Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Olen syntynyt v. -82. Kun mulla alkoi menkat, niin minulke ei ostettu siteitä, pöllin sitten niitä kavereiden kotoa, käytin samaa sidettä monta päivää, kunnes oli pakko heittää pois kun vuosi yli. Kuivailin niitä siteitä paperilla rutistellen ja vuokrasin paperilla. Muistan niiden siteiden hajun ikuisesti..
Mulle ei ostettu myöskään koskaan rintaliivejä. Sain kahdet kaverin vanhat säälistä, ei haitannut, että ympärysmitta oli 10cm liian pieni. Liiksatunneilla oli kurja niiden kanssa juosta 1500m. Liivit virttyivät lopulta ihan rikki ja haisivat karmealle. Käytin niitä kaksia ainakin kolme vuotta, koko yläasteen.
Vaatteet oli mikä mistäkin haalittu. Naapurimme oli töissä Alkossa ja iso mies. Antti meille vanhat työpaitansa kun niillä vaihtui puvusto. Käytin sit niitä yläaste-lukioajan.
Kun kävin töissä, niin äitini otti ne rahat. Lukiossa en ostanut yhtäkään uutta kirjaa, monet kurssit menin ilman kirjoja. Kun meni kokeeseen uusintaan vasta, niin sai lainaksi jonkun kaverin kirjan kokeeseen lukua varten. Niinpä olin yleensä kaikkina koepäivinä sairaana.
Vessapaperiakaan ei meillä ollut. Sitä pöllittiin koulusta ym. Tai rypisteltiin sanomalehteä. Muistan kuinka kyllästynyt olin kun nuorena aikuisena joka paikassa oli vessapaperia ihan vapaasti otettavissa. En vieläkään ole oppinut olemaan kahmimatta ilmaista kamaa. Ihan sama mitä se on.
Niin ja suihkusaippuaa, sellaista nestemäistä käytin aikuisena ensimmäisen kerran. Olihan näitä vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksalaatikon kaveriksi piti keittää aina iso kattila pottuja. Kuulemma pelkkä maksalaatikko oli niin kallista!
Syötän koiraanikin 10x paremmin, kuin mitä te olette kokeneet.
Eipä enää ihmetytä palstan "taso".
Sínkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. -82. Kun mulla alkoi menkat, niin minulke ei ostettu siteitä, pöllin sitten niitä kavereiden kotoa, käytin samaa sidettä monta päivää, kunnes oli pakko heittää pois kun vuosi yli. Kuivailin niitä siteitä paperilla rutistellen ja vuokrasin paperilla. Muistan niiden siteiden hajun ikuisesti..
Mulle ei ostettu myöskään koskaan rintaliivejä. Sain kahdet kaverin vanhat säälistä, ei haitannut, että ympärysmitta oli 10cm liian pieni. Liiksatunneilla oli kurja niiden kanssa juosta 1500m. Liivit virttyivät lopulta ihan rikki ja haisivat karmealle. Käytin niitä kaksia ainakin kolme vuotta, koko yläasteen.
Vaatteet oli mikä mistäkin haalittu. Naapurimme oli töissä Alkossa ja iso mies. Antti meille vanhat työpaitansa kun niillä vaihtui puvusto. Käytin sit niitä yläaste-lukioajan.
Kun kävin töissä, niin äitini otti ne rahat. Lukiossa en ostanut yhtäkään uutta kirjaa, monet kurssit menin ilman kirjoja. Kun meni kokeeseen uusintaan vasta, niin sai lainaksi jonkun kaverin kirjan kokeeseen lukua varten. Niinpä olin yleensä kaikkina koepäivinä sairaana.
Vessapaperiakaan ei meillä ollut. Sitä pöllittiin koulusta ym. Tai rypisteltiin sanomalehteä. Muistan kuinka kyllästynyt olin kun nuorena aikuisena joka paikassa oli vessapaperia ihan vapaasti otettavissa. En vieläkään ole oppinut olemaan kahmimatta ilmaista kamaa. Ihan sama mitä se on.
Niin ja suihkusaippuaa, sellaista nestemäistä käytin aikuisena ensimmäisen kerran. Olihan näitä vaikka mitä.
Sinulle on myönnetty illan wt palkinto.
Sínkkis
Voitko mennä pois pilaamasta hyvää ketjua, kiitos.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Jauheliha-makaroni -sörsseli, nykyisin nimeltään "nistipata" (jee O_o).
Joo, kuulin tuon termin 18v. pojaltani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. -82. Kun mulla alkoi menkat, niin minulke ei ostettu siteitä, pöllin sitten niitä kavereiden kotoa, käytin samaa sidettä monta päivää, kunnes oli pakko heittää pois kun vuosi yli. Kuivailin niitä siteitä paperilla rutistellen ja vuokrasin paperilla. Muistan niiden siteiden hajun ikuisesti..
Mulle ei ostettu myöskään koskaan rintaliivejä. Sain kahdet kaverin vanhat säälistä, ei haitannut, että ympärysmitta oli 10cm liian pieni. Liiksatunneilla oli kurja niiden kanssa juosta 1500m. Liivit virttyivät lopulta ihan rikki ja haisivat karmealle. Käytin niitä kaksia ainakin kolme vuotta, koko yläasteen.
Vaatteet oli mikä mistäkin haalittu. Naapurimme oli töissä Alkossa ja iso mies. Antti meille vanhat työpaitansa kun niillä vaihtui puvusto. Käytin sit niitä yläaste-lukioajan.
Kun kävin töissä, niin äitini otti ne rahat. Lukiossa en ostanut yhtäkään uutta kirjaa, monet kurssit menin ilman kirjoja. Kun meni kokeeseen uusintaan vasta, niin sai lainaksi jonkun kaverin kirjan kokeeseen lukua varten. Niinpä olin yleensä kaikkina koepäivinä sairaana.
Vessapaperiakaan ei meillä ollut. Sitä pöllittiin koulusta ym. Tai rypisteltiin sanomalehteä. Muistan kuinka kyllästynyt olin kun nuorena aikuisena joka paikassa oli vessapaperia ihan vapaasti otettavissa. En vieläkään ole oppinut olemaan kahmimatta ilmaista kamaa. Ihan sama mitä se on.
Niin ja suihkusaippuaa, sellaista nestemäistä käytin aikuisena ensimmäisen kerran. Olihan näitä vaikka mitä.
Sinulle on myönnetty illan wt palkinto.
Sínkkis
Voitko mennä pois pilaamasta hyvää ketjua, kiitos.
Eri
Minähän tämän ketjun nostin.
Sama
Sínkkis
Sen sijaan, että haukut voisit kiittää minua.
Ulkomaille pääsin, mutta se vaati puuronsyöntiä aamulla ja iltaisin.
Hyvä, että syötiin puuroa, jotta sain nähdä maailmaa jo ennen 10. ikävuottani.
--
Puuro on nykyään minulle täysi kauhistus, muta onneksi jälkikasvuni popsii sitä innoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viha ei kanna pitkälle.
Rakkautta,
Sínkkis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juustoakin kun voi tehdä vaikka itse, eikä ole erityisen kallista. (halvat juustot)
Siksi ei voi kun ihmetellä joidenkin köyhien logiikkaa.
Sínkkis
Vielä 90-luvulla juustovalikoima oli paljon pienempi ja Edam oli halvinta, joka maksoi yli 5 markkaa 400 gramman palanen. Muistan ettei aina ollut varaa ostaa.
No meillä varmaan 70-luvulla kaikki oli köyhäilyä, mutta en minä sitä tajunnut. Pohjoisen maaseudulla se oli ihan tavallista elämää. Sukat parsittiin, vanhat vaatteet leikeltiin ja kudottiin matoiksi, housunpolviin laitettiin paikat, vanhoja neuleita purettiin, lanka suoristettiin ja siitä pystyi kutomaan vielä esim. sukanvarsia, pipoja, kaulahuiveja. Tavallista ruokaa oli perunat ja ruskea kastike, perunamuusi, maitoperunat. Perunat oli omasta takaa, joten niitä syötiin joka päivä. Äiti leipoi itse leivät, sämpylät ja pullat. Ja leikkasi meidän lasten hiuksetkin. Ei ollut autoa, ei sisäsaunaa ja oli mustavalkotelkkari. Mutta lapsuuteni oli hyvin onnellinen, enkä koskaan ajatellut, että olemme köyhiä tai edes vähävaraisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viinaa ei ostettu alkosta vaan isoisä keitteli sen itse. Kunnes nimismies vei sen.
Vierailija kirjoitti:
Viinaa ei ostettu alkosta vaan isoisä keitteli sen itse. Kunnes nimismies vei sen.
Vei sen isoisän siis. Vei se toki ne viinatkin takavarikkoon ja heilui kuulemma samana iltana hulluna päissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se vuoden wt-palkinnon saanut, siteiden v.82-syntynyt pöllijä. Sinänsä olet Sinkki oikeassa, että olihan meillä se kodin meno alkeellista, mutta sieltä me olemme enemmän vähemmän menestyksekkäästi rämmitty elämään kiinni.
Koska lähtökohtamme oli kurja, niin opimme tekemään töitä ja pärjäämään sinnikkäästi. Itse pääsin pisimmälle, on kaksi akateemista tutkintoa ja perheeni kuuluu ylempään keskiluokkaan. Nykyiset tuttavat näkevät minut vähän "hienona" ja ylellisenä rouvana. Ani harva tietää taustastani, nykyään en tunne alemmuutta, lähinnä nauran tälle elämälle.
Arvoni ovat erilaiset kuin useimmilla, en pelkää huomista eikä vastoinkäymiset juuri hetkauta. Uskallan myös tiukoissa neuvotteluissa ottaa kovan roolin. Niinpä töissä hoidan tärkeimpiä tilanteita.
Nykyään käytän kuukuppia. :D
Vessapaperia on aina ja lapsilla asiat vimpan päälle. Mutta säästeliäs olen.
Muistan kun piti ajaa BMW-XS:llä ennenkuin sain kultavaihteisen Mersun.
Aaaaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken.
Tajusin vasta tosi aikuisena, että olihan vanhemmilla rahaa. Se oli vain sellaista päänaukomista, ettei ole rahaa, kaikki on kallista yms.
Tätä myös harrasti mieheni vanhemmat hänen lapsuudessaan. Eivätkä olleet köyhiä. Taustalla ehkäpä pelko että lapsi alkaisi vaatimaan/ruinaamaan jos ymmärtää että rahaa on.En tiedä.Nyt ovat mielestään köyhiä eläkelläisiä,asuvat etelässä,mökki täällä pohjosessa ja autoa vaihdetaan joka kolmas vuosi.Ovat syntyneet 40 luvulla,saavat hyvää eläkettä molemmat.
Mun vanhemmilla aikoinaan huonommat palkat mutta ei koskaan köyhiksi itseämme lapsena luultu.Ruokaa ja vaatteita oli sopivasti.Kaikkea mitä halusi ei tietenkään saanut.Mutta ei mitenkään sairaalloista pihistystä tai säästämistä meitä lapsia kohtaan,niinku mieheni perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen se vuoden wt-palkinnon saanut, siteiden v.82-syntynyt pöllijä. Sinänsä olet Sinkki oikeassa, että olihan meillä se kodin meno alkeellista, mutta sieltä me olemme enemmän vähemmän menestyksekkäästi rämmitty elämään kiinni.
Koska lähtökohtamme oli kurja, niin opimme tekemään töitä ja pärjäämään sinnikkäästi. Itse pääsin pisimmälle, on kaksi akateemista tutkintoa ja perheeni kuuluu ylempään keskiluokkaan. Nykyiset tuttavat näkevät minut vähän "hienona" ja ylellisenä rouvana. Ani harva tietää taustastani, nykyään en tunne alemmuutta, lähinnä nauran tälle elämälle.
Arvoni ovat erilaiset kuin useimmilla, en pelkää huomista eikä vastoinkäymiset juuri hetkauta. Uskallan myös tiukoissa neuvotteluissa ottaa kovan roolin. Niinpä töissä hoidan tärkeimpiä tilanteita.Nykyään käytän kuukuppia. :D
Vessapaperia on aina ja lapsilla asiat vimpan päälle. Mutta säästeliäs olen.
Joo, en mä sitä tarkoittanutkaan. Jotkut oppivat vastoinkäymisistä, toisista tulee lannistuneita miinustajia.
Mutta kyllä heilläkin on toivoa, jos eivät päästä vihaa sydämeensä.
Sínkkis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Ohuemmat kuin villasukat, esim. puuvillaiset pikkukengissä pidettävät sukat eli kenkäsukat. Erotuksena sisällä pidettävistä villasukista.
Eli nilkkasukat?
Ei. Nilkkasukka kertoo vain sukan pituuden, ei käyttötarkoitusta. Kengissä voi pitää myös polvisukkia tai varrettomia sukkia, ei vain nilkkasukkia.
No ei tuo kenkäsukkakaan kovin kuvaava ole, koska kenkiäkin on monenlaisia, myös sellaisia, joissa voi pitää villasukkia.
Voisiko tämän pissistelyn nyt lopettaa? Kenkäsukka on vanha vakiintunut termi. Googlaa vaikka ja katso kuvia niin ehkä alkaa aueta.
Ja sinä ´82 pöllijä. Kyllä mäkin olen vähän hamsteri, että kaikki pitää laittaa talteen ja asioita on vaikeata hävittää.
Vielä nykyäänkin pohdin, että mitenhän voisi vaikka "uusio"käyttää jotain materiaaleja. Etenkin jos siinä on metallia tai puuta, niin sitähän voi käyttää vaikka mihin ..
Viimevuosina olen vasta oppinut kylmästi viskaamaan jotain tarpeetonta mäkeen. Jos säilytystilaa olisi loputtomasti, niin en heittäisi vieläkään ..
Sínkkis
Isäni vei mut syntymäpäivänä kirpparille ja sain valita vhs elokuvan itselleni lahjaksi