Kelan kanssa asiointi aiheuttaa paniikkikohtauksen
Mikä avuksi?
Sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä ja paniikkihäiriötä. Toimeentulotuen hakeminen tuntuu joka kuukausi kuukaudelta yhtä ahdistavammalta. Koko ajan joutuu hakemaan päätöksiin oikaisuja vaikka kuinka toimittaisi tiliotteet, työkkärin tiedot, palkkakuitit jne ajoissa. En vaan jaksa enää sitä että joka kuukausi pitää elää kuilun reunalla. Muuten voisin hakea sairaslomaa, mutta olen päätoiminen opiskelija enkä siis voi olla sairaslomalla koska silloin opinnot eivät saa edetä liian nopeasti. Opintotukea ja opintolainaa en saa.
Kommentit (82)
Onko mistään mahdollista saada asiallista neuvontaa asiaan liittyen? Sosiaalityöntekijää en voi vaihtaa kuin muuttamalla eri osoitteeseen, joten sos toimisto ei ole vaihtoehto.
Tätä samaa se on kaikilla jotka näillä tuilla elävät, tuota tukea voidaan hakea useammalle kuulle kerrallaan jos tiedät että tulot eivät muutu, kannattaa asioida sähköisesti nii käsittely on paljon nopeampi.
Yksi vaihtoehto olisi varmaan sekin, että saisin jostain tukihenkilön jonka kanssa voisin selvittää näitä asioita sossun kanssa, mutta en tiedä mistä voisin saada ilmaisesksi tukihenkilön, en usko että sellaista palvelua on olemassakaan. Tarvitsisin psykoterapiaa erittäin kipeästi, mutta tämän hetkisillä pienillä tuloilla sen maksaminen on täysin mahdotonta. Opiskelijaterveydenhuollossa taas ei ole resursseja pitkäkestoiseen terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
mee töihin?
Jos olisit edes ensimmäisen viestin vaivautunut lukemaan, niin olisit huomannut siellä kohdan "palkkakuitit". Teen ajoittain töitä, sen mukaan mistä töitä sattuu saamaan ja mitä on sen hetkinen henkinen kunto.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa se on kaikilla jotka näillä tuilla elävät, tuota tukea voidaan hakea useammalle kuulle kerrallaan jos tiedät että tulot eivät muutu, kannattaa asioida sähköisesti nii käsittely on paljon nopeampi.
Päätös tehdään joka kerta kuukausi kerrallaan. Toisin oli kuulemma vielä joskus 10 vuotta sitten, jolloin saatettiin myöntää toimeentulotukea jopa kolme kuukautta kerrallaan.
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Niin, opiskeleminen ei kyllä kannata tässä yhteiskunnassa. Miten pystyit henkisesti luopumaan opiskeluista ja sitä kautta paremman elämän toivosta? Opiskelen nyt unelma-alaani, mutta jatkuva rahattomuus kroonisten mielenterveysongelmien kanssa tekee kyllä opintojen edistämisestä lähes mahdotonta.
Ja siis tiedän että työttömyyskorvaus on huomattavasti enemmän mitä opiskelijana voi saada toimeentulotukea. Nytkään en saa siis täysmääräisenä tukea, vaan leikattua.
Vierailija kirjoitti:
Onko mistään mahdollista saada asiallista neuvontaa asiaan liittyen? Sosiaalityöntekijää en voi vaihtaa kuin muuttamalla eri osoitteeseen, joten sos toimisto ei ole vaihtoehto.
Seurakunnan diakonilta voi saada neuvontaa.
Jos kuulut johonkin potilasyhdistykseen, sen kautta voi olla mahdollisuus tukihenkilöön tai neuvontaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Niin, opiskeleminen ei kyllä kannata tässä yhteiskunnassa. Miten pystyit henkisesti luopumaan opiskeluista ja sitä kautta paremman elämän toivosta? Opiskelen nyt unelma-alaani, mutta jatkuva rahattomuus kroonisten mielenterveysongelmien kanssa tekee kyllä opintojen edistämisestä lähes mahdotonta.
No olin niin väsynyt ja turhautunut siihen tilanteeseen, että jopa se luovuttaminen tuntui hyvältä ratkaisulta.
Ei kukaan pakota hakemaan kelalta mitään.
Eikö sitä toimeentulotukea voi hakea kaksi kuukautta kerrallaan? Näin ainakin ttt-laissa lukeaa. Tiliotteita ei enää tarvitse lähettää, vaan kelalla on oikeus katsoa tilitiedot suoraan pankista tämän vuoden alusta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Niin, opiskeleminen ei kyllä kannata tässä yhteiskunnassa. Miten pystyit henkisesti luopumaan opiskeluista ja sitä kautta paremman elämän toivosta? Opiskelen nyt unelma-alaani, mutta jatkuva rahattomuus kroonisten mielenterveysongelmien kanssa tekee kyllä opintojen edistämisestä lähes mahdotonta.
ajattele miten ne ennen opiskeli iman mitään tukia.
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Opiskelijana on mahdollisuus saada täyttä tukea, mutta lähinnä silloin kun opinnot on loppusuoralla.
Vierailija kirjoitti:
mee töihin?
Aika moni opiskelee siksi jotta pääsisi töihin. Ei nykyään enää millään peruskoulupapereilla edetä apupojasta tehtaan johtajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Niin, opiskeleminen ei kyllä kannata tässä yhteiskunnassa. Miten pystyit henkisesti luopumaan opiskeluista ja sitä kautta paremman elämän toivosta? Opiskelen nyt unelma-alaani, mutta jatkuva rahattomuus kroonisten mielenterveysongelmien kanssa tekee kyllä opintojen edistämisestä lähes mahdotonta.
ajattele miten ne ennen opiskeli iman mitään tukia.
Ennen sai myös opiskella niin kauan kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mistään mahdollista saada asiallista neuvontaa asiaan liittyen? Sosiaalityöntekijää en voi vaihtaa kuin muuttamalla eri osoitteeseen, joten sos toimisto ei ole vaihtoehto.
Seurakunnan diakonilta voi saada neuvontaa.
Jos kuulut johonkin potilasyhdistykseen, sen kautta voi olla mahdollisuus tukihenkilöön tai neuvontaan.
Pitää selvittää tuo diakoniavaihtoehto ja onko jotain potilasyhdistystä joka voisi neuvoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Niin, opiskeleminen ei kyllä kannata tässä yhteiskunnassa. Miten pystyit henkisesti luopumaan opiskeluista ja sitä kautta paremman elämän toivosta? Opiskelen nyt unelma-alaani, mutta jatkuva rahattomuus kroonisten mielenterveysongelmien kanssa tekee kyllä opintojen edistämisestä lähes mahdotonta.
ajattele miten ne ennen opiskeli iman mitään tukia.
Ennen sai myös opiskella niin kauan kuin haluaa.
Niinpä. Eikä kukaan ihmetellyt jos yliopistossa meni yli 10 vuotta, kyllähän siinä ehti silloin töitä tekemään ja pari lastakin pyöräyttämään opintojen ohella.
Yhden tietyn sossuvirkailijan kanssa kovan kriisin keskellä asiointi siis laukaisi täydellä teholla tämän viranomaiskammon.