Lue keskustelun säännöt.
Mitä teistä olisi tullut, jos teitä ei olisi kiusattu?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Eihän tässä ole mitään logiikkaa. Oletko entinen kiusaaja, joka vaan yrittää jotenkin rauhoitella mieltään tekemisiensä takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Ainakaan täällä ei ole väitetty, että olisi ollut 100 % menestyvämpi ja parempi ilman kiusaamista. Myös aloituksenani oli mahdollisuudet lähteä kumpaankin suuntaan. Voisitko vähän avata, mitä positiivisia vaikutuksia koet kiusaamisella olevan. Mikä saa sinut ajattelamaan, että ilman kiusaamista elämä menisi pahemmaksi? Oletko itse kokenut kiusaamista? Monihan sairastuu todistetusti erilaisiin mielenterveyden häiriöihinkin kiusaamisen seurauksena ja jotkut tekevät itsemurhan puhumattakaan muista lukemattomista negatiivista vaikutuksista esimerkiksi itsetuntoon, minäkuvaan ja minäpystyvyyteen.
ap
En missään kohtaa sanonut, että kiusaamisella olisi positiivisa vaikutuksia, vaikka toisaalta kyllä sillä voi olla. esimerkiksi kiuatut ovat yleisemmin empaattisempia, kuin ne jotka eivät ole kokeneet kiusatuksi tuloa.
Ja kyllä muitakin pahoja asioita voi tapahtua, kuin kiusaamista. Esimerkiksi minä olisin mielummin uudelleen kiusattu, kuin että minua olisi käytetty lapsena hyväksi. Jouduin kokemaan kummatkin lapsuudessani. Tuo jälkinmäinen on suurempi syy omiin ongelmiini, kiun kiusaamiseksi tulo, koska ymmärrän että kiusaajat olivat myös lapsia. Minua hyväksikäytti aikuinen, jonka olisi pitänyt tietää paremmin.
Koetko jollain tavalla ansaitseesi osaksesi jotain ikävää? Et ansainnut. On valitettavaa, jos elämässä kokee paljon ikäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Olen koulukiusattu, jolla on kaikenlaisia muitakin traumoja. Luottamus ihmisiä kohtaan on aika lailla nolla. Kyllä se hankaloittaa muun muassa työelämää. On vaikeaa ottaa palautetta vastaan, kun helposti kokee, että taas joku yrittää lannistaa.
En missään nimessä ole väittänyt, etteikö kiusaamisella olisi negatiivisia vaikutuksia. En vain ymmärrä sitä, miten heti kuvitellaan, että elämästä olisi varmasti tullut parempaa, koska tuo on kuitenkin jotain mitä ei voi ikinä tietää, koska ei ole elänyt sitä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Eihän tässä ole mitään logiikkaa. Oletko entinen kiusaaja, joka vaan yrittää jotenkin rauhoitella mieltään tekemisiensä takia?
En ole, mutta en myöskään syytä koulukiusaajiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Ainakaan täällä ei ole väitetty, että olisi ollut 100 % menestyvämpi ja parempi ilman kiusaamista. Myös aloituksenani oli mahdollisuudet lähteä kumpaankin suuntaan. Voisitko vähän avata, mitä positiivisia vaikutuksia koet kiusaamisella olevan. Mikä saa sinut ajattelamaan, että ilman kiusaamista elämä menisi pahemmaksi? Oletko itse kokenut kiusaamista? Monihan sairastuu todistetusti erilaisiin mielenterveyden häiriöihinkin kiusaamisen seurauksena ja jotkut tekevät itsemurhan puhumattakaan muista lukemattomista negatiivista vaikutuksista esimerkiksi itsetuntoon, minäkuvaan ja minäpystyvyyteen.
ap
En missään kohtaa sanonut, että kiusaamisella olisi positiivisa vaikutuksia, vaikka toisaalta kyllä sillä voi olla. esimerkiksi kiuatut ovat yleisemmin empaattisempia, kuin ne jotka eivät ole kokeneet kiusatuksi tuloa.
Ja kyllä muitakin pahoja asioita voi tapahtua, kuin kiusaamista. Esimerkiksi minä olisin mielummin uudelleen kiusattu, kuin että minua olisi käytetty lapsena hyväksi. Jouduin kokemaan kummatkin lapsuudessani. Tuo jälkinmäinen on suurempi syy omiin ongelmiini, kiun kiusaamiseksi tulo, koska ymmärrän että kiusaajat olivat myös lapsia. Minua hyväksikäytti aikuinen, jonka olisi pitänyt tietää paremmin.
Koetko jollain tavalla ansaitseesi osaksesi jotain ikävää? Et ansainnut. On valitettavaa, jos elämässä kokee paljon ikäviä asioita.
En ymmärrä millä tavalla minä kokisin ansaitsevani ikävän kohtelun? Avaisitko vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Olen koulukiusattu, jolla on kaikenlaisia muitakin traumoja. Luottamus ihmisiä kohtaan on aika lailla nolla. Kyllä se hankaloittaa muun muassa työelämää. On vaikeaa ottaa palautetta vastaan, kun helposti kokee, että taas joku yrittää lannistaa.
En missään nimessä ole väittänyt, etteikö kiusaamisella olisi negatiivisia vaikutuksia. En vain ymmärrä sitä, miten heti kuvitellaan, että elämästä olisi varmasti tullut parempaa, koska tuo on kuitenkin jotain mitä ei voi ikinä tietää, koska ei ole elänyt sitä elämää.
Yritätkö jollain tavalla puolustella sitä, että ihmisiä kiusataan? Ellei koulussa olisi kiusattu, niin elämä olisi ainakin yhdellä oss-alueella ollut parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Ainakaan täällä ei ole väitetty, että olisi ollut 100 % menestyvämpi ja parempi ilman kiusaamista. Myös aloituksenani oli mahdollisuudet lähteä kumpaankin suuntaan. Voisitko vähän avata, mitä positiivisia vaikutuksia koet kiusaamisella olevan. Mikä saa sinut ajattelamaan, että ilman kiusaamista elämä menisi pahemmaksi? Oletko itse kokenut kiusaamista? Monihan sairastuu todistetusti erilaisiin mielenterveyden häiriöihinkin kiusaamisen seurauksena ja jotkut tekevät itsemurhan puhumattakaan muista lukemattomista negatiivista vaikutuksista esimerkiksi itsetuntoon, minäkuvaan ja minäpystyvyyteen.
ap
En missään kohtaa sanonut, että kiusaamisella olisi positiivisa vaikutuksia, vaikka toisaalta kyllä sillä voi olla. esimerkiksi kiuatut ovat yleisemmin empaattisempia, kuin ne jotka eivät ole kokeneet kiusatuksi tuloa.
Ja kyllä muitakin pahoja asioita voi tapahtua, kuin kiusaamista. Esimerkiksi minä olisin mielummin uudelleen kiusattu, kuin että minua olisi käytetty lapsena hyväksi. Jouduin kokemaan kummatkin lapsuudessani. Tuo jälkinmäinen on suurempi syy omiin ongelmiini, kiun kiusaamiseksi tulo, koska ymmärrän että kiusaajat olivat myös lapsia. Minua hyväksikäytti aikuinen, jonka olisi pitänyt tietää paremmin.
Koetko jollain tavalla ansaitseesi osaksesi jotain ikävää? Et ansainnut. On valitettavaa, jos elämässä kokee paljon ikäviä asioita.
En ymmärrä millä tavalla minä kokisin ansaitsevani ikävän kohtelun? Avaisitko vähän.
Mietit, että olisit mieluummin kiusattu kuin jotakin muuta. Hyvinvoiva ihminen ajattelisi, ettei kukaan ansaitse osakseen mitään persoonaa rikkovia kokemuksia, ei pieniä eikä suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Olisin menestynyt paremmin ihmissuhteissa
-en olisi ensimmäisessä parisuhteen luomisyrityksessä haavoittunut niin pahasti (olisin kunnioittanut itseäni enemmän enkä koskaan ryhtynyt moiseen ja uskonut omiin kuvitelmiin)
-en pelkäisi esiintymistä
-en olisi niin epävarma itsestäni ja omista kyvyistäni
Uskon että voin tästä nousta koska menee jo paljon paremmin kuin kouluvuosina, mutta tämä vie paljon aikaa ja epäonnistumiset koen jatkavasti paljon raskaammin mitä oikeasti tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Olen koulukiusattu, jolla on kaikenlaisia muitakin traumoja. Luottamus ihmisiä kohtaan on aika lailla nolla. Kyllä se hankaloittaa muun muassa työelämää. On vaikeaa ottaa palautetta vastaan, kun helposti kokee, että taas joku yrittää lannistaa.
En missään nimessä ole väittänyt, etteikö kiusaamisella olisi negatiivisia vaikutuksia. En vain ymmärrä sitä, miten heti kuvitellaan, että elämästä olisi varmasti tullut parempaa, koska tuo on kuitenkin jotain mitä ei voi ikinä tietää, koska ei ole elänyt sitä elämää.
Yritätkö jollain tavalla puolustella sitä, että ihmisiä kiusataan? Ellei koulussa olisi kiusattu, niin elämä olisi ainakin yhdellä oss-alueella ollut parempaa.
Tottakai se olisi ollut yhdellä osa-alueella parempaa, olen aivan samaa mieltä kanssasi. Yleisemmin jos koulussa olisi mennyt eritavalla se olisi myös tarkoittanut erilaisia mahdollisuuksia elämän kannalta. Osa olisi varmasti voinut mennä paremmin, mutta osa olisi voinut mennä myös huonommin.
Mutta ehkä tämän keskustelun idea olikin sellainen jossittelu? Tosin auttaako se lainkaan kiusatuksi tulemisia ajatella toistuvasti, miten paljon he kuvittelevat elämän olleen paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Olen koulukiusattu, jolla on kaikenlaisia muitakin traumoja. Luottamus ihmisiä kohtaan on aika lailla nolla. Kyllä se hankaloittaa muun muassa työelämää. On vaikeaa ottaa palautetta vastaan, kun helposti kokee, että taas joku yrittää lannistaa.
En missään nimessä ole väittänyt, etteikö kiusaamisella olisi negatiivisia vaikutuksia. En vain ymmärrä sitä, miten heti kuvitellaan, että elämästä olisi varmasti tullut parempaa, koska tuo on kuitenkin jotain mitä ei voi ikinä tietää, koska ei ole elänyt sitä elämää.
Ei mitään logiikkaa tässäkään. Miten elämä olisi ollut huonompaa ilman kiusaamista? Et suoranaisesti väitä niin, mutta annat kuitenkin ymmärtää asian olevan näin.
Minusta olisi tullut kenties parturi-kampaaja, Alkon myyjä tai McDonaldsin työntekijä, kuten kiusaajistani. Kuten moni edellä jo kertoi omista kokemuksistaan, niin minustakin tuli korkeasti koulutettu (tuplamaisteri + tohtori) ja todella kovanahkainen ihminen. Toisaalta olin lapsena avoin, sydämellinen ja sosiaalinen ja nämä piirteet hävisi minusta vuosikausiksi. Olen pikkuhiljaa saamassa ko. piirteitäni takaisin...onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Olen koulukiusattu, jolla on kaikenlaisia muitakin traumoja. Luottamus ihmisiä kohtaan on aika lailla nolla. Kyllä se hankaloittaa muun muassa työelämää. On vaikeaa ottaa palautetta vastaan, kun helposti kokee, että taas joku yrittää lannistaa.
En missään nimessä ole väittänyt, etteikö kiusaamisella olisi negatiivisia vaikutuksia. En vain ymmärrä sitä, miten heti kuvitellaan, että elämästä olisi varmasti tullut parempaa, koska tuo on kuitenkin jotain mitä ei voi ikinä tietää, koska ei ole elänyt sitä elämää.
Ei mitään logiikkaa tässäkään. Miten elämä olisi ollut huonompaa ilman kiusaamista? Et suoranaisesti väitä niin, mutta annat kuitenkin ymmärtää asian olevan näin.
Koska elämässä olisi voinut tapahtua jotain muuta, mitkä kiusaamisen takia eivät tapahtuneet. Vaikka esimerkiksi jos henkilö olisi kuvitellut olevansa sosiaalinen, he olisivat saattaneet mennä useammin bileisiin ja näissä bileissä olisi voinut tapahtua pahoin, joka olisi voinut vammauttaa heidät loppuelämäksi. Koska he eivät menneet koskaan bileisiin, koska koulukiusaaminen esti heidät, he eivät koskaan joutuneet tälläisiin tapahtumiin ja vammautuneet.
Olisin luultavasti lääkäri tai jossain muussa mielenkiintoisessa ammatissa. Nyt olen mielenterveysongelmainen, kouluttamaton ja pitkäaikaistyötön. Kiitos koulukiusaajat ja paskat vanhemmat. Mulla oli paljon unelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Eihän tässä ole mitään logiikkaa. Oletko entinen kiusaaja, joka vaan yrittää jotenkin rauhoitella mieltään tekemisiensä takia?
En ole, mutta en myöskään syytä koulukiusaajiani.
Jes, kiusaajat onnistuivat murtamaan sinut! Samaistut saamaasi huonoon kohteluun ja koet olevasi arvoton. Muussa tapauksessa kokisit kiukkua ajatellessasi kiusaajien toimintaa. Kyllä se vaikuttaa ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi tullut joku keskinkertainen menestyjä. Mutta kiitos kiusaamisen, minusta tuli vahvempi ja parempi kuin koskaan olisin voinut olla!
En käsitä, miten jotkut omaksuvat itselleen tämän ajattelutavan. Se on siis hieno juttu! En vain itse pysty. Koen itse, että kuolin kiusaamisen takia sisältä.
ap
Uskoisin sen olevan selviytymiskeino katkeruutta vastaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Olen koulukiusattu, jolla on kaikenlaisia muitakin traumoja. Luottamus ihmisiä kohtaan on aika lailla nolla. Kyllä se hankaloittaa muun muassa työelämää. On vaikeaa ottaa palautetta vastaan, kun helposti kokee, että taas joku yrittää lannistaa.
En missään nimessä ole väittänyt, etteikö kiusaamisella olisi negatiivisia vaikutuksia. En vain ymmärrä sitä, miten heti kuvitellaan, että elämästä olisi varmasti tullut parempaa, koska tuo on kuitenkin jotain mitä ei voi ikinä tietää, koska ei ole elänyt sitä elämää.
Ei mitään logiikkaa tässäkään. Miten elämä olisi ollut huonompaa ilman kiusaamista? Et suoranaisesti väitä niin, mutta annat kuitenkin ymmärtää asian olevan näin.
Koska elämässä olisi voinut tapahtua jotain muuta, mitkä kiusaamisen takia eivät tapahtuneet. Vaikka esimerkiksi jos henkilö olisi kuvitellut olevansa sosiaalinen, he olisivat saattaneet mennä useammin bileisiin ja näissä bileissä olisi voinut tapahtua pahoin, joka olisi voinut vammauttaa heidät loppuelämäksi. Koska he eivät menneet koskaan bileisiin, koska koulukiusaaminen esti heidät, he eivät koskaan joutuneet tälläisiin tapahtumiin ja vammautuneet.
Menisitkö nyt vain pois ketjusta? Olet todella masentava ihminen. Toimintasi tuntuu todella loukkaavalta kiusattuja kohtaan. Osalla koulukiusaaminen on syy itsemurhaan, joten älä viitsi vähätellä sen merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Eihän tässä ole mitään logiikkaa. Oletko entinen kiusaaja, joka vaan yrittää jotenkin rauhoitella mieltään tekemisiensä takia?
En ole, mutta en myöskään syytä koulukiusaajiani.
Jes, kiusaajat onnistuivat murtamaan sinut! Samaistut saamaasi huonoon kohteluun ja koet olevasi arvoton. Muussa tapauksessa kokisit kiukkua ajatellessasi kiusaajien toimintaa. Kyllä se vaikuttaa ihmiseen.
En koe olevani arvoton. Olen pahoillani, jos itse koet, että ymmärtämällä mitä lapsuudessasi on tapahtunut tarkoittaa, että olet arvoton ja ansaitset huonon kohtelun.
En minä lapsuudessani ansainnut huonoa kohtelua ja olisihan se hienoa ollut, jos sitä ei koskaan olisi tapahtunut, mutta minä ymmärrän näin aikuisena miksi asiat tapahtui.
Olin minä nuorena hyvin vihainen kiusaajilleni, hyvin katkera ja onneton. Opiskellessani psykologiaa aloin kuitenkin näkemään asioita eri näkökulmista ja uudella tavalla. Ehkä siksi olen päässyt tuon kiusaamisen ylitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ihmiset kuvittelevat, että heistä 100% olisi tullut menestyvämpiä ja parempia jos heitä ei olisi kiusattu. Entä jos heidän elämänsä olisi mennyt vielä pahemmaksi? Eihän sitä koskaan tiedä, koska ei ole kokenut elämää ilman kiusaamiseksi tuloa.
Millä ihmeen logiikalla elämä ilman traumoja olisi pahempaa kuin traumojen kanssa?
Elämä on aika ennaltaarvaamatonta. Jos ei olisi ollut koulukiusattu ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö olisi joutunut kokemaan muita traumoja tai joutunut huononpiin tilanteisiin elämässään. Nyt kun puhuttiin pelkästään koulukiusaamisesta, ei kaikista traumaattisista tapahtumista.
Eihän tässä ole mitään logiikkaa. Oletko entinen kiusaaja, joka vaan yrittää jotenkin rauhoitella mieltään tekemisiensä takia?
En ole, mutta en myöskään syytä koulukiusaajiani.
Jes, kiusaajat onnistuivat murtamaan sinut! Samaistut saamaasi huonoon kohteluun ja koet olevasi arvoton. Muussa tapauksessa kokisit kiukkua ajatellessasi kiusaajien toimintaa. Kyllä se vaikuttaa ihmiseen.
En koe olevani arvoton. Olen pahoillani, jos itse koet, että ymmärtämällä mitä lapsuudessasi on tapahtunut tarkoittaa, että olet arvoton ja ansaitset huonon kohtelun.
En minä lapsuudessani ansainnut huonoa kohtelua ja olisihan se hienoa ollut, jos sitä ei koskaan olisi tapahtunut, mutta minä ymmärrän näin aikuisena miksi asiat tapahtui.
Olin minä nuorena hyvin vihainen kiusaajilleni, hyvin katkera ja onneton. Opiskellessani psykologiaa aloin kuitenkin näkemään asioita eri näkökulmista ja uudella tavalla. Ehkä siksi olen päässyt tuon kiusaamisen ylitse.
Miksi koet päätyneesi kiusatuksi?
Mä olen oppinut että ihmistyyppejä on kaksi: kiusaajat ja kiusatut: eli menestyjät ja häviäjät. Mitään välimuotoa ei ole, ja kuulun jälkimmäiseen. Ihminen on niin oksettava olento.
Olin huumorintajuinen ja sosiaalinen vitsiniekka vielä eskari-iässä, mutta alakoulussa luokkakaverit alkoivat kiusata minua puheviasta, joka todennäköisesti oli suurimmalta osalta heidän oman mielikuvituksensa tuotetta.
Ja nostaahan se kynnystä kommunikoida muiden kanssa, jos saa kuulla "Suomenna!!" tai "Sössössöö!" tms aina, kun avaa suunsa, joten se puhuminen muille kuin perheelle jäi aika lailla pois kuvioista moneksi vuodeksi.
Nykyään olen sellainen ujo ja tylsä tyyppi, joka pystyy juttelemaan säästä ihan hyvin. Perheen kanssa olen edelleen puhelias ja hauska ja uskon, että olisin sellainen kaikkialla, jos olisin saanut nuorena rauhassa kommunikoida ikätovereiden kanssa ilman niskaan hönkiviä kiusaajia.
Ilman kiusaamista myös sosiaalinen elämäni olisi varmasti vilkkaampi, uran kanssa olisin ehkä myös tähdännyt korkeammalle. Nyt valitsin tämän ravintola-alan vain siksi, että asiakkaiden kanssa kommunikointi on aika vähäistä