Jos puolisosi sairastuisi dementiaan, olisitko hänelle uskollinen kunnes kuolema teidät erottaa?

Kun vanhukset ja dementikot ovat jo nykyään huonommassa asemassa kuin tuotantoeläimet lainsäädännössäkin, niin omaisten vastuu hoidossa vaan kasvaa, jotta dementikko pääsisi edes muutaman kerran vuodessa ulos. Päättäjät ovat tätä ajaneet ja kotihoidossa on koko ajan enemmän dementikkoja itsekseen. Tämä yhteiskunta on niin mätä.

Vierailija kirjoitti:

Omainen kirjoitti:

Näin pitääkin ajatella,että olisi . Siis sillo kun asia ei ole ajankohtainen. Kun sairaus vie vuosikymmeniksi pahimmillaan toisen toiseen maailmaan, niin tilanne eri. Sairastuneen ainoat sanat esim vit....pkle. ei tunne omaisiaan, puree ja raapii. Tulette vielä näkemään, että tässäkin asia on aivan eri,kun se omalla kohdalla. Ette voi kuvitella mitä se on.

Minä olen seurannut useamman sukulaisen dementiaa. Kyllä minä tiedän, mitä dementia on. Ihminen on silti se sama arvostettava ja rakastettava ihminen, vaikka sairaus saa hänet käyttäytymään noin.

Ei sitä luonnetta ole enää olemassakaan. Sairaus on tuhonnut aivot fyysisellä tasolla. Samalla tavalla kivijalkaan palanut talo on ihan hyvä paikka asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en olisi? Miksi dementia oikeuttaisi pettämiseen? Outo kysymys.

Nuorikin ihminen voi dementoitua ja olla varsin pian siinä vaiheessa, ettei varsinaisesta parisuhteesta seksielämineen voida enää puhua, ei lopulta tunne puolisoaan jne. Onko se pettämistä, jos puoliso silloin löytää jonkun muun? Ei se sairastunutta puolisoa enää loukkaa eikä tarkoita, ettei tämän rinnalla olisi loppuun asti. Se ei vaan ole enää parisuhde.

Ihminen ottaa eron, ei vehkeile selän takana. Kyllä, kaikki avioliiton aikana tapahtuva muiden kanssa sekstailu ON pettämistä. Kuvottavaa.

Uskoisin olevani uskollinen, koska olen päättänyt, että jos eroaisimmekin, en enää ikinä uutta miestä ottaisi. Kyllä tämä yksi kerta minulle riittää. Ihan mielelläni eläisin loppuelämän yksin.

Ikääkin on jo sen verran,että jos mies sairastuisi dementiaan, olisin jo itsekkin aika vanha mummeli.

En ole varma. Varmasti alkuun olisin. Mutta kun toisesta on jäljellä enää kuori, saattaisin jonkun lohtusuhteen keksiä.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en olisi? Miksi dementia oikeuttaisi pettämiseen? Outo kysymys.

Nuorikin ihminen voi dementoitua ja olla varsin pian siinä vaiheessa, ettei varsinaisesta parisuhteesta seksielämineen voida enää puhua, ei lopulta tunne puolisoaan jne. Onko se pettämistä, jos puoliso silloin löytää jonkun muun? Ei se sairastunutta puolisoa enää loukkaa eikä tarkoita, ettei tämän rinnalla olisi loppuun asti. Se ei vaan ole enää parisuhde.

Yhdelle tutulle miehelle kävi juuri noin. Vaimo sairastui siinä viidenkympin korvilla ja alamäki vuodeosastolle oli nopea. Vaimo eleli kuitenkin käytännössä vihanneksena melkein 70-vuotiaaksi.

Mies oli aikansa kuin orpo piru, mutta alkoi uuteen parisuhteeseen jokunen vuosi vaimon sairastumisen jälkeen. Itse asiassa pariskunnan lapset kannustivat häntä siihen. Täällä ollaan vain kerran, eikä omaa elämäänsä pidä tuhlata hitaaseen kuolemaan toisen vieressä.

Siinäpä lapsilla lojaaliutta äitiänsä kohtaan. Hyi helvetti. Kerran se äitikin vaan elää, harmi ettei osat menneet toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ehodottomasti olisin uskollinen.

Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan oman puolison sivuun kuin käytetyn rukkasen, jos sairautta esim dementiaa ilmenee... Hän on silti se sama ihminen, vaikka dementia voi edetessään muuttaa persoonaa. Sama ihminen silti. Vaikka yhteinen elämä ei olisi enää sellaista kuin ennen ja tulisi muutoksia, silti voisi miettiä uutta tilannetta aivan uudelleen... Mitä yhteistä meillä on ja mitä voimme tehdä yhdessä? Dementia ei todellakaan aiheuta aina agressiivisuutta!

Jos puoliso on hoitokodissa, voit silti elää mielekästä elämää hänen rinnalla... Samaa sukupuolta olevat ystävät, harrastukset, ulkoilu jne sekä vierailu ja kahvittelu puolison luona. MIKSI SIINÄ VAIHEESSA PITÄÄ LÖYTÄÄ UUSI KUMPPANI?? Eikö riitä mennyt pitkä kumppanuus ja ystävät? Tuntuu pahalta, että monille on niin tärkeää omat seksuaaliset tarpeet, että on valmis uuteen kumppanuuteen, kun oma puoliso on sairastunut ja hoitopaikassa! Itse en voisi koskaan toimia niin. Myös pitkäaikaisen puolison kanssa voi säilyttää läheisyyden, vaikka se muuttaa muotoaan sairauden edetessä.

Tuntuu pahalta lukea Grönin uudesta naisesta! Se on hänen asiansa, mutta Marjatta siirrettiin sivuun kuin rukkanen, jotta saatiin tilaa "uudelle elämälle".

Dementia ei aina aiheuta aggressivisuutta... Mutta VOI sitä kyllä tehdä. En lähde tuomitsemaan kenenkään ratkaisuja. Alzhaimer potilaan kanssa voi joutua elämään jopa vuosikymmeniä. Ja elämä on kaikilla ainutkertainen. Grön kuvasi jo vuosia sitten.elämäänsä olevansa elävän leski. Pitäisikö leskienkin olla mielestäsi uskollisia entisille aviopuolisoilleen lopun ikäänsä ja käydä vaan istumassa haudan äärellä päivittäin? Semmoista samanlaista nimittäin on pitkälle demetoituneen ihmisen kanssa seurustelu hoitokodissa.

Oma äitini on vuosia ollut hoitokodissa alzheimerin vuoksi. Nykyään hän ei enää kommunikoi, silmät kohdistavat katseen harvoin eikä hän ole huosiin tunnistanut minua,sisartani tai isääni.

Isä käy hoitokodissa noin kolme kertaa viikossa,minä ja sisar viikoittain. En tiedä saako äiti noista vierailuista mitään.

Olisin enemmän kuin onnellinen, jos isä löytäisi vielä seitsemänkymppisenä uuden puolison. Äiti sairastui alle kuusikymppisenä ja isän elämä on siitä asti pyörinyt äidin hoidon ympärillä.

Nyt viimeisen vuoden aikana isä on luopunut joka päiväisestä sairaalakäynnistä ja hyvä niin. Jokainen käynti on henksesti hyvin raskas.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin kaunis rakkaustarina jos naiselle on seksi tärkeämpi kuin puolisonsa. Minua tympii niin hemmetisti tämä jatkuva seksistä vaahtoaminen. On todella paljon tärkeämpää elämässä säilyttää jotain kaunista ja arvokasta suhteessa kuin ajatella vain alapäällään. Ilman seksiä pärjää oikein hyvin jos elämässä on muuta arvokkaampaa.

Suvussani on kaksi ihmistä dementoitunut ja molemmat ovat alkuvaiheessa päättäneet päivänsä, koska kokivat elämän liian ahdistavaksi ja raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi en olisi? Miksi dementia oikeuttaisi pettämiseen? Outo kysymys.

Ketä petät, kun dementikko ei kunnolla edes tunnista sinua? Luulee milloin äidikseen, tyttärekseen, siskokseen tai joksin muuksi.

Mikäli kävisi niin että minulla todettaisiin esmi. Alzheimerin tauti, niin tekisin itse, omasta halustani ja päätöksesti, ns. "henkilökohtaisen ratkaisun."

Olen nyt nelikymppinen ja saanut elämäni aikana seurata kahta Alzheimer-sukulaista ja voin sanoa että se on yksi vaikeimmista sairauksista mikä ihmistä voi kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin kaunis rakkaustarina jos naiselle on seksi tärkeämpi kuin puolisonsa. Minua tympii niin hemmetisti tämä jatkuva seksistä vaahtoaminen. On todella paljon tärkeämpää elämässä säilyttää jotain kaunista ja arvokasta suhteessa kuin ajatella vain alapäällään. Ilman seksiä pärjää oikein hyvin jos elämässä on muuta arvokkaampaa.

Suvussani on kaksi ihmistä dementoitunut ja molemmat ovat alkuvaiheessa päättäneet päivänsä, koska kokivat elämän liian ahdistavaksi ja raskaaksi.

Eiköhän aika moni noin toimi tässä eutanasiakielteisessä holokaustivaltiossa nykyään. Vaihtoehdot vähissä.

Riippuu siitä missä iässä dementia puhkeaisi. Nyt olen 30v ja mieheni 36v, jos se iskisi nyt, en tietenkään pysyisi uskollisena. Ja toisin päin jos tapahtuisi, niin aivan ehdottomasti tahtoisin, ettei mieskään pysyisi.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole vielä edes 30 v, joten jos jompikumpi meistä sairastuisi johonkin todella pahasti elämää rajoittavaan parantumattomaan sairauteen (esim. ALS) niin todennäköisesti emme jatkaisi pariskuntana kunnes kuolema meidät erottaa. Tai ALS:n kanssa se voisi olla mahdollista koska kommunikointi voi ilmeisesti onnistua esim. silmiä liikuttamalla, mutta uskon, että molemmat meistä toivoisivat sille terveelle rikkaampaa elämää. Ystäviä olisimme tietenkin aina. Mieheni suvussa on lähes kaikilla Alzheimer, joten se voi olla edessä (toivottavasti siihen on kymmenien vuosien päästä jokin "täsmähoito"). Ihan selkeyden vuoksi eroaisin jos haluaisin itse vielä kokea romanssia ja mies olisi pahimman luokan dementikko. Jos mies alkaa olla holhouskuntoinen vaikka 70+ ikäisenä niin enköhän minäkin hänen viimeiset elinvuotensa pärjää vähän itsenäisemmin ilman mitään miehiä. En lähtisi missään vaiheessa pettämään vaan jos haluaisin toista miestä, eroaisin sairaasta ja tukisin ystävänä. Enkä siinäkään kiirehtisi, vähän vaikea vastata lyhyesti.

ALS tappaa suhteellisen nopeasti ja ihminen on järjissään lähes loppuun asti. Kyseessä on aivan erilainen aivosairaus kuin dementia.

ALS potilasta voisi verrata vakavasti liikuntarajoitteiseen, esim neliraajahalvauspotilaaseen. En alkaisi muuhun suhteeseen tuossa kohdassa.

Syvästi dementoitunut ihminen on yhtä hyvää seuraa kuin jukkapalmu. Varhaisemmassakin vaiheessa eletään jo ihan omassa todellisuudessa, puolisoa ei edes tunnisteta.

Jos joku kokee pyhäksi velvollisuudekseen viettää pahimmassa tapauksessa 20 vuotta siinä sängyn vierellä, niin se on sitten hänen valintansa. Henkilökohtaisesti toivoisin, että puolisoni löytäisi vielä uuden onnen. Se johtuu siitä, että rakastan puolisoani, enkä koe, että hän on olemassa minua varten.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kovin kaunis rakkaustarina jos naiselle on seksi tärkeämpi kuin puolisonsa. Minua tympii niin hemmetisti tämä jatkuva seksistä vaahtoaminen. On todella paljon tärkeämpää elämässä säilyttää jotain kaunista ja arvokasta suhteessa kuin ajatella vain alapäällään. Ilman seksiä pärjää oikein hyvin jos elämässä on muuta arvokkaampaa.

Oon sun kanssa samaa mieltä, ihan joka tuutista tulee sitä yhtä ja samaa. Mainoksissa, medioissa, joka puolella. Lapsiin sillä ei voi olla hyvää vaikutusta.

Jos minusta alkaisi tuntua siltä, ettei enää seurustele saman ihmisen kanssa, päättäisin parisuhteen. Suhteet ovat oikeutettuja vain niin kauan kuin molemmat saavat niistä tarvitsemansa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut varmaan lopettaisivat kävelynkin, jos kumppani olisi pyörätuolissa, mutta itse en näe sitä mielekkäänä. Kun terve ihminen vielä kaipaa seuraa ja välittämistä, ehkä jopa kosketusta (en tarkoita vain seksiä), en näe siinä pahaa, että hän sitä hakee, jaksaa sitten paremmin huolehtia sairastuneesta.

Sinä et muutenkaan taida koskaan nähdä omassa toiminnassasi vikaa koska "mulla on syyni". Muiden ihmisten toimintaa ja motiiveja vastaavaasti et taida haluta edes yrittää ymmärtää, jos heidän toimintansa ei palvele sinun mielihalujasi?

En ole kiinnostunut suhteista ilman seksiä, enkä pystyisi harrastamaan seksiä dementoituneen ihmisen kanssa, joten kyllähän tuo suhteen päättäisi. Aika hurja juttu kyllä, jos 21-vuotias dementoituisi.

Miten niin dementia estää seksin? Kyllä minulla dementoituneen vaimoni kanssa onnistuu. Kenties dementoituneella miehellä ei seiso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi en olisi? Miksi dementia oikeuttaisi pettämiseen? Outo kysymys.

Ketä petät, kun dementikko ei kunnolla edes tunnista sinua? Luulee milloin äidikseen, tyttärekseen, siskokseen tai joksin muuksi.

Aviopuolisoa. Kertoisikooku vielä miksi avioero ei ole mahdollinen? Veikkaan ahneutta ja rahaa.

Miksi pitäisi erota? Tuntemani uusi pariskunta ei myöskään mennyt naimisiin, ei edes dementoituneen puolison kuoltua. Molemmilla on edelleen omat asunnotkin, tosin viettävät paljon aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin dementia estää seksin? Kyllä minulla dementoituneen vaimoni kanssa onnistuu. Kenties dementoituneella miehellä ei seiso?

Ei onnistuisi minulta, kun en voisi olla varma, onko minulla kumppanin suostumus seksiin. Jos ei ole tolkuissaan ei voi suostumusta antaa. Ehkä 40+ miehet eivät näitä niin mieti mutta minulle asia on tärkeä.