. osaa varmasti mennä dösällä sen muutaman pysäkin, mutta entä pidemmät matkat.

Millä lailla ”pitkin pk-seutua?” Harva nyt kaupunkien rajoja ylittelee. Osa painotuksista alkaa vasta kolmosella tai seiskalla, Sykiinkin mennään vasta kolmoselle.

Idioottikysymykset ovat hölmöjä.

Tällaisten vanhempien lapsiako näissä hyvissä kouluissa on? Selvä kiusaaja.

Helsinki on yksistään alueena suuri. Jos perhe asuu vaikka Arabiassa ja haluaa lapsensa sinne SYK:uun, niin onhan sieltä matkaa. Mutta en minä väitellä halunnut. Joillain ihmisillä on vaan ilmeisesti tarve tarttua kaikkeen, mistä saa aiheen lytätä muita.

Enää en kommentoi.

Suora bussi. 36 minuuttia. 600 metriä kävelyä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Islamin opetus pitää keskittää tiettyihin kouluihin. Se vetää magneetin tavoin kalifaatin lapset niihin kouluihin jolloin keskimäärin kantasuomalaisten lasten oppimistulokset paranevat koska luokissa on vähemmän häiriötekijöitä.

Olet väärässä sikäli, että koulujen uskonnon opetus on lähtökohtaisesti tunnustuksetonta.

Jos lapselleen haluaa tunnustuksellista opetusta, tapahtuu se koulutuntien ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä koulushoppailijat kulkee matkat? Olen luullut että koulukyyteihin on oikeus vain siihen lähimpään kouluun. En siiis todellakaan tiedä eikä asia edes kosketa. Kunhan mietin. Tuntuisi epäreilulta, että lähikouluun pitäisi pyöräillä vesisateessa samalla kun koulushoppailijat istuu taksissa.

Hölmö. Onko tuollaisia idiootteja olemassa? Ei Helsingissä taksissa istu kuin liikuntarajoitteiset.

Painotettuun opetukseen saa Hsl:n lipun kaupungin piikkiin. Lukiomatkathan jokainen maksaa kaikkialla itse.

Koko tässä keskustelussa oli kyse pk-seudun kouluista. Muualla asuvat ovat aiheesta ihan pihalla, koska tuskin siellä muutamissa lukioissa mitään koulushoppausta kannattaa harrastaa. Opettajat ovat kaikissa ihan hyviä ja oppilasaines samanlaista. Ainoa paikka koko Suomessa on pk-seutu, jota tämä koskee. Pakko on kuitenkin tulla pätemään omien lasten menestyksestä lähilukion jälkeen.

Tajutkaa nyt, että kaikissa lukioissa ei saa sitä perusoppimäärää luettua, jos koulu on ns. huono. Tasoerot ovat niin suuria, mutta ei se mitään vaikuta, jos lapsi ei halua mihinkään vaikeapääsyiselle alalle. Mutta jos lapsi haluaa yliopistoon kotiseudulleen (HY) vaikeapääsyiselle alalle, niin on pakko miettiä mihin kouluun pitää mennä. Tilanne on muuttunut siitä kun itse olin nuori. Kirjoitin tuonne aivan alkuun oman tarinamme, lähin yläaste oli oppimäärältään eliittikoulua selvästi jäljessä enkä usko, että lapsemme olisi päässyt haluamaansa paikkaan (HY) ilman koulushoppausta.

Ma mu -alueilla myös kantaväestö on elämänhallinnaltaan hukassa. Ihan ensiksi kannattaa ostaa se asunto, pienikin, parhaalta alueelta, mihin on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Islamin opetus pitää keskittää tiettyihin kouluihin. Se vetää magneetin tavoin kalifaatin lapset niihin kouluihin jolloin keskimäärin kantasuomalaisten lasten oppimistulokset paranevat koska luokissa on vähemmän häiriötekijöitä.

Olet väärässä sikäli, että koulujen uskonnon opetus on lähtökohtaisesti tunnustuksetonta.

Jos lapselleen haluaa tunnustuksellista opetusta, tapahtuu se koulutuntien ulkopuolella.

Kysyn ihan tietämättömyyttäni, kun ei ole lapsia Suomessa koulussa:

- veisataanko siellä yhä virsiä? (pl. Suvivirsi)

- kerrotaanko Jeesuksen seikkailuista totena vai miten?

- käytetäänkö lapsia kirkossa kouluajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kielessä on edelleen kielioppi ja sanasto. Kielen opetus on kommunikatiivista, mutta noista osioista ei pääse edes kuussa.

Ja se ilmiöoppiminen ei sekään poissulje kielioppia ja sanastoa... ilman niitä ei voi edes ilmiöoppia.

Kielioppiin ja sanastoon ei ole kenelläkään ihmisellä maailmassa tekijänoikeuksia. Siksi ihmetyttää, miten on jouduttu tilanteeseen, jossa kustantajat tekevät joka vuosi ihan kauheat rahat sillä, että sijoittavat kieliopin ja sanaston kertakäyttökirjoihin. Luulisi, että muutama pätevä opettaja voisi tehdä vaikka verkkomateriaalin kaikkien käyttöön.

Ihan oikeasti se ei voi mennä niin, että puolustetaan preposition kirjoittamista työkirjan viivalle oppimistuloksilla, ja samanaikaisesti haukutaan vihkotyöskentely (ja kaikki muut kuviteltavissa olevat työskentelytavat) oppimistuloksiin vedoten.

Ei ne tekstikirjat ole kertakäyttöisiä. Vain tehtäväkirjat pitää olla henkilökohtaisia.

Ja sinusta siis ratkaisu on se että opettajat tekee työtään ilmaiseksi?

Mikset voi käsittää että ne kirjat on osa opetusta. Sitten kun ne ovat kunnossa, voi käyttää energiansa sen muun opetuksen tekemiseen.

Ja ihan tiedoksi sekin että alakoulussahan kieliä ei opeta aineenopet, vaan luokanopet. Heillä e välttis se kielen tai kielen opettamisen osaaminen ole niin kovatasoista, että heillä olisi resurssit opettaa ilman ammattilaisten tekemiä kirjoja. Omalla lapsella jopa a-ruotsissa opettaja tekee koko ajan virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kun opetuksessa on käytössä oikeanlainen oppimateriaali, se kaikki aika tuhraannu siihen, että oppilaat laatii sen oppimateriaalin siellä joka tunnilla aina uudestaan. Käsitätkö?

Eli vaihtoehdot ovat, että joko ostetaan kalliit kertakäyttökirjat, tai oppilaan pitää tehdä kaikki aina uudestaan jokaiselle tunnille?

Kuulostaa edelleen aivan julmetun vanhanaikaiselta. Ilmeisesti mun lapsilleni on sattunut todella hyviä opettajia. Välillä on vedetty ilman matikankirjaa, ja opetus on muuttunut vain mielenkiintoisemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Moni hyvä vanhempi todellakin valitsee asuinpaikan koulujen mukaan, maksaa enemmän asumisesta jotta lapset pääsisivät hyvään kouluun.

Kurjempi juttu niille piittaamattomien vanhempien lapsille. Heidän etunsa olisi että oppimistulokset olisivat julkiset, että huonoille kouluille tehtäisiin jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin sanotusti ’gettokoulun’ kasvatti (Kantsun peruskoulu), koko ikäni asunut ns. getossa (Kantsussa) mutta omalla kovalla työllä, koulun ja vanhempieni rohkaisulla ja kannustuksella ( I know! miten getossa asuva, gettokoulussa opiskellut on voinut saada rohkaisevan ympäristön?!) pääsin ns. ’eliittilukioon’, joka sijaitsee Helsingin keskustassa ja sieltä suoraan lääketieteelliseen. Olen lisensiaati tällä hetkellä. Ihmisiltä tuntuu unohtuvan, että tärkeintä on kannustava ilmapiiri ja että lapsi tietää, että häntä arvostetaan ja että hän on kyvykäs. Sillä ei oo mittän väliä onko käynyt kaiken maailman international schooleja punavuoressa. Mainittakoon, että olin myös lamalapsi (syntynyt aikavälillä 1990-1995), mutta toisaalta olin myös onnekas, että poliittisilla päätöksillä ei ollut ajettu suomalaisten koulujen tasoa mm. epäonnistuneella digiloikalla, joka puolestaan vähentää resursseja muilta osa-alueilta, esim. koulutetusta henkilökunnasta. 

Sinä unohdat nyt sen, että kokemuksesi on 20 vuoden takaa. Se mikä sinua koski, ei koske nykykoulua. Helsingissä jo pelkät säästöt pudottavat lapsia kyydistä. Vanhemmat ostaa ihan jo koulukirjat peruskouluun. Ja noissa pahimmissa kouluissa on suomen kielen taidottomia jopa 70 prosenttia luokasta eli se opetus ei etene yhtään minnekään.

Minunkin mieheni on noussut roskasakkisuvustaan huolimatta, mutta se vaati viitseliäät opettajat, hyvän kaveripiirin, roimastri älyä ja ahkeruutta ja 70-lukuisen yleisen ilmapiirin. Mitään näistä ei enää ole saatavilla noissa huonoissa kouluissa, paitsi tietty se oppilaan oma äly, mutta ei se yksin riitä.

Huh huh. Olispa kiva tietää mitä nämä roskasakkiäidit oikein tekevät itse ammatikseen - onko kaikki kotiäitejä tai omalla urallaan epäonnistuneita wannabeita jotka nyt siirtävät kunnianhimonsa miehen ja lasten kannettavaksi. Näistä kirjoituksista tulee mieleen tytön jumppakaveri, oikein mukava tyttö, mutta erittäin kankea ja rytmitajuton. Äiti oli päättänyt, että tytöstä tehdään rytmisen voimistelun seuraava tähti ja siinä sitten tyttö vaihtoi seurasta toiseen ku äidin mielestä valmentajat eivät olleet tarpeeksi hyviä hänen tytölleen. Eikö äitien kannattaisi keskittyä toteuttamaan omat kunnianhimot omalla urallaan ja lasten suhteen riittäisi hieman vähemmän hurjat vaateet. Jos äiti uskoo, että lapsi joutuu tekemään harjoitustehtävät alakoulussa vihkoon oman harjoituskirjan sijaan pilaa lapsen akateemisen uran kannattaisi joko äidin pohtia omia neuroosejaan ja pelkojaan tai ymmärtää ajoissa oman lapsensa kognitiiviset kyvyt. ja muistaa, että äitinä opettaa lapsilleen muutakin kuin koulun oppiaineita, mm. käyttäytymistapoja, empaattisuutta ja suhtautumista muihin ihmisiin (esimerkiksi niihin isän puolen roskasakkeihin).

Jos kaikkia opetusmateriaaleja ei ole, se opetus hidastuu ja keskittyy vääriin asioihin.

Vähän kuin kokoaisit tietokoneen jokaikinen kerta from scratch ennen kuin pääset maksamaan laskun tai rakentaisit polkupyörän joka kerta ennen kauppareissua.

Vihkot on korvattu harjoituskirjoilla viimeisimpien 30 vuoden aikana siksi, että kustantajat ovat siten saaneet lisättyä huomattavasti kirjojen myyntiä. Jos harjoituskirjat korvataan osittain vihoilla, kauheinta mitä voi tapahtua, on että kirjoitustaito kehittyy.

Ei ole vaan se opetus hidastuu huomattavasti. Jos tehtävä on se että pitää osata täyttää oikea prepositio, ei ole mielekästä vääntää koko lause vihkoon.

Sitäpaitsi myös sanaatot ja kielioppiosiot on niissä ns tehtäväkirjoissa.

Ja mitä kielten opettamiseen tulee, se on kehittynyt. Ei enää voi käyttää 80-luvun metodeja.

T. Kielten ope

Vähän kuulostaa menneen maailman meiningiltä tuo prepositioiden täyttelykin. Ja totta kai sanastot ja kieliopit ovat siellä tehtäväkirjassa, kun kustantaja haluaa tehdä rahaa.

Ne prepositiot on opittava. Ja tuo on hyvä keino. Ne on myös helppo kerrata siitä.

Ja jos ne kieliopit ja sanastot on siinä tehtäväkirjassa, ne putää myös antaa oppilaille. Tai sitten koulun pitää päättää jokin toinen oppimateriaali. Mutta sellainen ei käy, että annetaan osa ja osaa ei. Ja sittne fiksut vanhemmat ostaa lapsilleen ne loput. Koska näin se nyt Helsingissä menee.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta. On käyty kuussa ja siirrytty ilmiöpohjaiseen opetukseen, ja maailman parhaiten koulutetut opettajat ovat sitä mieltä, että kirja, johon prepositio kirjoitetaan viivalle, on olennainen kielenopetuksen laadun kannalta.

Ehkä olen tosi idealisti, mutta eikö näitä asioita voisi jotenkin lähteä ajattelemaan toisesta näkökulmasta.

Kun opetuksessa on käytössä oikeanlainen oppimateriaali, se kaikki aika tuhraannu siihen, että oppilaat laatii sen oppimateriaalin siellä joka tunnilla aina uudestaan. Käsitätkö?

Eli vaihtoehdot ovat, että joko ostetaan kalliit kertakäyttökirjat, tai oppilaan pitää tehdä kaikki aina uudestaan jokaiselle tunnille?

Kuulostaa edelleen aivan julmetun vanhanaikaiselta. Ilmeisesti mun lapsilleni on sattunut todella hyviä opettajia. Välillä on vedetty ilman matikankirjaa, ja opetus on muuttunut vain mielenkiintoisemmaksi.

Matikka ja kielet ovat oppiaineina erilaisia. Kielissä on paljon mekaanista ulkoa opettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä koulushoppailijat kulkee matkat? Olen luullut että koulukyyteihin on oikeus vain siihen lähimpään kouluun. En siiis todellakaan tiedä eikä asia edes kosketa. Kunhan mietin. Tuntuisi epäreilulta, että lähikouluun pitäisi pyöräillä vesisateessa samalla kun koulushoppailijat istuu taksissa.

Hölmö. Onko tuollaisia idiootteja olemassa? Ei Helsingissä taksissa istu kuin liikuntarajoitteiset.

Painotettuun opetukseen saa Hsl:n lipun kaupungin piikkiin. Lukiomatkathan jokainen maksaa kaikkialla itse.

Koko tässä keskustelussa oli kyse pk-seudun kouluista. 

Tajutkaa nyt, että kaikissa lukioissa ei saa sitä perusoppimäärää luettua, jos koulu on ns. huono. Tasoerot ovat niin suuria, mutta ei se mitään vaikuta, jos lapsi ei halua mihinkään vaikeapääsyiselle alalle. Mutta jos lapsi haluaa yliopistoon kotiseudulleen (HY) vaikeapääsyiselle alalle, niin on pakko miettiä mihin kouluun pitää mennä. Tilanne on muuttunut siitä kun itse olin nuori. Kirjoitin tuonne aivan alkuun oman tarinamme, lähin yläaste oli oppimäärältään eliittikoulua selvästi jäljessä enkä usko, että lapsemme olisi päässyt haluamaansa paikkaan (HY) ilman koulushoppausta.

Ihan mielenkiinnosta: Jos lähikoulussa taso on heikompi, eikösieltä saa helpommin paremman todistuksen? Sillä pääsee sitten halutessaan lukioon keskiarvon perusteella. Saako heikommasta lukiosta myös paremman päästötodistuksen helpommin? Ja sillä nykyään haetaan korkeakouluihin, joissa suuri osa pääsee pelkän todistuksen perusteella sisään (onko tämä todistus siis tuo päästötodistus vai YO-paperi vai niiden yhdistelmä?)? MIKSI siis pitäisi shopata parempi koulu, ellei ole aivan huippuoppilas? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Islamin opetus pitää keskittää tiettyihin kouluihin. Se vetää magneetin tavoin kalifaatin lapset niihin kouluihin jolloin keskimäärin kantasuomalaisten lasten oppimistulokset paranevat koska luokissa on vähemmän häiriötekijöitä.

Olet väärässä sikäli, että koulujen uskonnon opetus on lähtökohtaisesti tunnustuksetonta.

Jos lapselleen haluaa tunnustuksellista opetusta, tapahtuu se koulutuntien ulkopuolella.

Kysyn ihan tietämättömyyttäni, kun ei ole lapsia Suomessa koulussa:

- veisataanko siellä yhä virsiä? (pl. Suvivirsi)

- kerrotaanko Jeesuksen seikkailuista totena vai miten?

- käytetäänkö lapsia kirkossa kouluajalla?

Kaikkiin kysymyksiin vastaus ei. Ainakaan meidän lapsen koulussa, en osaa sanoa miten muualla. Ja tuo lapsi on jo aikuinen, joten mitään virrenveisuuta ei varmaan ole ollut vuosikymmeniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle valkeni jossain vaiheessa, että keskivertovanhemmat eivät pistä tikkaa ristiin lapsen koulunkäytiin. Kunhan se ei heitä vaivaa, on motto. 

Päätin, että en halua tällaiseen ympäristöön lapsiani. Nämä "lapseni hoitaa itsenäisesti koulunkäynnin ja kouluun menon" -perheet saavat olla minun puolestani omissa kouluissaan. Sen voi kuvitella kyllä, miten masentavaa on opettajana olla, kun on niin suuri kuilu lasten kotielämän kanssa. Sehän onkin enemmän sosiaalityötä kuin opetusta, yritetään parasta niillä rahkeilla, mitä on. 

Ja nyt en tarkoita edes mitään "sossuperheitä", vaan ihan tavallisia toppahousuperheitä, jossa vanhemmat ovat mielestään taviksia.

Tämä hieman hämmentää. Onko vanhempien tarkoitus käydä koulua lapsen kanssa? Meillä poika hoiti koulunsa kyllä ihan itse, valitsi yläasteen ja lukion vaikka keskusteli valinnoista meidän kanssa, teki läksynsä ja harjoituksensa itse. Ainut kerta kun enemmän puutuimme opintoihin oli ulkomaalla asumisen aikana jolloin pidimme hänelle vuoden verran kotikoulua ala-asteikäisenä. Ilman muuta olimme kiinnostuneita hänen koulunkäynnistään ja valinnoistaan, mutta tuo oli hänen projektinsa, ei meidän. Autoimme kyllä jos hän tarvitsi apua muttei juuri apua pyydellyt. Varmaan tämä tekee meistä meistä toppahousuvanhempia? Emme kyllä nykyäänkään ole puuttuneet hänen opintoihinsa, hän haki ja pääsi lukemaan oikeustiedettä ja viimeistelee nyt graduaan - emme tosin enää osaisikaan, meillä molemmilla kun tohtorin tutkinnot ihan eri aloilta kuin pojalla. Ehkä siinä, missä olemme kyenneet poikaa auttamaan koulua enemmän on jonkinlainen yleisempi sivistys, laaja-alainen asioiden keskustelutaito, erilaisuuden ymmärtäminen ja suvaitsevaisuus. t toppahousut.

Ja sit sä katsahdit ikkunasta ulos ja muistit, että hassujen juttujen kirjoitus pitää lopettaa, koska täytyy palata ryhmään hoitamaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä koulushoppailijat kulkee matkat? Olen luullut että koulukyyteihin on oikeus vain siihen lähimpään kouluun. En siiis todellakaan tiedä eikä asia edes kosketa. Kunhan mietin. Tuntuisi epäreilulta, että lähikouluun pitäisi pyöräillä vesisateessa samalla kun koulushoppailijat istuu taksissa.

Hölmö. Onko tuollaisia idiootteja olemassa? Ei Helsingissä taksissa istu kuin liikuntarajoitteiset.

Painotettuun opetukseen saa Hsl:n lipun kaupungin piikkiin. Lukiomatkathan jokainen maksaa kaikkialla itse.

Koko tässä keskustelussa oli kyse pk-seudun kouluista. 

Tajutkaa nyt, että kaikissa lukioissa ei saa sitä perusoppimäärää luettua, jos koulu on ns. huono. Tasoerot ovat niin suuria, mutta ei se mitään vaikuta, jos lapsi ei halua mihinkään vaikeapääsyiselle alalle. Mutta jos lapsi haluaa yliopistoon kotiseudulleen (HY) vaikeapääsyiselle alalle, niin on pakko miettiä mihin kouluun pitää mennä. Tilanne on muuttunut siitä kun itse olin nuori. Kirjoitin tuonne aivan alkuun oman tarinamme, lähin yläaste oli oppimäärältään eliittikoulua selvästi jäljessä enkä usko, että lapsemme olisi päässyt haluamaansa paikkaan (HY) ilman koulushoppausta.

Ihan mielenkiinnosta: Jos lähikoulussa taso on heikompi, eikösieltä saa helpommin paremman todistuksen? Sillä pääsee sitten halutessaan lukioon keskiarvon perusteella. Saako heikommasta lukiosta myös paremman päästötodistuksen helpommin? Ja sillä nykyään haetaan korkeakouluihin, joissa suuri osa pääsee pelkän todistuksen perusteella sisään (onko tämä todistus siis tuo päästötodistus vai YO-paperi vai niiden yhdistelmä?)? MIKSI siis pitäisi shopata parempi koulu, ellei ole aivan huippuoppilas? 

Hyvässä lukiossa ei pärjää, jos yläkoulussa on lähinnä opetettu mamulle suomea ja katsottu kantaväestösossulaisten adhd-poiikien showta.

Olen monesti miettinyt, olisiko minusta tullut jotakin nykyistä suurempaa, jos en olisi sattunut syntymään eräänlaiselle agraari/teollisuusalueen syrjäkylälle. Lopputulema yleensä on, että se ei estä, mutta hidastaa kylläkin urakehitystä, koska ympäröivän yhteisön suhtautuminen opiskeluun ja yleinen näköalattomuus ei voi olla vaikuttamatta. Omia mahdollisuuksiaan ei tajua ennen kuin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nämä koulushoppailijat kulkee matkat? Olen luullut että koulukyyteihin on oikeus vain siihen lähimpään kouluun. En siiis todellakaan tiedä eikä asia edes kosketa. Kunhan mietin. Tuntuisi epäreilulta, että lähikouluun pitäisi pyöräillä vesisateessa samalla kun koulushoppailijat istuu taksissa.

Hölmö. Onko tuollaisia idiootteja olemassa? Ei Helsingissä taksissa istu kuin liikuntarajoitteiset.

Painotettuun opetukseen saa Hsl:n lipun kaupungin piikkiin. Lukiomatkathan jokainen maksaa kaikkialla itse.

Koko tässä keskustelussa oli kyse pk-seudun kouluista. 

Tajutkaa nyt, että kaikissa lukioissa ei saa sitä perusoppimäärää luettua, jos koulu on ns. huono. Tasoerot ovat niin suuria, mutta ei se mitään vaikuta, jos lapsi ei halua mihinkään vaikeapääsyiselle alalle. Mutta jos lapsi haluaa yliopistoon kotiseudulleen (HY) vaikeapääsyiselle alalle, niin on pakko miettiä mihin kouluun pitää mennä. Tilanne on muuttunut siitä kun itse olin nuori. Kirjoitin tuonne aivan alkuun oman tarinamme, lähin yläaste oli oppimäärältään eliittikoulua selvästi jäljessä enkä usko, että lapsemme olisi päässyt haluamaansa paikkaan (HY) ilman koulushoppausta.

Ihan mielenkiinnosta: Jos lähikoulussa taso on heikompi, eikösieltä saa helpommin paremman todistuksen? Sillä pääsee sitten halutessaan lukioon keskiarvon perusteella. Saako heikommasta lukiosta myös paremman päästötodistuksen helpommin? Ja sillä nykyään haetaan korkeakouluihin, joissa suuri osa pääsee pelkän todistuksen perusteella sisään (onko tämä todistus siis tuo päästötodistus vai YO-paperi vai niiden yhdistelmä?)? MIKSI siis pitäisi shopata parempi koulu, ellei ole aivan huippuoppilas? 

Riippuu kumpi on perheelle tärkeää - osaamistaso vai spettari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähikoulu yläaste ei ole hyvä. Mutta ei lapsella ole erityisiä lahjakkuuksia ja keskinkertainen koulumenestys ala-asteella. Eli vaihtoehdoksi taitaisi jäädä vain muutto toisen yläasteen alueelle (ei ole varaa vuokrata kakkosasuntoa eikä kyllä myydä kolmen vuoden koulun takia nykyistä)? Vai millä perusteella  (muu kuin sisarperuste) valitaan oppilaat ei painotetuille luokille muihin kouluihin?

Tuskinpa siihen mitään muuta tarvitaan kuin ilmoittautuminen. Varsinkin yksityiskoulut ottavat mielellään oppilaita mistä tahansa, koska valtionosuudet tulevat oppilasmäärän mukaan. Ottavat mielellään myös erityisoppilaita, koska niistä saavat korotetun valtionosuuden.

Voi yhden kerran mitä tietämättömyyttä!

Parhaisiin kouluihin on käsittämätön tunku. Yhdessäkin pääsykokeessa noin 10 prossaa pääsi sisään.

Ja niille hyvien koulujen (Ksyk, Norssi jne) ns tavallisille luokille pääsee ihan vaan ne joiden osoite on koulun kyljessä.

Ei tavallisille luokille ole pääsykokeita, vaan painotetuille?

Ainakin aiemmin luokkakoot otettiin täyteen eli jos vaikka Norssin alueella oli 80 7-luokkalaista ja maksimi luokan koko 30, niin tavoitteena olisi 90 oppilasta kolmelle luokalle, jolloin ei painotettuun pääsee 10 alueen ulkopuolista oppilasta.