Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon kahden henkilön taloudessa on kotitöitä, jos ei nukkumaankaan ehdi. Tai miten tarkkaan ja usein niitä pitää tehdä, jos siihen menee tunteja ja pitää itkeä väsymyksestä.
Mutta hyvä sinulle, että sait asiat kuntoon ja päästit toisenkin menemään. Toivottavasti löydätte molemmat vielä puolisot, joiden kanssa olette samalla levelillä siitä kuinka paljon pitää siivota ja tehdä kotitöitä joka päivä.
Siis edelleenkään ei ole kysymys pelkistä kotitöistä vaan siitä että toinen katsoo oikeudekseen olla kodin
vapaamatkustaja ja passattava jolle ei mikään kodin asia kuulu! Kyllä vuosien saatossa sillä jonka tehtäväksi
kaikki asiat kaatuvat palaa pinna lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon kahden henkilön taloudessa on kotitöitä, jos ei nukkumaankaan ehdi. Tai miten tarkkaan ja usein niitä pitää tehdä, jos siihen menee tunteja ja pitää itkeä väsymyksestä.
Mutta hyvä sinulle, että sait asiat kuntoon ja päästit toisenkin menemään. Toivottavasti löydätte molemmat vielä puolisot, joiden kanssa olette samalla levelillä siitä kuinka paljon pitää siivota ja tehdä kotitöitä joka päivä.
Ajattele, jotkut marisevat, jos joutuvat maksamaan yhteisistä kuluista enemmän kuin toinen. Näitä marinaketjuja on tälläkin palstalla viikosta toiseen. Eniten ovat marisemassa ne miehet, joiden vaimo on ollut hoitovapaalla yhteistä lasta hoitaen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä kaiken pitää olla ihan siistiä koko ajan. Ongelma on kyllä jos ihmisellä ei ole taitoa rentoutua vaikka tiskit olis tiskaamatta.
Meillä on kerran viikossa siivouspäivä. Minä tiskaan päivittäin, koska en tykkää tiskivuoresta, mies tiskaisi siivouspäivänä tai sitten jos ei puhdasta astiaa olisi.
Nykyään muutenkin ihmiset ihan älyttömän steriiliejä. En tajua, mutta puunatkoon muut miten tahtoo.
Tykkäisitko siivota ihan yksiksesi siivouspäivänä miehen istuessa samalla sohvalla suu mutrussa?
On loukkaavaa, jos kotona oleva osapuoli vaan oottaa toista tulemaan töistä ja alkamaan laittaa ruokaa. Mitä jos kävisi edes muutaman kerran viikossa kaupassa ja laittaisi sen ruuan valmiiksi siiheksi, kun toinen tulee töistä, ja vaikka vielä tiskaisi tiskitkin sen päälle. Sitten voisi puhua edes jonkinverran tasa-arvoisuudesta. Ap:n mies oli ihan vaan laiska. (Oletetaan nyt, että ap on nainen). Laiskuuttaan passuutti toisella itseään.
Varmasti on kivempaa tulla töistä kotiin, vaikka siellä kuinka odottaisi lemmikin pissa lattialla entiseen tapaan, kun siellä EI ole kuitenkaan sitä äijää, joka odottaa, että koska tulee ruokaa ja on sotkenut keittiön ja jättänyt likaiset astiat pöydille. Saa olla vaikka mitään laittamatta. Ja ennen kaikkea, jos ap on tiskannut ja siivonnut keittiönsä töihin lähdettyään, se on edelleen siivottu ja astiat puhtaina, kun hän tulee töistä kotiin. Se on jo arjen luksusta sekin.
Ja älkää tulko siihen kiekumaan, että naiset tekee kotitöistä ykkösasian ja plaaa plaa plaa. Siitä TULEE ykkösasia, jos siihen ei ikinä osallistuta eikä anneta naiselle tunnetta siitä, että hänkin on ihminen ja voi väsyä ja joka tarvitsee myös lepoa ja tunnetta siitä, että toinen välittää. Miesten mielestä kai seksin tarjoaminen on sitä välittämistä sitten. Siinä vaan käy niin, että sitä jos mitä ei halua yhtään ihmiseltä, joka passuuttaa itseään kuin pikkulapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä kaiken pitää olla ihan siistiä koko ajan. Ongelma on kyllä jos ihmisellä ei ole taitoa rentoutua vaikka tiskit olis tiskaamatta.
Meillä on kerran viikossa siivouspäivä. Minä tiskaan päivittäin, koska en tykkää tiskivuoresta, mies tiskaisi siivouspäivänä tai sitten jos ei puhdasta astiaa olisi.
Nykyään muutenkin ihmiset ihan älyttömän steriiliejä. En tajua, mutta puunatkoon muut miten tahtoo.
Tykkäisitko siivota ihan yksiksesi siivouspäivänä miehen istuessa samalla sohvalla suu mutrussa?
Eihän heillä mies istu sohvalla, hän on pihalla tekemässä lumitöitä, korjaamassa traktoria, tekemässä polttopuita ja remppaamassa kylppäriä. Sopii siinä naisen ihmetellä, että miten niin riitaa siivoamisesta, ei meillä ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä kaiken pitää olla ihan siistiä koko ajan. Ongelma on kyllä jos ihmisellä ei ole taitoa rentoutua vaikka tiskit olis tiskaamatta.
Meillä on kerran viikossa siivouspäivä. Minä tiskaan päivittäin, koska en tykkää tiskivuoresta, mies tiskaisi siivouspäivänä tai sitten jos ei puhdasta astiaa olisi.
Nykyään muutenkin ihmiset ihan älyttömän steriiliejä. En tajua, mutta puunatkoon muut miten tahtoo.
Tykkäisitko siivota ihan yksiksesi siivouspäivänä miehen istuessa samalla sohvalla suu mutrussa?
Minä olen nyt monta viikkoa istunut lämpimässä sisällä, kun mieheni on tehnyt lumitöitä ja lämmittänyt takkaa. Toivottavasti hän ei jätä minua nyt. Yksin on kantanut vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä kaiken pitää olla ihan siistiä koko ajan. Ongelma on kyllä jos ihmisellä ei ole taitoa rentoutua vaikka tiskit olis tiskaamatta.
Meillä on kerran viikossa siivouspäivä. Minä tiskaan päivittäin, koska en tykkää tiskivuoresta, mies tiskaisi siivouspäivänä tai sitten jos ei puhdasta astiaa olisi.
Nykyään muutenkin ihmiset ihan älyttömän steriiliejä. En tajua, mutta puunatkoon muut miten tahtoo.
Tykkäisitko siivota ihan yksiksesi siivouspäivänä miehen istuessa samalla sohvalla suu mutrussa?
Minä olen nyt monta viikkoa istunut lämpimässä sisällä, kun mieheni on tehnyt lumitöitä ja lämmittänyt takkaa. Toivottavasti hän ei jätä minua nyt. Yksin on kantanut vastuuta.
Entä jos mies jättäisi nuo tekemättä, kun ei nappaa? Jäisi vaan sohvalle makaamaan ja odottaisi, että sinä teet lumityöt ja lämmität takankin? Olisiko sinusta asia ihan ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä kaiken pitää olla ihan siistiä koko ajan. Ongelma on kyllä jos ihmisellä ei ole taitoa rentoutua vaikka tiskit olis tiskaamatta.
Meillä on kerran viikossa siivouspäivä. Minä tiskaan päivittäin, koska en tykkää tiskivuoresta, mies tiskaisi siivouspäivänä tai sitten jos ei puhdasta astiaa olisi.
Nykyään muutenkin ihmiset ihan älyttömän steriiliejä. En tajua, mutta puunatkoon muut miten tahtoo.
Tykkäisitko siivota ihan yksiksesi siivouspäivänä miehen istuessa samalla sohvalla suu mutrussa?
Minä olen nyt monta viikkoa istunut lämpimässä sisällä, kun mieheni on tehnyt lumitöitä ja lämmittänyt takkaa. Toivottavasti hän ei jätä minua nyt. Yksin on kantanut vastuuta.
Entä jos mies jättäisi nuo tekemättä, kun ei nappaa? Jäisi vaan sohvalle makaamaan ja odottaisi, että sinä teet lumityöt ja lämmität takankin? Olisiko sinusta asia ihan ok?
Olisi. Sitten hypitään lumien yli ja vedetään vilttiä niskaan sisällä.
Voiko oikeasti joku ajatella näin kapeasti? Siivous menee ihmissuhteen edelle? Voi älynpuute!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko oikeasti joku ajatella näin kapeasti? Siivous menee ihmissuhteen edelle? Voi älynpuute!
No niinpä. Kyllä siinä on miettimisen paikka, jos ei saa aikaiseksi siivota edes omia sotkujaan vaan sälyttää kaiken toisen ihmisen, jota pitäisi rakastaa, harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä menee noin paljon aikaa kotitöihin? Siivoan kerran viikossa, laitan ruokaa joka päivä ja pesen pyykit pari kertaa viikossa, mutta ei nuo kotityöt yhtään rasita. Mies tekee pitkää työpäivää eikä ehdi mitään kotitöitä tekemään. Myös ulkoilutan koiria kaksi tuntia päivässä, mutta se on vain rentoutumista.
Mies on kyllä siisti ja järjestelmällinen, että ei jätä mitään sotkuja jälkeensä.
Mietipä tosiaan sitä, että miehesi jättäisi kaiken kuin laajan perheestään ja saisit siivota myös hänen aiheuttamansa kaaoksen yksinäsi.
Jada, jada jaa. Ihme ettet tuosta näennäismiehestäsi huomannut ennen liittoa tuota sotkuisuutta. Merkit olivat ilmassa jo tuolloin taatusti.
Näennäismies = ei miestä ollenkaan, paitsi likaisessa mielikuvituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti aloittajalla on jotain sielullista. Ei hän näitä samoja märinöitä muuten jaksa vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tää on. Ei kukaan tee kotitöitä noin paljoa. Tai ei tarvitse tehdä, jollei ole neurootikko.
Hän on vaativa persoonallisuus. Sille on diagnoosikin. On usein myös itseään kohtaan liian vaativa. Ja suoni saattaa revetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te päädytte tuollaisten kumppanien kanssa yhteen? Tuttukin alkoi seurustella ja heti melkein alussa hän siivosi sen miehen asunnon. Varmaan on sitten riitoja edessä, jos yhteen muuttavat.
Kumma kitisijä. Jätä höskä siivoamatta, jos niin ahdistaa mies. Hänellä lienee erilainen käsitys siisteydestä, joka ei aloittajalle kelpaa.
Toisaalta: Tännehän voi kirjoitella kaikenlaisia tarinoita. Mikään ei ole tosi, tai epätosi, kuten aloittajan tuossa.
Olen itse elänyt samanlaisessa suhteessa. Kyllä se oli ihan henkistä väkivaltaa. En tiedä oisko pitänyt itkeä vai nauraa, kun luin tuon kommentin, että voitko ottaa roskapussin mukaan samalla kun menet. Mutta ei viety, kun ei erikseen profiloitu monelta ja annettu karttaa ja kompassia matkalle roskakatokseen.
En edelleenkään usko että kukaan voi olla täysin sokea tuollaiseen tilanteeseen, minäkin kun oikeasti esim itkin ja siivosin. Meille tuli järkyttävä sotku koska a)ihan liikaa tavaraa ja b) lemmikkejä ja kumpikin meistä sellaisia että tavara kun otetaan se jää siihen eikä viedä paikalleen.
Nyt uudessa avoliitossa konmaritin kaiken oman ylimääräisen tavaran, mieskin arvostaa tyhjää pintaa. Olen opetellut siivoamaan 10-30min joka päivä. Eli esim keittiö ja eläinten sotkut plus astianpesukone päälle. 20min ja tosi siistiä. (Eläinten sotkuilla tarkoitan siis esimerkiksi hiekkaa eteisessä tai marsujen kuljettamaa heinää häkin edustalla.)
Olen pitänyt todella tarkkaan kiinni siitä, että la tai su, kummin ehtii on viikkosiivous jolloin pestään lattiat ja pölyt, sekä eläinten häkit perusteellisesti ja niiden tarvikkeet. Tästä viikonlopun urakasta ei jousteta! Vuodevaatteiden ja pyyhkeiden vaihto. Kumpikin siivoaa noin 30min joten yht tunnin verran aktiivista siivoamista jolloin ei touhuta muuta.
Ja hops, asunto on naistenlehtisiisti oikeasti lähes joka päivä. Mutta vaatii sitoutumista tuohon viikkosiivoukseen kummaltakin osapuolelta ja että viikolla asunto ei pääse niin järkyttävään kuntoon että vklp on itkettävä ja siivottava. Ja tosiaan, pääsemistä eroon siitä ylimääräisestä tavarasta.
Kyllä on ollut elämä ihanaa ja helppoa näin ja monesti menee kylmät väreet, kun muistelee, miten toinen vain istui ja katsoi telkkaa kun siivosin tai kun tajusin, ettei hän ollut 3 vuoteen pessyt itse omia pyykkejään, tai kertaakaan vessaa tai lattioita, kun minä olin ne aina siivonnut. Kolmeen vuoteen kertaakaan. En edes tiedä miten näin pääsi käymään ja miten automaatiolla sitä itse oikein toimi.
Sitten kun makaat hoitolaitoksessa vaipoissa odottamassa kuolemaa, varmaat olet iloinen, että kulutit elämäsi siivoten!
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun makaat hoitolaitoksessa vaipoissa odottamassa kuolemaa, varmaat olet iloinen, että kulutit elämäsi siivoten!
Tuo pisti ajattelemaan. Meillä on vielä pöytä siivoamatta ruokailun jälkeen, mutta en viitsi tuhlata aikaa siihen. Eipä harmita sitten kuolinvuoteella, että siivosin liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko oikeasti joku ajatella näin kapeasti? Siivous menee ihmissuhteen edelle? Voi älynpuute!
No niinpä. Kyllä siinä on miettimisen paikka, jos ei saa aikaiseksi siivota edes omia sotkujaan vaan sälyttää kaiken toisen ihmisen, jota pitäisi rakastaa, harteille.
Mieheni ei ole koskaan pessyt pyykkiä, ruokana on laittanut vain hernekeittoa purkista ja minä siivoan aina meillä! Rakastan miestäni vieläkin, yli 43 vuoden jälkeen, valtavasti. Koska rakastan, haluan palvella häntä. Hän myös palvelee minua, tekee lumityöt, kaikki ulkotyöt ja kauppareissut ja pankkiasiat yms. Emme riitele töistä koskaan. Ihme kitinää, kuten joku jo sanoi. Ei rakkaus ole taistelua ja omista oikeuksista raivokkaasti kiinnipitämistä! Rakkaus on sovittelua ja auttamista.
Näin näyttää olevan. Jos valittaa siitä, että toinen ei osallistu kodin hoitoon muutoin kuin sotkemalla, johon sotkujen siivooja väsyy, kun joutuu tekemään toisen jälkien siivousta koko ajan, on auttamatta siivousfriikki. Muita vaihtoehtoja ei ole, ei tuollaiseen voi uupua, se on joko tai.
Vai hetkinen. Mitäs jos ajattelisi järkevästi ja kriittisesti ja kommentoisi myös niin.