Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten helvetissä muissa perheissä ratkotaan tälläiset ongelmat, kuukautis-siteet, rintaliivit...
25.01.2019 |
Olen kotihoidontuella kotona hoitamassa kolmea alle kouluikäistä lastamme. Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.
Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.
Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..
Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.
Miten muut nää ratkaisee?
Apua ihan oikeasti!!
Kommentit (288)
Jos sulla on ap vielä jotain toimintakykyä jäljellä, ensi kerralla osta ENSIN ne liivit ja kengät ja siteet ja SITTEN sanot ettei ole ruokaan rahaa. Jos pelkäät miestä liikaa tehdäksesi noin niin sitten turvakotiin ja ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tommonen voi olla totta. Ei muuta kuin takaisin töihin, ero ja muutto lasten kanssa omaan asuntoon. Asuntoon missä kaikki elää samanlaista elämää, eikä yksi ole kuin joku kotiorja jonka pitää kulkea rääsyissä. Ihan kuin joissain rikkaissa maissa, missä kodeissa työskentelee köyhiä ympäri vuorokauden, palkka olematon ja passikin otetaan pois. Sama asia, eri paketti.
Naisia aina syytetään siitä kun lapsia ei enää tehdä. Kuka itsenäinen ja fiksu nainen vapaaehtoisesti alkaisi elämään kuin orja? Vai haluavatko osa miehistä etteivät naiset enää opiskelisi eivätkä kulkisi töissä? Kotiapulaisena tai piikana pitäisi odotella aviomiestä? Naiset asuisi perheissä ja asuntoloissa? Sitten pelätään että toisen kulttuurin ihmiset olisivat takapajuisia, vaikka selkeästi myös täällä tämä olisi unelma monelle. Jotkut jo sitä harjoittavat, kun päättävät toisen vaatteista ja siitä ettei toinen saa halutessaan meikata.
Hävettäisi kyllä jos oma mies välittäisi lapsistamme noin vähän, ettei olisi arvostanut sitä kun olin äitiyslomalla ja kotihoidontuella. Ei tarvinnut lupaa pyydellä siihen saanko ostaa kuukautissiteitä.
Nyt taitaa mennä vähän puurot ja vellit sekaisin. Ne itsenäiset ja fiksut naiset pystyvät hankkimaan ihan omaakin rahaa, heillä ei ole tällaisia ongelmia. Nämä täysin miehen varassa elävät naiset ovat jotain ihan muuta.
Ne itsenäiset ja fiksut naiset ei sitten taida sitten kuitenkaan olla ihan niin fiksuja jos kerran jäädessään äitiyslomalle/hoitovapaalle hoitamaan parin yhteisiä lapsia joutuvat käyttämään ne "omat rahansa" ja vielä säästönsäkin perheeseen. Kyllä kodinhoidontuella tulee ihan hyvin toimeen, jos mieskin maksaa oman osansa. Ei siinä tarvitse alkaa säästöjä käyttämään tai jokaista omaa euroa perheeseen laittamaan. Ja olenko ymmärtänyt väärin, vai luinko, että ap on hoitovapaalla TYÖPAIKASTAAN? Eli kyllähän ap on työllinen ihminen, nyt vain hoitamassa parin YHTEISIÄ lapsia joten miehen kuuluu osallistua enemmän. tai sitten mies hoitovapalle ja ap töihin.
Edelleen, itsenäisyyttä on se että ottaa omaakin vastuuta perheen taloudesta ja toimeentulosta. Toki muitakin järjestelyitä voi olla jos niin halutaan sopia, mutta sitten on turha puhua siitä itsenäisyydestä. Sitten kannatetaan muita arvoja jotka varmasti on ihan yhtä hyviä. Toisen varassa eläminen ei ole kuitenkaan itsenäisyyttä vaikka asiaa kuinka vääntelisi.
Ja tuossa omia rahojaan(kin) käyttävien tyhmäksi leimaamisessasi on nyt niin moni asia pielessä etten tiedä edes mistä aloittaa. Kaikki eivät käytä omaa rahaansa siksi, ettei mies suostuisi elättämään, vaan siksi etteivät halua a) periaatteesta joutua toisen elätettäväksi tai b) kitsastella sellaisella elintasolla johon puolison palkka riittää. Otahan huomioon, että kaikissa perheissä se paremmin tienaava ei ole se mies. Ei edes kaikissa suurten tuloerojen perheissä.
No äläs nyt pillastu! Kyllä ihminen voi olla ihan "itsenäinen" vaikka se työssäkäyvä maksaakin enemmän silloin kun se toinen osapuoli on hoitovapalla. Sen nyt luulisi olevan ihan normikäytäntö, ei se sen hoitovapaalla olevan itsenäisyyttä vie. Ja a) ei se ole toisen elätettävänä oloa, jos työssäkäyvä maksaa enemmän kuin se kotona oleva. Eiköhän se kotona olevakin sen verran saa rahaa tililleen, että itsensä elättää ja se, joka käy töissä voi maksaa lasten menoja enemmän.
Ja en leimannut "omia rahojaan" käyttävää tyhmäksi, sanoin vaan, että jos joutuu hoitovapaalla käyttämään säästönsä, niin ei se järin fiksua ole. Kyllä se työssä käyvä voi silloin kustantaa enemmän, ettei (naisen) yhteisiä lapsia hoitavan tarvitse säästöihinsä kajota.
Ei meillä minun tarvinnut elää huonommin kun hoidin lapsia kotona ja sitten kun mies jäi vuorostaan kotiin, ei hänen tarvinnut säästöjään käyttää, pystyäkseen samaan elintasoon muun perheen kanssa.
Juu tuli näemmä aika terävästi vastattua. Alunperin tarkoitus oli kommentoida kysymystä, odotetaanko itsenäisten ja fiksujen naisten ryhtyvän kotiorjiksi. Minusta se oli aika ristiriitainen kysymys, koska minusta itsenäinen ja fiksu nainen ei voi joutua kotiorjaksi. Hän voi kyllä vapaaehtoisesti sopia haluamansa kaltaisen työnjakomallin perhevapaiden ajaksi, se on toki hänen päätöksensä, mutta hän on varautunut myös tarvittaessa osallistumaan itse. Eihän elämästä voi koskaan tietää. Puoliso voi sairastua, kuolla tai joutua työkyvyttömäksi, tai kuten ap:n tapauksessa, paljastua sitten kuitenkin haluttomaksi rahoittamaan pitkiä hoitovapaita. Ei ne yh-äiditkään jätä siteitä ostamatta, ja sitä se itsenäisyys minusta tarkoittaa. Että huolehtii taloutensa siihen kuntoon, että edes jotenkuten pärjää vaikka toinen ei enää voisi tai haluaisi kannatella.
Tuo säästöjen käyttö nyt meni vähän aloituksen ulkopuolelle ja lähinnä sivusi sitä fiksuutta ja itsenäisyyttä. En tarkoittanut että niitä pitäisi käyttää jos perheessä on muuta sovittu, vaan tarkoitin että fiksuilla ja itsenäisillä ylipäänsä on sellaisia, jolloin aloituksen kaltainen tilanne jossa sidepaketti jää kauppaan koska mies kieltää on mahdoton. Meillä minä käytän säästöjä(kin) siksi, että normaalisti yli 2/3 tuloistamme tulee minun palkastani ja näin suuri romahdus elintasossa tuntuu liian suurelta uhraukselta kun vaihtoehtojakin on. Tämä nyt ei toki enää aloitukseen liity, oli vaan kommenttina tuohon miten erilaisia tilanteita ihmisillä voi olla ja miksi joku haluaa perhevapaita varten säästää.
Tökerösti ilmaistu alkuperäinen pointtini oli siis se, ettei ne minusta yleensä ole ne fiksut, koulutetut ja itsenäiset naiset jotka ovat vaarassa joutua ap:n asemaan. Ne ovat niitä perinteisemmän roolin naisia, joille se itsenäisyys ja pärjääminen ei alunperinkään ole ollut kovin korkealla tavoitteissa. Eivät hekään toki yhtään sen huonompia ihmisiä ole eikä heitäkään saa missään nimessä kaltoinkohdella, mutta ne taloudelliselle vallankäytölle kaikkein altteimmat eivät minusta ole sitä ihmisryhmää jota kuvailisin käsitteellä itsenäiset naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka koen eläväni tasavertaisessa suhteessa, missä molemmat tienaa ja molemmat saa säästöön, niin on otettava vielä enemmän puheeksi raha-asioiden hoito lapsen saamisen jälkeen.
Yhteiset kulut menevät nyt tasan puoliksi, koska siitä huolimatta kummankaan ei tarvitse jättää "mitään" ostamatta rahapulan takia. Eli nyt meillä on kaikki hyvin. Taloustililtä saan ostaa kuukautissuojat yhtälailla kuin mieskin jotain tarvitsemaansa päivittäisasiaa.
Mutta silti mietityttää mitä tulee tapahtumaan lapsen saamisen jälkeen. Ensi alkuun toki pärjätään hyvin, kun saa vielä kunnolla rahaakin äitiyslomalla.
Olen säästänyt jo hyvän summan rahaa mahdollista äitiyslomaa ja hoitovapaata varten, jotta voin kustantaa silloin omia menojani.
Silti hieman pelkään, että se menee siihen, että joudun käyttämään säästämiäni rahoja myös talouden yhteisiin menoihin, joihin hoitovapaalla saatava raha ei riitä. Eikä siis miin, että mies maksaisi niistä silloin isomman osan.Säästöt ovat siis omiin menoihini. Jotta voin silloinkin ostaa kengät kun haluan kysymättä toiselta. Ei niin, että joudun käyttämään rahoja ruokaani.
Mutta tämä asia käydään läpi vielä hyvissä ajoin ja kirjataan mustaa valkoiselle. Onneksi tiedän todella hyvin sekä meidän talouden että omat menoni, joten ns. yllätyksiä ei tule minkään vakuutuslaskun tms. kanssa. Ja tällä hetkellä sekä yhteisessä että omassa taloudenpidossani on paljon sellaista, mistä pystyn pihistelemään ilman että se periaatteessa näkyy missään.
Teidän pitäisi yhdessä säästää vanhempainvapaita varten, miksi säätäminen olisi vain sinun vastuullasi? Kyse on yhteisestä lapsesta, eli pitäisi ajatella, että perheen tulot pienenevät, ei niin, että sinun tulosi pienenevät.
Olen eri, mutta kuka sanoo että pitäisi? Ei yhteiset rahat ole mikään ainoa oikea parisuhdemalli.
Yhteiset ja yhteiset. Rahat voi tavallaan olla "yhteisiä" vaikka kummallakin on oma tili. Ei ole oikein, että vain naisen elintaso laskee, kun hän jää hoitamaan parin yhteisiä lapsia. Eikä todellakaa ole naisen asia säästää hoitovapaita varten, että pystyy elätämään lapsensa . Silloin kun jompikumpi vanhemmista jää kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia , täytyy töissä käyvän maksaa enemmän.
Hoitovapaita varten säästäminen ei tietenkään ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että mies maksaisi enemmän. Välimuotojakin on. Ei kaikki miehet saa sellaista palkkaa, että sillä olisi edes mahdollista viittä henkeä elättää. Silloin on pakko osallistua - joko etäkäteen säästämällä tai menemällä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa jäädä vanheimpainvapaalle, tulee hänen säästää tätä vapaata varten. Jos toinen on vapaalla, niin miksi toisen pitää tästä maksaa? Itse ainakin säästin oman osani etukäteen, koska vanhempainvapaa on etuoikeus.
Lapsista johtuvat tulonmenetykset pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken. Ja mieluiten myös vanhempainvapaat.
Teillä on outo suhde. Jos lapset ovat yhteisiä, niin sinä kotona olemalla huononnat koko ajan taloudellista tilannettasi ja miehesi vetää työssäkäynnin hyödyt itselleen. Perhe on yksi taloudellinen yksikkö, joten kummallakin pitää olla samantasoinen toimeentulo. Ehdotapa piruuttas että palaat töihin ja mies jää kotiin. Kerro, että saa sitten kotihoidontuella ostaa ruoat ja maksaa omat menonsa. Lähdet ansaitsemaan itsellesi säästöjä ja eläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kyllä suostuisi tuohon etten saisi takkia tai muitakaan vaatteita uutena (tai käytettynä) vaikka mies saa omansa ilmaiseksi suvultaan. P*ska mies sulla.
Eihän vaatteita tarvitsisi joka kk edes ostaa. Ostat nyt kun tulee talvivaate ale niin kunnon takki ja lämpimät housut ensi talvee varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsia kotona hoitaessani välillä kateellinen miehelleni joka pääsi töistä välillä syömään ravintolaan ilmaiseksi. Minä laitoin ruokaa allergisille lapsille ja lähinnä söin heidän kanssa samaa ruokaa silloin kun kerkesin (kun olin syöttänyt lapset ja ruoka jo jäähtynyt jne.).
Meillä ongelma ei ollut raha. Mies ei ole koskaan moittinut minua rahankäytöstä ja saan ostaa yhteiseltä tililtä mitä haluan.
Mutta ehkä itse kaipasin ennenkaikkea sitä että saa syödä toisen tekemää ruokaa aikuisten seurassa ja ilman että tarvii kokoajan huolehtia lasten syömisistä (allergioiden takia todella tarkkaa kun tippakaan maitoa aiheutti yhdelle shokkireaktion).
Minusta kuulostaa että ap kaipaa työelämän hyviä puolia. Olisiko aika istua yhdessä alas miehen kanssa ja miettiä miten jatkossa eletään. Laittakaa vaikka paperille kaikki vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet.
Eli jatkatte näin (sopii Aplle kunhan saa enemmän rahaa käyttöönsä ja yhden illan lapsivapaata) tai lapset hoitoon (miettikää teettekin sitten kotityöt puoliksi ja kumpi kuljettaa lapset hoitoon jne) vai jääkö mies vuorostaan hoitamaan lapset kotiin (ja miten silloin jaetaan rahat ja kotityöt). Ehkä kumpikin saa lisää ajateltavaa kun tajuaa mitä saa missäkin vaihtoehdossa ja mitä menettää. Ehkä mieskin olisi avokätisempi rahan suhteen kun laskette paljonko hoitomaksut olisivat lapsista ja mies tajuaa kuinka paljon hänen kotityöosuutensa myös kasvaa jos lähdet töihin. Ja ehkä sinä itsekin viihdyt paremmin kotona kun tajuat kuinka vähän teidän perheen käytettävä rahamäärä kasvaisi vaikka menisit töihin koska huomioit hoitomaksut, verot ym.
Tottakai kaipaan. Tykyiltoja, pikkujouluja, yms yms, lounaita.
Kaipaan myös sitä itsenäistä hyvätuloista naista joka kulki sentään vain 2 vuotta vanhoissa liiveissä ja osti takin alesta jos tarvi.
Yhteisellä päätöksellä olen kotona, koska minun työajoillani perheen hommat kaatui miehelle, eikä se toiminut.
Olen ruvennut ihan täydellisesti jäämään ulos taloudellisissa asioissa. Laskut hoidan ja ruokakaupan ja lasten hankinnat, talon asioista, remonteista tai auto asioista ei oikein enää keskustella vaan ne on jääneet miehen päätettäviksi. Ulkona ei käydä ilman lapsia. Lomareissuista päättää mies.
Kyllä, joudun kertomaan mitä ostin ja kauppakassien sisältö tarkastetaan. Lonkerotölkistä naljaillaan.. Meikeillä tarkoitan puuteria kerran 3 kk. Muuta ostan kerran vuosi. Ulkovaattetta olen saanut viimeksi 5 vuotta sitten kun tätini kuoli, itse en ole ostanut mitään kun ei mieskään osta, hän saa muilta ja töistä.. Minulla näin hyvin ei ole.
Ostin 9 vuotta sitten häihimme nahkasaappaat, jotka nyt heitin pois kun ne oli jo lintassa, sekin oli tuhlaamista.
Yritän olla säästäväinen, mutta en enempää pysty.
Ja kyllä, se menee niin että minä saan ostaa vasta jos mies sattuu itselleen jotain tarvitsemaan.Tässä alottajan viesti. Jos aloittaja käy töissä ”perheen hommat kaatuu miehelle, eikä se toimi”. Joten aloittaja on kotona yhteisellä päätöksellä. Ja sitten mies päättää kaikesta ja tarkastaa aloittajan kauppakassit. Näin on itsenäisestä, hyvätuloisesta naisesta tehty rääsyissä kulkeva tuhkimo. Pelottavaa.
Minä en tulkitsisi tuota ihan noin, että yhdessä on sovittu. Pikemminkin niin, että mies ei hoitanut kotia ja lapsia ap:n standardien mukaan ja siksi ap jättäytyi pois töistä. Toki tuo mies kuulostaa sen verran karsealta, että voi ihan hyvin olla että ne ap:n vaatimukset oli ihan kohtuullisiakin ja mies on oikeasti laiminlyönyt lapsia. Ero olisi kyllä tuossa ainut järkevä vaihtoehto jos tilanne todella on noin huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika heikolla pohjalla sinun tilanteesi. Mikäli tulisi ero, olisit täysin puilla paljailla, miehen kannalta toki aivan täydellinen tilanne. Miehesi elää vielä toinen jalka sinkkuelämässä. Ikäänkuin lapset olisivat vain sinun ja mies sitten olisi joku armelias sukulainen. Ota nyt ihmeessä puheeksi ja mieti ennen puheeksiottoa tarkkoja laskelmia siitä mitä sinulta kuluu mihinkin asiaan rahaa. Tokihan mies nyt ainakin viikonloppuisin syö kotona ja kyllä puolet lasten kuluista tulisi kuulua hänelle. Nyt hän pahimmassa tapauksessa säästää sinulta salassa sijoittamalla rahojaan. Samalla itsellesi ei kerry eläkettä eli voit joutua lopun ikääsi olemaan hänen armonsa varassa.
Tässä nyt edelleenki ihmettelen, miten tällä vuosituhannella ei ole jokaisella ihmisellä (myös) omaa tiliä?!
Lapsena ollaan saatu omat tilit, että oppii säästämään ja itsenäiseksi. Sitten avioliittoon mennessä unohdetaan rahallinen itsenäisyys kokonaan. Tuntuu olevan surullisen yleistä.
Ap, laita oma tili ja sinne tuet sinulle. Kuluista neuvottele miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tommonen voi olla totta. Ei muuta kuin takaisin töihin, ero ja muutto lasten kanssa omaan asuntoon. Asuntoon missä kaikki elää samanlaista elämää, eikä yksi ole kuin joku kotiorja jonka pitää kulkea rääsyissä. Ihan kuin joissain rikkaissa maissa, missä kodeissa työskentelee köyhiä ympäri vuorokauden, palkka olematon ja passikin otetaan pois. Sama asia, eri paketti.
Naisia aina syytetään siitä kun lapsia ei enää tehdä. Kuka itsenäinen ja fiksu nainen vapaaehtoisesti alkaisi elämään kuin orja? Vai haluavatko osa miehistä etteivät naiset enää opiskelisi eivätkä kulkisi töissä? Kotiapulaisena tai piikana pitäisi odotella aviomiestä? Naiset asuisi perheissä ja asuntoloissa? Sitten pelätään että toisen kulttuurin ihmiset olisivat takapajuisia, vaikka selkeästi myös täällä tämä olisi unelma monelle. Jotkut jo sitä harjoittavat, kun päättävät toisen vaatteista ja siitä ettei toinen saa halutessaan meikata.
Hävettäisi kyllä jos oma mies välittäisi lapsistamme noin vähän, ettei olisi arvostanut sitä kun olin äitiyslomalla ja kotihoidontuella. Ei tarvinnut lupaa pyydellä siihen saanko ostaa kuukautissiteitä.
Nyt taitaa mennä vähän puurot ja vellit sekaisin. Ne itsenäiset ja fiksut naiset pystyvät hankkimaan ihan omaakin rahaa, heillä ei ole tällaisia ongelmia. Nämä täysin miehen varassa elävät naiset ovat jotain ihan muuta.
Ne itsenäiset ja fiksut naiset ei sitten taida sitten kuitenkaan olla ihan niin fiksuja jos kerran jäädessään äitiyslomalle/hoitovapaalle hoitamaan parin yhteisiä lapsia joutuvat käyttämään ne "omat rahansa" ja vielä säästönsäkin perheeseen. Kyllä kodinhoidontuella tulee ihan hyvin toimeen, jos mieskin maksaa oman osansa. Ei siinä tarvitse alkaa säästöjä käyttämään tai jokaista omaa euroa perheeseen laittamaan. Ja olenko ymmärtänyt väärin, vai luinko, että ap on hoitovapaalla TYÖPAIKASTAAN? Eli kyllähän ap on työllinen ihminen, nyt vain hoitamassa parin YHTEISIÄ lapsia joten miehen kuuluu osallistua enemmän. tai sitten mies hoitovapalle ja ap töihin.
Edelleen, itsenäisyyttä on se että ottaa omaakin vastuuta perheen taloudesta ja toimeentulosta. Toki muitakin järjestelyitä voi olla jos niin halutaan sopia, mutta sitten on turha puhua siitä itsenäisyydestä. Sitten kannatetaan muita arvoja jotka varmasti on ihan yhtä hyviä. Toisen varassa eläminen ei ole kuitenkaan itsenäisyyttä vaikka asiaa kuinka vääntelisi.
Ja tuossa omia rahojaan(kin) käyttävien tyhmäksi leimaamisessasi on nyt niin moni asia pielessä etten tiedä edes mistä aloittaa. Kaikki eivät käytä omaa rahaansa siksi, ettei mies suostuisi elättämään, vaan siksi etteivät halua a) periaatteesta joutua toisen elätettäväksi tai b) kitsastella sellaisella elintasolla johon puolison palkka riittää. Otahan huomioon, että kaikissa perheissä se paremmin tienaava ei ole se mies. Ei edes kaikissa suurten tuloerojen perheissä.
No äläs nyt pillastu! Kyllä ihminen voi olla ihan "itsenäinen" vaikka se työssäkäyvä maksaakin enemmän silloin kun se toinen osapuoli on hoitovapalla. Sen nyt luulisi olevan ihan normikäytäntö, ei se sen hoitovapaalla olevan itsenäisyyttä vie. Ja a) ei se ole toisen elätettävänä oloa, jos työssäkäyvä maksaa enemmän kuin se kotona oleva. Eiköhän se kotona olevakin sen verran saa rahaa tililleen, että itsensä elättää ja se, joka käy töissä voi maksaa lasten menoja enemmän.
Ja en leimannut "omia rahojaan" käyttävää tyhmäksi, sanoin vaan, että jos joutuu hoitovapaalla käyttämään säästönsä, niin ei se järin fiksua ole. Kyllä se työssä käyvä voi silloin kustantaa enemmän, ettei (naisen) yhteisiä lapsia hoitavan tarvitse säästöihinsä kajota.
Ei meillä minun tarvinnut elää huonommin kun hoidin lapsia kotona ja sitten kun mies jäi vuorostaan kotiin, ei hänen tarvinnut säästöjään käyttää, pystyäkseen samaan elintasoon muun perheen kanssa.
Juu tuli näemmä aika terävästi vastattua. Alunperin tarkoitus oli kommentoida kysymystä, odotetaanko itsenäisten ja fiksujen naisten ryhtyvän kotiorjiksi. Minusta se oli aika ristiriitainen kysymys, koska minusta itsenäinen ja fiksu nainen ei voi joutua kotiorjaksi. Hän voi kyllä vapaaehtoisesti sopia haluamansa kaltaisen työnjakomallin perhevapaiden ajaksi, se on toki hänen päätöksensä, mutta hän on varautunut myös tarvittaessa osallistumaan itse. Eihän elämästä voi koskaan tietää. Puoliso voi sairastua, kuolla tai joutua työkyvyttömäksi, tai kuten ap:n tapauksessa, paljastua sitten kuitenkin haluttomaksi rahoittamaan pitkiä hoitovapaita. Ei ne yh-äiditkään jätä siteitä ostamatta, ja sitä se itsenäisyys minusta tarkoittaa. Että huolehtii taloutensa siihen kuntoon, että edes jotenkuten pärjää vaikka toinen ei enää voisi tai haluaisi kannatella.
Tuo säästöjen käyttö nyt meni vähän aloituksen ulkopuolelle ja lähinnä sivusi sitä fiksuutta ja itsenäisyyttä. En tarkoittanut että niitä pitäisi käyttää jos perheessä on muuta sovittu, vaan tarkoitin että fiksuilla ja itsenäisillä ylipäänsä on sellaisia, jolloin aloituksen kaltainen tilanne jossa sidepaketti jää kauppaan koska mies kieltää on mahdoton. Meillä minä käytän säästöjä(kin) siksi, että normaalisti yli 2/3 tuloistamme tulee minun palkastani ja näin suuri romahdus elintasossa tuntuu liian suurelta uhraukselta kun vaihtoehtojakin on. Tämä nyt ei toki enää aloitukseen liity, oli vaan kommenttina tuohon miten erilaisia tilanteita ihmisillä voi olla ja miksi joku haluaa perhevapaita varten säästää.
Tökerösti ilmaistu alkuperäinen pointtini oli siis se, ettei ne minusta yleensä ole ne fiksut, koulutetut ja itsenäiset naiset jotka ovat vaarassa joutua ap:n asemaan. Ne ovat niitä perinteisemmän roolin naisia, joille se itsenäisyys ja pärjääminen ei alunperinkään ole ollut kovin korkealla tavoitteissa. Eivät hekään toki yhtään sen huonompia ihmisiä ole eikä heitäkään saa missään nimessä kaltoinkohdella, mutta ne taloudelliselle vallankäytölle kaikkein altteimmat eivät minusta ole sitä ihmisryhmää jota kuvailisin käsitteellä itsenäiset naiset.
Lisään vielä, että minulta oli näemmä mennyt pari ap:n tilannetta tarkentavaa viestiä ohi. Pahoittelut siitä. Ilmeisesti ap on ainakin kertomansa mukaan ollut aiemmin itsenäinen ja hyvätuloinen. Noita muita viestejä lukiessa tuo ap:n tilanne alkoi perheen sisäisten näkemyserojen sijaan näyttämään raskaalta henkiseltä väkivallalta, jolta ei valitettavasti ole kyllä itsenäisinkään nainen suojassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei kuuluisi nostaa kotihoidontukea. Siirry ansiosidonnaiselle ja sassiin.
No en mä oikein voi kun olen töistä kotihoidonvapaalla....
Mene sitten töihin. Esim osa-aikaisena voit todennäköisesti ketkutella niin, että saat sovitellun päivärahan.
Voi hyvää päivää näitä käsityksiä. Jos ihmisellä on kokoaikainen työpaikka, niin yleensä siihen palataan kokoaikaisesti. Jos palaa osittain ja se sopii työnantajalle, niin sitten palaa. Ei siitä mitään soviteltua päivärahaa saa, jos itse haluaa tehdä osa-aikatyötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsia kotona hoitaessani välillä kateellinen miehelleni joka pääsi töistä välillä syömään ravintolaan ilmaiseksi. Minä laitoin ruokaa allergisille lapsille ja lähinnä söin heidän kanssa samaa ruokaa silloin kun kerkesin (kun olin syöttänyt lapset ja ruoka jo jäähtynyt jne.).
Meillä ongelma ei ollut raha. Mies ei ole koskaan moittinut minua rahankäytöstä ja saan ostaa yhteiseltä tililtä mitä haluan.
Mutta ehkä itse kaipasin ennenkaikkea sitä että saa syödä toisen tekemää ruokaa aikuisten seurassa ja ilman että tarvii kokoajan huolehtia lasten syömisistä (allergioiden takia todella tarkkaa kun tippakaan maitoa aiheutti yhdelle shokkireaktion).
Minusta kuulostaa että ap kaipaa työelämän hyviä puolia. Olisiko aika istua yhdessä alas miehen kanssa ja miettiä miten jatkossa eletään. Laittakaa vaikka paperille kaikki vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet.
Eli jatkatte näin (sopii Aplle kunhan saa enemmän rahaa käyttöönsä ja yhden illan lapsivapaata) tai lapset hoitoon (miettikää teettekin sitten kotityöt puoliksi ja kumpi kuljettaa lapset hoitoon jne) vai jääkö mies vuorostaan hoitamaan lapset kotiin (ja miten silloin jaetaan rahat ja kotityöt). Ehkä kumpikin saa lisää ajateltavaa kun tajuaa mitä saa missäkin vaihtoehdossa ja mitä menettää. Ehkä mieskin olisi avokätisempi rahan suhteen kun laskette paljonko hoitomaksut olisivat lapsista ja mies tajuaa kuinka paljon hänen kotityöosuutensa myös kasvaa jos lähdet töihin. Ja ehkä sinä itsekin viihdyt paremmin kotona kun tajuat kuinka vähän teidän perheen käytettävä rahamäärä kasvaisi vaikka menisit töihin koska huomioit hoitomaksut, verot ym.
Tottakai kaipaan. Tykyiltoja, pikkujouluja, yms yms, lounaita.
Kaipaan myös sitä itsenäistä hyvätuloista naista joka kulki sentään vain 2 vuotta vanhoissa liiveissä ja osti takin alesta jos tarvi.
Yhteisellä päätöksellä olen kotona, koska minun työajoillani perheen hommat kaatui miehelle, eikä se toiminut.
Olen ruvennut ihan täydellisesti jäämään ulos taloudellisissa asioissa. Laskut hoidan ja ruokakaupan ja lasten hankinnat, talon asioista, remonteista tai auto asioista ei oikein enää keskustella vaan ne on jääneet miehen päätettäviksi. Ulkona ei käydä ilman lapsia. Lomareissuista päättää mies.
Kyllä, joudun kertomaan mitä ostin ja kauppakassien sisältö tarkastetaan. Lonkerotölkistä naljaillaan.. Meikeillä tarkoitan puuteria kerran 3 kk. Muuta ostan kerran vuosi. Ulkovaattetta olen saanut viimeksi 5 vuotta sitten kun tätini kuoli, itse en ole ostanut mitään kun ei mieskään osta, hän saa muilta ja töistä.. Minulla näin hyvin ei ole.
Ostin 9 vuotta sitten häihimme nahkasaappaat, jotka nyt heitin pois kun ne oli jo lintassa, sekin oli tuhlaamista.
Yritän olla säästäväinen, mutta en enempää pysty.
Ja kyllä, se menee niin että minä saan ostaa vasta jos mies sattuu itselleen jotain tarvitsemaan.Tässä alottajan viesti. Jos aloittaja käy töissä ”perheen hommat kaatuu miehelle, eikä se toimi”. Joten aloittaja on kotona yhteisellä päätöksellä. Ja sitten mies päättää kaikesta ja tarkastaa aloittajan kauppakassit. Näin on itsenäisestä, hyvätuloisesta naisesta tehty rääsyissä kulkeva tuhkimo. Pelottavaa.
Minä en tulkitsisi tuota ihan noin, että yhdessä on sovittu. Pikemminkin niin, että mies ei hoitanut kotia ja lapsia ap:n standardien mukaan ja siksi ap jättäytyi pois töistä. Toki tuo mies kuulostaa sen verran karsealta, että voi ihan hyvin olla että ne ap:n vaatimukset oli ihan kohtuullisiakin ja mies on oikeasti laiminlyönyt lapsia. Ero olisi kyllä tuossa ainut järkevä vaihtoehto jos tilanne todella on noin huono.
Eihän tuossa ole mitään tulkitsemista, aloittaja kertoi, että hän on kotona yhteisellä päätöksellä.
Jos ap ei ole provo, niin onpa outo elämä.
Yhteinen perhe ja tasapainoinen talous eikä kolmen euron siteitten tasailua.
En usko jotta totta voi olla tuollainen elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten minusta haiskahtaa nyt siltä, että tässä on perinteistä perheenpäätä hakeva nainen haksahtanut modernia ja itsenäistä naista hakevaan mieheen, eikä kumpikaan ole jostain syystä onnistunut puhumaan omista elämää ja parisuhdetta koskevista toiveistaan ennen kolmatta (!) lasta. Ap:n mielestä heillä pitää olla yhteiset rahat ja lapset hoidetaan kotona, mies on kuitenkin käytännössä osoittanut olevansa näistä eri mieltä. Meillä ei ole tietoa mitä näistä asioista on etukäteen sovittu tai onko mitään, koska ap ei näihin kysymyksiin ole vastannut, joten minusta on mahdotonta ottaa kantaa kuka tässä on oikeassa tai väärässä. Erilliset rahat on ihan yhtä toimiva malli kuin yhteisetkin, samoin lyhyet tai pitkät ja jakamattomat tai jaetut hoitovapaat. Toimivia malleja on yhtä paljon kuin perheitäkin, mutta yksikään niistä ei toimi elleivät vanhemmat pääse yhteisymmärrykseen siitä miten asiat hoidetaan.
Pahoittelen vielä tätäkin typerää kommenttia, loikkasin ketjuun kesken ja selasin alkupään viestit huonosti. Kirjoittamani ei mitä ilmeisimmin päde ap:n tilanteeseen eikä mikään puolusta ap:n miehen käytöstä. Suosittelisin pikaista eroa ja narsistin uhreille suunnattua terapiaa, mikäli nuo kaikki ketjussa kerrotut asiat pitävät paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta! Meilläkin on yhteiset rahat, mutta se tarkoittaa sitä, että kaikki tulot menevät samalle tilille ja siitä maksetaan kaikki menot. Eipä ole kumpikaan koskaan tarvinnut kertoa, mitä ostaa tai mistään olisi tullut sanomista.
Kuljet vanhoissa vaatteissa tämän loppujen lopuksi melko lyhyen ajanjakson. Siteet, shampoot, sukat ja alkkarit menevät samaan kauppalaskuun kuin ruokakin. Eikai miehesi oikeasti pyydä mitään kolikoita tasoitukseksi joistain tamppooneista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lapsia kotona hoitaessani välillä kateellinen miehelleni joka pääsi töistä välillä syömään ravintolaan ilmaiseksi. Minä laitoin ruokaa allergisille lapsille ja lähinnä söin heidän kanssa samaa ruokaa silloin kun kerkesin (kun olin syöttänyt lapset ja ruoka jo jäähtynyt jne.).
Meillä ongelma ei ollut raha. Mies ei ole koskaan moittinut minua rahankäytöstä ja saan ostaa yhteiseltä tililtä mitä haluan.
Mutta ehkä itse kaipasin ennenkaikkea sitä että saa syödä toisen tekemää ruokaa aikuisten seurassa ja ilman että tarvii kokoajan huolehtia lasten syömisistä (allergioiden takia todella tarkkaa kun tippakaan maitoa aiheutti yhdelle shokkireaktion).
Minusta kuulostaa että ap kaipaa työelämän hyviä puolia. Olisiko aika istua yhdessä alas miehen kanssa ja miettiä miten jatkossa eletään. Laittakaa vaikka paperille kaikki vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet.
Eli jatkatte näin (sopii Aplle kunhan saa enemmän rahaa käyttöönsä ja yhden illan lapsivapaata) tai lapset hoitoon (miettikää teettekin sitten kotityöt puoliksi ja kumpi kuljettaa lapset hoitoon jne) vai jääkö mies vuorostaan hoitamaan lapset kotiin (ja miten silloin jaetaan rahat ja kotityöt). Ehkä kumpikin saa lisää ajateltavaa kun tajuaa mitä saa missäkin vaihtoehdossa ja mitä menettää. Ehkä mieskin olisi avokätisempi rahan suhteen kun laskette paljonko hoitomaksut olisivat lapsista ja mies tajuaa kuinka paljon hänen kotityöosuutensa myös kasvaa jos lähdet töihin. Ja ehkä sinä itsekin viihdyt paremmin kotona kun tajuat kuinka vähän teidän perheen käytettävä rahamäärä kasvaisi vaikka menisit töihin koska huomioit hoitomaksut, verot ym.
Tottakai kaipaan. Tykyiltoja, pikkujouluja, yms yms, lounaita.
Kaipaan myös sitä itsenäistä hyvätuloista naista joka kulki sentään vain 2 vuotta vanhoissa liiveissä ja osti takin alesta jos tarvi.
Yhteisellä päätöksellä olen kotona, koska minun työajoillani perheen hommat kaatui miehelle, eikä se toiminut.
Olen ruvennut ihan täydellisesti jäämään ulos taloudellisissa asioissa. Laskut hoidan ja ruokakaupan ja lasten hankinnat, talon asioista, remonteista tai auto asioista ei oikein enää keskustella vaan ne on jääneet miehen päätettäviksi. Ulkona ei käydä ilman lapsia. Lomareissuista päättää mies.
Kyllä, joudun kertomaan mitä ostin ja kauppakassien sisältö tarkastetaan. Lonkerotölkistä naljaillaan.. Meikeillä tarkoitan puuteria kerran 3 kk. Muuta ostan kerran vuosi. Ulkovaattetta olen saanut viimeksi 5 vuotta sitten kun tätini kuoli, itse en ole ostanut mitään kun ei mieskään osta, hän saa muilta ja töistä.. Minulla näin hyvin ei ole.
Ostin 9 vuotta sitten häihimme nahkasaappaat, jotka nyt heitin pois kun ne oli jo lintassa, sekin oli tuhlaamista.
Yritän olla säästäväinen, mutta en enempää pysty.
Ja kyllä, se menee niin että minä saan ostaa vasta jos mies sattuu itselleen jotain tarvitsemaan.Tässä alottajan viesti. Jos aloittaja käy töissä ”perheen hommat kaatuu miehelle, eikä se toimi”. Joten aloittaja on kotona yhteisellä päätöksellä. Ja sitten mies päättää kaikesta ja tarkastaa aloittajan kauppakassit. Näin on itsenäisestä, hyvätuloisesta naisesta tehty rääsyissä kulkeva tuhkimo. Pelottavaa.
Minä en tulkitsisi tuota ihan noin, että yhdessä on sovittu. Pikemminkin niin, että mies ei hoitanut kotia ja lapsia ap:n standardien mukaan ja siksi ap jättäytyi pois töistä. Toki tuo mies kuulostaa sen verran karsealta, että voi ihan hyvin olla että ne ap:n vaatimukset oli ihan kohtuullisiakin ja mies on oikeasti laiminlyönyt lapsia. Ero olisi kyllä tuossa ainut järkevä vaihtoehto jos tilanne todella on noin huono.
Eihän tuossa ole mitään tulkitsemista, aloittaja kertoi, että hän on kotona yhteisellä päätöksellä.
Joo sori, puusilmä täällä taas kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa jäädä vanheimpainvapaalle, tulee hänen säästää tätä vapaata varten. Jos toinen on vapaalla, niin miksi toisen pitää tästä maksaa? Itse ainakin säästin oman osani etukäteen, koska vanhempainvapaa on etuoikeus.
Lapsista johtuvat tulonmenetykset pitäisi jakaa tasan vanhempien kesken. Ja mieluiten myös vanhempainvapaat.
Armeija-ajalta myös palkkaa ja sukupuolentutkimusvarat verotukseen sukupuolen mukaisesti. Eikö? Millä tavoin tulonmenetykset korvataan jos vahinkoraskauden sattuessa mies ei halua lasta?
Olet liian kiltti. Rajat niin et sullekin jää rahaa perusmenoihin. Lisäksi miks sinä et voi ostaa vaatteita? Ette te missään symbioosissa ole, et teillä on samat toiminnot. Jos mies ei tarvi sinä voit silti tarvita. Ja miks hankitte kolme lasta jos sulla ei ole varaa edes terveyssiteisiin????? Lasten kulut lisääntyvät koko ajan. 3 lapsen murrosikä käy jo kalliiksi.
Alue: Aihe vapaa
Sairasta väkivaltaa. Miksi kukaan tervepäinen nainen alistuu tuollaiseen?