Jos puolisosi sairastuisi dementiaan, olisitko hänelle uskollinen kunnes kuolema teidät erottaa?

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen tarvitsee toisen tukea ja rakkautta eniten, hänet heivataan ja vaihdetaan parempaan! Ihniset ovat tylyjä ja itsekkäitä nykyään. Mieti tarkkaan omalle kohdallesi pettämisen hyväksyjä.

Miten se dementikko puolisonsa tukea ja rakkautta tarvitsisi sairaana eniten, kun hän ei tiedä koskaan naimisissa olleensakaan ja puoliso on hänelle täysin vieras ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen tarvitsee toisen tukea ja rakkautta eniten, hänet heivataan ja vaihdetaan parempaan! Ihniset ovat tylyjä ja itsekkäitä nykyään. Mieti tarkkaan omalle kohdallesi pettämisen hyväksyjä.

Miten se dementikko puolisonsa tukea ja rakkautta tarvitsisi sairaana eniten, kun hän ei tiedä koskaan naimisissa olleensakaan ja puoliso on hänelle täysin vieras ihminen?

Eihän tuossa siitä olekaan kysymys. Kyse on mustasukkaisuuden äärimmäisestä muodosta.

Tulee jotenkin mieleen se tyyppi, joka kertoi terminaalivaiheessa olevan mustasukkaisen puolison vaatineen toista osapuolta tekemään itsemurhan, kun hänestä itsestään aika jättää.

Tässä itseasiassa pohjustetaan vähän samaa. Vaikka itse ei enää tiedostaisi tästä maailmasta tuon taivaallista, toisen pitäisi vain käkkiä, kärsiä ja ihmetellä siinä vieressä. Kenellekään siitä ratkaisusta ei ole mitään iloa, mutta ettei se toinen vaan vietä aikaa kenenkään muun kanssa.

Äärimmäisen itsekästä ajattelua. Ei se uuden parisuhteen solmiminen sitä tarkoita, että toinen hylätään. Kuten tässä julkisuuden tapauksessa, toisen asioista huolehditaan edelleen ja katsotaan, että tämä saa asiallista hoitoa. Se ei tarkoita täydellistä uhrautumista ja oman loppuelämänsä tuhlaamista tyhjien kuorien tuijotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin dementia estää seksin? Kyllä minulla dementoituneen vaimoni kanssa onnistuu. Kenties dementoituneella miehellä ei seiso?

Jos lakiin kirjataan suostumuksen puute, niin saisit varmaankin syytteen raiskauksesta, tai ehkä sopiva pykälä löytyisi siihen jo nyt? Kun makaa jonkun avuttomassa tilassa olevan, joka ei pysty pätevästi suostumustaan seksiin edes antamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tiedän . Hoivaan dementikkomiestäni ja olen luvannut hoitaa loppuun saakka. Seksielämä on tauolla. Maailmassa ON muutakin. Miestäni en petä.

Oletan että miehesi on vielä niin hyvässä kunnossa että asuu kotona?Tule kertomaan oletko samaa mieltä kun kyselee äitinsä perään ja on mentaalisesti palanut lapsuuteensa.Kun hetket kun miehesi on henkisesti läsnä ovat harvassa.

Kyllä ihminen voi elää naimattomanakin vaikka koko ikänsä. Miksi ei sitten kykenisi olemaan uskollinen elossa olevalle puolisolleen. Nykyään "hetimullekaikkinyt" -kulttuurissa voi olla vaikea käsittää, että jollekin uskollisuus itsessään on pyhä arvo.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen tarvitsee toisen tukea ja rakkautta eniten, hänet heivataan ja vaihdetaan parempaan! Ihniset ovat tylyjä ja itsekkäitä nykyään. Mieti tarkkaan omalle kohdallesi pettämisen hyväksyjä.

Miten se dementikko puolisonsa tukea ja rakkautta tarvitsisi sairaana eniten, kun hän ei tiedä koskaan naimisissa olleensakaan ja puoliso on hänelle täysin vieras ihminen?

Eihän tuossa siitä olekaan kysymys. Kyse on mustasukkaisuuden äärimmäisestä muodosta.

Tulee jotenkin mieleen se tyyppi, joka kertoi terminaalivaiheessa olevan mustasukkaisen puolison vaatineen toista osapuolta tekemään itsemurhan, kun hänestä itsestään aika jättää.

Tässä itseasiassa pohjustetaan vähän samaa. Vaikka itse ei enää tiedostaisi tästä maailmasta tuon taivaallista, toisen pitäisi vain käkkiä, kärsiä ja ihmetellä siinä vieressä. Kenellekään siitä ratkaisusta ei ole mitään iloa, mutta ettei se toinen vaan vietä aikaa kenenkään muun kanssa.

Äärimmäisen itsekästä ajattelua. Ei se uuden parisuhteen solmiminen sitä tarkoita, että toinen hylätään. Kuten tässä julkisuuden tapauksessa, toisen asioista huolehditaan edelleen ja katsotaan, että tämä saa asiallista hoitoa. Se ei tarkoita täydellistä uhrautumista ja oman loppuelämänsä tuhlaamista tyhjien kuorien tuijotteluun.

Ja se se vasta onkin oikeaa rakkautta.

En tiedä mitä tekisin. Nyt tuntuu että totta kai hoitaisin ja rakastaisin loppuun asti, mutta olemme olleet yhdessä vasta 4v. Tosin miehellä syöpä että en tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Mietin vain sitä että ennen vanhaan joskus kun isovanhempieni (olisivat jo nyt yli 100) ystävien puolisoita kuoli, eivät ne lesket edes etsineet uusia puolisoita. Elivät itsekseen loppu elämänsä. Tähän päivään kuuluu että etsitään uudet kumppanit vielä nykyisten eläessä. Tiedä sitten onko tuo hyvä vai vaan paha nykyelämän itsekkyyden merkki.

En. Ei kai yhden taudin tarvitse kahta viedä.

En ole moista avioituessani luvannut.Sitä ei maistraatin vala edellyttänyt.