Lue keskustelun säännöt.
Mitä teistä olisi tullut, jos teitä ei olisi kiusattu?
Kommentit (130)
Älä Niko yritä aloittaa ketjuja minuna. Mene kaivamaan kultaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä Niko yritä aloittaa ketjuja minuna. Mene kaivamaan kultaa.
Mikä tää Niko juttu oikein on? En ole siis kyseinen henkilö, mutta melko paljon ketjuja hänestä on luotu kyllä...
ap
Minua kiusattiin uudessa koulussa 4.-5.-lk. Kuutosella vaihdoin koulua. Minusta tuli lääkäri.
Tiedän että kuulostaa oudolta, mutta enemmän hetero. Olen biseksuaali nainen, ja lähes kymmenen vuotta olin läheisessä suhteessa niin narsistisen, alistavan, kierteellä ja kierosti arvostelevan ja alaspainavan miehen kanssa, että se söi kaiken haluni miehiin ja viimeisetkin itsetunnon rippeet heteromaailmassa.
Onnistunut täystuho.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi tullut joku keskinkertainen menestyjä. Mutta kiitos kiusaamisen, minusta tuli vahvempi ja parempi kuin koskaan olisin voinut olla!
En käsitä, miten jotkut omaksuvat itselleen tämän ajattelutavan. Se on siis hieno juttu! En vain itse pysty. Koen itse, että kuolin kiusaamisen takia sisältä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ehkä jopa perheellinen "normaalimpi" tällaisen ihme erakon sijasta. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että kuulostaa oudolta, mutta enemmän hetero. Olen biseksuaali nainen, ja lähes kymmenen vuotta olin läheisessä suhteessa niin narsistisen, alistavan, kierteellä ja kierosti arvostelevan ja alaspainavan miehen kanssa, että se söi kaiken haluni miehiin ja viimeisetkin itsetunnon rippeet heteromaailmassa.
Onnistunut täystuho.
Helvetti että vihaan noita naiseudentappajia!
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiusattiin uudessa koulussa 4.-5.-lk. Kuutosella vaihdoin koulua. Minusta tuli lääkäri.
Miten koet kiusaamisen vaikuttaneen asiaan? Saitko voimaa saavuttaa tavoitteesi ja näyttää muille vai olisiko haaveet haudattu ilman koulun vaihdosta? Hieno juttu kuitenkin!
ap
Jalkapalloilija vaikka en piittaa lajista mutta siitä saa hyvää jalkatyöskentelyä jaloille ja se on kuningaslaji.
Emt... joku urheilija olisin nyt tämän tilalla niin hyvin asiat olisivat... ne ovat ollet jo pitkään kohtalaiset.
Yläasteella en saanut mitään kuvaa tulevaisuudesta ja suomalaisessa kulttuurissa jalkapalloillisuus on enemmän kiusattua kuin elävöityä ja opo valitsi minulle ammatin oikeastaan mutta ei niinkään minun jalka työskentelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähemmän ahdistunut ja sosiaalisempi. Nuoresta saakka olen oppinut ulkopuolisuuden tunteen. Se on ollut läsnä koko tähänastisessa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että kuulostaa oudolta, mutta enemmän hetero. Olen biseksuaali nainen, ja lähes kymmenen vuotta olin läheisessä suhteessa niin narsistisen, alistavan, kierteellä ja kierosti arvostelevan ja alaspainavan miehen kanssa, että se söi kaiken haluni miehiin ja viimeisetkin itsetunnon rippeet heteromaailmassa.
Onnistunut täystuho.
Okei, mielenkiintoinen näkökulma. Tässä avauksessa etsittiin ehkä enemmän koulukiusaamisen vaikutuksia elämäntavoitteisiin. Itsehän sitä en tarkkaan rajannut aloituksessa ja toisaalta voihan niitä vaikutuksia laajemminkin avata. Kaikkihan tuppaa vaikuttamaan kaikkeen. Ilmeisesti koit siis kiusaamista parisuhteessa, mikä on ikävä kuulla. Oliko sinulla lisäksi koulukiusaamistaustaa vai tapahtuiko tämä nimenomaan niin, että kävitte samaa koulua vai vasta vanhemmalla iällä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku paska mulkku varmaan. Nyt musta tuli vahva ja empaattinen. Vaikeudet kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ehkä jopa perheellinen "normaalimpi" tällaisen ihme erakon sijasta. Tai sitten ei.
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla vaikutuksia myös sosiaalisuuteenne ja sosiaalisiin taitoihinne. Millainen olitte ennen kiusaamisen tapahtumista? Koetteko itse olevanne intro-, eksto vai ambivertti? Oletteko saaneet toteuttaa sosiaalisuuttanne ja ovatko sosiaaliset taitonne riittäneet toista ihmistä kohdattaessa? Onko ns. diagnosoituja häiriöitä, jotka vaikuttavat arkipäivän sosiaalisissa tapahtumissa, kuten paniikkihäiriö, sosiaalinen estyneisyys jne. Niin kuin huomata saattaa olen erittäin kiinnostunut aiheesta. En halua kuitenkaan olla liian tungetteleva lisäkysymysteni suhteen ja kuka tahansa saa niihin vastata tai olla vastaamatta. Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka jaksaa kommentoida.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti olisin rennompi sosiaalisissa tilanteissa jos minua ei olisi kiusattu koulussa vuosikausia. Mielessä elää yhä ajatus, että ihmisiin ei kannattaisi luottaa ja he lähinnä pyrkivät hyötymään minusta tai puhuvat selän takana pahaa. Minun on yhä vaikeaa luoda läheisiä ystävyyssuhteita, jossain vaiheessa tutustumista otan ihan ajattelemattani etäisyyttä toiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Huonompaa vai parempaa?
En tiedä, mutta olisi paljon epätodennäköisempää että olisin itsetunto-ongelmainen masentunut luuseri joka pelkää sairaalloisesti kaikkea työelämää. En ole eläkkeellä enkä sellaiseen suostu, elän ennakkoperinnöillä ja kun ne joskus vuosien päästä loppuvat olen varmaan jo valmis lähtemään, tai sitten saanut jollain ihmeellä itseni työkuntoiseksi.
Jotkut asiat olisivat olleet helpommin saavutettavissa. No nyt kun on asiat tehty vaikeimman kautta, niin vaikutusta isoihin asioihin ei sinänsä ole. Mutta uralla eteneminen voisi varmasti olla helpompaa.
Nyt ne pitkäaikaisvaikitukset oikeastaan näkyy, kun vertaan itseäni verrokkeihin, joilla on todennäköisesti ollut tasapainoisempi ja kannustavampi elämä. Esim joku hiljaisella äänellä puhuva, suunnilleen samannäköinen ihminen, näyttää tulevan loistavasti toimeen ihmisten kanssa, ja juttelee sujuvasti niitä näitä, omalla rauhallisella tavallaan, ja muut hyväksyvät hänet ja pitävät hänestä. Omalla kohdallani on toisin, koska jossain syvällä jotain on "rikki", vaikka ulkokuori on normaali.
Vierailija kirjoitti:
Jalkapalloilija vaikka en piittaa lajista mutta siitä saa hyvää jalkatyöskentelyä jaloille ja se on kuningaslaji.
Emt... joku urheilija olisin nyt tämän tilalla niin hyvin asiat olisivat... ne ovat ollet jo pitkään kohtalaiset.
Yläasteella en saanut mitään kuvaa tulevaisuudesta ja suomalaisessa kulttuurissa jalkapalloillisuus on enemmän kiusattua kuin elävöityä ja opo valitsi minulle ammatin oikeastaan mutta ei niinkään minun jalka työskentelystä.
Lopetitko lajin siis kokonaan vai harrastotko sitä edelleen? Jos lopetit niin lopetitko koulun aikana vai vasta jälkeenpäin? Jos taas jatkoit niin pelaatko esimerkiksi ystävien kanssa vai ihan joukkueessa?
ap
Vähän vaikea vastata tuohon. Jos kotiolot olisivat olleet paremmat ja koulukiusaamista ei olisi ollut . En olisi varmaan seonnut 5 luokalla ja varmaan olisin rohkeampi, enkä näin ujo/muita ihmisiä pelkäävä mitä vieläkin olen... En yksinkertaisesti luota ihmisiin. En millää. Pelkään miehiä ylikaiken. Sitä järkyttävän kovaa ääntä mikä niistä lähtee. Pelkään sitä vihaista katsetta joka varmasti tappaisi jos se olisi mahdollista.
Kiusattiin vuosia. Itsetunto-ja arvostus vietiin, en ollut uskoa jos joku sanoi kauniiksi tai että pitää minusta. Vieläkin kärsin paniikkihäiriöistä ja usein häpeän itseäni. Avioliitto narsistin kanssa, hankala ero, kiusanteko miehen puolelta kesti n. 4 vuotta eron jälkeen.
Lapseni koulutin korkealle erottuani. He ovat rohkeita ja erilaisia kuin minä. Olen onnellinen että he uskaltavat elää eikä heitä ole nujerrettu kuten minut.
Minusta olisi tullut joku keskinkertainen menestyjä. Mutta kiitos kiusaamisen, minusta tuli vahvempi ja parempi kuin koskaan olisin voinut olla!