Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?

Tuoreita kasviksia meillä ei koskaan juuri ollut. Ei mitään salaatteja. Ranskanleipää söimme välipaloilla. En esimerkiksi tiennyt, että on olemassa broilerin rintafileitä - meillä syötiin niitä koipireisiä.

Ruuaksi oli usein jauhelihakastiketta ja perunaa, erilaisia riisimössöjä joko jauhelihan tai tonnikalan kanssa, herne-maissi-paprikaa joukossa. Purkkilihapullakastike maistui kammottavalta, mutta menihän se. Lohta ei ollut koskaan, mutta olihan ne kalapuikot hyviä, ja muussi sen kaverina, kun sen äiti vatkasi vaahtoisaksi. Vaniljajäätelö kaakaojauheen kanssa oli suuri herkku! Sitä sai aina joskus.

Hämmentävää oli kavereiden kotona kuulla, että heillä syötiin mm. kesäkurpitsaa, mitä se on? Paprika ja raejuusto oli suurta herkkuani jos niitä joskus jossain sai.

Tiedostin jo lapsena rahanpuutteen, mutta olin iloinen että ruokaa ylipäätään oli. Naapurissa asui paljon köyhempiä lapsia, jotka eivät esimerkiksi koskaan saaneet kaakaota. Minulla oli jopa karkkipäivä joskus. Vein silloin karkkipussin pihalle ja pistin jakoon. Kaikki on niin suhteellista. Jälkikäteen olen kuullut, miten tiukkaa todella meillä olikaan. Edelleen tykkään tonnikalarisotosta, sinne tosin laitan joukkoon runsaasti kesäkurpitsaa ja paprikaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Aika usein mentiin hiihtolomalla vain Lappiin ulkomaiden sijaan. Muutenkin lomalle mentiin lähes aina Etelä Eurooppaan kaukomaiden sijaan. Muistan että oltiin vain kerran USA:ssa ja kerran Malesiassa, muuten aina Italia/Espanja/Kreikka/Ranska

80-luvun lapsi

Oijoi!

Onpa traumaattinen lapsuus!

Kai olet kai hakenut ammattiapua?

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.

1950- ja 60-luvuilla kansakouluissa tarjottiin mm. makaronivelliä ja suklaapuuroa, jotka olivat mielestäni aivan karmean makuisia. Onneksi kotonani ei niitä tehty. Siihen aikaan koulussa oli pakko syödä kaikki, mitä lautaselle oli etukäteen annostetu.

Meidän vanhemmat teki itse viiliä, jakamalla yhden viilipurkin sisällön moneen kippoon, maitoa päälle ja kaappiin tekeytymään. Myös margariini/levite tehtiin itse sekoittamalla muistaakseni voita ja rypsiöljyä monitoimikoneella. Kerran parissa kuussa oli roskaruokapäivä ja käytiin ostamassa jotkut juustohampurilaisateriat Mäkkäristä, ja tietenkin hamstrattiin ketsuppia mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhemmat teki itse viiliä, jakamalla yhden viilipurkin sisällön moneen kippoon, maitoa päälle ja kaappiin tekeytymään. Myös margariini/levite tehtiin itse sekoittamalla muistaakseni voita ja rypsiöljyä monitoimikoneella. Kerran parissa kuussa oli roskaruokapäivä ja käytiin ostamassa jotkut juustohampurilaisateriat Mäkkäristä, ja tietenkin hamstrattiin ketsuppia mukaan.

Minä teen viilin itse ja aika usein maustamattoman jugurtinkin, enkä kyllä koskaan ole ajatellut sen olevan köyhäilyä...

Minulla oli suurin osa vaatteista vanhemmilta sisaruksilta tai serkuilta perittyjä tai sitten kirpputoreilta ostettuja. Muuten se oli ihan ok, olivathan ne ainakin ehjiä, puhtaita ja esimerkiksi talvella tarpeeksi lämpimiä, mutta kuitenkin ne olivat selvästi jo kuluneita minkä johdosta minua kiusattiin koulussa. Useimpien muiden lasten vanhemmat ostivat lapselleen tai antoivat lapsiensa ostaa itselleen vaatteet uutena kaupasta ja siksi heitä huvitti, kun minulla oli selvästi kuluneet ja käytetyt vaatteet päällä. Sain usein kuulla, että minun pitäisi ostaa vaatteet kaupasta sen sijaan, että haen ne kaatopaikalta, mutta en voinut sille mitään, että minulla ei parempia vaatteita. En siis itse ostanut vaatteitani vielä silloin 1990-luvun laman aikaan. En ymmärtänyt sitä lapsena, että miksi minun piti kulkea muiden vanhoissa vaatteissa, leikkiä muiden vanhoilla leluilla tai että miksi ruoka oli melko yksinkertaista. Pidin vanhempiani nuukina, mutta myöhemmin tajusin, että rahaa ei yksinkertaisesti ollut paljon.

Meillä oli silloin laman aikaan ruokakin melko yksinkertaista kuten edellä kirjoitin. Syynä siinäkin oli, että rahaa ei ollut paljon. Kyllä minä aina vatsani täyteen sain, mutta aina ei ollut kivaa kun ruokana oli mahdollisimman halpoja ruokia, leipä leivottiin kotona eikä esimerkiksi karkkeja tai limsaa ollut saatavilla juuri koskaan puhumattakaan siitä, että olisimme käyneet syömässä ulkona.

Kasarilla kyljyksiä, ysärillä kanankoipia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella säästettiin vessan ovissa. Siis kuudesluokkalaisilla oli jo menkat useammalla, ja vessana oli sellainen armeijatyylinen pönttörivi ilman ovia. Joiden edessä oli peilit! Mitä ihmettä siellä on ajateltu?

Kuulostaa miehen logiikalla suunnitellulle vessalle. Sama kuin omassa koulussa 2000-luvun alussa: tytöt pyysivät pukuhuoneen suihkuun väliseiniä yksityisempää suihkuttelua varten. No, ne seinät saatiin. Läpinäkyvästä materiaalista ja ilman edes suihkuverhoja...

Muistan 80-luvulla yläasteelle mennessäni, niin siellä oli wc-kopit lasisilla väliseinillä. Sellaista pieniruutuista, josta ei selkeästi läpi näkynyt, mutta häiritsi asioilla käydessä jos joku istui viereisissä kopeissa.

Ehkä me olimme ns. kermapersesukupolvi aiempiin verrattuna, koska ne lasit maalattiin umpeen valitusten takia (tai aiemmat käyttäjät eivät niistä valittaneet🤔).

No, sitä maalipintaa sit kyllä rapsuteltiin, kun sillä tavalla kirjoitettiin kommentteja seiniin. Niinkuin joskus joissain yleisissä vessoissa on tusseillä tms. kirjoiteltu.

Sammakonkoipia ja etanoita. Luulin, että nuo on yleellisyysruokaa, ranskalaista keittiötä, ja kehuskelin koulussa, kun meillä herkuteltiin jutuilla, joihin ei muilla ollut varaa. Oikeasti yh-äidilläni ei ollut varaa lihaan ja äiti kävi niitä luonnosta keräämässä sillä aikaa kun olimme koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla kyljyksiä, ysärillä kanankoipia.

Kanankoipia myös v. 2019.  Ovat nimittäin maukkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla kyljyksiä, ysärillä kanankoipia.

Kanankoipia myös v. 2019.  Ovat nimittäin maukkaita.

Niin, ymmärrän. Mutta jos olet ysärillä kuusi vuotta putkeen 1-2 kertaa viikossa joutunut syömään niitä, niin ei ookaan enää niin maukkaita. Köyhäilyruokaa nimenomaan siksi, että niitä kalliimpiakin linnun osia olisi ollut vara välillä ostaa, mutta eipäs kun halvinta vaan kun aina ennenkin on nuukailtu. Aamuavautuminen, ei mitään henkilökohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla kyljyksiä, ysärillä kanankoipia.

Mä teen taas kyljyksiä, kun luullisia taas löytää kaupoista. Olivat välillä kateissa.

Vierailija kirjoitti:

Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.

  Ihminen ei tarvitse lehmänmaitoa juotavakseen, ihmisenmaito on eri asia. En toki juo kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.

  Parsin edelleenkin sukkiani, nyt 2010-luvulla. Olen jopa työelämässä, mutta palkkani on vaatimaton. En ole lähtenyt tähän nykymuotiin mukaan eli aina vain ostetaan uutta rikkoutuneen tilalle, eikä sitä edes yritetä korjata. Ja osa noista parsimistani villasukista on mummojeni tekemiä, joten niissä on minulle myös tunnearvoa.

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.

  Ei kai makaronivelli ollut pelkkää köyhäilyruokaa. En tiedä syötiinkö tuota ns. paremmissa piireissä, mutta työläisperheissä ainakin syötiin ja en tarkoita mitään kurjalistoa, vaan ihan normaalisti toimeentulevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.

  Ei kai makaronivelli ollut pelkkää köyhäilyruokaa. En tiedä syötiinkö tuota ns. paremmissa piireissä, mutta työläisperheissä ainakin syötiin ja en tarkoita mitään kurjalistoa, vaan ihan normaalisti toimeentulevia ihmisiä.

Minustakin se on ihan tavallinen ruoka. Oltiin keskituloisnen perhe ja kyllä meillä sitä silloin tällöin oli. Se oli sen aikaista pikaruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.

  Parsin edelleenkin sukkiani, nyt 2010-luvulla. Olen jopa työelämässä, mutta palkkani on vaatimaton. En ole lähtenyt tähän nykymuotiin mukaan eli aina vain ostetaan uutta rikkoutuneen tilalle, eikä sitä edes yritetä korjata. Ja osa noista parsimistani villasukista on mummojeni tekemiä, joten niissä on minulle myös tunnearvoa.

Parsitko siis ihan tavallisia puuvillaisia nilkkasukkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.

Ai kun se oli ihanaa!

Söin makaronivelliä sittemmin aikuisena ja todella heikko ruoka. Skidinä se oli lohturuokaa parhaimmillaan, kun kipeänä sai yleensä velliä ja jaffaa. Osin esiintyminen ruokana oli varmaan yh-äidiltä kustannusjuttukin.

Käytiin vain joululomalla ulkomailla ja hiihtolomalla lapissa laskettelemassa. Kaverien perheet oli kaikilla lomilla jossakin reissussa.

Äitini ei ommellutkaan meillä lapsille vaatteita siksi että piti ompelemisesta vaan koska ne tulivat halvemmiksi kuin ostovaatteet. Tämän tajusin kun vaatteiden teko ja koko harrastus loppui kuin seinään kun äitini meni kotiäitiyden jälkeen töihin ja nyt mummina hän on aina ostanu kaikki vaatteet jotka on lapsilleni antanut.