Lue keskustelun säännöt.
Opettajille halutaan sälyttää nykyään epilektikkojen ja diabeetikkojen jopa lääkkeiden anto hätätilanteessa koulussa!
03.02.2019 |
Samassa koulussa työskentelevä kouluterveydenhoitaja ei kuulemma hoida oppilaiden sairauksia. Opettajalla ei ole terveydenhoitoalan tutkintoa. Miksi hänet velvoitetaan lääkitsemään?!
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa nää aikuiset jotka ovat NIIN piikkikammoisia että hätätilanteessakin ihan hirvittää. Tai sitten verikokeet, kauheinta ikinä. Hakekaa apua mt-ongelmiini, tuo on niin huomionhakuista että! Tai sitten vanhemma, jotak menee verikokeisiin ja poistuvat paikalta koska piikkikammo. Voi helkkari sentään, mitä itsekkyyttä ja huomion kääntämistä itseensä tilanteess, jossa pitäisi lapsesta pitää huolta.
No minä en ainakaan pystyisi olemaan lapselle turvallinen aikuinen sellaisessa tilanteessa, jossa itsekin pärjään ainoastaan silloin jos en katso. Mun mielestä on parempi poistua kuin opettaa lapsikin pelkäämään. Lapsen verikokeisiin viejän pitäisi olla sellainen ihminen, joka kykenee siinä tilanteessa olemaan rauhallinen ja turvaa tuova. Minä ja puolisoni ei siihen pystyttäisi - yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselin vastuusta siksi, että koululla on vastuu mitä yllättävimmissäkin tilanteissa. Pari vuotta sitten eräs rehtori joutui vastuuseen, kun oppilas laski opettajan ohjeiden vastaisesti pulkalla puuta päin. Maalaisjärjellä ajatellen ei rehtori olisi voinut mitenkään estää tilannetta. Nykyään myöskään tet-paikkoja ei ole helppoa löytää nuorille, sillä työpaikka on vastuussa siitä, jos nuori päättää omin päin ottaa käyttöönsä vaikka trukin ja aiheuttaa itselleen tai muille vahinkoa.
Lastentarhanopettaja laskee ja punnitsee diabeetikkolapsen hiilihydraatit ja laskee siihen insuliinit jne. Mielestäni nämä terveydenhoidolliset tehtävät eivät kuulu opettajien toimenkuvaan, toki hätätapauksien hoito on opeteltava mutta päiväkodin ja koulun arjessa nämä asiat eivät kuulu opettajien arkitoimenkuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle suomalaiselle on sälytetty toisen auttaminen hätätilanteessa, Fiksu kansalainen käy ensiapukurssin.
En ymmärrä miksi opettajat pitäisi koulu alueella rajata tästä pois?
Mikäli lapseni sairastaisi diabetestä tai epilepsiaa varmistaisi, että opettajalla on tarvittava tietämys mitä voi tehdä ennen ambulanssin tuloa.
Jos diabeetikolla on sokerit matalat niin voi antaa sokeria tai jos epileptikko saa kohtauksen niin voi antaa kohtauslääkettä ruiskeena peräsuoleen (ei saa osua ulosteeseen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa nää aikuiset jotka ovat NIIN piikkikammoisia että hätätilanteessakin ihan hirvittää. Tai sitten verikokeet, kauheinta ikinä. Hakekaa apua mt-ongelmiini, tuo on niin huomionhakuista että! Tai sitten vanhemma, jotak menee verikokeisiin ja poistuvat paikalta koska piikkikammo. Voi helkkari sentään, mitä itsekkyyttä ja huomion kääntämistä itseensä tilanteess, jossa pitäisi lapsesta pitää huolta.
No minä en ainakaan pystyisi olemaan lapselle turvallinen aikuinen sellaisessa tilanteessa, jossa itsekin pärjään ainoastaan silloin jos en katso. Mun mielestä on parempi poistua kuin opettaa lapsikin pelkäämään. Lapsen verikokeisiin viejän pitäisi olla sellainen ihminen, joka kykenee siinä tilanteessa olemaan rauhallinen ja turvaa tuova. Minä ja puolisoni ei siihen pystyttäisi - yksi syy lisää olla hankkimatta lapsia.
Voi luoja! Älä hanki lapsia. Näitä hysteerikkoja tarkoitin. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa nää aikuiset jotka ovat NIIN piikkikammoisia että hätätilanteessakin ihan hirvittää. Tai sitten verikokeet, kauheinta ikinä. Hakekaa apua mt-ongelmiini, tuo on niin huomionhakuista että! Tai sitten vanhemma, jotak menee verikokeisiin ja poistuvat paikalta koska piikkikammo. Voi helkkari sentään, mitä itsekkyyttä ja huomion kääntämistä itseensä tilanteess, jossa pitäisi lapsesta pitää huolta.
Se, että sanoo olevansa piikkikammoinen, ei tarkoita, että panikoisi tositilanteessa. Kukin voi varmaan sanoa ääneen, jos jonkin asian tekeminen tuntuu vaikealta itselle ilman, että kyse on huomion hakemisesta. Toisia myös esimerkiksi lika tai eritteet inhottavat enemmän kuin toisia. Tämä on vain ominaisuus, joka joillakin sattuu olemaan vahvempi kuin toisilla.
Ei tuo mikään uusi asia ole. Jo vuosia sitten, jos kouluun tuli esim. diabeetikko tai epileptikko, opetettiin lapsen kanssa tekemisissä olevat opettajat antamaan lääkkeen tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän hätätilanteessa kuka tahansa on velvollinen auttamaan??
Toivottavasti kunnat muistavat, että tämä on sitten lisävastuu ja se näkyy palkassa. Opettajilla ei ole lääkelupia ja jos joutuvat antamaan lääkkeitä, se täytyy myös korvata, koska ei kuulu toimenkuvaan
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettaja laskee ja punnitsee diabeetikkolapsen hiilihydraatit ja laskee siihen insuliinit jne. Mielestäni nämä terveydenhoidolliset tehtävät eivät kuulu opettajien toimenkuvaan, toki hätätapauksien hoito on opeteltava mutta päiväkodin ja koulun arjessa nämä asiat eivät kuulu opettajien arkitoimenkuvaan.
Hmm... onkohan opeteltava? Siis onko siihen jotain velvoitetta? Entä ellei opi tai ei osaa? Pitääkö sitten alkaa katsella jotain muuta ammattia vai? Onko opettajilla muka jokin erityinen yleistä laajempi velvoite opetella hoitamaan jotain hätätilanteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terkkareita on vain yksi, opettajia enemmän. Opettaja on paikalla hiihtoretkellä ja luistelemassa, ruokalassa ja välitunneilla, hän on ensimmäisenä paikalla. Meidän koulussa on kolme epileptikkoa, muutama diapeetikko ja kymmenkunta astmaatikkoa. Ketä hoitaa terkka ekana?
Epilepsialääke on helppo antaa, esim. uintiretkellä pitää koko ajan tarkkailla, ettei altaassa tule kohtausta. Lääkkeen oppii antamaan kyllä, jos haluaa. Astmapiippua ja Epipen-kynääkin on helppo käyttää. Jos on päässyyt yliopistoon, oppii kyllä nämä. Olen urani aikana joutunut pelastamaan tukehtumaisillaan olevan 7-vuotiaan heimlichin-otteellakin, silloin kyllä pelotti. Jälkeen päin vapisutti. Olisiko terkka ehtinyt? Ei.
Jos itse saan sairauskohtauksen, toivon, että minuakin auttaa ensinnä paikalla oleva.
Ope
Opettaja on vastuussa oleva aikuinen. Epi-penin tai epilepsialääkkeen antaminen on hyvin yksinkertaista ja kummassakin tilanteessa paikalle kutsutaan joka tapauksessa ambulanssi.
Opettajille opetetaan lääkkeenanto hyvin perusteellisesti. Se on kuitenkin sellainen asia, joka opetetaan kotona lapsen vanhemmille ja vähän isommille sisaruksillekin. Lääkkeen nopea antaminen saattaa pelastaa lapsen hengen.
Diabeetikot luokassa ovat ehkä (vähän) enemmän opettelua vaativa asia, edelleen opettajille annetaan hyvin kattava opetus hiilihydraattien laskemiseen ja insuliinien annosteluun. Käytössä on selkeä opas ja koululla on suora puhelinnumero diabeteshoitajalle.
Ymmärrän, että lisävastuu saattaa harmittaa, mutta nykyään asia kuuluu yleisestyvästi kasvatustyöhön. Kyse on äärimmäisen hyödyllisistä taidoista, joihin koulutetaan perusteellisesti. Tästä lisäosaamisesta voi anoa lisää palkkaa. Rohkeasti kohti uutta, ei ole vaikeaa asiaa, mutta sairaalle lapselle äärimmäisen tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole lisävastuu, jos hätätilanteessa joutuu antamaan jotain lääkettä.
Opettajat kyllä ovat niin itsekeskeisiä, että todennäköisesti jättäisivät lääkkeen antamatta ja samalla menisivät viikon lakkoon, kun heiltä edes kehdataan tuollaista vaatia ilman lisämaksua.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään uusi asia ole. Jo vuosia sitten, jos kouluun tuli esim. diabeetikko tai epileptikko, opetettiin lapsen kanssa tekemisissä olevat opettajat antamaan lääkkeen tarvittaessa.
Siis epilepsiaan joo kohtauslääkettä mutta mitä lääkettä diabetekseen Suomessa hätätilanteissa annetaan? Insuliiniako? Mutta silloinhan pitää tietää ensin mistä on kyse, eli pitääkö diagnostiikka sitten myös osata? Eihän Suomessa matalia verensokereita varten taida diabeetikoilla taas glukagoni-kyniä olla mukana? Vai onko? Eikö mataliin verensokereihin anneta sokeria eikä lääkettä? Jenkeissä kai myös tuota hormonia eli glukagonia? Kuka nämäkin opettaa maallikoille ja millä tasolla? Diabeetikkohan voi saada aivovaurion väärästä hoidosta jos mennään matalissa sokereissa pistelemään lisää insuliinia? Mutta ei kai siitä kukaan vastaa mitenkään tai joudu vastuuseen tekemisistään jos vain hätäensiapua antaa maallikkona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettaja laskee ja punnitsee diabeetikkolapsen hiilihydraatit ja laskee siihen insuliinit jne. Mielestäni nämä terveydenhoidolliset tehtävät eivät kuulu opettajien toimenkuvaan, toki hätätapauksien hoito on opeteltava mutta päiväkodin ja koulun arjessa nämä asiat eivät kuulu opettajien arkitoimenkuvaan.
Hmm... onkohan opeteltava? Siis onko siihen jotain velvoitetta? Entä ellei opi tai ei osaa? Pitääkö sitten alkaa katsella jotain muuta ammattia vai? Onko opettajilla muka jokin erityinen yleistä laajempi velvoite opetella hoitamaan jotain hätätilanteita?
Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys? Kun oppilas on kroinisesti sairas, kuten diabeetikko tai epileptikko, mutta hän kaikesta huolimatta saa sairaskohtauksen, on ymmärrettävää antaa hätäensiapua. Kuitenkin kouluissa on monenlaisia tilanteita, on sijaisia, ulkoliikuntaa jne.joten tilanteet vaihtelevat ja lääke ei ole välttämättä edes lähellä. Totta kai oppilailla on kännykät, joilla voi hälyyttää apua. Opettajia ei ole velvoitettu hankkimaan ensiapukoulutusta omalla kustannuksellaan, myöskään työnantaja ei sitä kustanna. Vastuukysymys nousee esiin, jos oppilas pahimmassa tapauksessa menehtyy johonkin sairaskohtaukseen koulussa. Toivottavasti opettajat tai muu henkilökunta ei joudu vastuuseen, jos ei osannut antaa juuri oikeanlaista ensiapua?!
Diabeetikon hoito kyllä opetetaan ennenkuin kukaan pääsee hoitamaan. Kyllä sen opettajakin oppii. Usein koulunkäynninohjaaja on se, joka hoitaa lääkehoidon ym. Jos sellaista ei ole niin opettajan täytyy hoitaa. Eihän oppilasta voi hoitamatta jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettaja laskee ja punnitsee diabeetikkolapsen hiilihydraatit ja laskee siihen insuliinit jne. Mielestäni nämä terveydenhoidolliset tehtävät eivät kuulu opettajien toimenkuvaan, toki hätätapauksien hoito on opeteltava mutta päiväkodin ja koulun arjessa nämä asiat eivät kuulu opettajien arkitoimenkuvaan.
Hmm... onkohan opeteltava? Siis onko siihen jotain velvoitetta? Entä ellei opi tai ei osaa? Pitääkö sitten alkaa katsella jotain muuta ammattia vai? Onko opettajilla muka jokin erityinen yleistä laajempi velvoite opetella hoitamaan jotain hätätilanteita?
Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys? Kun oppilas on kroinisesti sairas, kuten diabeetikko tai epileptikko, mutta hän kaikesta huolimatta saa sairaskohtauksen, on ymmärrettävää antaa hätäensiapua. Kuitenkin kouluissa on monenlaisia tilanteita, on sijaisia, ulkoliikuntaa jne.joten tilanteet vaihtelevat ja lääke ei ole välttämättä edes lähellä. Totta kai oppilailla on kännykät, joilla voi hälyyttää apua. Opettajia ei ole velvoitettu hankkimaan ensiapukoulutusta omalla kustannuksellaan, myöskään työnantaja ei sitä kustanna. Vastuukysymys nousee esiin, jos oppilas pahimmassa tapauksessa menehtyy johonkin sairaskohtaukseen koulussa. Toivottavasti opettajat tai muu henkilökunta ei joudu vastuuseen, jos ei osannut antaa juuri oikeanlaista ensiapua?!
Lääke tai hoitovälineet kuljetetaan mukana joka paikassa.
Aika ristiriitaista on, ettei opettajalla kuitenkaan ole oikeutta antaa särkylääkettä oppilaalle, jonka päätä särkee tai on kuukautiskipuja ja omat särkylääkkeet ovat unohtuneet kotiin. Siinä kohtaa pitää lähettää lapsi terveydenhoitajan oven taakse jonottamaan tai antaa potea, jollei terkkari ole koululla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään uusi asia ole. Jo vuosia sitten, jos kouluun tuli esim. diabeetikko tai epileptikko, opetettiin lapsen kanssa tekemisissä olevat opettajat antamaan lääkkeen tarvittaessa.
Siis epilepsiaan joo kohtauslääkettä mutta mitä lääkettä diabetekseen Suomessa hätätilanteissa annetaan? Insuliiniako? Mutta silloinhan pitää tietää ensin mistä on kyse, eli pitääkö diagnostiikka sitten myös osata? Eihän Suomessa matalia verensokereita varten taida diabeetikoilla taas glukagoni-kyniä olla mukana? Vai onko? Eikö mataliin verensokereihin anneta sokeria eikä lääkettä? Jenkeissä kai myös tuota hormonia eli glukagonia? Kuka nämäkin opettaa maallikoille ja millä tasolla? Diabeetikkohan voi saada aivovaurion väärästä hoidosta jos mennään matalissa sokereissa pistelemään lisää insuliinia? Mutta ei kai siitä kukaan vastaa mitenkään tai joudu vastuuseen tekemisistään jos vain hätäensiapua antaa maallikkona?
Nuo asiat tietenkin opetetaan. Täytyy saada myös lupa lääkäriltä osallistua diabeetikon hoitoon ja vielä lupa erikseen pistämiseen. Diabeetikolla on aina mukanaan jotain matalan verensokerin varalle. Jos diabeetikko saa hypoglykemian oireet, annetaan jotain joka siihen auttaa. Mehua, siripiriä, mitä nyt kelläkin on. Verensokeri mitataan toki, mutta avun voi aloittaa jo ennen sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika ristiriitaista on, ettei opettajalla kuitenkaan ole oikeutta antaa särkylääkettä oppilaalle, jonka päätä särkee tai on kuukautiskipuja ja omat särkylääkkeet ovat unohtuneet kotiin. Siinä kohtaa pitää lähettää lapsi terveydenhoitajan oven taakse jonottamaan tai antaa potea, jollei terkkari ole koululla.
Juuri näin. Kattavaa koulutusta säännöllisesti ei muuten anneta diabeetikkojen ja epileptikkojen hoidosta kouluissa.
Kun virkaehtosopimuksen mukaan koulutervydenhoitajille ei kuulu sairaanhoito, ainoastaan terveystarkastukset. Sairaanhoitoa varten on sitten sairaanhoitajien sairasvastaanotto tai päivystys tai hätätilanteissa soitto hätäkeskukseen ja yleinen avunantovelvollisuus joka kuuluu kaikille luokkakavereista, talonmiehiin, keittäjiin, opettajikn ja terkkareihin.