Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Meillä syötiin ruokaa niin, että annokset olivat tosi pieniä ja ruoka edullista. Nyt ihmettelen, miten siitä hernekeittopurkista riitti ruokaa 4:lle fyysistä työtä tekevälle. Esim. fyysisestä työstä: kasvatimme itse perunamme perunamaalla, kaikki osallistuivat kaikkiin töihin.
Lomareissuilla nukuimme autossa.
Sitten isä tuhlasi kaikkeen älyttömään. Osti veneen, vaikka ei juurikaan ehtinyt veneilemään. Osti jopa osuuden eräästä ihanasta saarimökistä. Pääsin käymään siellä kerran, ei oltu edes yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli hirveän nuuka koska oli pienituloinen. Kouluvaatteet oli aina samat, pestiin vaan välillä. Juustoa oli harvoin, jouluna kylläkin. En muista silti olleeni mitään erityisesti vailla, ruokaakin oli riittävästi. Välttämätön nuukailu on ymmärrettävää näin jälkikäteen, jos taas on jotenkin muuten kohdeltu lapsuudessa epäreilusti niin sen muistaa pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös ihanan makaronivellin jota meillä kutsuttiin tukkivelliksi, voin kanssa oli lempiruokaani pienenä! Sen lisäksi usein oli makaronipataa ruokana, eli keitettyä makaronia jossa vähän jauhelihaa (possun) seassa. Myös "makkarapihvit" (isosta Balkanmakkaratangosta leikattuja siivuja paistettuna pannulla), uunilenkki halvimmasta makkarasta, keitetyt perunat ja ruskea kastike.. Tykkäsin näistä kaikista lapsena kovasti, enkä tietenkään silloin ajatellut että olisi köyhäilyä taustalla.
Kesäkeitto eli maitoliemessä vihanneksia, oli myös aika tavallinen ruoka lapsuuteni perheessä, myös itse kerätyt sienet.
Ai kun se Balkkaninmakkara olikin hyvää! Enää sitäkään ei näe. Inhosin lauantaimakkaraa ja erityisesti sipuliteemakkaraa (vai mikä se nimi nyt olikaan), naapurissa syötiin niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös ihanan makaronivellin jota meillä kutsuttiin tukkivelliksi, voin kanssa oli lempiruokaani pienenä! Sen lisäksi usein oli makaronipataa ruokana, eli keitettyä makaronia jossa vähän jauhelihaa (possun) seassa. Myös "makkarapihvit" (isosta Balkanmakkaratangosta leikattuja siivuja paistettuna pannulla), uunilenkki halvimmasta makkarasta, keitetyt perunat ja ruskea kastike.. Tykkäsin näistä kaikista lapsena kovasti, enkä tietenkään silloin ajatellut että olisi köyhäilyä taustalla.
Kesäkeitto eli maitoliemessä vihanneksia, oli myös aika tavallinen ruoka lapsuuteni perheessä, myös itse kerätyt sienet.Ai kun se Balkkaninmakkara olikin hyvää! Enää sitäkään ei näe. Inhosin lauantaimakkaraa ja erityisesti sipuliteemakkaraa (vai mikä se nimi nyt olikaan), naapurissa syötiin niitä.
Ainakin CM myy balkania tankona edelleen. Hyvät pihvit saa aitoon kasarityyliin: viipaleen päälle ananasrengas, kurkkusalaatti, juustoraaste.
Vierailija kirjoitti:
Teepussin voi käyttää ainakin 5 kertaa, ei tarvi ottaa uutta joka kupilliseen. Voileivän päälle joko juusto tai lauantaimakkarasiivu, ei molempia. Yläasteelle mennessä sain koulurepuksi putkikassin joka oli kiertänyt vanhimmilta veljiltä siskolleni ja viimeksi minulle. Köyhimpiä ei kuitenkaan oltu ja minulta pieniksi jääneet vaatteet kierrätettiin suvun ja tuttujen mukuloille. Oli myös tavallista että tätini laittoi postissa pahvilaatikollisen serkkujen vanhoja vaatteita ja leluja.
Nykyään kellään ei ole varaa käyttää postia. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.
Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.
Tämä tulee radikaalisti muuttumaan, kun meidät pakotetaan sähköautoihin.
Kyllähän siinä nälkä tulee, kun joutuu pitämään tuntien lataustaukoja muutaman sadan kilometrin välein.
Nyt sähköauton omistajat on huolissaan, kuinka kauan Lidl on auki, kun siellä saa tankata sähköautonsa ilmaiseksi, mutta aikaahan se vie.
- uudet vaatteet sai syksyllä, kun koulu alkoi, joulujuhlaan ja kevätjuhlaan. Näitä käytettiin sitten joka päivä ja viikonloppuna pestiin.
- koulun käsitöissä ommeltiin joskus vaatteita mm. hame, jota sitten oikeasti käytettiin esim. kevätjuhlissa
- lomalle mentiin naapurikaupunkiin, jossa isällä oli poliklinikka-aika
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Tiedän! Ukkini käytti niitä saappaissa, vaikka omisti sukkiakin. Sukat laitettiin vain kaupunkireissulle ja hienompien kenkien kanssa. Monet kerrat olen lapsena seurannut, kun ukki kääri talonsa kuistilla jalkojaan jalkarätteihin. Ja tämä tapahtui siis maalla 70-luvulla. Ukkini oli sodan käynyt ja nuuka mies. Mutta näytti ihan vanhan ajan filmitähdeltä kun lähdettiin kylille, silloin laitettiin puku päälle ja hattu päähän. Mummoni ei käyttänyt lainkaan pitkiä housuja, aina mekko.
Vierailija kirjoitti:
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Mä oon perinyt näitä tapoja niin paljon, etten kehtaa tunnustaakaan.
Esim. olen tehnyt omista vaatteistani lapselleni vaatteita, mikä oli järkevääkin, jos oli hyvä materiaali.
Toi villasukka-niksi pitää ottaa käyttöön. Säästää aikaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa se kun ei enää saatu uusia kirjoja vaan edellisvuosien käytetyt, joista oli enemmän tai vähemmän hyvin kumitettu vastauksia jne. Voi niitä hyviä rikkaita aikoja 70-luvulla, kun joka lukukauden alussa jaettiin mm. kynä, kumi ja siniruudullinen vihko kaikille ja KAIKKI kirjat olivat aina uusia ja tuoksuivat hyvälle. Ja sitten ostettiin hajukumeja, kyniä, kaikkea pientä kivaa kuten glitter pyykkipoikia, teinareita, tarroja ja kampoja ja makuhuulirasvoja ja huulikiiltoja..
Kotona ei oltu köyhiä mutta ruotsin sukulaisilta tuli joskus "vanhoja vaatteita", jotka oli kuuminta shittiä ikinä täällä Suomessa ja tosi muodikkaita. Joten ei se harmittanut kiskoa niitä ylle.
Nostalgiaa.
Yhdessä kirjassa saattoi olla 10 nimeä allekkain, jokaisen käyttäjän. Sitten tuli peruskoulu ja kirjoihin sai piirtääkin.
Vaatteita sain varakkaan perheen serkulta joka käytti monia asujaan vain kerran.
Kaverit kehuivat.
Minäkin sain varakkaan serkkuni vaatteita. Eikä edes haitannut, että hän oli poika ja minä tyttö!
Äiti ompeli meidän vaatteet. Sitä piti vain äitiä käsityöihmisenä mutta vanhempana löysin laskelmat joka vaatteesta mitä olivat tulleet maksamaan ja mitä kellekkin oli tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä syötiin aika usein perunoita ilman mitään lihaa, joskus oli pelkkiä perunoita ja joskus lihaton ruskeakastike, ja pelkät puurot oli myös ateria. En pitänyt tuota mitenkään outona, ennen kuin aloin sitten aikuisena tiedostaa, että pitäis sitä proteiiniakin ruoassa olla :D
Paikat kumisaappaissa oli ihan normaalia. Tosin ei tainnut edes olla köyhäilyä varsinaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli "tili" R-kaupassa, jonne ostettiin velaksi kaikki ruuat ja äiti maksoi palkkapäivänä kauppaan velkansa.
--
Luulin, että äitini harrastus oli vaatteiden ompelu ja villapaitojen neulominen, mutta olen tullut valaistuksi, että kyse oli rahan puutteesta, koska 70-80 -luvuilla ei pikkupaikkakunnalla ollut edes Seppälää, josta olisi saanut kohtuuhintaisia valmisvaatteita.
Oltiin köyhimpinäkin aikoina kumpikin viimeisen muodin mukaissa vaatteissa enkä hävennyt kertoa koulussa kavereiden kysellessä, että vaatteeni olivat merkkiä "Äiti". :D
--
Nykyään vaatteiden ompelu ja villavaatteiden neulominen ovat hänelle onneksi pelkkä harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena meillä oli aina siskon kanssa yhteinen joulukalenteri josta saatiin vuoropäivin avata niitä luukkuja. Ei ollut vara ostaa molemmille omaa vaikka kyseessä oli sellainen kaupan halvin suklaa kalenteri.
Suklaakalenteri!
Ei ollut varaa opettaa kuin yhdelle lapselle yhdyssanat
Vierailija kirjoitti:
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Kaikkea muuta olen itsekin aikuisena tehnyt, paitsi nuo jalkarätit on vieraita, vaikka tiedänkin mitä ovat. Leivälle ei saanut ottaa kuin yhden viipaleen juusto TAI makkaraa, kinkkua ei leivän päälle ostettu koskaan, oli "rikkaiden ruokaa". Illalliseksi syötiin usein makaroni- tai perunavelliä, onneksi niistä tykkäsin. Kaikki koulussa ommellut vaatteet otettiin käyttöön. Äiti ompeli vaatteet meille itse, eikä niitä vaatteita ihan hirveästi ollut. Saatiin myös jonkin verran vaatteita sukulaisilta, eikä auttanut nirsoilla vaikka väri tai malli ei miellyttänyt, eikä edes silloin vaikka vaate ei ollut sopiva.
Tajusin vasta joskus kolmekymppisenä kun kaverit pitivät minua outona ja "mummona", ettei ehkä ole aivan joka perheessä ollut samoja tapoja. Säästäväinen olen edelleen, mutta nykyään saan itsekin ottaa leivän päälle usemman siivun sekä juustoa että kinkkua, enkä enää tee esim. alushousuja rikkinäisistä t-paidoista tai säästä solkia, nappeja ja nauhoja roskiin menevistä vaatteista :-D
Meillä oli vessapaperina vuosikaudet sellainen iso rulla, joita yleisissä vessoissa usein käytetään vieläkin.
Äiti kuulema tiirikoi mettallikuoren auki ja varasti rullan yleisestä wc:stä.
Minua hävetti vessapaperimme kavereiden kyläillessä ja valehtelin äitini olevan siivooja, joka saa "luontaisetuna" wc-paperirullia, vaikka hän olikin pankkivirkailija.
Ymmärrän hyvin, mitä ap ajaa takaa. Olin itse köyhäilyn uhri lapsuudessani; rahaa kyllä oli, mutta mitään ei voinut tehdä. Ulkomailla en käynyt koskaan vanhempieni kanssa, enkä saanut sopivia vaatteita, vaan kaikki piti aina ostaa "kasvun varalla". Koko peruskoulu oli yhtä häpeämistä milloin mistäkin asiasta. Ruokakin oli yksipuolista ja välillä ilmoitin meneväni parille kaverilla syömään, koska niiden luona sai monipuolista ravintoa. Tästä vanhemmat suuttuivat.
Yksi elävimmistä muistoista on se, miten yksi luokkakaverini yläastella kertoi, miten olivat käyneet kanariansaarilla ja hän olis snorkalannut sielä. Olin todlla kateellinen. Kun kysyin matkan hintaa, lisi meilläkin ollut varaa.
Äitini oli kauppaopiston käynyt. Häneltä muistan kuulleeni, että jos on 7 pienempää laskua ja 1 iso lasku maksettavana, niin kannattaa ensin hoitaa 7 pientä laskua pois. Yksi maksamaton lasku stressaa vähemmän.
Suklaakalenteri!