Jos puolisosi sairastuisi dementiaan, olisitko hänelle uskollinen kunnes kuolema teidät erottaa?
Kommentit (108)
Miksi en olisi? Miksi dementia oikeuttaisi pettämiseen? Outo kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en olisi? Miksi dementia oikeuttaisi pettämiseen? Outo kysymys.
No miksiköhän? Mietipä sitä.
Olen ilmaissut tahtoni rakastaa häntä niin hyvinä kuin pahoina päivinä, kunnes kuolema meidät erottaa. Siitä tahdosta haluan pitää kiinni. Jumala minua siinä auttakoon.
Näin pitääkin ajatella,että olisi . Siis sillo kun asia ei ole ajankohtainen. Kun sairaus vie vuosikymmeniksi pahimmillaan toisen toiseen maailmaan, niin tilanne eri. Sairastuneen ainoat sanat esim vit....pkle. ei tunne omaisiaan, puree ja raapii. Tulette vielä näkemään, että tässäkin asia on aivan eri,kun se omalla kohdalla. Ette voi kuvitella mitä se on.
En. Dementia veisi myös mahdollisuuden harrastaa mielekästä seksiä.
En olettaisi myös että miehenkään olisi vastaavassa tilanteessa minulle uskollinen jos minulla olisi dementia. Toivoisin että pysyisi kyllä muuten rinnallani ja olisi huolehtiva mies. Itsekin toimisin näin.
Omainen kirjoitti:
Näin pitääkin ajatella,että olisi . Siis sillo kun asia ei ole ajankohtainen. Kun sairaus vie vuosikymmeniksi pahimmillaan toisen toiseen maailmaan, niin tilanne eri. Sairastuneen ainoat sanat esim vit....pkle. ei tunne omaisiaan, puree ja raapii. Tulette vielä näkemään, että tässäkin asia on aivan eri,kun se omalla kohdalla. Ette voi kuvitella mitä se on.
Minä olen seurannut useamman sukulaisen dementiaa. Kyllä minä tiedän, mitä dementia on. Ihminen on silti se sama arvostettava ja rakastettava ihminen, vaikka sairaus saa hänet käyttäytymään noin.
En suunnittele elämää noin, vaan elän sitä. Monenlaisia mutkia ja käänteitä tulee vastaan. En mieti, mitä tekisin jos sitä tai tätä tapahtuisi, koska mitä sellainen teoreettinen pohtiminen hyödyttää. Vasta oikeassa tilanteessa tiedän, miten toimin.
Vaimoni on minua nuorempi ja elää td pari vuosikymentä pidempään. Olen sanonut että hänellä on oikeus jatkaa omaa polkuaan jos sairastun. Toivon kuitenkin että hän auttaisi ns "vasemmalla kädellä" oman elämänsä ohessa mutta en odota että 100% hoitajakseni alkaisi. Lapsilta toivoisin tällaisessa tilanteessa myös apua (kotikäyntejä ja seuranpitoa).
Koska Suomessa julkinen terveydenhuolto yhä enemmän unohtelee vanhuksia sairaaloiden nurkkiin pärjäämään omin voimin ei kai oikein voi puhua muuta kuin pakollisesta uskollisuudesta toista kohtaan kiirehtiessään mahdollisimman usein tarkistamaan, että oma rakas saa sosekeittonsa nieltyä ja vaipat on vaihdettu. Kotona omaishoitajat ovat usein totaalisesti nääntyneitä puolisonsa vuosikausien hoitamiseen, että suurin osa ei enää tokeennu elämään omaa elämäänsä puolison kuoltua.
Jos suhde perustuu yhteisymmärrykseen on usein sairastuneen puolison toive, että vielä terveenä elävä puoliso nauttisi jäljellä olevista vuosistaan. Rakkautta on osata ottaa irti ja osata ottaa vastaan toisen hyvää tarkoittava toive. Uskollisuus puolisoaan kohtaan on silloin pitkälle hyvän ja turvallisen hoidon takaaminen toiselle. Kyse ei siis ole mistään romanttisesta loppuun-asti-uskollinen,-asenteesta vaan on myös kartoitettava riittääkö oma terveydentila toisen rinnalla edes olemaan. Ja eikös lapsia hankita myös siksi,että heistä olisi myös ottamaan vastuuta vanhemmistaan myös vastoinkäymisissä?
Jos dementikko asuu hoitokodissa, niin silloin. Mutta toki kävisin häntä katsomassa samaan tapaan kuin ennenkin.
Ei ole kovin kaunis rakkaustarina jos naiselle on seksi tärkeämpi kuin puolisonsa. Minua tympii niin hemmetisti tämä jatkuva seksistä vaahtoaminen. On todella paljon tärkeämpää elämässä säilyttää jotain kaunista ja arvokasta suhteessa kuin ajatella vain alapäällään. Ilman seksiä pärjää oikein hyvin jos elämässä on muuta arvokkaampaa.
Etköhän ole itsekkin aika rupsakko silloin kun puolisolla dementiat iskee. Useimmiten. En kyllä mietiskele moista. Ehkä sulla se seksi on elämän ykkösasia mutta mulla ei.
Jotkut varmaan lopettaisivat kävelynkin, jos kumppani olisi pyörätuolissa, mutta itse en näe sitä mielekkäänä. Kun terve ihminen vielä kaipaa seuraa ja välittämistä, ehkä jopa kosketusta (en tarkoita vain seksiä), en näe siinä pahaa, että hän sitä hakee, jaksaa sitten paremmin huolehtia sairastuneesta.
Vierailija kirjoitti:
Omainen kirjoitti:
Näin pitääkin ajatella,että olisi . Siis sillo kun asia ei ole ajankohtainen. Kun sairaus vie vuosikymmeniksi pahimmillaan toisen toiseen maailmaan, niin tilanne eri. Sairastuneen ainoat sanat esim vit....pkle. ei tunne omaisiaan, puree ja raapii. Tulette vielä näkemään, että tässäkin asia on aivan eri,kun se omalla kohdalla. Ette voi kuvitella mitä se on.
Minä olen seurannut useamman sukulaisen dementiaa. Kyllä minä tiedän, mitä dementia on. Ihminen on silti se sama arvostettava ja rakastettava ihminen, vaikka sairaus saa hänet käyttäytymään noin.
Aivan, sairaus puhuu silloin, ei ihminen itse enää. Voitko kuvitella miten yksinäistä se on terveelle kumppanille?
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.Jotkut jopa sopii näistä asioista silloin kun ollaan vielä ns.terveiden kirjoissa sen varalle että toinen sairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi en olisi? Miksi dementia oikeuttaisi pettämiseen? Outo kysymys.
Nuorikin ihminen voi dementoitua ja olla varsin pian siinä vaiheessa, ettei varsinaisesta parisuhteesta seksielämineen voida enää puhua, ei lopulta tunne puolisoaan jne. Onko se pettämistä, jos puoliso silloin löytää jonkun muun? Ei se sairastunutta puolisoa enää loukkaa eikä tarkoita, ettei tämän rinnalla olisi loppuun asti. Se ei vaan ole enää parisuhde.
Juteltiin juuri tästä puolison kanssa ja oltiin samaa mieltä. Jos toinen on vakavasti dementoitunut ja asuu hoivakodissa, mutta toinen on vielä terve ja hyväkuntoinen ja kaveria vailla, niin mikä ettei olisi mukava löytää ystävä vaikka teatteriin, kävelylle, mökille. Seksi tuskin ykkösenä on silloinkaan mielessä, vaan mukava seura. Yksin ei ole hyvä olla. Toki puolisoa käytäisiin katsomassa, ei hylättäisi.
Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.
En tuossa tapauksessa näkisi sivusuhteessa mitään väärää, sisältää se seksiä tai ei.
En välttämättä.