Lue keskustelun säännöt.
Kelan kanssa asiointi aiheuttaa paniikkikohtauksen
23.01.2019 |
Mikä avuksi?
Sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä ja paniikkihäiriötä. Toimeentulotuen hakeminen tuntuu joka kuukausi kuukaudelta yhtä ahdistavammalta. Koko ajan joutuu hakemaan päätöksiin oikaisuja vaikka kuinka toimittaisi tiliotteet, työkkärin tiedot, palkkakuitit jne ajoissa. En vaan jaksa enää sitä että joka kuukausi pitää elää kuilun reunalla. Muuten voisin hakea sairaslomaa, mutta olen päätoiminen opiskelija enkä siis voi olla sairaslomalla koska silloin opinnot eivät saa edetä liian nopeasti. Opintotukea ja opintolainaa en saa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta ap voisi kysyä sosiaalityöntekijältä, josko voisi saada tuetun asumisen palvelun mielenterveytensä tueksi ja avuksi tukiasioihin. Ohjaaja tulee kotiin ja hän voi auttaa tukien hakemisessa ja päätösten ymmärtämisessä. Isommilla paikkakunnilla palvelun voi saada helpostikin jos on erikoissairaanhoidon (psykiatria) piirissä.
Ap vastaa: sosiaalityöntekijä ei ole vaihtoehto. Hän aiheutti tämän viranomaiskammon. Työntekijän vaihtaminen ei myöskään onnistu, olen selvittänyt asian. Ainut keino vaihtaa työntekijää on muuttaa, ja siihen ei ainakaan riitä henkiset resurssit tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko sulle olla mahdollista tämä:
Kiitos linkistä! Pitää selvitellä asiaa, varmaan opiskelijaterveydenhuollon mielenterveyspuolella osaisivat neuvoa riittääkö diagnostiset kriteerit tuohon. Olen siis sen verran sairas, että opinnot eivät etene ihan normaalia vauhtia enkä jaksa täyspäiväisesti sekä opiskella että työskennellä, mutta en niin sairas ettenkö voisi joko hieman hitaammin opiskella, osa-aikaisesti työskennellä tai tehdä muutamana päivänä viikossa molempia. Kuitenkaan en ole niin sairas että kannattaisi täysin sairaslomalla kotona makailla, enkä usko että se myöskään auttaisi mielenterveyttäni yhtään paremmaksi. Opiskelijaterveydenhuollossa kuitenkin olivat sitä mieltä että tarvitsen pitkän terapian, siis 2-3 vuotta kestävän jotta pääsen oikeasti elämässä eteenpäin. Tuota terapiaa ei toimeentulotuella maksella...
Perustoimeentulotuesta voidaan korvata Kelan kuntoutuspsykoterapiasta maksettavaksi jäävä omavastuu. Rohkeasti yhteys psykiatriin vain :)
#30:lle
Miten paljon sinulta puuttuu amk-tutkinnosta ja missä ajassa saisit sen valmiiksi?
Vierailija kirjoitti:
#30:lle
Miten paljon sinulta puuttuu amk-tutkinnosta ja missä ajassa saisit sen valmiiksi?
Vain raportointi eli prosentin verran koko urakasta. Kaikki tehtävät, harjoittelut yms. tein 1,5-3 vuotta sitten. Ohjaajakin varmaan haluaa vielä tavata, mutta hän on ainakin aiemmin ollut joustava ja aivan mahtava tyyppi. Arvioin TE-virkailijalle tarvitsevani tuohon helmikuun loppuun asti aikaa, mutta parissa viikossa se saattaisi hoitua. Toisiaan seuraavien katastrofien seassa en ole jaksanut edes ajatella koko asiaa, mutta yhtenä painajaisena sekin on koko ajan takaraivossa.
#30
Voisit hyödyntää tuohon sen uuden 6 kk opiskelumahdollisuuden. Ohjaajalta vain arvio siitä kuinka paljon sinulta puuttuu ja mikä aika siihen tarvitaan (kannattaa laittaa yläkanttiin että varmasti saat valmiiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voispa saada jotain työkkärin rahaa, että saisi opiskeltua vanhan tutkinnon loppuun. Valitettavasti sitä myönnettään vain uusiin tutkintoihin.
Suosittelen asianmukaista lääkitystä jos arkiset virastoasiatkaan eivät suju terveydentilan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto olisi varmaan sekin, että saisin jostain tukihenkilön jonka kanssa voisin selvittää näitä asioita sossun kanssa, mutta en tiedä mistä voisin saada ilmaisesksi tukihenkilön, en usko että sellaista palvelua on olemassakaan. Tarvitsisin psykoterapiaa erittäin kipeästi, mutta tämän hetkisillä pienillä tuloilla sen maksaminen on täysin mahdotonta. Opiskelijaterveydenhuollossa taas ei ole resursseja pitkäkestoiseen terapiaan.
Monilla vammais- ja sairausjärjestöillä on neuvontaa noissa sosiaalitukiasioissa ja on myös tukihenkilöitä.
Eli jos on sosiaaliasioiden neuvontaa voisit ehkä pyytää apua sähköiseen asiointiin tai käydä näyttämässä liitteet ja lomakkeet, ja he voisivat sanoa ovatko kaikki paperit siinä, tms.
Tai sitten jos saat luotettavan tukihenkilön (tarkoitettu siis yleisesti tuesksi), voisit pyytää hänet mukaan Kelaan, jos se helpottaisi sun paniikkia.
Tarkista ainakin Suomen mielenterveysseura.
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/tukea-tuk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Opiskelijana on mahdollisuus saada täyttä tukea, mutta lähinnä silloin kun opinnot on loppusuoralla.
paskapuhetta
Jos opinnot on graduvaiheessa ja opintoraha loppunut + laina käytetty, voi saada täyttä tt-tukea.
Nimim. siinä tilanteessa ollut.
Siinä vaiheessa kannattaa myös kääntyä oman tiedekuntansa puoleen. Mun tdk:ssa voi saada gradun valmiiksisaattamisapurahaa.
Joskus on myös graduretriittejä, joissa pääsee jonnekin pienen porukan kanssa tekemään gradua viikoksi (siinä on se etu että matkat ja ruoat maksetaan ja paikalle tulee ohjaajia myös). Saa elää viikon halvalla ja saa enemmän aikaan kuin omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos olen määräaikaisellä työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole masennusta eikä paniikkihäiriötä, mutta Kelan kanssa minulla on täsmälleen sama ongelma. Minä en kerta kaikkiaan osaa lukea Kelan tekstejä ja tehdä liitteitä sellaisiksi kuin Kela haluaa. Olen menettänyt ainakin puolen vuoden toimeentulotuen ja saanut aktiivimallileikkauksen sen vuoksi, että olen oksentaa joka kerta, kun Kelan paperisota tulee mieleen. Kelan virkailijalta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa, koska sieltä tulee yleensä pelkkää sisälukua samoista ohjeista kuin minulla on nenäni edessä.
Avauduin TE-toimistolle tästä asiasta. Pyysin apua saadakseni selvää siitä, miten pystyisin suorittamaan keskeytyneet opintojenrippeeni loppuun niin, etten vain menettäisi tukiani. Sain vastaukseksi sähköpostia, jossa oli muutama liite ja kehotus katsoa niistä, mikä sopisi. En minä osaa katsoa niistä, mikä - jos mikään - niistä on turvallinen. Viime keväänä eräs TE-virkailija sanoi minulle, että älä hyvä ihminen yritäkään täyttää aktiivimallin ehtoja tekemällä työtä palkansaajana äläkä varsinkaan yrittäjänä. Toinen sanoi kategorisesti, että opiskeleminen työmarkkinatuella on kiellettyä. Mihin minä tässä voin enää uskoa?
Tilanteen tekee inhottavaksi sekin, että kun soitin äskettäin TE-toimistoon, minulle vastasi erittäin tietäväinen ja ystävällinen virkailija, joka olisi tiennyt vaikka mitä apua minulle, mutta oli väärässä kaupungissa eikä sen vuoksi voinut auttaa. Onnea vain siihen kaupunkiin; olette saaneet ainoan tapaamani ystävällisen ja avuliaan virkaiijan. Tai toisen; olihan minulla yksi mahtava omavirkailija, mutta hän lähti töihin toiselle osastolle.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kehottaa minua menemään töihin, kerron, että neljännensadannen työpaikkahakemuksen kohdalla lopetin ei-vastausten laskemisen. Menisin töihin, mutta kun ei oteta!
Niin, ap, ei minulla neuvoja ole, eikä varmaan sekään auta, ettet ole yksin, mutta kerroinpa nyt tämän.
Harmillista kuulla sinunkin kokemuksistasi.
Itselleni on sattunut todella mukava työntekijä työkkärin kautta, hänen kanssaan on suorastaan ilo asioida. Työkkärin kanta joka tapauksessa tilanteeseeni on se, että minun pitäisi opiskella toimeentulotuella tutkinto valmiiksi. Asiasta on mustaa valkoisella. Kelalle tämä ei kuitenkaan kelpaa, vaan siellä ehdotetaan että lopeta opiskelut ja hae työkkäristä tukea. Aikamoinen ikiliikkuja tässä yhteiskunnassa keksitty, kun aina voidaan pallottaa luukulta toiselle.
No maksajahan sen loppuviimein päättää eli tässä tapauksessa Kela. Ei työkkärillä ole tähän sanavaltaa
Ei päätä. Kyllä se ihminen itse päättää, hänellä on tietenkin määräysvalta omaan elämäänsä. Pitää vaan muistuttaa Kelaa asiasta ja olla määrätietoinen. "Take no shit".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole masennusta eikä paniikkihäiriötä, mutta Kelan kanssa minulla on täsmälleen sama ongelma. Minä en kerta kaikkiaan osaa lukea Kelan tekstejä ja tehdä liitteitä sellaisiksi kuin Kela haluaa. Olen menettänyt ainakin puolen vuoden toimeentulotuen ja saanut aktiivimallileikkauksen sen vuoksi, että olen oksentaa joka kerta, kun Kelan paperisota tulee mieleen. Kelan virkailijalta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa, koska sieltä tulee yleensä pelkkää sisälukua samoista ohjeista kuin minulla on nenäni edessä.
Avauduin TE-toimistolle tästä asiasta. Pyysin apua saadakseni selvää siitä, miten pystyisin suorittamaan keskeytyneet opintojenrippeeni loppuun niin, etten vain menettäisi tukiani. Sain vastaukseksi sähköpostia, jossa oli muutama liite ja kehotus katsoa niistä, mikä sopisi. En minä osaa katsoa niistä, mikä - jos mikään - niistä on turvallinen. Viime keväänä eräs TE-virkailija sanoi minulle, että älä hyvä ihminen yritäkään täyttää aktiivimallin ehtoja tekemällä työtä palkansaajana äläkä varsinkaan yrittäjänä. Toinen sanoi kategorisesti, että opiskeleminen työmarkkinatuella on kiellettyä. Mihin minä tässä voin enää uskoa?
Tilanteen tekee inhottavaksi sekin, että kun soitin äskettäin TE-toimistoon, minulle vastasi erittäin tietäväinen ja ystävällinen virkailija, joka olisi tiennyt vaikka mitä apua minulle, mutta oli väärässä kaupungissa eikä sen vuoksi voinut auttaa. Onnea vain siihen kaupunkiin; olette saaneet ainoan tapaamani ystävällisen ja avuliaan virkaiijan. Tai toisen; olihan minulla yksi mahtava omavirkailija, mutta hän lähti töihin toiselle osastolle.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kehottaa minua menemään töihin, kerron, että neljännensadannen työpaikkahakemuksen kohdalla lopetin ei-vastausten laskemisen. Menisin töihin, mutta kun ei oteta!
Niin, ap, ei minulla neuvoja ole, eikä varmaan sekään auta, ettet ole yksin, mutta kerroinpa nyt tämän.
Harmillista kuulla sinunkin kokemuksistasi.
Itselleni on sattunut todella mukava työntekijä työkkärin kautta, hänen kanssaan on suorastaan ilo asioida. Työkkärin kanta joka tapauksessa tilanteeseeni on se, että minun pitäisi opiskella toimeentulotuella tutkinto valmiiksi. Asiasta on mustaa valkoisella. Kelalle tämä ei kuitenkaan kelpaa, vaan siellä ehdotetaan että lopeta opiskelut ja hae työkkäristä tukea. Aikamoinen ikiliikkuja tässä yhteiskunnassa keksitty, kun aina voidaan pallottaa luukulta toiselle.
No maksajahan sen loppuviimein päättää eli tässä tapauksessa Kela. Ei työkkärillä ole tähän sanavaltaa
Ei päätä. Kyllä se ihminen itse päättää, hänellä on tietenkin määräysvalta omaan elämäänsä. Pitää vaan muistuttaa Kelaa asiasta ja olla määrätietoinen. "Take no shit".
Alkoi ihan naurattaa. Ei ole köyhällä ollut enää vuosiin mitään itsemääräämisoikeutta oman elämänsä suhteen, pitää kiltisti tehdä juuri niinkuin kela, sossu tai työkkäri käskee, muuten joutuu kadulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole masennusta eikä paniikkihäiriötä, mutta Kelan kanssa minulla on täsmälleen sama ongelma. Minä en kerta kaikkiaan osaa lukea Kelan tekstejä ja tehdä liitteitä sellaisiksi kuin Kela haluaa. Olen menettänyt ainakin puolen vuoden toimeentulotuen ja saanut aktiivimallileikkauksen sen vuoksi, että olen oksentaa joka kerta, kun Kelan paperisota tulee mieleen. Kelan virkailijalta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa, koska sieltä tulee yleensä pelkkää sisälukua samoista ohjeista kuin minulla on nenäni edessä.
Avauduin TE-toimistolle tästä asiasta. Pyysin apua saadakseni selvää siitä, miten pystyisin suorittamaan keskeytyneet opintojenrippeeni loppuun niin, etten vain menettäisi tukiani. Sain vastaukseksi sähköpostia, jossa oli muutama liite ja kehotus katsoa niistä, mikä sopisi. En minä osaa katsoa niistä, mikä - jos mikään - niistä on turvallinen. Viime keväänä eräs TE-virkailija sanoi minulle, että älä hyvä ihminen yritäkään täyttää aktiivimallin ehtoja tekemällä työtä palkansaajana äläkä varsinkaan yrittäjänä. Toinen sanoi kategorisesti, että opiskeleminen työmarkkinatuella on kiellettyä. Mihin minä tässä voin enää uskoa?
Tilanteen tekee inhottavaksi sekin, että kun soitin äskettäin TE-toimistoon, minulle vastasi erittäin tietäväinen ja ystävällinen virkailija, joka olisi tiennyt vaikka mitä apua minulle, mutta oli väärässä kaupungissa eikä sen vuoksi voinut auttaa. Onnea vain siihen kaupunkiin; olette saaneet ainoan tapaamani ystävällisen ja avuliaan virkaiijan. Tai toisen; olihan minulla yksi mahtava omavirkailija, mutta hän lähti töihin toiselle osastolle.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kehottaa minua menemään töihin, kerron, että neljännensadannen työpaikkahakemuksen kohdalla lopetin ei-vastausten laskemisen. Menisin töihin, mutta kun ei oteta!
Niin, ap, ei minulla neuvoja ole, eikä varmaan sekään auta, ettet ole yksin, mutta kerroinpa nyt tämän.
Harmillista kuulla sinunkin kokemuksistasi.
Itselleni on sattunut todella mukava työntekijä työkkärin kautta, hänen kanssaan on suorastaan ilo asioida. Työkkärin kanta joka tapauksessa tilanteeseeni on se, että minun pitäisi opiskella toimeentulotuella tutkinto valmiiksi. Asiasta on mustaa valkoisella. Kelalle tämä ei kuitenkaan kelpaa, vaan siellä ehdotetaan että lopeta opiskelut ja hae työkkäristä tukea. Aikamoinen ikiliikkuja tässä yhteiskunnassa keksitty, kun aina voidaan pallottaa luukulta toiselle.
No maksajahan sen loppuviimein päättää eli tässä tapauksessa Kela. Ei työkkärillä ole tähän sanavaltaa
Ei päätä. Kyllä se ihminen itse päättää, hänellä on tietenkin määräysvalta omaan elämäänsä. Pitää vaan muistuttaa Kelaa asiasta ja olla määrätietoinen. "Take no shit".
Niin missähän todellisuudessa? Jos kela voi päättää jonkun asian hakijan kannalta negatiivisesti, niin sitä päätäntövaltaa ei todellakaan jätetä käyttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voispa saada jotain työkkärin rahaa, että saisi opiskeltua vanhan tutkinnon loppuun. Valitettavasti sitä myönnettään vain uusiin tutkintoihin.
Höpöhöpö, jos vanhat opinnot ovat olleet vuoden kesken, voit hakea omaehtoisen opiskelun tukea. Tuki on harkinnanvarainen joten perustele hyvin.
En lue koko ketjua, mutta olin todella ahdistunut ja masentunut opiskeluaikanani ja koko komeuden kruunasi rakkaan äitini kuolema. Kävin ahkerasti lääkärillä, koska opintoihin keskittymisestä ei tullut mitään. Välillä sain kuitenkin jotain tehtyä, mutta opinnot eivät edenneet läheskään tavoiteajassa. Kelalle tosin jouduin puolivuosittain perustelemaan syyt, mutta koskaan eivät tukia perineet takaisin kun oli hoitosuhde yths:ään. Sossusta tosin en rahaa hakenut, kun tuli se pieni perintö sitten, mutta näin kelan kanssa. Uskon, että ottaminen iisimmin opintojen suhteen voi auttaa ahdistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole masennusta eikä paniikkihäiriötä, mutta Kelan kanssa minulla on täsmälleen sama ongelma. Minä en kerta kaikkiaan osaa lukea Kelan tekstejä ja tehdä liitteitä sellaisiksi kuin Kela haluaa. Olen menettänyt ainakin puolen vuoden toimeentulotuen ja saanut aktiivimallileikkauksen sen vuoksi, että olen oksentaa joka kerta, kun Kelan paperisota tulee mieleen. Kelan virkailijalta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa, koska sieltä tulee yleensä pelkkää sisälukua samoista ohjeista kuin minulla on nenäni edessä.
Avauduin TE-toimistolle tästä asiasta. Pyysin apua saadakseni selvää siitä, miten pystyisin suorittamaan keskeytyneet opintojenrippeeni loppuun niin, etten vain menettäisi tukiani. Sain vastaukseksi sähköpostia, jossa oli muutama liite ja kehotus katsoa niistä, mikä sopisi. En minä osaa katsoa niistä, mikä - jos mikään - niistä on turvallinen. Viime keväänä eräs TE-virkailija sanoi minulle, että älä hyvä ihminen yritäkään täyttää aktiivimallin ehtoja tekemällä työtä palkansaajana äläkä varsinkaan yrittäjänä. Toinen sanoi kategorisesti, että opiskeleminen työmarkkinatuella on kiellettyä. Mihin minä tässä voin enää uskoa?
Tilanteen tekee inhottavaksi sekin, että kun soitin äskettäin TE-toimistoon, minulle vastasi erittäin tietäväinen ja ystävällinen virkailija, joka olisi tiennyt vaikka mitä apua minulle, mutta oli väärässä kaupungissa eikä sen vuoksi voinut auttaa. Onnea vain siihen kaupunkiin; olette saaneet ainoan tapaamani ystävällisen ja avuliaan virkaiijan. Tai toisen; olihan minulla yksi mahtava omavirkailija, mutta hän lähti töihin toiselle osastolle.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kehottaa minua menemään töihin, kerron, että neljännensadannen työpaikkahakemuksen kohdalla lopetin ei-vastausten laskemisen. Menisin töihin, mutta kun ei oteta!
Niin, ap, ei minulla neuvoja ole, eikä varmaan sekään auta, ettet ole yksin, mutta kerroinpa nyt tämän.
Harmillista kuulla sinunkin kokemuksistasi.
Itselleni on sattunut todella mukava työntekijä työkkärin kautta, hänen kanssaan on suorastaan ilo asioida. Työkkärin kanta joka tapauksessa tilanteeseeni on se, että minun pitäisi opiskella toimeentulotuella tutkinto valmiiksi. Asiasta on mustaa valkoisella. Kelalle tämä ei kuitenkaan kelpaa, vaan siellä ehdotetaan että lopeta opiskelut ja hae työkkäristä tukea. Aikamoinen ikiliikkuja tässä yhteiskunnassa keksitty, kun aina voidaan pallottaa luukulta toiselle.
No maksajahan sen loppuviimein päättää eli tässä tapauksessa Kela. Ei työkkärillä ole tähän sanavaltaa
Ei päätä. Kyllä se ihminen itse päättää, hänellä on tietenkin määräysvalta omaan elämäänsä. Pitää vaan muistuttaa Kelaa asiasta ja olla määrätietoinen. "Take no shit".
Niin missähän todellisuudessa? Jos kela voi päättää jonkun asian hakijan kannalta negatiivisesti, niin sitä päätäntövaltaa ei todellakaan jätetä käyttämättä.
Se on Kelan virkailijoilta väärin. He soveltavat usein lakia virheellisesti, eli vetävät oman talon puolta, jossa pomot pakottavat säästöihin. Lakien tarkoitus ei kuitenkaan ole tuottaa säästöjä vaan tarjota palveluja kansalaisille.
Kansalaisen pitää vaan jaksaa ottaa selkoa omista oikeuksistaan ja tehdä valitusta valituksen perään. Voi ihan vaan vihjata eri lakipykälistä, joskus sekin on tehonnut Kelaan.
Kannattaa myös yrittää löytää muita valitusteitä, jos Kelassa ei etene.
Ja tähän prosessiin voi yrittää hakea apua eri järjestöistä, jos yksin ei kykene eikä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto olisi varmaan sekin, että saisin jostain tukihenkilön jonka kanssa voisin selvittää näitä asioita sossun kanssa, mutta en tiedä mistä voisin saada ilmaisesksi tukihenkilön, en usko että sellaista palvelua on olemassakaan. Tarvitsisin psykoterapiaa erittäin kipeästi, mutta tämän hetkisillä pienillä tuloilla sen maksaminen on täysin mahdotonta. Opiskelijaterveydenhuollossa taas ei ole resursseja pitkäkestoiseen terapiaan.
No voi luoja. Vai ilmainen tukihenkilö, jonka kanssa voi asioida ilmaisen sosiaalivirkailijan luona kyselemässä apua ilmaisten tukien maksimoimiseksi. Ja vielä lisäksi ilmaista psykoterapiaakin pitäisi saada, kun opiskelijaterveydenhuollosta ei nyt saa pitkäkestoista ilmaista terapiaa. Kuulepas ihminen: ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu vaikka ahdistaakin. Ei tällä yhteiskunnalla ja meillä sen rahoittajilla ole varaa tähän pelleilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto olisi varmaan sekin, että saisin jostain tukihenkilön jonka kanssa voisin selvittää näitä asioita sossun kanssa, mutta en tiedä mistä voisin saada ilmaisesksi tukihenkilön, en usko että sellaista palvelua on olemassakaan. Tarvitsisin psykoterapiaa erittäin kipeästi, mutta tämän hetkisillä pienillä tuloilla sen maksaminen on täysin mahdotonta. Opiskelijaterveydenhuollossa taas ei ole resursseja pitkäkestoiseen terapiaan.
No voi luoja. Vai ilmainen tukihenkilö, jonka kanssa voi asioida ilmaisen sosiaalivirkailijan luona kyselemässä apua ilmaisten tukien maksimoimiseksi. Ja vielä lisäksi ilmaista psykoterapiaakin pitäisi saada, kun opiskelijaterveydenhuollosta ei nyt saa pitkäkestoista ilmaista terapiaa. Kuulepas ihminen: ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu vaikka ahdistaakin. Ei tällä yhteiskunnalla ja meillä sen rahoittajilla ole varaa tähän pelleilyyn.
No siinä varsinainen ihmisvihaaja!
Tiedoksi kaltaisillesi tolloille: ne tukihenkilöt ovat yleensä vapaaehtoisia, eli saavat koulutuksen järjestöiltä ja toimivat sitten ilmaiseksi. Ei maksa yhteiskunnalle mitään, mutta ovat mahtavia ihmisiä, jotka auttavat muita mäessä ja tuottavat hyvää yhteiskuntaan.
Itse muistan lämpimästi syöpää sairastavan äitini tukihenkilöä, joka tapasi äitiäni niinä raskaina kuukausina ennen kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto olisi varmaan sekin, että saisin jostain tukihenkilön jonka kanssa voisin selvittää näitä asioita sossun kanssa, mutta en tiedä mistä voisin saada ilmaisesksi tukihenkilön, en usko että sellaista palvelua on olemassakaan. Tarvitsisin psykoterapiaa erittäin kipeästi, mutta tämän hetkisillä pienillä tuloilla sen maksaminen on täysin mahdotonta. Opiskelijaterveydenhuollossa taas ei ole resursseja pitkäkestoiseen terapiaan.
No voi luoja. Vai ilmainen tukihenkilö, jonka kanssa voi asioida ilmaisen sosiaalivirkailijan luona kyselemässä apua ilmaisten tukien maksimoimiseksi. Ja vielä lisäksi ilmaista psykoterapiaakin pitäisi saada, kun opiskelijaterveydenhuollosta ei nyt saa pitkäkestoista ilmaista terapiaa. Kuulepas ihminen: ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu vaikka ahdistaakin. Ei tällä yhteiskunnalla ja meillä sen rahoittajilla ole varaa tähän pelleilyyn.
Niin, eikös se ole parempi että sairaat kuntoutetaan jolloin heistä saa veronmaksajia, sen sijaan että jo alle kolmekymppisenä jäädään eläkkeelle mielenterveyssyistä?
Kelakorvausta ei voi kuitenkaan saada kokeilukäynneistä, kun käy testaamassa eri terapeutteja että kuka voisi olla sopiva. Jo ne kokeilukäynnit on niin kalliita, että ne on täysin köyhän kukkaron ulottumattomissa.