Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Vierailija kirjoitti:
Koulussa se kun ei enää saatu uusia kirjoja vaan edellisvuosien käytetyt, joista oli enemmän tai vähemmän hyvin kumitettu vastauksia jne. Voi niitä hyviä rikkaita aikoja 70-luvulla, kun joka lukukauden alussa jaettiin mm. kynä, kumi ja siniruudullinen vihko kaikille ja KAIKKI kirjat olivat aina uusia ja tuoksuivat hyvälle. Ja sitten ostettiin hajukumeja, kyniä, kaikkea pientä kivaa kuten glitter pyykkipoikia, teinareita, tarroja ja kampoja ja makuhuulirasvoja ja huulikiiltoja..
Kotona ei oltu köyhiä mutta ruotsin sukulaisilta tuli joskus "vanhoja vaatteita", jotka oli kuuminta shittiä ikinä täällä Suomessa ja tosi muodikkaita. Joten ei se harmittanut kiskoa niitä ylle.
Nostalgiaa.
Yhdessä kirjassa saattoi olla 10 nimeä allekkain, jokaisen käyttäjän. Sitten tuli peruskoulu ja kirjoihin sai piirtääkin.
Vaatteita sain varakkaan perheen serkulta joka käytti monia asujaan vain kerran.
Kaverit kehuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkoetikettinen pyöreä näkkileipäpaketti (Vaasan?) oli ruokajonoista.
Tajusin tämän vasta aikuisena, luin jotain seiskan juttua ja siinä joku selitti kun joutui hakenaan ruokaa leipäjonosta.
Mä aina mietin että miksi se oli oudosti etiketitön se paketti..
Vierailija kirjoitti:
Valkoetikettinen pyöreä näkkileipäpaketti (Vaasan?) oli ruokajonoista.
Tajusin tämän vasta aikuisena, luin jotain seiskan juttua ja siinä joku selitti kun joutui hakenaan ruokaa leipäjonosta.
Mä aina mietin että miksi se oli oudosti etiketitön se paketti..
Siis LEIPÄjonoastapa siis.
Vierailija kirjoitti:
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Itse olen 60-luvun lapsi ja noin meillä tehdään nykyäänkin. Paitsi mies ei pidä jalkaräteistä, joten pehmeät kankaat menee verstaalle putsausliinouksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.
Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.
Samaa mieltä, tuohon aikaan kaikki söivät talouskyljyksiä, vispipuuroa jne. Myös ne rikkaat. Eikä se vahingoittanut ketään, harva oli mm ylipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Maitoa sai juoda vain yhden lasillisen ruoalla
- Leivälle sai laittaa leikkeleen tai juustoa, mutta ei molempia
- Hedelmiä sai syödä vain yhden päivässä jos niitä oli
-Ruokaa ei saanut lisää, vain yhden lautasellisen jonka äiti annosteli
-Herkkuja ostettiin vain juhliin (sipsit jne.)
-Olin 15 kun sain ensimmäisen kerran pikaruokapaikan hampurilaisen ja 17 kun söin muuta kuin itsetehtyä/pakastepizzaa
-Vessapaperia piti käyttää tosi säästeliäästi
-Saunassa piti ottaa vesi vatiin ja peseytyä sillä koska suhkussa meni liikaa vettä, kasvot piti pestä altaaseen lasketulla vedellä eikä juoksevalla
Nämähän on ihan perus settiä. Eikä oltu edes köyhiä. Lisäksi meille ei ikinä ostettu herkkuja eikä esim. Leikkeleitä. Jokaisen piti osallistua kesäisin kasvimaan kitkemään, koska itse kasvatettiin perunat, juurekset vihannekset. Jokaisen piti myös osallistua marjojen ja sienten keräämiseen. Aina automatkoilla oli omat eväät, eikä huoltoasemilla muuta kuin tankattiin.
Tässähän puhuttiinkin nimenomaan köyhäilystä eikä käsittääkseni varsinaisesta köyhyydestä. Meidän perhe oli aiemmin suht hyvätuloinen, omakotitalo jne. mutta sitten isä jäi työttömäksi ja kaikki talolainaa myöten kustannettiin sihteeriäitini palkasta. Kaikesta nipistettiin vähän.
Jos teilläkään ei saanut käydä suihkussa niin köyhäilystähän siinä oli kyse. Meillä ei muuten saanut peseytyä kuin 2 kertaa viikossa, silloin kun oli sauna lämmin. Tosin eipä siellä olisi edes tarjennut peseytyä muuten kun pudettiin pesuhuonetta kylmänä säästösyistä. Oli aika ihanaa olla likainen teininä..
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Kai saitte juustoa meijeristä takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Juuri tätä,maidosta sai RAHAA!Mutta toinen ruikutus alkoi siitä kun täytyi MAKSAA VEROA.Missähän nekin tienatut ja säästetyt miljoonat on?
Meillä oltiin ihan älyttömän tarkkoja vedenkulutuksesta. Sehän on toki ihan hyvä asia ja ekoteko, mutta syy oli kuitenkin ihan vaan se, että vesilaskua haluttiin pienentää.
Sama sähkön kanssa. Jos halusi pimeällä lukea, piti tulla olkkariin, omassa huoneessa esim ei pidetty valoja.
Minulle ei myöskään ostettu bussilippua, vaan kävelin ympäri vuoden koulumatkat, noin 4km. Kaverit menivät suurin osa bussilla, vain toinen köyhä tyttö käveli kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Kai saitte juustoa meijeristä takaisin?
Meijerin myymälästä sai ostaa voita ja juustoa tuottajahintaan, eli vähän halvemmalla, kun kaupan osuus oli pois hinnasta. Muista että 60-luvulla saimme sieltä jouluna palasen homejuustoa, josta kukaan ei pitänyt, mummo söi sen irvistellen, kun ruokaa ei saa heittää pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Juuri tätä,maidosta sai RAHAA!Mutta toinen ruikutus alkoi siitä kun täytyi MAKSAA VEROA.Missähän nekin tienatut ja säästetyt miljoonat on?
No meillä ne rahat menivät lasten koulunkäyntiin ja asumiseen vieraalla paikkakunnalla, kun lukiota ei ollut omassa pitäjässä. Koneita oli pakko ostaa, traktori piti hankkia jne. Miljoonista en kyllä puhuisi. Kituuttamista oli pienviljelijän arki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena meillä oli aina siskon kanssa yhteinen joulukalenteri josta saatiin vuoropäivin avata niitä luukkuja. Ei ollut vara ostaa molemmille omaa vaikka kyseessä oli sellainen kaupan halvin suklaa kalenteri.
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Mäkin ompelen sukkien pienet reitä. Varaa olisi uusiin, mutta miksi ostaisin uudet, jos vanha on vielä pienellä vaivalla korjattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Köyhäilyllä' yleensä tarkoitetaan jotain ( muille ihmisille ympäristössään)'vähävaraisen' esittämistä, vaikka siis todellisuudessa rahasta se ei olisi kiinni,etteikö saisi jotain ihan kunnollistakin tai parempaa ostettua, kuin sitä mihin tyytyy ostoissaan ja kulutuksessaan.
Sitä ja sen sanomista taas milloin sellaisesta näyttelemisestä tai sellaisen 'vaikutelman ylläpitämisestä'jonkun kohdalla tosiaan on kysymys vaikeuttaa kyllä se, että todellisuudessa jotain aivan sairaalloisen (jopa itselleenkin haitaksi asti) saitoja miljonäärejä on heitäkin tosiaan ollut olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Tämän minäkin muistan, kaverin äiti kerran tarjosi minullekin tätä ja muistan miten ihanan makuista se oli. Joskus uskaltauduin pyytämään, että jos he vielä söisivät sitä herkkua niin saisinko minäkin sitä uudelleen, ja muistan miten iloiselta kaverin äiti näytti silloin.
Nyt olen miettinyt, että olisiko hävennyt vaatimattomia tarjoiluja kun kaverini kuitenkin useammin söi meillä. Ja ilahtunut sitten kun vilpittömästi tykkäsin.
Kaikki ilahtuvat, jos ruuat kelpaavat, varsinkin lapsille, joita on joskus vaikeampi miellyttää kuin aikuisia. Eli ihan ymmärrettävä reaktio, vaikka voihan siihen liittyä muutakin, kuten arvelet. Yleensä tällaiset hoksaamiset osuvat oikeaan.
Uusi polkupyörä vasta sitten 10 vuotiaana kun matkat piteni kun varakas tuttu osti uuden pyörän lapselle joka vanhempi joka toinen vuosi eikä yhtään haitannut.Isä ei koskaan valittanut miten tiukkaa oli lasten aikana yhdessä vaiheessa kun oli investoinnit.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jotenkin millään ymmärtänyt serkkuni vanhempia, miksi he eivät ostaneet serkulle esim uutta pyörää kun tämä pyysi tai miksei me saatu puistossa jäätelöitä kun omat vanhempani aina ostivat! Samaten hänellä ei koskaan ollut mitään ”muoti vaatteita” jollaiset kaikilla muilla oli, pidin hänen vanhempiaan tosi ilkeinä ja epäreiluina. Vasta aikuisena ymmärsin ettei heillä ollut varaa mihinkään.
Muotivaate, ystävä hyvä, muotivaate, sanoohan se jo korvakin. Pilkkusäännötkin kannattaa kerrata.
Vierailija kirjoitti:
Uusi polkupyörä vasta sitten 10 vuotiaana kun matkat piteni kun varakas tuttu osti uuden pyörän lapselle joka vanhempi joka toinen vuosi eikä yhtään haitannut.Isä ei koskaan valittanut miten tiukkaa oli lasten aikana yhdessä vaiheessa kun oli investoinnit.
Hyvänen aika, mitä tuo sepustuksesi tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Ohuemmat kuin villasukat, esim. puuvillaiset pikkukengissä pidettävät sukat eli kenkäsukat. Erotuksena sisällä pidettävistä villasukista.
Eli nilkkasukat?
Parsin vielä 2010-luvulla! minulla on yksi varvas muita pidempi ja se aina kuluttaa reiän sukkaan, kun hankaa kenkään. sen kohdan sitten parsin kun uusia sukkia ei viitsi heittää pois eikä varvastakaan voi katkaista.