Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kauppaopiston käynyt. Häneltä muistan kuulleeni, että jos on 7 pienempää laskua ja 1 iso lasku maksettavana, niin kannattaa ensin hoitaa 7 pientä laskua pois. Yksi maksamaton lasku stressaa vähemmän.
Pitää paikkansa vielä tänä päivänäkin. Jos kaikki 7 laskua on menossa ulosottoon, niin kannattaa maksaa pienet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidemmillä automatkoilla oli aina omat eväät, "kun ei oo kiva siellä huoltiksen bensan ja tupakan käryssä kuivia pullia puputtaa..."
Harvoissa kotimaan lomakohteissa oli myös omat eväät kun pullat oli niissä aina vanhoja ja niiden voileipien majoneesista menee vatsa sekaisin.
Mä teen meidän perheelle eväät monesti. Huoltoasemilla on kalliita ja huonoja sämpylöitä, kahvin sieltä voi ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Kaikkea muuta olen itsekin aikuisena tehnyt, paitsi nuo jalkarätit on vieraita, vaikka tiedänkin mitä ovat. Leivälle ei saanut ottaa kuin yhden viipaleen juusto TAI makkaraa, kinkkua ei leivän päälle ostettu koskaan, oli "rikkaiden ruokaa". Illalliseksi syötiin usein makaroni- tai perunavelliä, onneksi niistä tykkäsin. Kaikki koulussa ommellut vaatteet otettiin käyttöön. Äiti ompeli vaatteet meille itse, eikä niitä vaatteita ihan hirveästi ollut. Saatiin myös jonkin verran vaatteita sukulaisilta, eikä auttanut nirsoilla vaikka väri tai malli ei miellyttänyt, eikä edes silloin vaikka vaate ei ollut sopiva.
Tajusin vasta joskus kolmekymppisenä kun kaverit pitivät minua outona ja "mummona", ettei ehkä ole aivan joka perheessä ollut samoja tapoja. Säästäväinen olen edelleen, mutta nykyään saan itsekin ottaa leivän päälle usemman siivun sekä juustoa että kinkkua, enkä enää tee esim. alushousuja rikkinäisistä t-paidoista tai säästä solkia, nappeja ja nauhoja roskiin menevistä vaatteista :-D
Sama. Meilläkin tehtiin alushousuja t-paidoista. Oisko jossain käsityölehdessä peräti ollut ohje ja kaavat.
Me syötiin kerran koko kesä purkkihernekeittoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä syötiin aika usein perunoita ilman mitään lihaa, joskus oli pelkkiä perunoita ja joskus lihaton ruskeakastike, ja pelkät puurot oli myös ateria. En pitänyt tuota mitenkään outona, ennen kuin aloin sitten aikuisena tiedostaa, että pitäis sitä proteiiniakin ruoassa olla :D
Puuro käy silloin tällöin ateriasta. Kouluissakin on välillä puuropäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Ohuemmat kuin villasukat, esim. puuvillaiset pikkukengissä pidettävät sukat eli kenkäsukat. Erotuksena sisällä pidettävistä villasukista.
Eli nilkkasukat?
Ei. Nilkkasukka kertoo vain sukan pituuden, ei käyttötarkoitusta. Kengissä voi pitää myös polvisukkia tai varrettomia sukkia, ei vain nilkkasukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena meillä oli aina siskon kanssa yhteinen joulukalenteri josta saatiin vuoropäivin avata niitä luukkuja. Ei ollut vara ostaa molemmille omaa vaikka kyseessä oli sellainen kaupan halvin suklaa kalenteri.
Suklaakalenteri!
Kerran oli edellisvuodelta suklaakalenteri täytettynä uudelleen Fazerin sinisen palasilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteeni olivat varmaan noin 80 % isoveljen, naapurintytön tai serkun vanhoja, 15 % äidin tekemiä, ja 5 % uusia, minulle ostettuja.
Liha, kala yms. jos ostettiin säilykkeitä tai pakasteita niin aina yksi pakkaus ja jaettiin se tasan neljään osaan. Esim. kalapuikkoja onko siinä 20 puikkoa paketissa, jokaiselle viisi. Lihapullasäilyke 12 pyörykkää, jokaiselle kolme. Perunaa ja kastiketta ei rajoitettu.
Aika iso osa tontista oli viljelykäytössä.
Voita saatiin vain sunnuntaisin, muulloin laitettiin margariinia leivän päälle. Leivänpäällisiä sai laittaa kerralla vain yhtä lajia.
Teepussit liotettiin niin monta kertaa kuin vain vähänkin tuli väriä.
Sokeripalat olivat niitä huoltisten kahden palan pakkauksia. Isä kun ammattikuskina kävi huoltiksilla kahvilla, otti pakkauksen, puolitti toisen palan ja pisti sen puolikkaan kahviin ja loput taskuun. Seuraavalla huoltiksella otti pakkauksen, pisti sen taskuunsa ja otti edellisellä kerralla avaamastaan pakkauksesta sen puolikkaan kahviinsa, jne. Aina kun kassan silmä vältti, kouraisi kulhosta useamman pakkauksen.
Ruuassa tosiaan säästeltiin. Meillä oli usein lämpimiä voileipiä illalliseksi ja kehotus syödä koulussa maha täyteen lounaalla. Tai sitten oli puolesta lenkistä tehty makkarakastike, josta piti riittää kahdelle hengelle kahdeksi päiväksi. Tai sitten oli nakki-, makkara-, tai jauhelihakeittoa. Äiti oli opettaja, osti usein eurolla kouluruokaa kotiin, sitäkin sitten syötiin. Paljon syötiin myös puuroa ja itse tehtyä hernekeittoa. Leivän (tai useimmiten näkkärin) päälle oli vaan palloedamia, joskus harvoin maksamakkaraa ja silloin sai valita että laittaako juustoa vai maksamakkaraa. Lettuja paistettiin myös usein "viikonlopun kunniaksi" ja siihen hilloa äidin omapoimimista marjoista. Juotiin myös "hopeateetä', mikä oli itseasiassa vaan keitettyä vettä, sokeria ja maitoa.
Olen nykyään siitä onnellisessa asemassa että ei tarvitse venyttää penniä - mutta liekö tietty säästäväisyys tarttunut, kun huomaan viikolla yksin ollessani syöväni todella nuukasti: hieman vanhasta leivästä teen lämpimiä voileipiä (tai köyhiä ritareita), syön myös paljon munakkaita ja tietysti puuroa joka aamu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes aina oli ruuaksi perunaa. Joskus harvoin makaronia ja sitäkin harvemmin riisiä. Äidin kanssa käytiin kävelylenkeillä iltaisin, ei puhettakaan, että olisi viety johonkin maksulliseen harrastukseen.
- Se, ettei ollut talvikenkiä, vaan piti anoa koulussa niitä kippurakärkikenkiä kunnalta. Onneksi meitä oli muitakin köyhistä perheistä ja ihanan lämpöiset olivat kumisaappaitten jälkeen.
- se, ettei ollut mitään syötävää, ei muuta kuin puolukkasurvosta isossa saavissa ja kerran päivässä lämmin keitto, koulussa toki ruoka.
- se, että piti aina aina tehdä jotain pientä myytävää ja kulkea ovelta ovelle kaupittelemassa.
Tai ei se niiden myytävien tekeminen, esim. Pikkuruiset lapinlakit, pikkuruiset lapaset avaimenperiksi, vapun alla vappuviuhkat, joulukoristeet y.m.s., mutta se myynti se oli kuin kerjuulla oloa, varsinkin, kun jotkut olivat niin häijyjä lapsille.
Ei ollut mitään sossumahdollisuutta.
Noh oppihan siinä toki tavallaan tietämään, että miten sitä pikkurahaa tehdään itse.
- että piti mennä aina piikomaan, jos oli koulusta vapaata ja joku huoli kymmenvuotiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Ohuemmat kuin villasukat, esim. puuvillaiset pikkukengissä pidettävät sukat eli kenkäsukat. Erotuksena sisällä pidettävistä villasukista.
Eli nilkkasukat?
Ei. Nilkkasukka kertoo vain sukan pituuden, ei käyttötarkoitusta. Kengissä voi pitää myös polvisukkia tai varrettomia sukkia, ei vain nilkkasukkia.
No ei tuo kenkäsukkakaan kovin kuvaava ole, koska kenkiäkin on monenlaisia, myös sellaisia, joissa voi pitää villasukkia.
Meillä ei köyhäilty, eikä oltu varsinaisen köyhiäkään. Sitten oli niitä juttuja, joista tajusi olla pyytämättä, koska ei ollut varaa tyyliin ratsastustunnit, laskettelu, vaihto-oppilasvuosi tms.
Tosin olen vasta aikuisena tajunnut, että ennen eroa isä ei pitänyt minusta ja äidistä mitenkään huolta. Hänen köyhäilynsä suuntautui siihen, ettei mitenkään pitänyt huolta kuin itsestään ja omista harrastuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukautissuojaksi piti leikata vanhasta lakanasta side. Hirvitti, että jos kaverit hoksaa.
Hiertymiä kummempaa ei sattunut ja tulipahan tietämättään elettyä ekologisesti 😆.
treffit kirjoitti:
Ruuassa tosiaan säästeltiin. Meillä oli usein lämpimiä voileipiä illalliseksi ja kehotus syödä koulussa maha täyteen lounaalla. Tai sitten oli puolesta lenkistä tehty makkarakastike, josta piti riittää kahdelle hengelle kahdeksi päiväksi. Tai sitten oli nakki-, makkara-, tai jauhelihakeittoa. Äiti oli opettaja, osti usein eurolla kouluruokaa kotiin, sitäkin sitten syötiin. Paljon syötiin myös puuroa ja itse tehtyä hernekeittoa. Leivän (tai useimmiten näkkärin) päälle oli vaan palloedamia, joskus harvoin maksamakkaraa ja silloin sai valita että laittaako juustoa vai maksamakkaraa. Lettuja paistettiin myös usein "viikonlopun kunniaksi" ja siihen hilloa äidin omapoimimista marjoista. Juotiin myös "hopeateetä', mikä oli itseasiassa vaan keitettyä vettä, sokeria ja maitoa.
Olen nykyään siitä onnellisessa asemassa että ei tarvitse venyttää penniä - mutta liekö tietty säästäväisyys tarttunut, kun huomaan viikolla yksin ollessani syöväni todella nuukasti: hieman vanhasta leivästä teen lämpimiä voileipiä (tai köyhiä ritareita), syön myös paljon munakkaita ja tietysti puuroa joka aamu. :)
Eurolla?
Meillä luovuttiin autosta kun toisen vanhemman piti ostaa yritykselleen tilat ja asuntolainaa myös oli vielä paljon jäljellä. Koulumatka noin 2km piti kävellä tai pyöräillä kesät talvet ja hyvä niin, pysyi ainakin jonkunlainen peruskunto. No vaikka olisi auto ollutkin, isä sillä olisi töihin mennyt siihen 500m päähän :D
Kaupasta haettiin koko perheellä erikoistarjouksia. Isä antoi käteisen kouraan ja sitten ne kaksi sokeri- tai kahvipakettia/talous tms ja eri kassoille maksamaan :-D Paljon ostettiin punaisilla lapuilla ruokaa kaupasta. Leivottiin kaksi kertaa viikossa pullaa. Sienestettiin ja marjastettiin koko perheen voimin ja mummolassa oli iso kasvimaa, josta saatiin sadonkorjuuta.
Ikinä ei olla oltu köyhiä, mutta vanhemmat todella tarkkoja rahoistaan. Minimiveloilla ovatkin pärjänneet elämänsä ja autot aina ostettu käteisellä. Neljästä lapsesta ainoastaan veli on samanlainen nyt aikuisena. Me kolme tyttöä ollaan melko löysäkätisiä rahankäyttäjiä, mutta ruokaa osataan tehdä itse ja niitä punaisia lappujakin osataan käyttää kauppareissuilla :-) Äiti kuoli vuosi sitten ja saimme 45.000 euroa/nuppi perintöä. Isältä jää vielä isompi perintö sitten joskus. Toisaalta toivoisi, että olisivat osanneet nauttia säästöistään, mutta ei kai tuo sodanaikainen sukupolvi oikein osaa.
huricane kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Ruuassa tosiaan säästeltiin. Meillä oli usein lämpimiä voileipiä illalliseksi ja kehotus syödä koulussa maha täyteen lounaalla. Tai sitten oli puolesta lenkistä tehty makkarakastike, josta piti riittää kahdelle hengelle kahdeksi päiväksi. Tai sitten oli nakki-, makkara-, tai jauhelihakeittoa. Äiti oli opettaja, osti usein eurolla kouluruokaa kotiin, sitäkin sitten syötiin. Paljon syötiin myös puuroa ja itse tehtyä hernekeittoa. Leivän (tai useimmiten näkkärin) päälle oli vaan palloedamia, joskus harvoin maksamakkaraa ja silloin sai valita että laittaako juustoa vai maksamakkaraa. Lettuja paistettiin myös usein "viikonlopun kunniaksi" ja siihen hilloa äidin omapoimimista marjoista. Juotiin myös "hopeateetä', mikä oli itseasiassa vaan keitettyä vettä, sokeria ja maitoa.
Olen nykyään siitä onnellisessa asemassa että ei tarvitse venyttää penniä - mutta liekö tietty säästäväisyys tarttunut, kun huomaan viikolla yksin ollessani syöväni todella nuukasti: hieman vanhasta leivästä teen lämpimiä voileipiä (tai köyhiä ritareita), syön myös paljon munakkaita ja tietysti puuroa joka aamu. :)
Eurolla?
Jep, eurolla. N. 16 vuotta sitten oli tämä. (Oho, en ollut kyllä ihan lapsi enää :D Mutta köyhyys jatkui)
Luulin että kaikki pääsee käymään ulkomailla, meidän perhe käynyt yli 10 maassa ja ollaan asuttukkin.
Nykyään kun puhun ulkomaanreissuista niin harva on käynyt ruotsia pidemmällä..
Serkut on miljonäärejä ihan omilla teoillaan saaneet kasattua rahat. Taitavat pysyä rikkaina kun syövät pelkkää purkkiruokaa sekä mikroruokaa.. aina kun heillä kävi oli perunaa ja tölkkilihapullia xD
Isompaan hätään sai ottaa 3 palasta.