Miten tämä on mahdollista? Että pakotetaan maksamaan kuolleen vanhemman kuluja ja hoitamaan hautajaiset, vaikka ei ole ollut edes tekemisissä tämän kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ilmoittaa, että ei ota perintöä vastaan. Siirtyy lapsen-lapselle. Hän ei alaikäisenä voi kieltäytyä ottamasta vastaan. Pesänselvitys kaatuu lapsen niskaan.

Elämässä tulee aika ajoin tilanteita vastaan, jotka on vaan hoidettava. Oli läheinen kuinka p***a tahansa.

Hyvänen aika, eihän se lapsi sen perinnön vuoksi tule perunkirjoitusvelvolliseksi, näyttää olevan täysin ylivoimaisen vaikea asia käsittää, että perimysjärjestyksellä tai perinnön vastaanottamisella ole mitään tekemistä perunkirjoitusvelvollisuuden kanssa. Joku älykääpiö levittää täällä nyt tätä ubaanilegendaa, että perinnöstä pitää luopua jotta ei olisi perunkirjoitusvelvollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoitus on tehtävä perillisen, vaikka tiedettäisiin ettei vainajalla ole mitään perittävää. Peruskirja on virallinen todistus vainajan varoista ja veloista. Velat eivät periydy. Serkkuni joutui tekemään perunkirjoituksen onnettomuudessa kuolleen veljensä jälkeen, alkoholisti ja pikkurikollinen. Joutui hankkimaan sukuselvityksiä, todistuksia pankista pankkitileistä ym. papereita, vaikka alusta asti oli selvää ettei rahaa ole. Tai oli, hän löysi takin taskusta 20 senttiä.

Nykyäänhän ihmisillä on myös velkoja ja omaisuutta digitaalisissa palveluissa, joista ei edes ole mitään mapillista tositteita kotona odottamassa. Miten ihmeessä ulkopuolinen ne voi löytää? Se sääntö paperien henkilökohtaisesta hakemisesta on myös vähän vaikeaa ympäri maailmaa.

Toikin on totta, laskut voivat tulla johonkin sähköpostiin, jonka olemassaolosta ei edes tiedä. Siinä sitten tekee täydennyksiä perukirjaan aina kun uusi lasku tulee perintäfirmasta.

Oikeasti ihan älytön homma.

Vierailija kirjoitti:

Monet ihmisethän eivät ole sillä tavalla varattomia, että saisivat ilmaista oikeusapua tai että sossk auttaisi. He omistavat esimerkiksi asunnon, jossa asuvat. Tulot menevät silti kokonaan asuntolainaan ja välttämättömiin kuluihin, ei ole varaa esim. juristin käyttämiseen, jos siihen menisi yhtään enempää tunteja.

Osa täällä kirjoittavista ei selvästi ymmärrä, ettei kaikki elä tuilla. Ja että vaikka olisi keskituloinen, ei ole halua tai varaa viikkokausia selvittää jonkun sellaisen jäämistöä, josta ei mitään itselleen halua.

Tulipa tässä mieleeni, että kukaan ei tiedä minun varoja ja velkoja. Vaikka minulla on avomies ja lapsi. En ole salannut asioitani heiltä mitenkään, mutta lapsi on kaksivuotias, joten hän nyt ei voikaan tietää. Ja miestä vaan ei ole koskaan kiinnostanut, ehkä siksikin, että emme ole naimisissa. Omistan osuuden eräästä osaomistusmökistä, jota en koskaan käytä vaan vuokraan muualle, siitä löytyy yksi paperi kaikkien satojen paperien joukosta laatikostani. Kiinteistörekisteristä sitä ei löydy kun omistajuus on ketjutettu asunto-osakeyhtiön kautta. Omistan pari lomaosaketta, joita en myöskään koskaan käytä vaan vuokraan, niistäkin on yksi paperi jossain. Avomies tietää, että minulla on sijoituksia, joista tulee vuokratuloja, mutta hän ei ole koskaan kysynyt mitä sijoituksia ja missä noin tarkkaan ottaen. Sitten minulla on osakesalkku erään ulkomaisen sijoituspankin kautta. Siitäkin on se yksi paperi jossain, lukuisten paperien seassa. Hoidan aivan kaiken sähköisesti ja tallennan varmuuskopiot pilveen (tätäkään kukaan ei tiedä). Lisäksi minulla on osuus jakamattomasta kuolinpesästä. Lapsi perii kaiken mutta vaikea kenenkään on jäljistäni näitä selvittää. Pitääköhän kasata joku mappi näistä ennakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä voi lukea varattoman hautauksesta. Ei tartte maksaa jos ei halua. https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/kuka-saa-rahaa-hautajaisiin-sossu…

Olipa huono kirjoitus, kaikki vähillä varoilla elävät eivät suinkaan saa sossusta yhtään mitään.

Tuossa kirjoitetaan että mitä jos omaisia ei ole, mutta pointtihan oli, että näennäinen omainen löytyi, ja koko roska konkreettisesti kaadettiin hänen niskaansa.

”Hautajaiset maksetaan vainajan omista varoista. Jos niitä ei ole, eivätkä omaisetkaan halua tai pysty hautajaisia maksamaan, laskut maksaa ja hautajaiset omaisten niin tahtoessa myös järjestää vainajan kotikunta.”

Mitä tästä et ymmärtänyt? Jos vainajalla ei ole tilillä 2000 jolla saa arkun ja tuhkauksen niin sitten vaan sossuun hakemaan että varaton kuollut hautajaisiin. Kahvituksia ei varmaankaan tule. Ja sanoo vain että ei ole rahaa haudata. Kyllä kaupungin/kunta hautaa viimeiseksi. Jos haluaa hautakiven ja kahvituksen, tulee omaisten maksaa itse

Vierailija kirjoitti:

Tämä mietityttää minuakin. Olen vanhempieni ainoa lapsi, jäljellä on enää äiti johon olen katkaissut välit vuosia sitten. Todella vaikea ihminen jonka tiedän puhuneen minusta pahaa ympäriinsä. Muuta en tiedäkään- ei mitään hajua hänen elämäntilanteestaan. Varallisuutta tuskin on, asunnon tyhjentäminen ei todellakaan kiinnosta.

Asumme eri kaupungeissa, ja oma elämäntilanteeni on vaikea.

Mitä pitäisi tehdä jos puskista tulisi ilmoitus kuolemasta?

Sama täällä, mutta pistän paremmaksi: ex on töissä kunnallisena oikeusavustajana äitini nykyisessä kotikaupungissa. Lisäksi äiti on nyt yli 80-v (en muista tarkkaan kuinka paljon yli), ja tehnyt monta muuttoa jo ennen syntymääni. En edes tiedä, mistä kaupungeista pitäisi alkaa kyselemään todistuksia. Äidillä on muistaakseni veli, joka taas on asunut koko aikuisikänsä samalla pikkupaikkakunnalla toisella puolella Suomea. Muutti sinne ensimmäisen vaimonsa perässä ja jäi, ainakin silloin kun olin äidin kanssa tekemisissä, välit olivat poikki.

Oletetaan, että sairaalasta tms. soitetaan ja sanotaan että äitini on kuollut. Mitä pitäisi tehdä? Minne soittaa? Miten asunnon tyhjennys hoituisi? Oletan sen olevan kaatopaikka. Voisinko kieltäytyä hautajaisten järjestämisestä, etsiä pankin missä käyttötili on ollut ja valtuuttaa sen hoitamaan perunkirjoituksen?  Äitini saattaa olla varaton, mutta en ole varma. Voi myös olla, että olisi jättänyt jälkeensä jonkun 10 000€, sillä saisi ehkä jotain kuluja katettua mutta tuskin muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajan velat maksetaan pesän varoista, samoin hautaus. Jos pesä on varaton, kuolinpesän voi hakea konkurssiin, jolloin velat jäävät velkojien vahingoksi ja kunta maksaa hautauksen.

Ei mene näin

Juuri noin sen kuuluu mennä, jos on pahoin velkaantuneesta vainajasta kyse.

Kuolinpesän osakkaille syntyy korvausvastuu siinä vaiheessa, jos perunkirjoitus jätetään tekemättä.

Niin, ei muuta kun "iloisesti" selvittämään kaikki asiat ja siivoamaan paikat, tai syntyy vahingonkorvausvelvollisuus perunkirjoituksen laiminlyömisestä.

Kun kaikkien asiat eivät ole nätisti yhdessä mapissa, voi olla kuukausien homma edes löytää kaikki velkojat.

Kun sossu hoitaa kaiken eläessä, niin hoitaisi loppuun.

Ja tuossa "vastapuolena" on ne velkojat, jotka haluaa rahansa. Jos perunkirjoitus on laiminlyöty, niin velkojat  voi haastaa kuolinpesän osakkaat / perilliset käräjille asiasta ja vaatia sitten näiltä perillisiltä niitä velkarahoja tai vahingonkorvausta.

Perintökaari:

"

2 § (20.8.2004/783)

Osakas ei vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, perunkirjoitusvelvollinen osakas vastaa henkilökohtaisesti vainajan velasta, jos hän laiminlyö perunkirjoituksen toimituttamisen määräajassa. Sama vastuu on osakkaalla, joka perunkirjoituksessa tai vahvistaessaan valalla perukirjan vaarantaa velkojan oikeutta antamalla vääräksi tietämänsä ilmoituksen tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta jonkin tietämänsä seikan.

Jos velkoja 2 momentin nojalla vaatii osakkaalta maksua velasta, osakas vapautuu velkavastuusta, jos hän osoittaa, ettei hän ole 2 momentissa tarkoitetulla menettelyllään taikka toimenpiteellään tai laiminlyönnillään pesän hallinnossa aiheuttanut 18 luvun 7 §:n nojalla korvattavaa vahinkoa. Jos osakas osoittaa, että hänen velkojalle aiheuttamansa vahinko oli rahamäärältään pienempi kuin vainajan velka, hän vastaa vahingon määrästä."

Eli pahimmassakin tapauksessa tämä perunkirjoituksen laiminlyöjä joutuu korvaamaan velkojalle aiheutuneet todelliset vahingot. Ei mitään muuta.

Jos pesässä ei ole yhtään mitään varoja, vaan pelkkää velkaa, niin mitä vahinkoa velkojalle on aiheutunut siitä että perunkirjoitusta ei ole tehty? Jos perunkirjoitus olisi tehty, olisi velkoja saanut nolla euroa. Kun sitä ei ole tehty, on velkoja saanut nolla euroa. Ei mitään vahinkoa, eikä mitään korvattavaa.

Jos kieltäytyy perinnöstä ei ole enää kuolinpesän osakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai hautajaisia tarvi järjestää mutta perunkirjoitus hoitaa jossa ilmoittaa luopuvansa kaikesta virallisesti.

Muuten lankeaa esim, velat.

Kuolinpesä pitää asettaa konkurssiin, sitten ei lapsenlapsetkaan ole vastuussa.

Vanhaa tietoa, varatonta / ylivelkaista kuolinpesää ei tarvitse enää hakea konkurssiin. 

Tämä on kyllä suuri vääryys laissa. Miksei ole mitään mahdollisuutta katkaista juridisia siteitään vanhempiaan kohtaan? Isäni olen nähnyt vauvana ja sitten hän katosi ryyppy/huumemaailmaan. En tiedä hänestä mitään, eikä hän ole koskaan osallistunut elatukseen. Kun hän kuolee, niin minä olen lain mukaan velvollinen selvittämään hänen elämänsä. Ja jos en suostu, niin joudun maksamaan hänen vippinsä ja velkansa. Suhteellisen ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tässä mieleeni, että kukaan ei tiedä minun varoja ja velkoja. Vaikka minulla on avomies ja lapsi. En ole salannut asioitani heiltä mitenkään, mutta lapsi on kaksivuotias, joten hän nyt ei voikaan tietää. Ja miestä vaan ei ole koskaan kiinnostanut, ehkä siksikin, että emme ole naimisissa. Omistan osuuden eräästä osaomistusmökistä, jota en koskaan käytä vaan vuokraan muualle, siitä löytyy yksi paperi kaikkien satojen paperien joukosta laatikostani. Kiinteistörekisteristä sitä ei löydy kun omistajuus on ketjutettu asunto-osakeyhtiön kautta. Omistan pari lomaosaketta, joita en myöskään koskaan käytä vaan vuokraan, niistäkin on yksi paperi jossain. Avomies tietää, että minulla on sijoituksia, joista tulee vuokratuloja, mutta hän ei ole koskaan kysynyt mitä sijoituksia ja missä noin tarkkaan ottaen. Sitten minulla on osakesalkku erään ulkomaisen sijoituspankin kautta. Siitäkin on se yksi paperi jossain, lukuisten paperien seassa. Hoidan aivan kaiken sähköisesti ja tallennan varmuuskopiot pilveen (tätäkään kukaan ei tiedä). Lisäksi minulla on osuus jakamattomasta kuolinpesästä. Lapsi perii kaiken mutta vaikea kenenkään on jäljistäni näitä selvittää. Pitääköhän kasata joku mappi näistä ennakkoon.

Ehdottomasti kannattaa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu; voi olla että huomenna lähdet töihin etkä tulekaan enää koskaan takaisin. Et kai halua että rakkaasi suuren surun ja shokin keskellä joutuvat vielä setvimään todella vaikeita ja aikaavieviä asioita?

Me teimme niin että kumpikin teki erillisen paperin johon on listattu aivan kaikki mahdollinen taloutta ja raha-asioita koskeva tieto. Pankkitilit, osakeomistukset, kiinteistöt. Lisäksi kaikki sähköiset palvelut, niiden nettiosoitteet, käyttäjätunnukset ja salasanat.

Koska nuo muuttuvat aikojen kuluessa, ja niitä tulee lisää, pilvipalvelussa on kummallakin dokumentti jota päivitetään säännöllisesti (salasanat yms.). Tuon dokumentin salasana on myös tuossa paperissa.

Nämä laitettiin kahteen kirjekuoreen jotka vietiin pankin asiakirjasäilytykseen ja tehtiin pankkia sitova määräys että minä saan mieheni paperin kun menen pankkiin hänen kuolintodistuksensa kanssa, ja päinvastoin.

Toivon tietysti että kummankaan ei tarvitse tätä tehdä vielä vuosikymmeniin mutta kyllä se rauhoittaa mieltä kun tietää että kun se on edessä, homma on ainakin suht. yksinkertainen ja helppo.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä suuri vääryys laissa. Miksei ole mitään mahdollisuutta katkaista juridisia siteitään vanhempiaan kohtaan? Isäni olen nähnyt vauvana ja sitten hän katosi ryyppy/huumemaailmaan. En tiedä hänestä mitään, eikä hän ole koskaan osallistunut elatukseen. Kun hän kuolee, niin minä olen lain mukaan velvollinen selvittämään hänen elämänsä. Ja jos en suostu, niin joudun maksamaan hänen vippinsä ja velkansa. Suhteellisen ahdistavaa.

No niinpä. Henkisen raskauden lisäksi jos huonosti käy, asunto on täynnä roskaa ja tyypillä on vippejä sinne, tänne ja tuonne.

Ja sitten puhutaan perimisestä, vaikka Suomessakin on paljon porukkaa, jonka kämpässä ei kuolinhetkellä ole sen vertaa arvotavaraa, että saisi edes jonkun tavaraa vastaan tyhjentämään asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tässä mieleeni, että kukaan ei tiedä minun varoja ja velkoja. Vaikka minulla on avomies ja lapsi. En ole salannut asioitani heiltä mitenkään, mutta lapsi on kaksivuotias, joten hän nyt ei voikaan tietää. Ja miestä vaan ei ole koskaan kiinnostanut, ehkä siksikin, että emme ole naimisissa. Omistan osuuden eräästä osaomistusmökistä, jota en koskaan käytä vaan vuokraan muualle, siitä löytyy yksi paperi kaikkien satojen paperien joukosta laatikostani. Kiinteistörekisteristä sitä ei löydy kun omistajuus on ketjutettu asunto-osakeyhtiön kautta. Omistan pari lomaosaketta, joita en myöskään koskaan käytä vaan vuokraan, niistäkin on yksi paperi jossain. Avomies tietää, että minulla on sijoituksia, joista tulee vuokratuloja, mutta hän ei ole koskaan kysynyt mitä sijoituksia ja missä noin tarkkaan ottaen. Sitten minulla on osakesalkku erään ulkomaisen sijoituspankin kautta. Siitäkin on se yksi paperi jossain, lukuisten paperien seassa. Hoidan aivan kaiken sähköisesti ja tallennan varmuuskopiot pilveen (tätäkään kukaan ei tiedä). Lisäksi minulla on osuus jakamattomasta kuolinpesästä. Lapsi perii kaiken mutta vaikea kenenkään on jäljistäni näitä selvittää. Pitääköhän kasata joku mappi näistä ennakkoon.

Ryhdyin miettimään aivan samaa. Minulla on kolmessa eri pankissa tilit, kahdessa lainat, sijoituksia, pari asunto-osaketta (vuokralaisia), pieni yritys, sairaus- ja henkivakuutus, eri jäsenyyksiä, osakkuuksia, sähköpostitilejä useita, jonne menee tärkeät paperit talteen. Lisäksi paljon työn tekemiseen tarvittavaa tavaraa, joka olisi lähinnä hirveä rasite perijöille.

Täytyykin alkaa laittaa kaikki tiedot, paperit ja salasanat yhteen mappiin, jotta jälkeenjääneet (lapset ja mies) ei joudu aivan kohtuuttoman savotan keskelle. Tavaroiden suhteen voisin tehdä lahjoituskirjat, jotta jakaminen olisi helpompaa. Viimeinen päivä voi tulla milloin vain, vaikka terve nyt olenkin.

Kyl on kylmää sakkia. Niin kylmää. Raha vaan mielessä,ei edes sitä laupeuden tekoa tee, että isänsä hautais siunattuun maahan.

Varaton ja lähes velaton kuolinpesähän on kaikista helpoin perukirjoittaa ja vielä helpompaa jos perillisiä ei ole kuin yksi.

Ihme hyypiöitä nämä jotka ei pidä vanhemmistaan huolta oli nämä sitten minkälaisia tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä suuri vääryys laissa. Miksei ole mitään mahdollisuutta katkaista juridisia siteitään vanhempiaan kohtaan? Isäni olen nähnyt vauvana ja sitten hän katosi ryyppy/huumemaailmaan. En tiedä hänestä mitään, eikä hän ole koskaan osallistunut elatukseen. Kun hän kuolee, niin minä olen lain mukaan velvollinen selvittämään hänen elämänsä. Ja jos en suostu, niin joudun maksamaan hänen vippinsä ja velkansa. Suhteellisen ahdistavaa.

Kyllä voit helposti katkaista. Olet vain sekaantumatta pesään millään lailla ja ilmoitat vain kysyttäessä, että asia ei kuulu sinulle. Tämä koskee kaikkia asioita mukaanlukien hautajaiset ja perunkirjoituksen toimittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mietityttää minuakin. Olen vanhempieni ainoa lapsi, jäljellä on enää äiti johon olen katkaissut välit vuosia sitten. Todella vaikea ihminen jonka tiedän puhuneen minusta pahaa ympäriinsä. Muuta en tiedäkään- ei mitään hajua hänen elämäntilanteestaan. Varallisuutta tuskin on, asunnon tyhjentäminen ei todellakaan kiinnosta.

Asumme eri kaupungeissa, ja oma elämäntilanteeni on vaikea.

Mitä pitäisi tehdä jos puskista tulisi ilmoitus kuolemasta?

Sama täällä, mutta pistän paremmaksi: ex on töissä kunnallisena oikeusavustajana äitini nykyisessä kotikaupungissa. Lisäksi äiti on nyt yli 80-v (en muista tarkkaan kuinka paljon yli), ja tehnyt monta muuttoa jo ennen syntymääni. En edes tiedä, mistä kaupungeista pitäisi alkaa kyselemään todistuksia. Äidillä on muistaakseni veli, joka taas on asunut koko aikuisikänsä samalla pikkupaikkakunnalla toisella puolella Suomea. Muutti sinne ensimmäisen vaimonsa perässä ja jäi, ainakin silloin kun olin äidin kanssa tekemisissä, välit olivat poikki.

Oletetaan, että sairaalasta tms. soitetaan ja sanotaan että äitini on kuollut. Mitä pitäisi tehdä? Minne soittaa? Miten asunnon tyhjennys hoituisi? Oletan sen olevan kaatopaikka. Voisinko kieltäytyä hautajaisten järjestämisestä, etsiä pankin missä käyttötili on ollut ja valtuuttaa sen hoitamaan perunkirjoituksen?  Äitini saattaa olla varaton, mutta en ole varma. Voi myös olla, että olisi jättänyt jälkeensä jonkun 10 000€, sillä saisi ehkä jotain kuluja katettua mutta tuskin muuta.

Jos vainaja on muuttanut useaan kertaan ja tietää, että edessä olisi iso työ kerätä virkatodistuksia, voi maistraatista tilata sukuselvityksen. Tällöin maistraatti hoitaa pesän osakkaiden puolesta katkeamattoman virkatodistusketjun keräämisen.

Useat pankit lähettävät saldotodistuksen vainajan osoitteeseen. Tämä tosin lähtee vasta sitten kun väestötietojärjestelmästä tulee automaattinen ilmoitus pankin järjestelmään ja saldotodistus lähtee ilman erillistä pyyntöä. Ainakin isoimmat suomalaiset pankit toimivat näin, että lähettävät saldotodistuksen postissa mikäli vainajalla on ollut tilejä/lainoja ko. pankissa. Tosin esim. tallelokero ei siinä näy.

Ainakin isossa pankissa, jossa olen töissä, perunkirjoituksen voi tilata palveluna pankin kautta pankin juristilta. Tuntitaksa n. 250 €, joten ymmärtääkseni halvemmallakin pääsee. Muuten perunkirjoitus ei siis kuulu pankin peruspalveluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä suuri vääryys laissa. Miksei ole mitään mahdollisuutta katkaista juridisia siteitään vanhempiaan kohtaan? Isäni olen nähnyt vauvana ja sitten hän katosi ryyppy/huumemaailmaan. En tiedä hänestä mitään, eikä hän ole koskaan osallistunut elatukseen. Kun hän kuolee, niin minä olen lain mukaan velvollinen selvittämään hänen elämänsä. Ja jos en suostu, niin joudun maksamaan hänen vippinsä ja velkansa. Suhteellisen ahdistavaa.

No niinpä. Henkisen raskauden lisäksi jos huonosti käy, asunto on täynnä roskaa ja tyypillä on vippejä sinne, tänne ja tuonne.

Ja sitten puhutaan perimisestä, vaikka Suomessakin on paljon porukkaa, jonka kämpässä ei kuolinhetkellä ole sen vertaa arvotavaraa, että saisi edes jonkun tavaraa vastaan tyhjentämään asunnon.

Tuota juridista siteiden katkaisua minäkin olen toivonut lakiin! Kun minulle ilmoitetaan isäni kuolemasta en aio tikkua ristiin laittaa. Hän oli niin huono isä. Traumat ja katkeruus on vain jäljellä.

En aio tyhjentää hänen asuntoaan. Ei kiinnosta eikä ole aikaa.

En aio järjestää hautajaisia. Ei kiinnosta enkä koe sitä velvollisuudekseni.

Perinnöstä (jota ei edes ole tulossa) aion kieltäytyä, jotta voin sanoutua muutenkin irti koko asiasta.

Mutta itselleni on epäselvää täytyykö minun kuitenkin järjestää se perunkirjoitus? Ja maksaa se omasta pussista?!

Täällä on asiasta erilaisia mielipiteitä, mutta mikä on se viimeisin faktatieto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei saa maksaa ennen perunkirjoitusta. Hautajaiskulut ym. maksetaan vasta hautajaisten jälkeen kuolinpesän varoista. Kuitit ym. täytyy olla tietenkin.

Mitään vuokria, puhelinlaskuja, velkoja, yhtään mitään ei pidä omaisten maksaa, vaikka niitä yritetäänkin omaisilta nyhtää. Tämän ohjeen sain aikanaan oikeusaputoimistosta isäni kuollessa.

Pankki yritti esimerkiksi saada minut maksamaan isäni vakuudettomia kulutusluottoja.

Jos kuolinpesän varat ei kata kuin hautauskulut, loput jää sitten puhelinoperaattorin, pankin, ym. tappioksi.

Jos jotain olen velkaisen pesän hoidosta oppinut niin tämän nimenomaan! Vainajan velat ei ole kenenkään muun kuin vainajan ja pesän. Toki saattavat jotkut ketkut tai hämäräyritykset yrittää vielä jallittaa tyhmää ja tietämätöntä pesänhoitajaa maksamaan vainajan velkoja, mutta jos et ole itse velkaa tehnyt et ole siitä mitenkään vastuussa. Eikä vastuuta myöskään tule ikinä jos hoidat perukirjoituksen asiallisesti.

Hautajaiskulut otetaan pesän varoista ensijaisesti ja vasta sitten tulee muut velkojat. Tavallaan tämä on hyvin yksinkertaista rahallisesti, jos ei välttele perunkirjoitusta. Kun olet saanut kuolintodistuksen menet vainajan kotiin, keräät kaikki laskut sieltä kansioon. Menet vainajan pankkiin tai pankkeihin, katkaiset kaikki automaattilaskutukset välittömästi ja saat saldot. Perut kaikki tilaukset. Kaikille sanot vaan että henkilö on kuollut. Jos joku yrittää saada maksamaan vainajan laskuja, voit ihan hyvin vaikka nauraa. Ei ne kuulu sinulle mitenkään. Pyydät vaan laskusta kopion ja laitat sen laskukansioon. Sitten vaan lasketaan varat ja velat ja katsotaan mitä jäi. 

Itse joutuu jotain maksamaan ensi alkuun hautajaiskulut ja perunkirjoituskulut, jos ei ole täysin selvää että pesä on velkainen. Mutta jos vainajalle jää yhtään varoja, nekin saa takaisin perunkirjoituksen jälkeen. Niitä ei lasketa osaksi perintöä.

Jos pesä paljastuu varattomaksi, niin korvaako jokin taho jälkikäteen perunkirjoitus- ja hautajaiskulut vai jäävätkö ne perillisten kontolle?

Kukahan se korvaava taho olisi? Sossu ei maksa mitään normaalille työssäkäyvälle ihmiselle, eli omasta lompakosta menee.

Jos pesänselvittäjä on varaton tai pienituloinen niin saa joko ilmaisen tai edullisen perunkirjoitusavun oikeusaputoimistosta ja sossu voi auttaa hautajaiskuluissa. Jos pesässä on esimerkiksi yksi työssäkäyvä ja yksi työtön, niin voi säästää kuluissa valitsemalla sen työttömän pesänselvittäjäksi. Jos pesästä löytyy varoja prosessin aikana perukirjaan, niin silloin perunkirjoittaja ottaa maksun pesän varoista ja sossulle pitää palauttaa sen maksamat hautauskulut.

Mutta kuitenkin joutuu maksamaan pesänselvittäjälle jos itse ei sitä perunkirjaa tee ja pesä on jo alusta asti tiedossa velkainen. Esim. vuokra juoksee heti seuraavassa kuussa jos kämppä ei ole tyhjä ennen kuunvaihdetta jos kuollut on kuollut kuun viimeisenä päivänä.

Joo vuokra-asunto voi olla hankala, mutta jos pesä on täysin varaton, niin se vuokra jää vuokranantajan tappioksi vaan vaikka kuinka juoksisi. Sinunhan täytyy saada sinne asuntoon avain. Kyllä sitä jotain saa sovittua, kun kerrot että maksut jää hänen tappioksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä mietityttää minuakin. Olen vanhempieni ainoa lapsi, jäljellä on enää äiti johon olen katkaissut välit vuosia sitten. Todella vaikea ihminen jonka tiedän puhuneen minusta pahaa ympäriinsä. Muuta en tiedäkään- ei mitään hajua hänen elämäntilanteestaan. Varallisuutta tuskin on, asunnon tyhjentäminen ei todellakaan kiinnosta.

Asumme eri kaupungeissa, ja oma elämäntilanteeni on vaikea.

Mitä pitäisi tehdä jos puskista tulisi ilmoitus kuolemasta?

Sama täällä, mutta pistän paremmaksi: ex on töissä kunnallisena oikeusavustajana äitini nykyisessä kotikaupungissa. Lisäksi äiti on nyt yli 80-v (en muista tarkkaan kuinka paljon yli), ja tehnyt monta muuttoa jo ennen syntymääni. En edes tiedä, mistä kaupungeista pitäisi alkaa kyselemään todistuksia. Äidillä on muistaakseni veli, joka taas on asunut koko aikuisikänsä samalla pikkupaikkakunnalla toisella puolella Suomea. Muutti sinne ensimmäisen vaimonsa perässä ja jäi, ainakin silloin kun olin äidin kanssa tekemisissä, välit olivat poikki.

Oletetaan, että sairaalasta tms. soitetaan ja sanotaan että äitini on kuollut. Mitä pitäisi tehdä? Minne soittaa? Miten asunnon tyhjennys hoituisi? Oletan sen olevan kaatopaikka. Voisinko kieltäytyä hautajaisten järjestämisestä, etsiä pankin missä käyttötili on ollut ja valtuuttaa sen hoitamaan perunkirjoituksen?  Äitini saattaa olla varaton, mutta en ole varma. Voi myös olla, että olisi jättänyt jälkeensä jonkun 10 000€, sillä saisi ehkä jotain kuluja katettua mutta tuskin muuta.

Jos vainaja on muuttanut useaan kertaan ja tietää, että edessä olisi iso työ kerätä virkatodistuksia, voi maistraatista tilata sukuselvityksen. Tällöin maistraatti hoitaa pesän osakkaiden puolesta katkeamattoman virkatodistusketjun keräämisen.

Useat pankit lähettävät saldotodistuksen vainajan osoitteeseen. Tämä tosin lähtee vasta sitten kun väestötietojärjestelmästä tulee automaattinen ilmoitus pankin järjestelmään ja saldotodistus lähtee ilman erillistä pyyntöä. Ainakin isoimmat suomalaiset pankit toimivat näin, että lähettävät saldotodistuksen postissa mikäli vainajalla on ollut tilejä/lainoja ko. pankissa. Tosin esim. tallelokero ei siinä näy.

Ainakin isossa pankissa, jossa olen töissä, perunkirjoituksen voi tilata palveluna pankin kautta pankin juristilta. Tuntitaksa n. 250 €, joten ymmärtääkseni halvemmallakin pääsee. Muuten perunkirjoitus ei siis kuulu pankin peruspalveluihin.

Mielestäni luin jostain, että kohta olisi tulossa / jo tullut palvelu, josta voi tilata virkatodistukset yhdestä paikkaa. Eli ei tarvitse enää soitella kaikkia mahdollisia kirkkoherranvirastoja (jos oli kirkkoon kuuluva ihminen) läpi. Itse olen joku vuosi takaperin joutunut tilailemaan useammasta kunnasta virkatodistuksia isäni kuoltua. Maistraatista saadusta selvityksestä onneksi ilmeni kaikki aiemmat kotikunnat, joten ei tarvinnut alkaa arpoa muuta kuin sitä, mihin kuuluu mikäkin seurakunta kuntaliitosten jälkeen...