Mitä teistä olisi tullut, jos teitä ei olisi kiusattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole säännöllisesti kiusattu, mutta vaihtelevasti silloin tällöin lapsuudesta asti, sen verran kuitenkin että se on aiheuttanut masennusta. Koen, että ajattelen asioita paljon syvällisemmin kuin muut ja ymmärrän ihmisiä hyvin.

Miten hyvin ymmärrät minua? Neroa?

Rakkautta,

DZinkkis

Ja tässä meillä on esimerkki henkilöstä, joka kiusaa myös aikuisena. 

Ei tämä ollut kiusaamista, vaan minua kiinnosti aidosti ja oikeasti.

Rakkautta, (ja toivon vastausta)

DXinkkis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole säännöllisesti kiusattu, mutta vaihtelevasti silloin tällöin lapsuudesta asti, sen verran kuitenkin että se on aiheuttanut masennusta. Koen, että ajattelen asioita paljon syvällisemmin kuin muut ja ymmärrän ihmisiä hyvin.

Miten hyvin ymmärrät minua? Neroa?

Rakkautta,

DZinkkis

No, kyllä me nyt mielemme pahoitettiin kun et ota näitä tosissasi! Meni, juu, suoraan vyön alle, joten voit kai nyt siirtyä toiseen ketjuun voittajana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole säännöllisesti kiusattu, mutta vaihtelevasti silloin tällöin lapsuudesta asti, sen verran kuitenkin että se on aiheuttanut masennusta. Koen, että ajattelen asioita paljon syvällisemmin kuin muut ja ymmärrän ihmisiä hyvin.

Miten hyvin ymmärrät minua? Neroa?

Rakkautta,

DZinkkis

No, kyllä me nyt mielemme pahoitettiin kun et ota näitä tosissasi! Meni, juu, suoraan vyön alle, joten voit kai nyt siirtyä toiseen ketjuun voittajana

Mulla olis paljon annettavaa tähän ketjuun. Ikävä, että näet minut noin.

DZinkkis

Ainoa hyvä asia minkä kiusaaminen on minulle opettanut on se etten ikinä kohtele muita samoin. Tosin olin jo ennen kiusaamista aika empaattinen ihminen joten tuskin minusta muutenkaan mitään kiusaajaa olisi tullut. Nykyisin on vaan vahvistunut se, että haluan puolustaa muita ja olla se ystävällinen ihminen, vaikka sitten kärsisinkin tästä niin en halua muuttaa itseäni. Tietysti tiedän sen, että joistakin kiusatuista tulee kiusaajia, mutta itse en pystyisi tähän, kun tiedän miltä se tuntuu ja joskus ihmettelenkin kuka kiusattu pystyy.

 Lisäksi olen oppinut sen, että pitää iloita niistä hetkestä kun kaikki on hyvin, koska ikinä ei voi tietää jatkosta. En myöskään enää haaveile mistään utopistisesta vaan olen mieluummin realisti sen takia ettei se menetys sitten kirpaise liikaa. Mieluummin sellaiset unelmat mitä ehkä pystyn saavuttamaan.  Olen myös vähään tyytyväinen ja yritän olla positiivinen ihminen. Muuten en ole oppinut kiusaamisesta tai koe sen antaneen potkua elämääni vaan päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole säännöllisesti kiusattu, mutta vaihtelevasti silloin tällöin lapsuudesta asti, sen verran kuitenkin että se on aiheuttanut masennusta. Koen, että ajattelen asioita paljon syvällisemmin kuin muut ja ymmärrän ihmisiä hyvin.

Miten hyvin ymmärrät minua? Neroa?

Rakkautta,

DZinkkis

No, kyllä me nyt mielemme pahoitettiin kun et ota näitä tosissasi! Meni, juu, suoraan vyön alle, joten voit kai nyt siirtyä toiseen ketjuun voittajana

Mulla olis paljon annettavaa tähän ketjuun. Ikävä, että näet minut noin.

DZinkkis

Juupa juu, menehän nyt siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole säännöllisesti kiusattu, mutta vaihtelevasti silloin tällöin lapsuudesta asti, sen verran kuitenkin että se on aiheuttanut masennusta. Koen, että ajattelen asioita paljon syvällisemmin kuin muut ja ymmärrän ihmisiä hyvin.

Miten hyvin ymmärrät minua? Neroa?

Rakkautta,

DZinkkis

No, kyllä me nyt mielemme pahoitettiin kun et ota näitä tosissasi! Meni, juu, suoraan vyön alle, joten voit kai nyt siirtyä toiseen ketjuun voittajana

Mulla olis paljon annettavaa tähän ketjuun. Ikävä, että näet minut noin.

DZinkkis

Juupa juu, menehän nyt siitä

No aloitetaan vaikka siitä, että mitä kiusaaminen on opettanut teistä itsestänne, mitä olette oppineet itsestänne.

Zin´kkis

Sitä on mahdoton sanoa. Veikkaisin että ammattihaaveet ja -valinnat olisivat olleet samoja vaikken olisikaan ollut kiusattu peruskoulussa ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan. Voi olla, että minulla olisi parempi itsetunto ja olisin itsevarmempi enkä pelkäisi epäonnistumista ja "mokaamista" (naurunalaiseksi joutumista) niin paljon, mutta toisaalta en varmaan myöskään olisi yhtä sitkeä ja sisukas kuin nyt olen. Tai sitten asiat olisivat samalla lailla kuin nytkin.

Mitä sosiaalisiin taitoihin yms. tulee, niin en välttämättä olisi aikuistuessani kiinnittänyt niin paljoa huomiota erilaisten ihmistyyppien kohtaamiseen ja "käsittelyyn" jos olisin nuorempana ollut vapaa kiusaamisesta. Minun on sanottu olevan sosiaalisesti erittäin lahjakas (nykyään) - en toki ollut sitä nuorempana. Olin silti ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani ennen kiusatuksi joutumista, kiusattuna vetäydyin omiin olooni ja sosiaaliset taidot kärsivät.

Mielenterveysongelmia minulla on, mutta pelkkää kiusaamista siitä ei voi syyttää kun lapsuuteen ja nuoruuteen kuului monia muitakin "riskitekijöitä", mutta näiden ongelmien kanssa tehdään töitä ja niistä kyllä pääsee ajallaan eroon. Elämänasenteeni on positiivinen ja olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, enkä varsinaisesti kanna kaunaa kiusaajilleni. Kaikista kymmenistä kiusaajista on 2 henkilöä joille en ole voinut mielessäni antaa anteeksi, mutta ehkä sekin ajallaan onnistuu.

Tuskin se mitään olisi vaikuttanut. Olisin silti sairastunut ja joutunut nuorena sairaseläkkeelle. Minua kiusattiin koulussa koska olin ujo, kömpelö ja poikien mielestä niin "ruma että silmät palaa päästä". Töissä haukuttiin luuseriksi ja sain lempinimen "rampapaska".

Vierailija kirjoitti:

Sitä on mahdoton sanoa. Veikkaisin että ammattihaaveet ja -valinnat olisivat olleet samoja vaikken olisikaan ollut kiusattu peruskoulussa ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan. Voi olla, että minulla olisi parempi itsetunto ja olisin itsevarmempi enkä pelkäisi epäonnistumista ja "mokaamista" (naurunalaiseksi joutumista) niin paljon, mutta toisaalta en varmaan myöskään olisi yhtä sitkeä ja sisukas kuin nyt olen. Tai sitten asiat olisivat samalla lailla kuin nytkin.

Mitä sosiaalisiin taitoihin yms. tulee, niin en välttämättä olisi aikuistuessani kiinnittänyt niin paljoa huomiota erilaisten ihmistyyppien kohtaamiseen ja "käsittelyyn" jos olisin nuorempana ollut vapaa kiusaamisesta. Minun on sanottu olevan sosiaalisesti erittäin lahjakas (nykyään) - en toki ollut sitä nuorempana. Olin silti ihan normaali sosiaalisilta taidoiltani ennen kiusatuksi joutumista, kiusattuna vetäydyin omiin olooni ja sosiaaliset taidot kärsivät.

Mielenterveysongelmia minulla on, mutta pelkkää kiusaamista siitä ei voi syyttää kun lapsuuteen ja nuoruuteen kuului monia muitakin "riskitekijöitä", mutta näiden ongelmien kanssa tehdään töitä ja niistä kyllä pääsee ajallaan eroon. Elämänasenteeni on positiivinen ja olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, enkä varsinaisesti kanna kaunaa kiusaajilleni. Kaikista kymmenistä kiusaajista on 2 henkilöä joille en ole voinut mielessäni antaa anteeksi, mutta ehkä sekin ajallaan onnistuu.

Teillä on asiat väärinpäin.

Sin+kkis

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se mitään olisi vaikuttanut. Olisin silti sairastunut ja joutunut nuorena sairaseläkkeelle. Minua kiusattiin koulussa koska olin ujo, kömpelö ja poikien mielestä niin "ruma että silmät palaa päästä". Töissä haukuttiin luuseriksi ja sain lempinimen "rampapaska".

Näppikseni on tulessa, rakas ystävä.

Sdinkkis

Te voisitte lentää vapaana kuin taivaan linnut, kuin minä! Jos vain uskaltaisitte.

Jumala on asettanut koetinkiven ja siinä teitä testataan. Kaikki on teidän omassa päässänne!

Rakkautta,

DZinkkis

Vierailija kirjoitti:

Olisin luultavasti seurustellut; luultavasti useampaan otteeseen ja ehkä löytänyt vakavammankin suhteen. Tällainen täysin kokematon kohta 24v neitsyt tuskin kuitenkaan olisin.

Mutta, kun minulle siinä 11-16-vuotiaana, herkässä iässä, lähes joka päivä tehtiin nimenomaan poikien puolesta selväksi, että olen tautinen, ruma ja kaikin puolin karmiva, jätin romanssit kokonaan muiden päänvaivaksi. Kiusaamisen loputtuakin olin seuraavat neljä-viisi vuotta sitä mieltä, että minua ei kukaan mies voi koskaan haluta ja nykyään ei edes kiinnosta, vaikka tiedän, että ihan suht normaali nainen olen. Kai ne seksuaaliset ja romanttiset tunteet tuli niin taitavasti tukahdutettua teininä, että ne hävisivät lähes kokonaan. Miesten kanssa pystyn olemaan nykyään rennosti, mutta vain ystävämielessä.

Ajatus parisuhteesta, tai seksistä kenenkään ihmisen kanssa tuntuu yhtä luotaantyöntävältä, kuin se, että tekisi samaa vaikka kissan kanssa

Aijai, olisin kysynyt puhelinnumeroasi, mutta olen allerginen kissoille.

Tsinkkis 

Ammatillisesti kukaan tuskin näkee mitään ulospäin. Minua kiusattiin pääosin hyvän koulumenestyksen johdosta. Olen edelleen ns. menestynyt hyvin, parisuhteessa ja elämä menee mukavasti. Mutta sitä ei kukaan näe, miten paljon kärsin jatkuvasta ahdistuksesta, pelosta ja miten öisin valvon sydän hakaten miljoonaa odottaen jotain pahaa tapahtuvaksi. Minua on vaikea lukea, kuulemma, ja tuskin kukaan työ- tai opiskelupaikan miehistä tietää miten vieläkin jännitän tilanteita joissa joudun heidän kanssaan pienempiin ryhmiin ilman naispuolista - ihan sama ketä - "tukea ja turvaa". Kiusaajani olivat siis lähinnä poikia ja kiusaaminen julmaa. Pelko ja ahdistus kääntyy siis lähinnä sisäänpäin syöden minua sisältä. Olen miettinyt olisiko jatkuva ahdistuneena oleminen jotenkin sitä, että kun n. 12 vuotta koulussa koko ajan pelotti, ei aivot osaa vielä vuosienkaan jälkeen luopua tästä tilasta?

Minusta tuli koulukiusattuna nyrkkeiliä.

Vierailija kirjoitti:

Te voisitte lentää vapaana kuin taivaan linnut, kuin minä! Jos vain uskaltaisitte.

Jumala on asettanut koetinkiven ja siinä teitä testataan. Kaikki on teidän omassa päässänne!

Rakkautta,

DZinkkis

Mene pois.

Olisin varmaan päässyt uratavoitteisiini muutaman vuoden aikaisemmin kun aikaa ei olisi mennyt paniikkihäiriöstä kärsimiseen. Olisin varmaan saanut sen elämäni miehen kun en olisi huonon itsetunnon takia tulkinnut hänen iskuyrityksiään vittuiluna (tajusin vasta vuosien päästä että yritti pokailla).

Tosi vaikea sanoa. Mua siis kiusattiin (lähinnä pojat, että olin ruma ja epämiellyttävä, ei-toivottu) luokilla 7-9. Nyt mulla on tosi onnellinen elämäntilanne kaikin puolin eli en muuttaisi mitään (oon 40), mutta ystävyyssuhteet oli mulle pitkään hirveän vaikeita, olin varautunut, pelkäsin aina että minusta ei kuitenkaan pidetä, hirveitä sosiaalisia pelkoja ja syyllisyyttä vääristä sanomisista ja tekemisistä. Onnen kaupalla parisuhteessa ei ole tullut tällaista, koska löysin täydellisen jo 21-vuotiaana. Harmittaa se, että sellaista.rentoa ystävyyttä ei ollut nuorena ennen lapsia, sen kiusaaminen pilasi. Nyt mulla on hyviä ystäviä ja ihana sosiaalinen elämä, sellainen kuin aina toivoin, ja kaikki muukin elämässä tosi hyvin,.joten en ehkä kuitenkaan muuttaisi mitään, jos olisi riski, että se muuttaisi nykytilannetta.

Ei sitä voi tietää. Luultavasti jotain parempaa mutta on mahdollista että kiusaajat myös pelastivat hengen jollain tapaa. Perhosvaikutus jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin luultavasti seurustellut; luultavasti useampaan otteeseen ja ehkä löytänyt vakavammankin suhteen. Tällainen täysin kokematon kohta 24v neitsyt tuskin kuitenkaan olisin.

Mutta, kun minulle siinä 11-16-vuotiaana, herkässä iässä, lähes joka päivä tehtiin nimenomaan poikien puolesta selväksi, että olen tautinen, ruma ja kaikin puolin karmiva, jätin romanssit kokonaan muiden päänvaivaksi. Kiusaamisen loputtuakin olin seuraavat neljä-viisi vuotta sitä mieltä, että minua ei kukaan mies voi koskaan haluta ja nykyään ei edes kiinnosta, vaikka tiedän, että ihan suht normaali nainen olen. Kai ne seksuaaliset ja romanttiset tunteet tuli niin taitavasti tukahdutettua teininä, että ne hävisivät lähes kokonaan. Miesten kanssa pystyn olemaan nykyään rennosti, mutta vain ystävämielessä.

Ajatus parisuhteesta, tai seksistä kenenkään ihmisen kanssa tuntuu yhtä luotaantyöntävältä, kuin se, että tekisi samaa vaikka kissan kanssa

Aijai, olisin kysynyt puhelinnumeroasi, mutta olen allerginen kissoille.

Tsinkkis 

Hei, älä viitti ku menee jo vähä off topiciks tää ketju kun koitat ärsyttää

Muziikkia:

DZinkkis