Lue keskustelun säännöt.
Elämäni paras päätös oli pako suhteesta, jossa kotitöiden jako ei onnistunut
29.01.2019 |
Jätin joitakin vuosia sitten kumppanin, joka ei osallistunut tasa-arvoisesti kotitöiden tekoon. Elämä on ollut mielettömän helppoa ja mukavaa sen jälkeen.
Kumppanini into osallistua kodin töihin hiipui pikku hiljaa yhteen muuton jälkeen. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä en matkatyön, pitkien työpäivien, kotitöiden ja lemmikkien hoidon jälkeen ehtinyt enää nukkua tarpeeksi puhumattakaan siitä, että olisin ehtinyt harrastaa jotain. Meillä ei myöskään enää ollut lainkaan mukavaa yhteistä aikaa, koska kaikki se aika, jota en ollut töissä tai nukkumassa, kului kotitöiden parissa.
En ole missään tapauksessa raivosiisti, mutta tiettyjä asioita kotona nyt on vain pakko tehdä. Pyykkiä on pestävä, jotta saa puhtaita vaatteita, kaupassa on käytävä jotta saa ruokaa, eläinten vahingot pitää siivota lattialta, välillä on imuroitava. Keittiössä on pidettävä sellainen järjestys, että siellä mahtuu toimimaan. Kodin pitää olla sellaisessa kunnossa, että arkiset asiat sujuvat riittävän helposti eivätkä aiheuta ylimääräistä stressiä.
Kumppani työskenteli pääasiassa kotoa käsin vapailla aikatauluilla, mutta ei kyennyt kuitenkaan esimerkiksi käynnistämään pesukonetta päivän aikana. En sitä tosin olisi niin välttämättä edellyttänytkään, kunhan olisi sitten osallistunut toimintaan iltaisin ja viikonloppuisin. Uskon, että jos meistä kumpikin olisi esimerkiksi tehnyt 20 tai 30 minuuttia kotitöitä päivässä, plus lemmikkien hoito, kaikki olisi sujunut oikein hyvin. Kun se kaikki jäi minun vastuulleni, katastrofi oli valmis.
Käytännössä minä heräsin arkisin viideltä ja viikonloppuisin seitsemältä. Nukkumaan pääsin 23 maissa illalla. Lemmikkien hoitoon liittyvät pakolliset aamurutiinit jäivät hoitamatta, jos jätin ne kumppanin vastuulle. Hän nukkui niin kauan kuin nukutti. Viikolla soittelin joskus töistä, ja hän oli puoliltapäivin monesti vasta syömässä aamupalaa. Viikonloppuisinkaan hän ei kuitenkaan halunnut aamurutiineja hoitaa, koska ”hänelläkin on oikeus ottaa viikonloppuna rennommin”. Koskaan ei ollut minun vuoroni levätä.
Anelin apua, yritin kertoa väsymyksestäni, lopulta en jaksanut kuin itkeä. Kumppani koki käytökseni nalkuttamisena ja manipulointina ja reagoi tilanteeseen sulkeutumalla kokonaan. Käytännössä loppuaikoina minä itkin ja siivosin, hän istui jurona television edessä ja vaikeni. Useimpina arkipäivinä en ehtinyt työpäivän jälkeen istua kertaakaan alas ennen kuin oli jo aika mennä nukkumaan, ja kello oli siihenkin jo liian paljon. Lauantaiaamuna kello soi taas ennen seitsemää.
Meillä ei luojan kiitos ollut lapsia, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Olen jälkeen päin miettinyt, että tilanne vähintäänkin lähenteli henkistä väkivaltaa. En ole koskaan kokenut mitään niin syvästi loukkaavaa kuin se, että toinen katsoo vierestä ilmeettömänä kuinka minä uuvun täysin, reagoimatta asiaan mitenkään.
Kun pääsin omaan asuntooni, tuntui kuin taivas olisi auennut. Siivottavana ovat nyt vain omat ja lemmikkien sotkut, ja on paljon helpompaa olla yksin vastuussa itsestään kuin yksin vastuussa kahdesta aikuisesta, kun toinen käyttäytyy kuin pikkulapsi. En enää koskaan mistään hinnasta ryhdy suhteeseen, jossa toinen osapuoli ei osallistu tasapuolisesti kotitöihin. Kun käyn treffeillä, selvitän heti ensimmäisenä ihmisestä sen, onnistuvatko kotihommat ja mitä hän ajattelee kotitöiden jakamisesta. Jos arki muuttuu tällaiseksi kuin meillä oli, elämästä tulee aivan loputtoman kauheaa. Nuo vuodet tuntuvat nyt painajaiselta.
En puhunut tässä kirjoituksessa nyt tarkoituksella sukupuolista, koska en haluaisi, että tästä keskustelusta tulee taas sellainen ankea sukupuolien sota.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Meillä mies oli ihan huuli pyöreänä kun lopetin suhteen. Ei kuulemma tajunnut yhtään mikä suhteessa on ollut vikana. Vuosikausia yritin pyytää häntä osallistumaan oman kotinsa siivoamiseen.
Mulle jäi myös epäselväksi että ymmärsikö kumppani lopulta koskaan, vaikka ihan oikeasti lopulta paperillekin hänelle asian piirsin, että mulle ei jää lainkaan vapaa-aikaa, eikä edes aikaa nukkua. Hän ei jotenkin näyttänyt millään tavalla ottavan tätä tietoa vastaan, vaan piti viestintääni koko ajan vain nalkutuksena, vaikka olisin miten asiani esittänyt.
Lopulta alkoi tympiä ihan mielettömästi, että jouduin vääntämään suunnilleen päällä seisten rautalangasta, että "KATSO, MÄ EN EHDI EDES NUKKUA" mahdollisimman epänalkutusmaisesti (ehkä olisi pitänyt esittää asia laulaen? Se on ainoa keino, jota en kai kokeillut), ettei kumppani vain vedä nyt hernettä nenään. En tiedä, en tosiaan ole varma tajusiko koskaan. Jännästi nyt ehtii nukkuakin ja harrastaa myös ja paikat on riittävässä ojennuksessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Meillä mies oli ihan huuli pyöreänä kun lopetin suhteen. Ei kuulemma tajunnut yhtään mikä suhteessa on ollut vikana. Vuosikausia yritin pyytää häntä osallistumaan oman kotinsa siivoamiseen.
Mulle jäi myös epäselväksi että ymmärsikö kumppani lopulta koskaan, vaikka ihan oikeasti lopulta paperillekin hänelle asian piirsin, että mulle ei jää lainkaan vapaa-aikaa, eikä edes aikaa nukkua. Hän ei jotenkin näyttänyt millään tavalla ottavan tätä tietoa vastaan, vaan piti viestintääni koko ajan vain nalkutuksena, vaikka olisin miten asiani esittänyt.
Lopulta alkoi tympiä ihan mielettömästi, että jouduin vääntämään suunnilleen päällä seisten rautalangasta, että "KATSO, MÄ EN EHDI EDES NUKKUA" mahdollisimman epänalkutusmaisesti (ehkä olisi pitänyt esittää asia laulaen? Se on ainoa keino, jota en kai kokeillut), ettei kumppani vain vedä nyt hernettä nenään. En tiedä, en tosiaan ole varma tajusiko koskaan. Jännästi nyt ehtii nukkuakin ja harrastaa myös ja paikat on riittävässä ojennuksessa.
Ap
Juu meillä oli ihan sama. Mies pyysi sanomaan suoraan mitä haluan. Selitin hänelle erittäin yksityiskohtaisesti (siis ihan oikeasti... tein hänelle kerran listan) siitä mitä haluan. Kun selitin suoraan, hän loukkaantui ja valitti nalkuttamisesta. Kun kyllästyin ja lopetin valittamisen, hän sai käyttää sitä kuuluisaa "no miksi et sitten pyydä mua tekemään mitään, en osaa lukea ajatuksiasi" -mantran.
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Meillä mies oli ihan huuli pyöreänä kun lopetin suhteen. Ei kuulemma tajunnut yhtään mikä suhteessa on ollut vikana. Vuosikausia yritin pyytää häntä osallistumaan oman kotinsa siivoamiseen.
Mulle jäi myös epäselväksi että ymmärsikö kumppani lopulta koskaan, vaikka ihan oikeasti lopulta paperillekin hänelle asian piirsin, että mulle ei jää lainkaan vapaa-aikaa, eikä edes aikaa nukkua. Hän ei jotenkin näyttänyt millään tavalla ottavan tätä tietoa vastaan, vaan piti viestintääni koko ajan vain nalkutuksena, vaikka olisin miten asiani esittänyt.
Lopulta alkoi tympiä ihan mielettömästi, että jouduin vääntämään suunnilleen päällä seisten rautalangasta, että "KATSO, MÄ EN EHDI EDES NUKKUA" mahdollisimman epänalkutusmaisesti (ehkä olisi pitänyt esittää asia laulaen? Se on ainoa keino, jota en kai kokeillut), ettei kumppani vain vedä nyt hernettä nenään. En tiedä, en tosiaan ole varma tajusiko koskaan. Jännästi nyt ehtii nukkuakin ja harrastaa myös ja paikat on riittävässä ojennuksessa.
Ap
Juu meillä oli ihan sama. Mies pyysi sanomaan suoraan mitä haluan. Selitin hänelle erittäin yksityiskohtaisesti (siis ihan oikeasti... tein hänelle kerran listan) siitä mitä haluan. Kun selitin suoraan, hän loukkaantui ja valitti nalkuttamisesta. Kun kyllästyin ja lopetin valittamisen, hän sai käyttää sitä kuuluisaa "no miksi et sitten pyydä mua tekemään mitään, en osaa lukea ajatuksiasi" -mantran.
2
Eikä... kuulostaa niin tutulta :D :D Ja mäkin lopulta lopetin pyytämisen, keskustelun ja ehdottelemisen kokonaan. Ei riittänyt enää voimia siihen. Vaikenin, tein ja itkin. Ja sitten kun sain sen verran voimia koottua, lähdin. Ap
Tuollaista se sitten on. Lemmikkejä pitää olla, vaikka rahkeet eivät riitä. Vähän epäilen, ettei tuo viestintä kotitöiden jakamisesta ollut kovin rakentavaa. Mutta myönnän: ainoastaan epäilen. Muutoinkin epäilen, että mitään keskustelua töiden kohtuullisesta määrästä ei käyty. Piti vain saada toteuttaa omaa naistenlehtiunelmaa.
Ihan totta: kahden hengen huushollin kohtuulliseen ylläpitoon ei mene monen monta tuntia joka päivä. Kyllä vika on nyt ollut siinä, että lemmikki ja jatkuva jynssääminen ja pyykkien peseminen kahden tunnin käytön jälkeen ovat olleet miestä tärkeämpiä. Ja aivan kuten naiset kokevat yhä vähemmän seksuaalista halua, mitä enemmän tuntevat painostusta, miehet kokevat mitään imurointitarvetta sitä vähemmän, mitä enemmän nainen natkuttaa ja uhriutuu. Mutta onnea seuraaviin suhteisiin - vaikka ettehän te mitään onnea koe, ellette kykene vähän kohtuullistamaan touhuanne!
Joskus lähteminen on ainoa ratkaisu jos puhumisestakaan ei ole apua. Hukkukoon sotkuihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se sitten on. Lemmikkejä pitää olla, vaikka rahkeet eivät riitä. Vähän epäilen, ettei tuo viestintä kotitöiden jakamisesta ollut kovin rakentavaa. Mutta myönnän: ainoastaan epäilen. Muutoinkin epäilen, että mitään keskustelua töiden kohtuullisesta määrästä ei käyty. Piti vain saada toteuttaa omaa naistenlehtiunelmaa.
Ihan totta: kahden hengen huushollin kohtuulliseen ylläpitoon ei mene monen monta tuntia joka päivä. Kyllä vika on nyt ollut siinä, että lemmikki ja jatkuva jynssääminen ja pyykkien peseminen kahden tunnin käytön jälkeen ovat olleet miestä tärkeämpiä. Ja aivan kuten naiset kokevat yhä vähemmän seksuaalista halua, mitä enemmän tuntevat painostusta, miehet kokevat mitään imurointitarvetta sitä vähemmän, mitä enemmän nainen natkuttaa ja uhriutuu. Mutta onnea seuraaviin suhteisiin - vaikka ettehän te mitään onnea koe, ellette kykene vähän kohtuullistamaan touhuanne!
Jos kahden hengen huushollin siivoamiseen ei mene niin kauan aikaa, miksi se on vain yhden ihmisen vastuulla? AP ei puhunut mitään pyykkäämisestä kahden tunnin käytön jälkeen.
Hyvä ratkaisu ettet maininnut sukupuolesta mitään. Juuri äsken luin millaisia kokemuksia miehillä oli saamattomista asuinkumppaneistaan. Voi se olla toisinkinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit myös minun tarinani, lisäisin vielä siihen nalkutuksen parisuhdeajan ja romantiikan puuttumisesta sekä lompakolla loisimisesta. Valitettavasti mies asui minun asunnossani ja oli aika hankalaa saada hänet ulos. Eipä tee mieli muuttaa yhteen kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Meillä mies oli ihan huuli pyöreänä kun lopetin suhteen. Ei kuulemma tajunnut yhtään mikä suhteessa on ollut vikana. Vuosikausia yritin pyytää häntä osallistumaan oman kotinsa siivoamiseen.
Mulle jäi myös epäselväksi että ymmärsikö kumppani lopulta koskaan, vaikka ihan oikeasti lopulta paperillekin hänelle asian piirsin, että mulle ei jää lainkaan vapaa-aikaa, eikä edes aikaa nukkua. Hän ei jotenkin näyttänyt millään tavalla ottavan tätä tietoa vastaan, vaan piti viestintääni koko ajan vain nalkutuksena, vaikka olisin miten asiani esittänyt.
Lopulta alkoi tympiä ihan mielettömästi, että jouduin vääntämään suunnilleen päällä seisten rautalangasta, että "KATSO, MÄ EN EHDI EDES NUKKUA" mahdollisimman epänalkutusmaisesti (ehkä olisi pitänyt esittää asia laulaen? Se on ainoa keino, jota en kai kokeillut), ettei kumppani vain vedä nyt hernettä nenään. En tiedä, en tosiaan ole varma tajusiko koskaan. Jännästi nyt ehtii nukkuakin ja harrastaa myös ja paikat on riittävässä ojennuksessa.
Ap
Juu meillä oli ihan sama. Mies pyysi sanomaan suoraan mitä haluan. Selitin hänelle erittäin yksityiskohtaisesti (siis ihan oikeasti... tein hänelle kerran listan) siitä mitä haluan. Kun selitin suoraan, hän loukkaantui ja valitti nalkuttamisesta. Kun kyllästyin ja lopetin valittamisen, hän sai käyttää sitä kuuluisaa "no miksi et sitten pyydä mua tekemään mitään, en osaa lukea ajatuksiasi" -mantran.
2
Eikä... kuulostaa niin tutulta :D :D Ja mäkin lopulta lopetin pyytämisen, keskustelun ja ehdottelemisen kokonaan. Ei riittänyt enää voimia siihen. Vaikenin, tein ja itkin. Ja sitten kun sain sen verran voimia koottua, lähdin. Ap
Ei hitto nyt alkoi oikein naurattaa kun muistelen tätä: Kerran tein myös "yhteistyössä" kumppanin kanssa listan asioista, joita kotona pitää tehdä. Sitten tein viikkolukujärjestyksen ja ajattelin että laitetaan tähän nyt sitten työnjako että kuka tekee mitäkin ja koska, ja mitä tehdään yhdessä. Ajattelin että tällä tavalla saataisiin meille parisuhdeaikaa lauantaihin ja voitaisiin vaikka mennä treffeille tai ihan mitä vaan kivaa. Otin siis lukujärjestyksen esiin ja vetäisin siitä omat 10 h työpäiväni ensiksi yli omalta osaltani. Sen jälkeen keskustelu olikin ohi ja kumppani huusi: "Jos sun asenne on toi niin ihan turha tässä on edes yrittää mitään työnjakoa tehdä!!" Minä sitten siihen hämmentyneenä koitan selittää että niin kun siis mä oon töissä sen vähintään 8 h ja sitten on ne tunnin työmatkat suuntaansa, niin ei tää nyt varsinaisesti ole asennekysymys... No, se loppui siihen se keskustelu sitten, koska mulla oli niin huono asenne. Tein silläkin viikolla kaiken yksin eikä kukaan tehnyt viikonloppuna mitään kivaa eikä romanttista ja kaikilla oli tosi paha mieli. Eli kaikki voittivat :D ! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se sitten on. Lemmikkejä pitää olla, vaikka rahkeet eivät riitä. Vähän epäilen, ettei tuo viestintä kotitöiden jakamisesta ollut kovin rakentavaa. Mutta myönnän: ainoastaan epäilen. Muutoinkin epäilen, että mitään keskustelua töiden kohtuullisesta määrästä ei käyty. Piti vain saada toteuttaa omaa naistenlehtiunelmaa.
Ihan totta: kahden hengen huushollin kohtuulliseen ylläpitoon ei mene monen monta tuntia joka päivä. Kyllä vika on nyt ollut siinä, että lemmikki ja jatkuva jynssääminen ja pyykkien peseminen kahden tunnin käytön jälkeen ovat olleet miestä tärkeämpiä. Ja aivan kuten naiset kokevat yhä vähemmän seksuaalista halua, mitä enemmän tuntevat painostusta, miehet kokevat mitään imurointitarvetta sitä vähemmän, mitä enemmän nainen natkuttaa ja uhriutuu. Mutta onnea seuraaviin suhteisiin - vaikka ettehän te mitään onnea koe, ellette kykene vähän kohtuullistamaan touhuanne!
Ja just tän takia en halunnut tehdä tästä sukupuolikeskustelua, koska sitten se menee tällaiseksi narinaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Meillä mies oli ihan huuli pyöreänä kun lopetin suhteen. Ei kuulemma tajunnut yhtään mikä suhteessa on ollut vikana. Vuosikausia yritin pyytää häntä osallistumaan oman kotinsa siivoamiseen.
Mulle jäi myös epäselväksi että ymmärsikö kumppani lopulta koskaan, vaikka ihan oikeasti lopulta paperillekin hänelle asian piirsin, että mulle ei jää lainkaan vapaa-aikaa, eikä edes aikaa nukkua. Hän ei jotenkin näyttänyt millään tavalla ottavan tätä tietoa vastaan, vaan piti viestintääni koko ajan vain nalkutuksena, vaikka olisin miten asiani esittänyt.
Lopulta alkoi tympiä ihan mielettömästi, että jouduin vääntämään suunnilleen päällä seisten rautalangasta, että "KATSO, MÄ EN EHDI EDES NUKKUA" mahdollisimman epänalkutusmaisesti (ehkä olisi pitänyt esittää asia laulaen? Se on ainoa keino, jota en kai kokeillut), ettei kumppani vain vedä nyt hernettä nenään. En tiedä, en tosiaan ole varma tajusiko koskaan. Jännästi nyt ehtii nukkuakin ja harrastaa myös ja paikat on riittävässä ojennuksessa.
Ap
Juu meillä oli ihan sama. Mies pyysi sanomaan suoraan mitä haluan. Selitin hänelle erittäin yksityiskohtaisesti (siis ihan oikeasti... tein hänelle kerran listan) siitä mitä haluan. Kun selitin suoraan, hän loukkaantui ja valitti nalkuttamisesta. Kun kyllästyin ja lopetin valittamisen, hän sai käyttää sitä kuuluisaa "no miksi et sitten pyydä mua tekemään mitään, en osaa lukea ajatuksiasi" -mantran.
2
Eikä... kuulostaa niin tutulta :D :D Ja mäkin lopulta lopetin pyytämisen, keskustelun ja ehdottelemisen kokonaan. Ei riittänyt enää voimia siihen. Vaikenin, tein ja itkin. Ja sitten kun sain sen verran voimia koottua, lähdin. Ap
Ei hitto nyt alkoi oikein naurattaa kun muistelen tätä: Kerran tein myös "yhteistyössä" kumppanin kanssa listan asioista, joita kotona pitää tehdä. Sitten tein viikkolukujärjestyksen ja ajattelin että laitetaan tähän nyt sitten työnjako että kuka tekee mitäkin ja koska, ja mitä tehdään yhdessä. Ajattelin että tällä tavalla saataisiin meille parisuhdeaikaa lauantaihin ja voitaisiin vaikka mennä treffeille tai ihan mitä vaan kivaa. Otin siis lukujärjestyksen esiin ja vetäisin siitä omat 10 h työpäiväni ensiksi yli omalta osaltani. Sen jälkeen keskustelu olikin ohi ja kumppani huusi: "Jos sun asenne on toi niin ihan turha tässä on edes yrittää mitään työnjakoa tehdä!!" Minä sitten siihen hämmentyneenä koitan selittää että niin kun siis mä oon töissä sen vähintään 8 h ja sitten on ne tunnin työmatkat suuntaansa, niin ei tää nyt varsinaisesti ole asennekysymys... No, se loppui siihen se keskustelu sitten, koska mulla oli niin huono asenne. Tein silläkin viikolla kaiken yksin eikä kukaan tehnyt viikonloppuna mitään kivaa eikä romanttista ja kaikilla oli tosi paha mieli. Eli kaikki voittivat :D ! Ap
Joo kuulostaa tutulta... :D pyysin kerran miestä viemään roskat, roskapussi odotti oven edessä. Ei vienyt roskia ja sitten marmatti kun en kertonut milloin ne roskat pitäisi viedä. Aivan. Hän meni niin pitkälle että väitti tarvitsevansa ohjeet siihen milloin roskat pitää viedä... Miksi en lähtenyt jo silloin :D nyt lähinnä naurattaa mutta muistan olevani epätoivoinen koska aloin epäillä omaa pääkoppaani, onko tosiaan niin että normaalille ihmiselle pitää kertoa että roskat viedään silloin kun lähdetään ovesta ulos? :D
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten hyvä kirjoitus ja onnellinen loppu, mutta yhtä asiaa minun täytyy kysyä. En halua loukata, mutta miten niitä kotitöitä oli kahden hengen huushollissa niin paljon??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen. Meillä mies oli ihan huuli pyöreänä kun lopetin suhteen. Ei kuulemma tajunnut yhtään mikä suhteessa on ollut vikana. Vuosikausia yritin pyytää häntä osallistumaan oman kotinsa siivoamiseen.
Mulle jäi myös epäselväksi että ymmärsikö kumppani lopulta koskaan, vaikka ihan oikeasti lopulta paperillekin hänelle asian piirsin, että mulle ei jää lainkaan vapaa-aikaa, eikä edes aikaa nukkua. Hän ei jotenkin näyttänyt millään tavalla ottavan tätä tietoa vastaan, vaan piti viestintääni koko ajan vain nalkutuksena, vaikka olisin miten asiani esittänyt.
Lopulta alkoi tympiä ihan mielettömästi, että jouduin vääntämään suunnilleen päällä seisten rautalangasta, että "KATSO, MÄ EN EHDI EDES NUKKUA" mahdollisimman epänalkutusmaisesti (ehkä olisi pitänyt esittää asia laulaen? Se on ainoa keino, jota en kai kokeillut), ettei kumppani vain vedä nyt hernettä nenään. En tiedä, en tosiaan ole varma tajusiko koskaan. Jännästi nyt ehtii nukkuakin ja harrastaa myös ja paikat on riittävässä ojennuksessa.
Ap
Juu meillä oli ihan sama. Mies pyysi sanomaan suoraan mitä haluan. Selitin hänelle erittäin yksityiskohtaisesti (siis ihan oikeasti... tein hänelle kerran listan) siitä mitä haluan. Kun selitin suoraan, hän loukkaantui ja valitti nalkuttamisesta. Kun kyllästyin ja lopetin valittamisen, hän sai käyttää sitä kuuluisaa "no miksi et sitten pyydä mua tekemään mitään, en osaa lukea ajatuksiasi" -mantran.
2
Eikä... kuulostaa niin tutulta :D :D Ja mäkin lopulta lopetin pyytämisen, keskustelun ja ehdottelemisen kokonaan. Ei riittänyt enää voimia siihen. Vaikenin, tein ja itkin. Ja sitten kun sain sen verran voimia koottua, lähdin. Ap
Ei hitto nyt alkoi oikein naurattaa kun muistelen tätä: Kerran tein myös "yhteistyössä" kumppanin kanssa listan asioista, joita kotona pitää tehdä. Sitten tein viikkolukujärjestyksen ja ajattelin että laitetaan tähän nyt sitten työnjako että kuka tekee mitäkin ja koska, ja mitä tehdään yhdessä. Ajattelin että tällä tavalla saataisiin meille parisuhdeaikaa lauantaihin ja voitaisiin vaikka mennä treffeille tai ihan mitä vaan kivaa. Otin siis lukujärjestyksen esiin ja vetäisin siitä omat 10 h työpäiväni ensiksi yli omalta osaltani. Sen jälkeen keskustelu olikin ohi ja kumppani huusi: "Jos sun asenne on toi niin ihan turha tässä on edes yrittää mitään työnjakoa tehdä!!" Minä sitten siihen hämmentyneenä koitan selittää että niin kun siis mä oon töissä sen vähintään 8 h ja sitten on ne tunnin työmatkat suuntaansa, niin ei tää nyt varsinaisesti ole asennekysymys... No, se loppui siihen se keskustelu sitten, koska mulla oli niin huono asenne. Tein silläkin viikolla kaiken yksin eikä kukaan tehnyt viikonloppuna mitään kivaa eikä romanttista ja kaikilla oli tosi paha mieli. Eli kaikki voittivat :D ! Ap
Joo kuulostaa tutulta... :D pyysin kerran miestä viemään roskat, roskapussi odotti oven edessä. Ei vienyt roskia ja sitten marmatti kun en kertonut milloin ne roskat pitäisi viedä. Aivan. Hän meni niin pitkälle että väitti tarvitsevansa ohjeet siihen milloin roskat pitää viedä... Miksi en lähtenyt jo silloin :D nyt lähinnä naurattaa mutta muistan olevani epätoivoinen koska aloin epäillä omaa pääkoppaani, onko tosiaan niin että normaalille ihmiselle pitää kertoa että roskat viedään silloin kun lähdetään ovesta ulos? :D
2
Joo, se on kyllä jännä miten sitä sokeutuu kun itse on siinä suhteessa. Nytkin oikein hätkähdin kun kirjoittelin tästä, että kuinka pahalta tämä oikeasti tekstimuodossa kuulostaakaan: Olen elänyt suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välittänyt siitä, ehdinkö minä koskaan nukkua. Olen elänyt suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jota piti ohjeistaa kuin pikkulasta. Olen elänyt suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kiinnostanut, vaikka itkin uupumuksesta.
Ja se on muuten paha juttu, jos oma puoliso alkaa tuntua omalta lapselta. Ainakin omalta osaltani seksi loppuu siihen. Aikuinen ihminen tietää kyllä, miten roskapussin viemiseen liittyvä prosessi etenee ja osaa oma-aloitteisesti myös tämän prosessin sekä käynnistää että saattaa loppuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskustelusta voidaan päätellä ainoastaan se, että ap:lle kotitöihin perustuva päätös oli elämän paras päätös. Kotityöt ovat siis elämän tärkein asia, niinkö? Kävin kerran tulikivenkatkuisen keskustelun, jossa joku sättinainen intti minulle puoli tuntia, kuinka on pakko siivota ja tehdä sitä ja tätä. Minä olin sitten sitä mieltä, että joskus tosiaan on pakko siivota, mutta jos siitä tekee elämänsä pääsisällön, saa varautua kantamaan katkeruutta niitä kohtaan, jotka siivoavat vähemmän eivätkä ole moksiskaan. Keskustelu eteni vaihtelevan törkeästi. Lopulta sitkas juttukaverini töksäytti, että hänelle on sama, kuinka kukin velvollisuutensa hoitaa. Vasta sitten tajusin, mistä on kyse: siivoaminen oli hänelle velvollisuus, ei siis asia, jota tehdään, koska halutaan että on siistiä tai että jossain vaiheessa pakkoki järjestellä tavaroita ja pyyhkiä pölyjä. Velvollisuus! Missä sellainen säädetään? Velvollisuus on jokin ulkokohtainen pakko tehdä asioita, joita ei perimmältään haluaisi tehdä. Jos siis kokee siivoamisen velvollisuudekseen, eikä motivoidu siitä siisteydestä, eikä pysty kyseenalaistamaan siivoamisensa motiivia, saapi siivota vaikka koko maailman, mutta valmiin työn tyydytystä ei juuri tule. Naiset ovat käsittämättömiä: siivous on niin pyhä asia, ettei asiasta voi keskustella. Sitä ei edes haluta ymmärtää, saati huomioida, että toista ei vähääkään häiritse jokunen pölypallero. Siivoaminen on niin pyhää, että kotitöiden tavoitetasoista ei tule edes mieleen keskustella. Sehän kyseenalaistaisi mahdollisuuden velvoittaa toista. Ja lemmikit... jos nainen haluaa koiran, miksi miehen pitäisi sen paskoja siivota? Eikö miehen kannalta oikea ratkaisu sisälle paskovan koiran ongelmaan tuossa tapauksessa olisi heittää karvapallo kartanolle? Koirat ovat niin lutuisia, eikä naisella käy mielessäkään, että paijaamisen ja hoivaamisen lisäksi niistä aiheutuu imurointia ja pyyhkimistä, josta on vastuussa se, joka sen heiluhännän sinne halusi. Yrittäkää nyt tajuta, että ennen kuin nalkutatte, pitää kyetä keskustelemaan, eikä vain tekemään itse listoja, painostamaan sille hyväksyntä ja sitten vedota yhteiseen sopimukseen - jollaista ei todellisuudessa edes tehty.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kirjoitus ja onnellinen loppu, mutta yhtä asiaa minun täytyy kysyä. En halua loukata, mutta miten niitä kotitöitä oli kahden hengen huushollissa niin paljon??
No muutama taustatieto: Olin poissa töiden vuoksi 10-12 tuntia päivässä. Kotona oli kumppanin toiveesta hankittu koiranpentu, jolla kesti tosi kauan oppia sisäsiistiksi -> jatkuvaa ulkoilua ja luuttuamista joka välissä. Asunnossa oli pieni keittokomero, jonka tiskasin aina iltaisin siistiksi, mutta joka odotti aina sotkuisena kotiin tullessa - > raivaus ennen kuin pääsi edes ruokaa laittamaan ja sen jälkeen taas uudet tiskit. Herätys oli joka aamu minulla niin aikaisin, että olisin mielelläni ollut nukkumassa jo 21 maissa. Ennen nukkumaanmenoa olisin halunnut istua ja hengähtää hetken, katsoa vaikka televisiota ja vaihtaa päivän kuulumisia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat käsittämättömiä: siivous on niin pyhä asia, ettei asiasta voi keskustella. Sitä ei edes haluta ymmärtää, saati huomioida, että toista ei vähääkään häiritse jokunen pölypallero. Siivoaminen on niin pyhää, että kotitöiden tavoitetasoista ei tule edes mieleen keskustella. Sehän kyseenalaistaisi mahdollisuuden velvoittaa toista. Ja lemmikit... jos nainen haluaa koiran, miksi miehen pitäisi sen paskoja siivota? Eikö miehen kannalta oikea ratkaisu sisälle paskovan koiran ongelmaan tuossa tapauksessa olisi heittää karvapallo kartanolle? Koirat ovat niin lutuisia, eikä naisella käy mielessäkään, että paijaamisen ja hoivaamisen lisäksi niistä aiheutuu imurointia ja pyyhkimistä, josta on vastuussa se, joka sen heiluhännän sinne halusi. Yrittäkää nyt tajuta, että ennen kuin nalkutatte, pitää kyetä keskustelemaan, eikä vain tekemään itse listoja, painostamaan sille hyväksyntä ja sitten vedota yhteiseen sopimukseen - jollaista ei todellisuudessa edes tehty.
Tässä taas näkee miten pitkälle jotkut menevät oman sikailunsa puolustelussa. Palstailen paljon ja olen lukenut useita viestejä naisilta (ja miehiltäkin) siitä miten kumppani ei siivoa. Yhdessäkään aloituksessa ei ole valitettu vain pölypalloista tai pienestä sotkusta. Suurin osa valittaa siitä että kumppani ei tee mitään huushollin eteen, varsinkaan oma-aloitteisesti. Aina silti joku tulee valittamaan niistä tuikkukipoista ja tyynyjen suoristelusta vaikka kukaan ei niitä ole aloituksessa maininnut. Ja miksi oletat että vain nainen haluaa koiran?
Nämä viestit maalaavat aina naisen sellaisena neuroottisena hulluna joka siivoaisi koko päivän. Ei mekään rakasteta siivoamista! Ihan oikeasti, kyllä miehetkin haluavat puhtaat vaatteet ja asioita joilta voi syödä.
Mä en nyt jaksa edes lukea tuota viestin 16 narinaa muutamaa riviä enempää, mutta kyse ei ole mistään pölyjen pyyhkimisestä ja sisustamisesta vaan siitä että taloudessa ei ole kusta lattialla, ihmisillä on riittävän puhtaat vaatteet töihin menoa varten ja jääkaapissa on ruokaa ja keittiössä puhtaita astioita, jotta voi syödä. Tää henkilö luo nyt päässään jonkun ihmeellisen naistyypin tai yleistää jonkun tuntemansa naisen perusteella nyt tähän keskusteluun sellaisia asioita, joita kukaan ei ole sanonut. Mikään ei ole väsyttävämpää kuin tommonen "naiset sitä ja naiset tätä" - jankutus. Lopeta. Ap
Hienoa, että asiat on paremmin. Minäkään en kyllä ihan saanut kiinni tuosta, miksi et saanut nukkua, kun ei ollut öisin itkevää vauvaa tms. Vai tarkoititko, että et saanut koskaan nukkua myöhään? Ymmärrän senkin, että turhauttaa, kun toinen ei osallistu, mutta miten kahden hengen taloudessa voi olla niin paljon kotihommia, että nääntyy niiden alle? Vai lemmikitkö niin paljon vaativat? Ne kai kuitenkin on edelleen.
Joillekkin kotitöiden tekeminen on elämän tärkein asia. Joillekkin ei.
Aamen. Meillä mies oli ihan huuli pyöreänä kun lopetin suhteen. Ei kuulemma tajunnut yhtään mikä suhteessa on ollut vikana. Vuosikausia yritin pyytää häntä osallistumaan oman kotinsa siivoamiseen.