Lue keskustelun säännöt.
Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1364)
Köyhä lapsuus - meillä ei ollut leivän päälle välillä mitään, ei edes "voita" (eli pahanmakuista halvinta rasia margariiniä, YÄK!)
No, aina ei ollut edes sitä leipää...!
Makaroonivelli oli inhokkini, hyi limaisia pallukoita, oksettavaa!
terv, lama-ajan nuori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso osa lapsuudestani oli sitä, mitä nykysin pidetään ekologisena elämäntapana. Käärepaperista tuli piirustuspaperia, vesivärejä ostettiin värinappi kerrallaan ja liimattiin pahville, vaatteista leikattiin matonkuteita ja napit säästettiin, ruokaa ei koskaan heitetty roskiin,siitä saattoi aina tehdä jotain uutta. Sukat ja sukkahousut parsittiin (osaan yhä parsia niin, että sitä reikää ei huomaa), vaatteita ei viety kirppikselle, ne siirtyi seuraavalle sisarukselle tai serkuille.
Ja me olimme niitä varakkaita!
Meillä oli sama meininki, tosin emme olleet varakkaita tuolloin. Mikään ei silti muuttunut, vaikka vanhempien tulot kasvoivat huomattavasti, vaan varsinkin vaatteiden ostamisessa sniiduiltiin aina. Saimme paljon vaatteita sukulaisilta ja jos jotain uutta ostettiin, siinä piti olla aina "kasvunvaraa". Kuljin siis monta kokoa liian isoissa vaatteissa ala- ja yläasteen. Tuolloin oli muotia niukat farkkutakit tytöillä. Minäkin pyysin sellaista -sain kolme kokoa liian suuren takin, joka näytti siltä kuin olisin käynyt isoveljen vaatekaapilla. Eipä tullut liiemmin sitä käytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.
Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.
Tämä.
Omassa nuoruudessaan 70-luvulla kaikki eli säästävä useasti. Ainakin pienessä maalaiskunnassa. Uusia vaatteita sai noin kerran vuodessa. Itselläkin oli alusvaatteista lisäksi kaksi villapaita ja kahdet housut kouluvaatteina. Kun uuden asun sai, sitä pidettiin suurin piirtein ensimmäinen vuosi pyhävaatteena, ennenkuin sai käyttää koulussa. Monilla ei ollut talvikenkiä tai toppatakkia ja vaan talvikengästä kävi monot tai kumpparit ja villasukat ja päällysvaatteena oli anorakku ja villapaita yhdistelmä. Parhaat vaatteet oli yleensä niillä köyhien perheiden lapsilla , jotka saivat sossun maksulapun vaatteisiin. Silloin tätä tukea haettiin niin, että opettaja jakoi ne hakulaput koulussa ja ne palautettiin opelle, joka sitten aikojen päästä jakoi ne ostolaput kotiin vietäväksi. Kovin moni sitä tukea ei hakenut , vaikka ehkä olisi ollut oikeutettu siihen.
Kastikkeen jämään lisättiin vettä ja ketsuppia, kiehautettiin, ja taas riitti ruokaa pariksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa lapsuudestani oli sitä, mitä nykysin pidetään ekologisena elämäntapana. Käärepaperista tuli piirustuspaperia, vesivärejä ostettiin värinappi kerrallaan ja liimattiin pahville, vaatteista leikattiin matonkuteita ja napit säästettiin, ruokaa ei koskaan heitetty roskiin,siitä saattoi aina tehdä jotain uutta. Sukat ja sukkahousut parsittiin (osaan yhä parsia niin, että sitä reikää ei huomaa), vaatteita ei viety kirppikselle, ne siirtyi seuraavalle sisarukselle tai serkuille.
Ja me olimme niitä varakkaita!Meillä oli sama meininki, tosin emme olleet varakkaita tuolloin. Mikään ei silti muuttunut, vaikka vanhempien tulot kasvoivat huomattavasti, vaan varsinkin vaatteiden ostamisessa sniiduiltiin aina. Saimme paljon vaatteita sukulaisilta ja jos jotain uutta ostettiin, siinä piti olla aina "kasvunvaraa". Kuljin siis monta kokoa liian isoissa vaatteissa ala- ja yläasteen. Tuolloin oli muotia niukat farkkutakit tytöillä. Minäkin pyysin sellaista -sain kolme kokoa liian suuren takin, joka näytti siltä kuin olisin käynyt isoveljen vaatekaapilla. Eipä tullut liiemmin sitä käytettyä.
Ja täällä kolmas...olen aina pitänyt tuota normaalielämänä. Me oltiin lapsuudessani 80-luvulla pienituloisia, muistan kuinka piti katsoa vasemmalle ja oikealle, ennen kuin mentiin sille ainoalle Pelastusarmeijan kirpputorille, jossa kävivät vain köyhät ja juopot. Kirppistelystähän tuli trendikästä vasta ysäreillä.:)
Säästäväisesti elävät ihmiset pystyivät kuitenkin säästämään ja sijoittamaan pitkän ajan kuluessa. Nyt vanhemmillani on kolme sijoitusasuntoa. Itse en ole vastaavaan suoritukseen päässyt, mutta sentään velattomaksi kolmevitosena, ja nyt muutamaa vuotta myöhemmin leikkasin puolet työajastani pois saadakseni lisää vapaa-aikaa. Perhekin on elätetty ihan mukavasti molemmissa tapauksissa, ihan tavallisten duunarien pikkutuloilla, omani 2000-luvun Tampereella. Leveämmällä elämäntyylillä olisi jäänyt haaveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Farkkuihin laitettiin paikka. Saattoi olla tosi vanhatkin housut, mutta se muistaakseni silitysraudalla liimattiin siihen kohtaan missä oli kuluma mennyt farkun läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken.
Tajusin vasta tosi aikuisena, että olihan vanhemmilla rahaa. Se oli vain sellaista päänaukomista, ettei ole rahaa, kaikki on kallista yms.
80-90-luvuilla aika yleisin ateria kotona koostui pelkästään keitetyistä perunoista (omassa perunamaassa tuotetuista), joskus oli ruskeaa kastiketta lisukkeena. Kesälomamatkat kotimaassa ja muissa Pohjoismaissa tehtiin pakettiautolla, jonka takaosassa vuoteet. Laivamatkoilla silloin yleistä, että yövyttiin autokannella olevassa autossa (kerran jopa Wasa Kingillä, josta myöhemmin tuli Estonia). Eikä tietenkään ruokailtu ravintoloissa tai huoltoasemilla vaan omat eväät mukana retkikeittimellä (niitä perunoita). Koulussa kaikki lukukirjat olivat kierrätystavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidemmillä automatkoilla oli aina omat eväät, "kun ei oo kiva siellä huoltiksen bensan ja tupakan käryssä kuivia pullia puputtaa..."
Harvoissa kotimaan lomakohteissa oli myös omat eväät kun pullat oli niissä aina vanhoja ja niiden voileipien majoneesista menee vatsa sekaisin.
Meillä on vieläkin aina omat eväät automatkoille ja huvipuistoon, samoin lapseni on oppinut tämän ja eväiden kanssa tekevät omatkin matkansa aina. Paljon halvempaa, hygieenisempää ja saa syödä heti kun on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.
Minä parsin vieläkin, eilenkin parsin mieheni tavalliset kenkäsukat, villasukista puhumattakaan.
Mitkä on kenkäsukat?
Ohuemmat kuin villasukat, esim. puuvillaiset pikkukengissä pidettävät sukat eli kenkäsukat. Erotuksena sisällä pidettävistä villasukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Maitoa sai juoda vain yhden lasillisen ruoalla
- Leivälle sai laittaa leikkeleen tai juustoa, mutta ei molempia
- Hedelmiä sai syödä vain yhden päivässä jos niitä oli
-Ruokaa ei saanut lisää, vain yhden lautasellisen jonka äiti annosteli
-Herkkuja ostettiin vain juhliin (sipsit jne.)
-Olin 15 kun sain ensimmäisen kerran pikaruokapaikan hampurilaisen ja 17 kun söin muuta kuin itsetehtyä/pakastepizzaa
-Vessapaperia piti käyttää tosi säästeliäästi
-Saunassa piti ottaa vesi vatiin ja peseytyä sillä koska suhkussa meni liikaa vettä, kasvot piti pestä altaaseen lasketulla vedellä eikä juoksevalla
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella säästettiin vessan ovissa. Siis kuudesluokkalaisilla oli jo menkat useammalla, ja vessana oli sellainen armeijatyylinen pönttörivi ilman ovia. Joiden edessä oli peilit! Mitä ihmettä siellä on ajateltu?
Turvallisuutta. Ei voi kiusata toisia kun nähdään, ei voi juuttua lukitun oven taakse. Kymmenien ovien murtamista olen vieressä seurannut, kun lapsi on lukinnut itsensä vessaan eikä pääse pois. Tupakointi, nuuskaus ja muu pahanteko on myöskin vaikeampaa, varsinkin kun opettajien piti käydä vahtimassa välituntisin myös vessoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Maitoa sai juoda vain yhden lasillisen ruoalla
- Leivälle sai laittaa leikkeleen tai juustoa, mutta ei molempia
- Hedelmiä sai syödä vain yhden päivässä jos niitä oli
-Ruokaa ei saanut lisää, vain yhden lautasellisen jonka äiti annosteli
-Herkkuja ostettiin vain juhliin (sipsit jne.)
-Olin 15 kun sain ensimmäisen kerran pikaruokapaikan hampurilaisen ja 17 kun söin muuta kuin itsetehtyä/pakastepizzaa
-Vessapaperia piti käyttää tosi säästeliäästi
-Saunassa piti ottaa vesi vatiin ja peseytyä sillä koska suhkussa meni liikaa vettä, kasvot piti pestä altaaseen lasketulla vedellä eikä juoksevalla
Nämähän on ihan perus settiä. Eikä oltu edes köyhiä. Lisäksi meille ei ikinä ostettu herkkuja eikä esim. Leikkeleitä. Jokaisen piti osallistua kesäisin kasvimaan kitkemään, koska itse kasvatettiin perunat, juurekset vihannekset. Jokaisen piti myös osallistua marjojen ja sienten keräämiseen. Aina automatkoilla oli omat eväät, eikä huoltoasemilla muuta kuin tankattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makaronivelliä pidin herkkuruokana, mutta taisikin olla köyhäilyä.
Tämän minäkin muistan, kaverin äiti kerran tarjosi minullekin tätä ja muistan miten ihanan makuista se oli. Joskus uskaltauduin pyytämään, että jos he vielä söisivät sitä herkkua niin saisinko minäkin sitä uudelleen, ja muistan miten iloiselta kaverin äiti näytti silloin.
Nyt olen miettinyt, että olisiko hävennyt vaatimattomia tarjoiluja kun kaverini kuitenkin useammin söi meillä. Ja ilahtunut sitten kun vilpittömästi tykkäsin.
Mä taas inhosin makaronivelliä. Olin kerran kaverin luona yökylässä ja aamupalaksi oli makaronivelliä ja meinasin oksentaa ja jätin syömättä. Meillä kotona oli kans tosi köyhää, mutta olin tosi nirso penska ja näin aikuisena nolottaa oma käytös.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa lapsuudestani oli sitä, mitä nykysin pidetään ekologisena elämäntapana. Käärepaperista tuli piirustuspaperia, vesivärejä ostettiin värinappi kerrallaan ja liimattiin pahville, vaatteista leikattiin matonkuteita ja napit säästettiin, ruokaa ei koskaan heitetty roskiin,siitä saattoi aina tehdä jotain uutta. Sukat ja sukkahousut parsittiin (osaan yhä parsia niin, että sitä reikää ei huomaa), vaatteita ei viety kirppikselle, ne siirtyi seuraavalle sisarukselle tai serkuille.
Ja me olimme niitä varakkaita!
Sama täällä. Oli ihan normaalia elää näin.
Vierailija kirjoitti:
Kastikkeen jämään lisättiin vettä ja ketsuppia, kiehautettiin, ja taas riitti ruokaa pariksi päiväksi.
Löydä. Teen itse nykyisinkin näin. En heitä ruokaa pois vaan jatkan jollakin seuraavaksi ateriaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei nää teidän ruuat kyllä mistään köyhyydestä kerro, ei ennen vanhaan yksinkertaisesti ollut mitään fiinimpiä ruokia. Kaikki söi tulotasosta riippumatta perunoita, vispipuuroa, omenoita, puuroa ja talouskyljyksiä.
Ja mitä tulee tuohon että automatkalla oli omat eväät, niin minusta se on vaan järkevää rahankäyttöä - myös nykypäivänä. Meilläkin on usein mummolareissuja varten autossa kahvia ja sämpylää, vaikka bruttotulot on yli 8000 e kuussa. Pääseepä nopeammin perille kun ei pysähdy abc:lle.
Tämä tulee radikaalisti muuttumaan, kun meidät pakotetaan sähköautoihin.
Kyllähän siinä nälkä tulee, kun joutuu pitämään tuntien lataustaukoja muutaman sadan kilometrin välein.
Kuluneet vaatteet leikattiin matonkuteiksi. Isommat ja ehjät palaset säästettiin ja niistä tehtiin uudelleen vaatteita.
Pehmeät kangaspalat säästettiin miehille jälkaräteiksi. Tietääkö täällä kukaan mikä on jälkarätti?
Vetoketjut, hakaset, napit ja kaikki mahdollinen vaatteista jäävä käytettiin uudelleen.
Joulupaperit ja narut säästettiin ja käytettiin uudelleen.
Villasukat ja -puserot purettiin lankoiksi (ehjät kohdat) ja kudottiin uudelleen. Vanhat, ehjät sukanvarret käytettiin uudelleen, yhdistettiin uusiin sukanteriin kudottaessa.
Osa kierrätyksestä johtui rahanpuutteesta, osa oli säästäväisyyttä
Periaatteessa pyrittiin siihen, ettei mitään heitetty hukkaan.
Niin, ja vanhat kuivuneet leivänpalat käytettiin leipäressuun. Oli muuten hyvää, varsinkin kun oli nälkä.
Samaa minäkin ajattelin. Ihan normaaleja asioita mainittu tässä ketjussa enimmäkseen. Ihan samalla tavalla nykypäivänäkin kehotetaan käyttämään halvempaa yösähköä ja kouluissa kierrätetään kirjoja. Ei ole kyllä tullut mieleenikään, että nämä olisivat jotain köyhäilyä vaan ihan normaalia järjenkäyttöä.