Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Öljykattilan kierroissa säästettiin. Mulla meni pitkään kotoa poismuuton jälkeen tottua siihen, että suihkusta tulee aina lämmintä vettä.

Olet varmasti pessyt hiuksesi bidee-suihkulla lavuaarissa kuten minäkin.

Kainalotkin pestiin kylmän veden takia lavuaarissa.

Asuin kahdestaan isäni kanssa.

Isällä oli varaa pitää omakotitaloa isolla tontilla, pihassa seisoi mönkijää, moottorikelkkaa, asuntoauto jne. mutta minä en saanut harrastaa mitään maksullista. Olin tosi kiinnostunut ratsastuksesta, ja meidän lähellä sijaitsi talli, jonka kaverini perhe omisti = olisin saanut edullisesti opetusta samaan aikaan kaverini kanssa vaikka viikottain, mutta arvatkaa, oliko tämä isäni mielestä "ihan liian kallista"? :/

Kun osoitin kiinnostusta johonkin "poikien lajiin", isäni totesi ykskantaan että minulla on vääränlainen ruumiinrakenne siihen, end of discussion. Niinpä harrastin lapsena ja nuorena lähinnä metsissä kävelyä, kirjaston kirjojen lukemista sekä jotain kirkon ilmaista kerhoa joskus. 

Kai ihan turha edes sanoa tätä, mutta aikuisiälläkään en osaa harrastaa mitään, ja koen että minun menoni/kiinnostuksenkohteeni ovat aina jotenkin turhia tai liian kalliita. Kukaan muu ei ole tätä mieltä, ja mieheni kannustaa jatkuvasti kokeilemaan eri juttuja, mutta en vaan pysty. :( Itsetunnon kanssa on ollut pahoja ongelmia, myös. 

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tätä ketjua lukiessani, että kaipaan aikaan, jolloin Suomi oli yhtenäisempi. Kuten joku sanoi, KAIKKI söivät/tekivät tulotasosta riippumatta tiettyjä asioita- nykyään on olemassa kaikkeen ohjenuora, mutta vain "parhaissa" perheissä on mahdollisuus tehdä asiat sen mukaisesti. Loput sitten tippuvat kelkasta enemmän tai vähemmän, ja luokkaerot kasvavat. 

Jos kaikilla menee huonosti, niin on mukavampaa. 

Ai niin, kyllä mä mielummin lähden kesällä lomalla purjeveneilemään.

Sínkkis

Sinkkikselle tiedoksi, että tämä ketju ei ole sitä varten, että voit tulla kommentoimaan jokaista viestiä omasta vinkkelistäsi.

Rahalla ei todellakaan saa sivistystä, tässä sen näkee...

Mielenkiintoinen ketju.. Olen -74 syntynyt. Vanhempani duunareita. En pitänyt meitä köyhinä, mutta kyllähän se elämä nykyisestä vinkkelistä vähän köyhäilyä oli. Toisaalta niin se oli kaikilla kavereillakin. Luokalla oli muutama vähän rikkaampi lapsi, mutta muuten oltiin aika samaa elintasoa. Ruoka oli perunoita ja jotain lisuketta, keittoja, kerran viikossa puuroa. Välipala kaakao ja voileipä. Saunapäivänä sain veljen kanssa 0,33 litran limupullon puoliksi. Karkkipäivä kerran viikossa ja silloin sain esimerkiksi yhden karkkipussin. Kesälomalla ajettiin Fiat127:lla mummolaan tai serkuille. Matkalla syötiin omia eväitä ja termospullosta kahvia. Ei pysähdytty syömään huoltoasemalle. Vaatteita saatiin serkuilta tai ostettiin alennuksesta. Ulkomailla kävin eka kertaa parikymppisenä kun sain ekan oikean liksan. Ajokortin ajoin aikuisena omilla rahoillani. Lapsuuden muistan onnellisena ja huolettomana. Vanhempani ovat edelleen yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta. Eivät riidelleet tai ryypänneet, eivätkä edelleenkään. Minun ja mieheni vuositulot yhteensä noin 100 000 euroa brutto, joten olemme keskituloinen perhe. Yksi lapsi. Matkustelemme kun töiltä ja pojan harrastukselta (jääkiekko) ehdimme. Muutaman vuoden päästä maksettu rivitaloasunto pk-seudulla. Arvostan sitä, että nyt minulla ja perheelläni on kaikkea, mitä tarvitsemme, ei kuitenkaan luksusta, mutta emme sitä osaa kaivatakaan.

Lapsena söin naapurissa kyläillessä mielestäni maailman parasta herkkua, pannulla paistettuja suolalla maustettuja rapeita perunankuoria. Ne oli vähän kuin sipsejä. Kun kerroin äidilleni ja pyysin tekemään samanlaisia, hän ihan kauhistui. En todellakaan silloin tajunnut että naapurit köyhäilivät :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia, vaan koko 11henkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia, varsissa olivat vain vaihteleva määrä erivärisiä raitoja. Muistan kun pikkuveljen ne sukat ulottui polviin.

Kenkiä ei ostettu koskaan uusia tai sopivia. Niinpä käytin ala-asteella äitini 40-koon jokasäänsaapikkaita pienellä korolla, päällä oli kirkkaanpunainen lasten toppahaalari. On mahtanut olla näky..

Se wt-82

Oikein! 

On vähän kasvunvaraa.

Sínkkis

Mua vaan nyt naurattaa ajatella sitä lapsuutta ja puutteita, ei sillä ole enää väliä. No se isän väkivalta oli tosi kurjaa ja pelottavaa. Ilman sitä, ei elämässä oli ollut suurempia ongelmia. Nukuttiin isän takia metsässä ym.

Ettei vaan nyt mennyt luikurin puolelle.

Sínkkis

Mimi3 kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju.. Olen -74 syntynyt. Vanhempani duunareita. En pitänyt meitä köyhinä, mutta kyllähän se elämä nykyisestä vinkkelistä vähän köyhäilyä oli. Toisaalta niin se oli kaikilla kavereillakin. Luokalla oli muutama vähän rikkaampi lapsi, mutta muuten oltiin aika samaa elintasoa. Ruoka oli perunoita ja jotain lisuketta, keittoja, kerran viikossa puuroa. Välipala kaakao ja voileipä. Saunapäivänä sain veljen kanssa 0,33 litran limupullon puoliksi. Karkkipäivä kerran viikossa ja silloin sain esimerkiksi yhden karkkipussin. Kesälomalla ajettiin Fiat127:lla mummolaan tai serkuille. Matkalla syötiin omia eväitä ja termospullosta kahvia. Ei pysähdytty syömään huoltoasemalle. Vaatteita saatiin serkuilta tai ostettiin alennuksesta. Ulkomailla kävin eka kertaa parikymppisenä kun sain ekan oikean liksan. Ajokortin ajoin aikuisena omilla rahoillani. Lapsuuden muistan onnellisena ja huolettomana. Vanhempani ovat edelleen yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta. Eivät riidelleet tai ryypänneet, eivätkä edelleenkään. Minun ja mieheni vuositulot yhteensä noin 100 000 euroa brutto, joten olemme keskituloinen perhe. Yksi lapsi. Matkustelemme kun töiltä ja pojan harrastukselta (jääkiekko) ehdimme. Muutaman vuoden päästä maksettu rivitaloasunto pk-seudulla. Arvostan sitä, että nyt minulla ja perheelläni on kaikkea, mitä tarvitsemme, ei kuitenkaan luksusta, mutta emme sitä osaa kaivatakaan.

Te olette hyvätuloinen perhe, ette keskituloinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia, vaan koko 11henkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia, varsissa olivat vain vaihteleva määrä erivärisiä raitoja. Muistan kun pikkuveljen ne sukat ulottui polviin.

Kenkiä ei ostettu koskaan uusia tai sopivia. Niinpä käytin ala-asteella äitini 40-koon jokasäänsaapikkaita pienellä korolla, päällä oli kirkkaanpunainen lasten toppahaalari. On mahtanut olla näky..

Se wt-82

Oikein! 

On vähän kasvunvaraa.

Sínkkis

Mua vaan nyt naurattaa ajatella sitä lapsuutta ja puutteita, ei sillä ole enää väliä. No se isän väkivalta oli tosi kurjaa ja pelottavaa. Ilman sitä, ei elämässä oli ollut suurempia ongelmia. Nukuttiin isän takia metsässä ym.

Ettei vaan nyt mennyt luikurin puolelle.

Sínkkis

En ole alkuperäisen viestin kirjoittanut, mutta oletpa omahyväinen, jos oikeasti luulet, etteikö tuollaista olisi tapahtunut (ja saattaa tapahtua edelleen). 

Äitipuoleni joutui lapsuudessaan vaihtamaan usein paikkakuntaa, koska väkivaltainen isä seurasi muuta perhettä aina päästyään vankilasta. Joskus lähtivät keskellä yötä yllättäen, myös talvella. Eivät ehkä metsässä nukkuneet, mutta äitipuoleni muistaa majoitukset milloin minnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena söin naapurissa kyläillessä mielestäni maailman parasta herkkua, pannulla paistettuja suolalla maustettuja rapeita perunankuoria. Ne oli vähän kuin sipsejä. Kun kerroin äidilleni ja pyysin tekemään samanlaisia, hän ihan kauhistui. En todellakaan silloin tajunnut että naapurit köyhäilivät :) 

Potato skins? On maukasta vaikkei ole köyhäkään.

https://www.spendwithpennies.com/crispy-oven-baked-potato-skins/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkikselle tiedoksi, että tämä ketju ei ole sitä varten, että voit tulla kommentoimaan jokaista viestiä omasta vinkkelistäsi.

Rahalla ei todellakaan saa sivistystä, tässä sen näkee...

Palsta on juuri sitä varten, että jokainen saa kertoa omat mielipiteensä. 

Vapaasti. Voit muuttaa Pohjois-Koreaan, jos vapaus ei kelpaa.

Sínkkis

Jaha. Jospa tämä päiväkoti-ikäisiin sovellettu esimerkki sitten tehoaisi paremmin:

Mitäpä luulet, miltä tämäkin ketju näyttäisi, jos jokainen tähän kirjoittaneista alkaisi kommentoimaan toistensa viestejä, vielä useamman kirjoituksen voimalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille ei ostettu lainkaan lasten sukkia, vaan koko 11henkinen perhe käytti miesten 44-koon valkoisia tennissukkia, varsissa olivat vain vaihteleva määrä erivärisiä raitoja. Muistan kun pikkuveljen ne sukat ulottui polviin.

Kenkiä ei ostettu koskaan uusia tai sopivia. Niinpä käytin ala-asteella äitini 40-koon jokasäänsaapikkaita pienellä korolla, päällä oli kirkkaanpunainen lasten toppahaalari. On mahtanut olla näky..

Se wt-82

Oikein! 

On vähän kasvunvaraa.

Sínkkis

Mua vaan nyt naurattaa ajatella sitä lapsuutta ja puutteita, ei sillä ole enää väliä. No se isän väkivalta oli tosi kurjaa ja pelottavaa. Ilman sitä, ei elämässä oli ollut suurempia ongelmia. Nukuttiin isän takia metsässä ym.

Ettei vaan nyt mennyt luikurin puolelle.

Sínkkis

En ole alkuperäisen viestin kirjoittanut, mutta oletpa omahyväinen, jos oikeasti luulet, etteikö tuollaista olisi tapahtunut (ja saattaa tapahtua edelleen). 

Äitipuoleni joutui lapsuudessaan vaihtamaan usein paikkakuntaa, koska väkivaltainen isä seurasi muuta perhettä aina päästyään vankilasta. Joskus lähtivät keskellä yötä yllättäen, myös talvella. Eivät ehkä metsässä nukkuneet, mutta äitipuoleni muistaa majoitukset milloin minnekin. 

Mä olen nukkunut metsässä monasti, useimmiten vielä vapaaehtoisesti.

Sínkkis

Kerran lähdettiin esim. kaverin kanssa Pyhäjärvelle kalaan ihan vapaa-ehtoisesti. Asuin silloin Tesomalla. Kaverini asui keskustassa ja niillä oli vene järven rannalla.

Vierailija kirjoitti:

Öljykattilan kierroissa säästettiin. Mulla meni pitkään kotoa poismuuton jälkeen tottua siihen, että suihkusta tulee aina lämmintä vettä.

Meillä oli kanssa lämmitys öljyllä. 70-luvun öljykriisisissä sitten ryhdyttiin säästämään öljyä. Tämähän oli suorastaan kansalaisvelvollisuus, vaikka perheellä olisi varaa ollut lämmittää. Meilläkin pudotettiin lämpö huoneissa siihen hieman alle 18 asteeseen ja lisättiin vilkavaatekerroksia päälle talvella. Olin alakoululainen ja olin tosi innokas tiskaamaan, koska oli tosi ylellistä saada uittaa käsiä tosi lämpimässä vedessä. Ainoat kerrat kun kädet oli kunnolla lämpimät sisällä.

Sain teininä (80-luvulla) kaiken, minkä halusin.

Osasin haluta pienesti, en kuuta taivaalta.

Meillä äiti laittoi koko perheen elämään suu säkkiä myöten. Vanhin tyttö ja vanhin poika sai uudet vaatteet, pyörät yms, nuoremmat joutui aina tyytymään käytettyyn. Ei siinä muuten mitään, mutta kun alkoi muodostua oma tyylu joka ei vastannut isosiskon tyyliä ja makua, oli se niin ärsyttävää käyttää vaatteita, joista ei yhtään tykännyt.

Ruoat kasvatettiin ja tehtiin tottakai itse, mutta lapset ei saanut ottaa mitään omin luvin jääkaapista tai muutenkaan. Vain kun äiti kutsui syömään. Pullia, sämpylöitä, rieskoja yms kun äiti leipoi, ei niitäkään saanut kuin yhden per päivä, pullaa ei ollenkaan.

Jouluna meillä oli sitten "tilipäivä" : saatiin lähes aina kaikki ne lelut, mitä oltiin toivottu. Jännää oli, kun teininä ei enää saatu, vaikka rahallisesti olisi mennyt max sen verran mitä niihin leluihin oli mennyt ennen. Isä joskus antoi 2kymppiä jotta sain jonkun paidan tai housut ostettua, mutta se oli äärimmäisen harvoin.

Koti ja autot meillä oli viimeisen päälle, sisustus merkkiä/laatua. Vaatteetkin oli laadukkaimmasta päästä, ja äiti hankkikin ne alennusmyynneistä oikeina hetkinä. Oikea ale-haukka oli/on hän.

Karkkia tmv ei ostettu kuin syntymäpäiville, ja silloinkin piti antaa kavereille pelkästään, ei itse saanut oikein syödä.

90-luvun lapsi olen.

Mua lapsena ärsytti kun kaikki kaverit kävi vanhempien kanssa ulkomailla aina välillä. Kesälomilla yleensä. Mä en päässyt ikinä kokemaan tuommosia reissuja. Kaikki muut mun kaverit pääsi aina käymään ja kehuskeli, että olipa ihanaa ja näytti kuvia ja matkamuistoja. Ehkä ärsytys ei ole oikea sana, mutta tuli paha mieli kun ei itse päässyt. Köyhästä perheestä :(

vm- 90

Sinkillä on ruusuinen kuva maailmasta ja sekin on ihan ok. En tänne kaikkea viitsi edes kertoa, mutta yhä tänä päivänä on paljon perheitä, jotka lähtevät väkivaltaista perheenjäsentä karkuun. Kaikki eivät ehdi ajoissa.

Se jotenkin kai kuuluu ihmislajiin, tuollainen sadismi, osalla porukasta on se "geeni" tms.

Vaikka meillä oli kaikenlaista, niin oltu varmasti edes lähellä ääripäätä. Meillä ei esim. huumeita käytetty. Eikä kukaan kuollut.

Kaikenlaista puutetta lapset kärsii tänäkin päivänä. Jos esim. äiti on masentunut, niin voi lastenhoito olla sitä sun tätä. Nämä ongelmat ei vaadi edes äärimmäistä köyhyyttä.

Köyhyys itsessään ei ole paha juttu Suomessa, siitä selviää kyllä jos vanhemmat on ok.

Se wt-82

Monetkin ruokajutut - äitini oli opiskeleva yh, kun olin 1-5 -vuotias. Iltaruokana oli niinä aikoina usein "voipopoa" eli keitettyjä perunoita margariinisilmällä tai sitten kalapuikkoja ilman muita lisukkeita. Vieläkin muistan sen (Frionorin?) kalapuikkopakkauksen, tummansininen taustaväri. Joskus harvoin oli lettuja. Muistan, kun kerran olin kaverin luona yökylässä 4- tai 5-vuotiaana ja siellä aamupuuro maistui taivaallisen hyvältä. Äitini tuli hakemaan minua juuri kun olimme aamiaispöydässä ja ihastelin hänellekin, miten hyvää kyläpaikan puuro oli. Äitini meni oudon näköiseksi. Jälkeenpäin selvisi, että kylässä puuro oli keitetty maitoon, kun taas meillä kotona se keitettiin sattuneesta syystä aina veteen. Kurkku oli ainut heviosaston juttu, jota muistan meille ostetun, ja se oli minusta sikahyvää :D Haukkasin sitä suoraan ilman mitään viipalointia. Olikohan vaikka tomaatit kalliimpia, kun niitä en muista syöneeni tuolloin koskaan? Banaaneja ostettiin joskus, mutta niistä en pitänyt.

Peruna-porkkanapaistos.  Aiti joutui karenssiin, koska meilla ei ollut autoa eika han nain ollen paassyt toihin jollekin nakkikioskille kymmenien kilometrien paahan.  Tallaista tuppukylaelamaa lama-ajan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.

Tämän ruokalajin nimi on kaalilaatikko. Tein juuri eilen ja voi että on hyvää.