Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Piirustuspaperia ei koskaan ostettu. Ihan turhaa, kun tarvittaessa saattoi piirtää kinkkuleikkeleen käärepaperiin tai kirjekuoren palaseen.
Joululahjat. Silloin niihin oli ihan tyytyväinen, kun eivät kavereitaan mitään satasen lahjoja saaneet ( ja puhutaan marjoista). Jälkeenpäin on miettinyt, että ei tainneet kaverit saada lahjaksi tavallista markettisampoota ja froteesukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 70-luvulla syntynyt ja tuttuja juttuja mitä muutkin ovat kirjoittaneet. Asuin maalla, joten ruoka kasvatettiin itse, kasvimaan kitkeminen oli kesäloman inhokki hommaa ja syksyllä sitten marjastus ja sienestys. Meillä oli kanoja, joten munia oli aina. Naapurista haettiin tinkimaitoa ja lähistön sikalasta ostettiin syksyisin puolikassika. Jauhotkin jauhettiin omasta viljasta paikallisessa myllyssä. Näin jälkikäteen kun katsoo, niin tämähän on nykyisin se mitä haikaillaan, lähiruokaa ja itse tuotettua.
Olin ainoa lapsi, mutta pidin paljon serkkuni vaatteita, hän oli minua hiukan vanhempi. Myös kaikki urheiluvälineet sain sieltä. Kengät muistaakseni ostettiin uutena, mutta muuten menin serkun vaatteilla. Mutta niin oli luokkakaveritkin, isosisarusten tai sukulaisten vaatteilla, esikoiset sitten saattoivat saada jotain uutta. Paitsi kylän rikkaimman perheen poika jolla oli mm. oikeat jääkiekkovarusteet suojukset, paidat yms. Samainen poika kävi vanhempiensa kanssa myös etelänlomilla ennen kuin kukaan muu oli edes lentokoneessa käynyt.
En muista että erityisesti olisi koskaan puhuttu rahasta tai siitä ettei sitä ole. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että äiti teki kaikkea mahdollista työtä kodin ulkopuolella, usein montaa työtä yhtäaikaa kuten aamuisin postinjakaja, päivällä kaupassa apulaisena ja vielä illalla pitopalvelussa leipomassa. Isä taas hoiti tilaa, mutta kävi myös rakennustyömailla tai kyntämässä isommilla tiloilla. Mummo sitten hoiti minua pienempänä, isompana olin yksikseen kotona ja tein ruokaa vanhemmille illaksi.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun piti ajaa BMW-XS:llä ennenkuin sain kultavaihteisen Mersun.
Aaaaa.
Näinkö?
Sínkkis
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut autoa eikä päässyt kaukomatkoille, lihaa syötiin vain kerran pari viikossa, puuroa ja juureksia oli liiankin kanssa, ainoat hedelmät oli omenat omasta puusta. Asuttiin ahtaasti ja epämukavasti.
Tilanne korjaantui, kun tuli itse aikuiseksi ja pääsi töihin. Sen jälkeen on autoja ollut kaksi taloudessa ja käydään kaukomailla pari kertaa vuodessa, omat lapset eivät joudu kärsimään kurjuudesta nyt, eikä tulevaisuudessa. Grilli käy kuumana kesäisin ja ostetaan kunnollista naudan- ja porsaanlihaa, runsaasti kalaa ja tietenkin myös kanaa, paprikaa, salaatteja, hedelmiä piisaa. Kesällä veneillään Saimaalla ja ajellaan vanhalla harrastejenkkiautolla. On kunnon talo, jossa on mukavuudet ja tilaa.
Se hyvä tuossa lapsuuden köyhäilyssä oli, että osaa nauttia tästä kaikesta. Sen kun miinustatte, mutta tiedän kokemuksesta, että kaikki tämä hyvä, mikä on matkan varrella kertynyt, on todella nautinnollista ja köyhäily ei.
Tämä. On varmaan kiva leikkiä maailman pelastajaa köyhäilemällä, jos ei ole joutunut kärsimään lapsuudessa köyhyydestä, kun kavereilla on ollut kaikkea kivaa. Siitä kun pääsee ylös ja saa kunnon elintason, niin tietää mihin verrata, eikä selitä hölynpölyä siitä, kuinka kivaa on eläää jossain tiiviissä lähiössä pienessä kämpässä ja "nauttia" elämästä lähikuppiloissa ja joogaryhmissä pyörimällä. Ehei. Voitte olla ihan varmoja, että me köyhyyden traumatisoimat emme hyvästä elämäntyylistä luovu. Jos kiristätte Suomessa vapauksia ja hyvän elämän edellytyksiä, otamme satojen tuhansien säästömme mukaan ja menemme sinne, missä saamme elää vapaana elämästä nauttien :)
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. -82. Kun mulla alkoi menkat, niin minulke ei ostettu siteitä, pöllin sitten niitä kavereiden kotoa, käytin samaa sidettä monta päivää, kunnes oli pakko heittää pois kun vuosi yli. Kuivailin niitä siteitä paperilla rutistellen ja vuokrasin paperilla. Muistan niiden siteiden hajun ikuisesti..
Mulle ei ostettu myöskään koskaan rintaliivejä. Sain kahdet kaverin vanhat säälistä, ei haitannut, että ympärysmitta oli 10cm liian pieni. Liiksatunneilla oli kurja niiden kanssa juosta 1500m. Liivit virttyivät lopulta ihan rikki ja haisivat karmealle. Käytin niitä kaksia ainakin kolme vuotta, koko yläasteen.
Vaatteet oli mikä mistäkin haalittu. Naapurimme oli töissä Alkossa ja iso mies. Antti meille vanhat työpaitansa kun niillä vaihtui puvusto. Käytin sit niitä yläaste-lukioajan.
Kun kävin töissä, niin äitini otti ne rahat. Lukiossa en ostanut yhtäkään uutta kirjaa, monet kurssit menin ilman kirjoja. Kun meni kokeeseen uusintaan vasta, niin sai lainaksi jonkun kaverin kirjan kokeeseen lukua varten. Niinpä olin yleensä kaikkina koepäivinä sairaana.
Vessapaperiakaan ei meillä ollut. Sitä pöllittiin koulusta ym. Tai rypisteltiin sanomalehteä. Muistan kuinka kyllästynyt olin kun nuorena aikuisena joka paikassa oli vessapaperia ihan vapaasti otettavissa. En vieläkään ole oppinut olemaan kahmimatta ilmaista kamaa. Ihan sama mitä se on.
Niin ja suihkusaippuaa, sellaista nestemäistä käytin aikuisena ensimmäisen kerran. Olihan näitä vaikka mitä.
Muistan kun yksi koulukaveri, saanut jo päättötodistuksen, kävi töissä, asui kotonaan ja maksoi perheen sähkölaskun. Olin hiukan lapsekas ja tuo tuntui romanttiselta kun alaikäinen elätti muita. Siihen aikaan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia, vaan koko 11henkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia, varsissa olivat vain vaihteleva määrä erivärisiä raitoja. Muistan kun pikkuveljen ne sukat ulottui polviin.
Kenkiä ei ostettu koskaan uusia tai sopivia. Niinpä käytin ala-asteella äitini 40-koon jokasäänsaapikkaita pienellä korolla, päällä oli kirkkaanpunainen lasten toppahaalari. On mahtanut olla näky..
Se wt-82
En köyhäilyksi vaan pihtailuksi ja isän itsekkyydeksi. Vaikka perheeni oli hyvätuloinen niin koskaan ei ollut varaa oikein mihinkään ylimääräiseen tai edes tarpeelliseen. Samaa hammasharjaa käytettiin joskus jopa vuosi. Kaikki lapsiin liittyvät kulut jäivät äidin hoidettavaksi.
Huvittavaa oli että isällä oli kyllä varaa tupakkaan, alkoholiin ja jopa moottoripyörään ym. tosi tärkeään. Tosi itsekäs ihminen. Olisimme varmasti kulkeneet alasti kun "ei olisi ollut varaa ostaa" lapsille vaatteita jos äiti olisi ollut samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset olivat innoissaan kun useasti oli (itse paahdettuja) poppareita iltapalaksi, kiva äiti antoi herkutella. No ne oli halpaa ja täyttävää vaihtelua puurolle.
Vierailija kirjoitti:
Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia, vaan koko 11henkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia, varsissa olivat vain vaihteleva määrä erivärisiä raitoja. Muistan kun pikkuveljen ne sukat ulottui polviin.
Kenkiä ei ostettu koskaan uusia tai sopivia. Niinpä käytin ala-asteella äitini 40-koon jokasäänsaapikkaita pienellä korolla, päällä oli kirkkaanpunainen lasten toppahaalari. On mahtanut olla näky..Se wt-82
Oikein!
On vähän kasvunvaraa.
Sínkkis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska tämä ketju. Moni asia, jonka moni on kokenut köyhäilyksi, olisi ollut meillä juhlaa. Mutta en nyt suuremmin koskaan kadehtinut ketään, no niitä siteitä olis ollut kiva saada ja sqoosh-kuminauhapallo.
En kaivannut edes niitä vaatteita. Yöpaita en omistanut ennen aikuisikää, ei meillä tainnut olla omia hammasharjojakaan. Nyt alan oikeasti epäillä, että meillä oli tosi köyhää..? Ehkä.
Ne mun palkkaavat meni isän viinaan. Hän oli superhullu humalassa.
Meillä syötiin 90-luvun lama-aikana paljon hernekeittoa, kaalilaatikkoa sekä jauheliharuokia muutenkin. Kalaa vain tonnikalana satunnaisesti, broileria ei juuri koskaan. Marjoja sai tuoreena vain kesäisin omasta maasta, loput keitettiin hilloksi tai mehuksi. Kasvikset olivat lähinnä tomaattia ja kurkkua, en muista meillä olleen esim. paprikaa koskaan.
En ajatellut tuosta mitään kummallista, koulussa sai kalaa ja broileriakin + erikoisempia kasviksia, joten mitäpä sitä turhia valittamaan. Lisäksi lähes kaikissa asuinalueeni perheissä syötiin suht "köyhästi". Tosin yhden tytön perheen muistan erittäin huono-osaisena, hänellä ei koskaan tarjottu ruokaa jos hän toi kaverin kotiinsa. Menin kerran yökylään, enkä saanut edes silloin syötävää. Mutta siitäkin selvittiin, ja vasta myöhemmin olen miettinyt näitä juttuja, että kertoivat köyhästä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset olivat innoissaan kun useasti oli (itse paahdettuja) poppareita iltapalaksi, kiva äiti antoi herkutella. No ne oli halpaa ja täyttävää vaihtelua puurolle.
Mä teen vieläkin välillä itse tehtyjä, mun mielestä ovat parempia.
billupito
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia, vaan koko 11henkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia, varsissa olivat vain vaihteleva määrä erivärisiä raitoja. Muistan kun pikkuveljen ne sukat ulottui polviin.
Kenkiä ei ostettu koskaan uusia tai sopivia. Niinpä käytin ala-asteella äitini 40-koon jokasäänsaapikkaita pienellä korolla, päällä oli kirkkaanpunainen lasten toppahaalari. On mahtanut olla näky..Se wt-82
Oikein!
On vähän kasvunvaraa.
Sínkkis
Mua vaan nyt naurattaa ajatella sitä lapsuutta ja puutteita, ei sillä ole enää väliä. No se isän väkivalta oli tosi kurjaa ja pelottavaa. Ilman sitä, ei elämässä oli ollut suurempia ongelmia. Nukuttiin isän takia metsässä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteita saatiin serkuilta ja tädiltä, ostettiin alesta ja kirppareilta. Edelleenkään en oikein osaa ostaa normaalihintaisia vaatteita, vaan hankin vaatteeni lähinnä SPR:ltä. Muistan todella elävästi hetkiä, jolloin teininä sain uusia vaatteita kaupasta. Lapsena vaatteita oli myös tehty vanhempien vaatteista.
Liikuntavälineet olivat aina hieman epäsopivia ja jos koulussa oli hiihtoa useammalla sisaruksella samana päivänä, piti niitä vuorotella.
Aamulla syötiin puuroa ja leivänpäällisiä säännösteltiin. Lihaa oli yleensäkin hieman liian vähän.
Tajusin tätä ketjua lukiessani, että kaipaan aikaan, jolloin Suomi oli yhtenäisempi. Kuten joku sanoi, KAIKKI söivät/tekivät tulotasosta riippumatta tiettyjä asioita- nykyään on olemassa kaikkeen ohjenuora, mutta vain "parhaissa" perheissä on mahdollisuus tehdä asiat sen mukaisesti. Loput sitten tippuvat kelkasta enemmän tai vähemmän, ja luokkaerot kasvavat.
Öljykattilan kierroissa säästettiin. Mulla meni pitkään kotoa poismuuton jälkeen tottua siihen, että suihkusta tulee aina lämmintä vettä.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille pääsin, mutta se vaati puuronsyöntiä aamulla ja iltaisin.
Hyvä, että syötiin puuroa, jotta sain nähdä maailmaa jo ennen 10. ikävuottani.
--
Puuro on nykyään minulle täysi kauhistus, muta onneksi jälkikasvuni popsii sitä innoissaan.
Mulle kävi sama makkarasta. En suostu sitä enää syömään.
Vierailija kirjoitti:
Piirustuspaperia ei koskaan ostettu. Ihan turhaa, kun tarvittaessa saattoi piirtää kinkkuleikkeleen käärepaperiin tai kirjekuoren palaseen.
Joululahjat. Silloin niihin oli ihan tyytyväinen, kun eivät kavereitaan mitään satasen lahjoja saaneet ( ja puhutaan marjoista). Jälkeenpäin on miettinyt, että ei tainneet kaverit saada lahjaksi tavallista markettisampoota ja froteesukkia.
Itse piirtelin sanomalehtien valkoisille osuuksille.
Terveisin DI
Aika usein mentiin hiihtolomalla vain Lappiin ulkomaiden sijaan. Muutenkin lomalle mentiin lähes aina Etelä Eurooppaan kaukomaiden sijaan. Muistan että oltiin vain kerran USA:ssa ja kerran Malesiassa, muuten aina Italia/Espanja/Kreikka/Ranska
80-luvun lapsi
Kenkäsukka munaan ;)
Hihi ..
Sínkkis