Näen kauniita naisia ympäriinsä, joilla on selkeät muodot, pyöreä pylly ja kapea vyötärö. Kadehdin heitä.

Ajatuksia?

Tiedän tunteen. En ole ikinä ollut hyvännnäköinen, tai kenenkään miehen ensimmäinen valinta, ja myönnän avoimesti että olen kateellinen niille naisille, jotka ovat. Pitäisi varmaan vaan olla tyytyväinen itseensä ja lopettaa itsensä muihin vertaaminen, mutta en pysty siihen.

Jes! Juuri noin kannattaa elää! Niin tulee onnelliseksi!

Kuka on tehnyt noin sairaan artikkelin? 

Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.

Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka on tehnyt noin sairaan artikkelin? 

Mitä sairasta siinä on, että ihminen vertaa ulkonäköään muihin ihmisiin? Lähes kaikki tekevät tuota, se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.

Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.

Sulla varmaan on luonnostaan hyvän mallinen vartalo ja mittasuhteet, jos et ole koskaan edes miettinyt tällaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.

Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.

Sulla varmaan on luonnostaan hyvän mallinen vartalo ja mittasuhteet, jos et ole koskaan edes miettinyt tällaista.

Ap

En tiedä. Olen pitkä ja poikamainen kropaltani, minusta tämä on aina ollut ok. Joku toinen kokisi ehkä ongelmana vaikka pienet rinnat, toista voisi haitata vinot hampaat tai ohuet hiukset. Ainoa asia, mikä itseäni on harmittanut on kasvupyrähdyksen aikainen kömpelyys, joka onneksi meni pääosin ohi, mutta jonkin aikaa olin vaan kaikkia luokkakavereita päätä pidempi tyyppi, jolla oli kaksi vasenta jalkaa :))

Jos keho on terve ja toimiva, niin minusta ihmisten pitäisi osata arvostaa sitä paljon enemmän kuin jotain useimmille epärealistisen kauneusihanteen mukaisuutta. Harva löytää lopulta onnellisuuden plastiikkakirurgiasta tai vastaavista, jos kyse on enemmänkin korvien välissä olleesta "viasta", minkä on omasta kropastaan kehittänyt. 

Miehenä ihailen naisia kaikkialla 👍 Herään oikein eloon ja askel kevenee kun ihania naisia näköpiirissä 🤗

M39

Miks tuossa oli vastannut pelkkiä naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, koska mulle ulkonäkö ei ole koskaan ollut merkityksellistä. Meidän perheessä sitä lähinnä ylenkatsottiin, jos joku näki kovasti vaivaa pelkän ulkonäön eteen. Olen siis kasvanut ilmapiirissä, jossa teot ja osaaminen ratkaisu ja niistä kiiteltiin. Olen tavannut kumppanini aikoinaan jokunen vuosikymmen sitten yliopistolla ja hänelle kelpasin meikittömänä, villapaidassa ja perusfarkuissa, muiden huomio ei ole kiinnostanut. Nuorena (teini-ikäisenä) urheilin sen verran tavoitteellisesti, että kehoasiat taisi tulla läpikäytyä lähinnä suorituskyvyn näkökulmasta.

Toki saatan katsoa ihaillen, kun erityisen tyylikäs tai persoonallisen näköinen henkilö kävelee vastaan. Mutta en jaksa kokea huonommuutta asiasta.

Sulla varmaan on luonnostaan hyvän mallinen vartalo ja mittasuhteet, jos et ole koskaan edes miettinyt tällaista.

Ap

En tiedä. Olen pitkä ja poikamainen kropaltani, minusta tämä on aina ollut ok. Joku toinen kokisi ehkä ongelmana vaikka pienet rinnat, toista voisi haitata vinot hampaat tai ohuet hiukset. Ainoa asia, mikä itseäni on harmittanut on kasvupyrähdyksen aikainen kömpelyys, joka onneksi meni pääosin ohi, mutta jonkin aikaa olin vaan kaikkia luokkakavereita päätä pidempi tyyppi, jolla oli kaksi vasenta jalkaa :))

Jos keho on terve ja toimiva, niin minusta ihmisten pitäisi osata arvostaa sitä paljon enemmän kuin jotain useimmille epärealistisen kauneusihanteen mukaisuutta. Harva löytää lopulta onnellisuuden plastiikkakirurgiasta tai vastaavista, jos kyse on enemmänkin korvien välissä olleesta "viasta", minkä on omasta kropastaan kehittänyt. 

Juuri niin. Alemmuuskompleksi on mielenterveysongelma.

Vierailija kirjoitti:

Miks tuossa oli vastannut pelkkiä naisia?

Sitä sun pitää kysyä miehiltä. Ehkäpä heillä ei sittenkään ole ulkonäköpaineita vaikka kovasti yrittävät niin väittää.

Ap