Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
70-luku. Kävelin alaluokilta lähtien lähtien yksin kouluun, ensimmäistä päivää lukuunottamatta. Pari kilometriä suuntaansa, ilman pakkasrajaa. Meillä oli välillä autokin, mutta ei kenellekään tullut varmaan edes mieleen, että sillä lapsia isän toimesta kuskattaisi kouluun. Korkeintaan äiti joskus otti meitä lapsia pyörän tarakalle, jos vaikka sairastuin.
Ruotsista saimme sukulaisserkuilta kierrätettyjä vaatepaketteja, joissa oli hienoja vaatteita. Mummolta saatiin joka joulu pehmeät paketit villasukkia, ei koskaan muuta. Uusia vaatteita sai ehkä kevätjuhliin. Ei koko asua, mutta esimerkiksi remmikengät. En hahmottanut, että olimme vähävaraisia vielä ekoina kouluvuosina. Olinhan kuitenkin esikoinen, ja sain käyttää ne ruotsin vaatteet ennen nuorempiani. :-)
Ne vaatteet mitä sain uutena muistan jotkut vieläkin, kuten yhdet talvisaappaat. Tunsin olevani arvokas. Vieläkin olen kengistäni tarkka.
Olen kiitollinen kaikesta, erityisesti nyt kun on ajatellut mitä sen on täytynyt olla äidilleni pahimmillaan. Yksin päivät kolmen taaperon kanssa, kaivovesi, mies paljon poissa ravintolatyössä. Sieltä saimme kerran cocacolaa. Todella, todella erikoistilanne. Niin että muistan sen vieläkin 45 vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Ohuemmat kuin villasukat, esim. puuvillaiset pikkukengissä pidettävät sukat eli kenkäsukat. Erotuksena sisällä pidettävistä villasukista.
Eli nilkkasukat?
Ei. Nilkkasukka kertoo vain sukan pituuden, ei käyttötarkoitusta. Kengissä voi pitää myös polvisukkia tai varrettomia sukkia, ei vain nilkkasukkia.
No ei tuo kenkäsukkakaan kovin kuvaava ole, koska kenkiäkin on monenlaisia, myös sellaisia, joissa voi pitää villasukkia.
Eiköhän "sukka" yleiskielessä ole ihan vain se yleinen puuvillainen nilkkasukka. Muut sitten speksataan: polvisukka, avokassukka, villasukka, tennissukka, urheilusukka, nailonsukka... mitä näitä nyt on. Kenkäsukasta en ole koskaan kuullutkaan.
Olin kaverin luona yötä, niin iltapalaksi oli paahtoleipää ja makaronien keitinvettä!
Kaikki tehtiin itse - siis ihan kaikki, juustosta lähtien / leipä-, uuni-, munajuusto.
Viiliä ostettiin yksi tai kaksi viilinsiemeneksi, sitten tehtiin itse.
Leipä leivottiin itse.
Perunat, juurekset, marjat (mansikat, viinimarjat), hedelmät, vihannekset kasvatettiin itse. Koko vuodeksi. Maakellariin ja pakkaseen. Metsästä marjat ja sienet, varmaan joku sata litraa yhteensä vuosittain.
Suolakurkut, punajuuret tehtiin itse.
Liha kasvatettiin itse. Kinkut palvattiin ja se oli se leivänpäällys.
Kanat muni munat ja lehmästä maidot.
Kaupasta ostettiin tyyliin sokeria, suolaa, voita, jauhoja, ryynejä kahvia ja silliä. Ehkä kerran viikossa oli jotain säilykkeitä, kanaa, nakkeja tai kalapuikkoja. Joskus maksamakkaraa.
Kesällä kalat katiskalla järvestä.
Pinaattikeitto nokkosista.
Ja mä oon syntynyt kaheksankytluvun lopulla.
Eipä siinä, runsaat ja notkuvat oli pöydät, kun ruoka oli puoli-ilmaista - jos ei siis omaa duunia lasketa mukaan, mutta olihan meitä tenavia siinä viis jeesaamassa.
Makaronimössö. Oli suurta herkkua kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä harvemmin oli mitään tuoreita vihanneksia tai hedelmiä. Kouluruokailu onneksi piti huolta niiden saannista.
Makaronivelli. Maitoa oli omasta takaa kun oli pieni lypsykarjatila.
Perunamuusi.
Olin koulussa ihmeissäni, kun perunamuusin kanssa tarjottiin kastiketta, makkaraa tms.
Perunamuusiahan syödään sellaisenaan, pienen voinokareen kera....
Kesäkeitto.
Kun maitoa ja perunoita oli omasta takaa, kerran viikossa perunamuusia, kerran viikossa makaronivelliä, kerran viikossa kesäkeittoa, oli varmasti ruokabudjetti aika pieni.
Itse leivottua leipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lounaana syötiin tavallisesti jotain puuroa.
Halvinta jauhelihaa ja makaroonia. Meillä lapsilla oli kisa vain siitä, että kuka sai eniten ketsuppia. Kerran viikossa oli aina tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eihän säästäväisyys ruuan kanssa mitään ihmeellistä 70-luvullsa ollut, mutta paljaan perunamuusin syöminen niin, että lapsi luulee sen plevan ainoa tapa syödä perunamuusia...
Se paljastaa, että kyseessä oli jonkinmoinen pakkosauma.
Mutta aika vaihtelevasti ja monipuolisesti meillä kyllä syötiin, lämmin ajatus äidille siitä.
Äiti teki ruokia halvoista aineksista, makkarasta, silakoista, sisäelimistä, jauhelihasta, kaalista. Ja kokonaan alusta alkaen itse. Hyvää ruokaa kyllä, mutta ihme että jaksoi työpäivän jälkeen. Vaatteita ei ostettu välttämättä uusia ja aina ostettiin sellaisia, joissa oli kasvunvaraa, joskus ihan älyttömästi. En silti pitänyt sitä nolona, kaikki muutkin tekivät niin 70-luvulla. Nykyään kun yritetään saada lapsista jo pieninä kunnon kuluttajia, ihmiset kaipaavat turhia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin että kaikki pääsee käymään ulkomailla, meidän perhe käynyt yli 10 maassa ja ollaan asuttukkin.
Nykyään kun puhun ulkomaanreissuista niin harva on käynyt ruotsia pidemmällä..
Serkut on miljonäärejä ihan omilla teoillaan saaneet kasattua rahat. Taitavat pysyä rikkaina kun syövät pelkkää purkkiruokaa sekä mikroruokaa.. aina kun heillä kävi oli perunaa ja tölkkilihapullia xD
Miksi alapeukkuja? Minä oikeasti luulin että on normaalia matkustella.
Mekin otettiin joka reissuun eväät (voileipiä juustolla ja pullo laimennettua mehua) koska huoltsikoilta saa vain epäterveellistä ja kahvilat oli jo rehellisesti "ryöstöä"
Jos joskus harvoin (ei joka vuosi) vuokrattiin kesämökki niin ehdottomasti sellainen, jossa oli ulkohuussi koska aito mökkitunnelma.
Makaronivelliä oli meilläkin usein, meidän lasten lempiruokaa, äiti vaikutti aina vähän alakuloiselta kun sitä hehkutettiin.
Olen ihan tyytyväinen, että vanhempani olivat pihistelivät. Heidän tuloillaan käyttivät rahaa oikeisiin tarkoituksiin, mm. meidän pianotunteihin, kuvisleireihin ja muihin harrastuksiin. Ei jäänyt traumaa vaikka kuljettiinkin "ryysyissä", olimme tosin onnekkaita ettei siitä kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken.
Tajusin vasta tosi aikuisena, että olihan vanhemmilla rahaa. Se oli vain sellaista päänaukomista, ettei ole rahaa, kaikki on kallista yms.
Mitä sä opit siitä? Opitko säästäväiseksi, kuten minä.
Sínkkumies
Vanha äitini, 30-luvulla syntynyt, yhä pesee muovipussit ja käyttää ne puhki.
Hän on suhteellisen varakas, mutta sota-ajan lapsi.
<3
Juustoakin kun voi tehdä vaikka itse, eikä ole erityisen kallista. (halvat juustot)
Siksi ei voi kun ihmetellä joidenkin köyhien logiikkaa.
Sínkkis
Ei ollut autoa eikä päässyt kaukomatkoille, lihaa syötiin vain kerran pari viikossa, puuroa ja juureksia oli liiankin kanssa, ainoat hedelmät oli omenat omasta puusta. Asuttiin ahtaasti ja epämukavasti.
Tilanne korjaantui, kun tuli itse aikuiseksi ja pääsi töihin. Sen jälkeen on autoja ollut kaksi taloudessa ja käydään kaukomailla pari kertaa vuodessa, omat lapset eivät joudu kärsimään kurjuudesta nyt, eikä tulevaisuudessa. Grilli käy kuumana kesäisin ja ostetaan kunnollista naudan- ja porsaanlihaa, runsaasti kalaa ja tietenkin myös kanaa, paprikaa, salaatteja, hedelmiä piisaa. Kesällä veneillään Saimaalla ja ajellaan vanhalla harrastejenkkiautolla. On kunnon talo, jossa on mukavuudet ja tilaa.
Se hyvä tuossa lapsuuden köyhäilyssä oli, että osaa nauttia tästä kaikesta. Sen kun miinustatte, mutta tiedän kokemuksesta, että kaikki tämä hyvä, mikä on matkan varrella kertynyt, on todella nautinnollista ja köyhäily ei.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa lapsuudestani oli sitä, mitä nykysin pidetään ekologisena elämäntapana. Käärepaperista tuli piirustuspaperia, vesivärejä ostettiin värinappi kerrallaan ja liimattiin pahville, vaatteista leikattiin matonkuteita ja napit säästettiin, ruokaa ei koskaan heitetty roskiin,siitä saattoi aina tehdä jotain uutta. Sukat ja sukkahousut parsittiin (osaan yhä parsia niin, että sitä reikää ei huomaa), vaatteita ei viety kirppikselle, ne siirtyi seuraavalle sisarukselle tai serkuille.
Ja me olimme niitä varakkaita!
Sama täällä. Ja lisäksi mulla oli vaatteita kirppikseltä. Äiti osti ja useinmiten pidin, joskus en suostunut. Esim yksi laskettelupuku oli niin järkyttävä että taisin pitää vain pakosta pari kertaa. Niin ja varakkaita oltiin, äiti toimi rahanvartijana ja sijoitti omat ja isän tulot. Oli kesämökki, sijoitusasunto ja lomailtiin pari kertaa vuodesta kaukomailla. Perusarki oli rahansäästöä.
No nyt tässä männä päivinä luin jutun, jossa joku yh valitti köyhyyttään kun pitää ostaa lapsille ajokortteja, mopoautoja, yms. Mistä sellaiseen varaa?
Ei kustannettu ainakaan meidän asuinseutuun nähden ylemmän keskiluokan perheessä,vaan olisi pitänyt saada kesätöitä jos sellaisia luksuksia haluaa. Hankala ymmärtää miksi juuri niillä alimman tuloluokan perheillä pitäisi olla varaa kaikkeen mitä joku yksittäinen samalla ikäluokalla saa?
Käytän vieläkin tuota konstia, että jos villasukat ovat puhkikuluneet, mutta varret ovat hyvät, niin säästää aikaa sekä lankaa kun käyttää ne varret uudelleen.
Monesti on varret vielä kirjailtukin kauniisti, miksi heittää koko sukkia menemään kun varret ovat hyvät.
Myös voi pitkäävartisissa kintaissakin samaa konstia käyttää.