Lue keskustelun säännöt.
Kelan kanssa asiointi aiheuttaa paniikkikohtauksen
23.01.2019 |
Mikä avuksi?
Sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä ja paniikkihäiriötä. Toimeentulotuen hakeminen tuntuu joka kuukausi kuukaudelta yhtä ahdistavammalta. Koko ajan joutuu hakemaan päätöksiin oikaisuja vaikka kuinka toimittaisi tiliotteet, työkkärin tiedot, palkkakuitit jne ajoissa. En vaan jaksa enää sitä että joka kuukausi pitää elää kuilun reunalla. Muuten voisin hakea sairaslomaa, mutta olen päätoiminen opiskelija enkä siis voi olla sairaslomalla koska silloin opinnot eivät saa edetä liian nopeasti. Opintotukea ja opintolainaa en saa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jouduin asioimaan kunnan sosiaalitoimen kanssa vastaavassa tilanteessa. Minulle tehtiin heti 40% vähennys tukeen. Lopetin siihen paikkaan ne opiskelut ja oli kyllä suuri helpotus nin henkisesti kuin myös taloudellisesti. Siitä asti olen kyllä ollut työtön kun ei ole loppututkintoa.
Opiskelijana on mahdollisuus saada täyttä tukea, mutta lähinnä silloin kun opinnot on loppusuoralla.
paskapuhetta
Jos opinnot on graduvaiheessa ja opintoraha loppunut + laina käytetty, voi saada täyttä tt-tukea.
Nimim. siinä tilanteessa ollut.
Itsellä puuttui tuolloin n. 10 op.+ dippatyö. 40% leikkaus tukeen. Päätös riippuu ilmeisesti pärstäkertoimesta ja virkailijasta.
Ihan naurettavaa. Yhteiskunnan varoja ensin käytetään ihmisten kouluttamiseen mutta hähhähhää, yhtäkkiä pistetäänkin rahahanat kiinni, ihminen ei valmistu eikä työllisty eikä sitä kautta maksa yhteiskunnalle takaisin koulutukseensa menneitä rahoja. Mikäs järki tässäkin nyt taas on... Voisko se perustulo tulla ja äkkiä, niin vapautuisi kaikki tämä byrokratiaan menevä aika vaikka töiden etsimiseen, opiskeluihin, vapaaehtoistöihin, mihin tahansa hyödyllisempään.
👍x 100. Sääntö-Suomessa olisi vielä paljon parannettavaa. Pilkun viilaamisen sijaan voitaisiin joskus miettiä mikä olisi hakijan kokonaistilanteen (ja yhteiskunnankin) kannalta kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisko sulle olla mahdollista tämä:
Kiitos linkistä! Pitää selvitellä asiaa, varmaan opiskelijaterveydenhuollon mielenterveyspuolella osaisivat neuvoa riittääkö diagnostiset kriteerit tuohon. Olen siis sen verran sairas, että opinnot eivät etene ihan normaalia vauhtia enkä jaksa täyspäiväisesti sekä opiskella että työskennellä, mutta en niin sairas ettenkö voisi joko hieman hitaammin opiskella, osa-aikaisesti työskennellä tai tehdä muutamana päivänä viikossa molempia. Kuitenkaan en ole niin sairas että kannattaisi täysin sairaslomalla kotona makailla, enkä usko että se myöskään auttaisi mielenterveyttäni yhtään paremmaksi. Opiskelijaterveydenhuollossa kuitenkin olivat sitä mieltä että tarvitsen pitkän terapian, siis 2-3 vuotta kestävän jotta pääsen oikeasti elämässä eteenpäin. Tuota terapiaa ei toimeentulotuella maksella...
Vierailija kirjoitti:
Mikä avuksi?
Sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä ja paniikkihäiriötä. Toimeentulotuen hakeminen tuntuu joka kuukausi kuukaudelta yhtä ahdistavammalta. Koko ajan joutuu hakemaan päätöksiin oikaisuja vaikka kuinka toimittaisi tiliotteet, työkkärin tiedot, palkkakuitit jne ajoissa. En vaan jaksa enää sitä että joka kuukausi pitää elää kuilun reunalla. Muuten voisin hakea sairaslomaa, mutta olen päätoiminen opiskelija enkä siis voi olla sairaslomalla koska silloin opinnot eivät saa edetä liian nopeasti. Opintotukea ja opintolainaa en saa.
Otan osaa ja tiedän tunteen. Olen itsekin joskus opiskelijana ja ollessani sairaana joutunut painimaan Kelan kanssa oikein kunnolla ja asiointi siellä on vain muuttunut enemmän ja enemmän vastenmieliseksi. Jätin kerran jopa oikaisupyynnön lähettämättä kun tekivät yhden virheen kun en kerta kaikkiaan jaksanut sitä vääntöä ja oma talous kesti vaikka pari tukikuukautta jäi tulematta. Kamala virasto missä ei oikeasti taida olla mitään ammattitaitoa. Onneksi en tarvitse enää valmistumisen jälkeen olla tekemisissä.
Yksi naurettava esimerkki kelan toiminnasta: hain eri etuutta mitä aikaisemmin, olin aiemman etuuden yhteydessä toimittanut vuokrasopimukseni kelaan. En ollut missään vaiheessa muuttanut eikä vuokrasopimusta ollut mitenkään muutettu välissä, sama sopimus voimassa edelleen. Kuitenkaan tuon aiemmin tuodun vuokrasopimuksen perusteella ei voitu päätöstä tehdä, vaan minun piti toimittaa uusi kopio vuokrasopimuksesta. Kelan virkailija sanoi että hän kyllä näkee koneeltaan sen aiemman vuokrasopimuksen, mutta se ei käy uutta tukea hakiessa. Eli uudestaan sama kopio kelaan, niin sain sitten tuet... Onneksi ei lähtenyt kämppä alta odotellessa, oli pitkämielinen vuokranantaja.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa se on kaikilla jotka näillä tuilla elävät, tuota tukea voidaan hakea useammalle kuulle kerrallaan jos tiedät että tulot eivät muutu, kannattaa asioida sähköisesti nii käsittely on paljon nopeampi.
Vaikka itse tietää, että tulot eivät muutu, Kela voi päättää, että ne saattaa muuttua ja siksi vain 1kk kerrallaan hakemus.
Onneksi tosiaan nykyään sähköinen palvelu.
-ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole masennusta eikä paniikkihäiriötä, mutta Kelan kanssa minulla on täsmälleen sama ongelma. Minä en kerta kaikkiaan osaa lukea Kelan tekstejä ja tehdä liitteitä sellaisiksi kuin Kela haluaa. Olen menettänyt ainakin puolen vuoden toimeentulotuen ja saanut aktiivimallileikkauksen sen vuoksi, että olen oksentaa joka kerta, kun Kelan paperisota tulee mieleen. Kelan virkailijalta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa, koska sieltä tulee yleensä pelkkää sisälukua samoista ohjeista kuin minulla on nenäni edessä.
Avauduin TE-toimistolle tästä asiasta. Pyysin apua saadakseni selvää siitä, miten pystyisin suorittamaan keskeytyneet opintojenrippeeni loppuun niin, etten vain menettäisi tukiani. Sain vastaukseksi sähköpostia, jossa oli muutama liite ja kehotus katsoa niistä, mikä sopisi. En minä osaa katsoa niistä, mikä - jos mikään - niistä on turvallinen. Viime keväänä eräs TE-virkailija sanoi minulle, että älä hyvä ihminen yritäkään täyttää aktiivimallin ehtoja tekemällä työtä palkansaajana äläkä varsinkaan yrittäjänä. Toinen sanoi kategorisesti, että opiskeleminen työmarkkinatuella on kiellettyä. Mihin minä tässä voin enää uskoa?
Tilanteen tekee inhottavaksi sekin, että kun soitin äskettäin TE-toimistoon, minulle vastasi erittäin tietäväinen ja ystävällinen virkailija, joka olisi tiennyt vaikka mitä apua minulle, mutta oli väärässä kaupungissa eikä sen vuoksi voinut auttaa. Onnea vain siihen kaupunkiin; olette saaneet ainoan tapaamani ystävällisen ja avuliaan virkaiijan. Tai toisen; olihan minulla yksi mahtava omavirkailija, mutta hän lähti töihin toiselle osastolle.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kehottaa minua menemään töihin, kerron, että neljännensadannen työpaikkahakemuksen kohdalla lopetin ei-vastausten laskemisen. Menisin töihin, mutta kun ei oteta!
Niin, ap, ei minulla neuvoja ole, eikä varmaan sekään auta, ettet ole yksin, mutta kerroinpa nyt tämän.
Harmillista kuulla sinunkin kokemuksistasi.
Itselleni on sattunut todella mukava työntekijä työkkärin kautta, hänen kanssaan on suorastaan ilo asioida. Työkkärin kanta joka tapauksessa tilanteeseeni on se, että minun pitäisi opiskella toimeentulotuella tutkinto valmiiksi. Asiasta on mustaa valkoisella. Kelalle tämä ei kuitenkaan kelpaa, vaan siellä ehdotetaan että lopeta opiskelut ja hae työkkäristä tukea. Aikamoinen ikiliikkuja tässä yhteiskunnassa keksitty, kun aina voidaan pallottaa luukulta toiselle.
Sanopa muuta. Tuskastuttavaa on myös kummankin puljun puhetapa: kysyy mitä tahansa, vastaus alkaa sanalla "jos". Olen sitä mieltä, että virkailijat varmistavat jossittelulla oman selustansa ja välttyvät antamasta suoria neuvoja. Kun anoja sitten hämmennyksissään valitsee väärän neuvon, tukia evätään tai leikataan ja anoja saa syyttää vain itseään.
Erittäin hyvä esimerkki Kelan vasen-käsi-ei-kerro-mitä-oikea-tekee-menetelmästä on se, että Kela kieltäytyi tunnustamasta minua työttömäksi ja maksamasta minulle asumistukea kuukausikaupalla, koska verohallinto oli tehnyt päätöksen, jota vakuutusyhtiö kuitenkaan ei tunnustanut. Kun lopulta sain vakuutusyhtiöltä hyväksynnän, sain noiden kuukausien asumistuen kerralla, mutta toimeentulotuki evättiin sen vuoksi, että tililläni oli yhtäkkiä niin paljon rahaa. Se, että kyseessä olivat Kelan maksamat asumistuet, ei muuttanut asiaa. Koska ruokaa kuitenkin oli saatava, en pystynyt maksamaan asunnostani pariin kuukauteen mitään eli rästejä on niskassa. Tämän lisäksi näiden Kelan miettimiskuukausien aikana olin täysin tuloton, ja koska perintätoimistot eivät tee tulottomalle maksusuunnitelmaa, muutaman sadan euron lasku (ei mitään kulutusluottoja tms.), johon minulla ei ollut rahaa, toi minulle luottohäiriömerkinnän.
Olen siinä pisteessä, jossa päivällä tehdään työpaikkahakemuksia ja valvotaan yöt etsimässä netissä tuskattominta ja siisteintä tapaa tehdä itsemurha. En halua kuolla, mutta tässä elämisessäkään ei ole enää mitään järkeä.
#30
Ymmärrän.
Itsekään en haluaisi kuolla, vielä. Mutta kohta ei ihan oikeasti enää ole muita vaihtoehtoja päästä tästä helvetistä ulos. Minut käristetään elävältä, kelan, sossun yms tahojen toimesta. En vaan jaksa enää tätä köyhyyttä, epävarmuutta, vihaa, epätoivoa, surua, paniikkia, ahdistusta. Ihan vaan haluaisin valmistua. Jokunen taho jolle olen opiskeluaikoina työskennellyt on vihjanut että teepä ne maisterin paperit ulos niin voidaan palkata sinut sitten pidemmäksikin aikaa. Toivottomalle kuitenkin näyttää.
Itsellä kävi tänään tismalleen sama...Kelasta ulos helvetin epäuskoisena ja ahdistuneena..paniikkihäiriön sijaan nykyään ahdistukseni multihuipentuma on dissosisaatiokohtaus...sitäpä sitten maattiin 4 h käynnin jälkeen sängyssä..kyllä näin saadaan jengi syrjäytymään, olen itse vähintään 80 prosenttisen työajan kunnossa..opintovapaalle jäin suorittaakseni tutkintoni loppuun..mutta taitaa mennä vituiks ku juoksuttaneet kolme viikkoa erinäisten tukimuotoideoiden varjolla toimittamassa jos mitä lippulappusta..kohtahan tässä ollaan varmaan saikulla eikä tehä opintoja eikä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mee töihin?
Aika moni opiskelee siksi jotta pääsisi töihin. Ei nykyään enää millään peruskoulupapereilla edetä apupojasta tehtaan johtajaksi.
Ja Ap varmasti pääsisi johtajiksi noilla paniikkihäiriö-oireiluillaan.
Eikaikyöstipöysti kirjoitti:
Itsellä kävi tänään tismalleen sama...Kelasta ulos helvetin epäuskoisena ja ahdistuneena..paniikkihäiriön sijaan nykyään ahdistukseni multihuipentuma on dissosisaatiokohtaus...sitäpä sitten maattiin 4 h käynnin jälkeen sängyssä..kyllä näin saadaan jengi syrjäytymään, olen itse vähintään 80 prosenttisen työajan kunnossa..opintovapaalle jäin suorittaakseni tutkintoni loppuun..mutta taitaa mennä vituiks ku juoksuttaneet kolme viikkoa erinäisten tukimuotoideoiden varjolla toimittamassa jos mitä lippulappusta..kohtahan tässä ollaan varmaan saikulla eikä tehä opintoja eikä töitä.
Voi ei... Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mee töihin?
Aika moni opiskelee siksi jotta pääsisi töihin. Ei nykyään enää millään peruskoulupapereilla edetä apupojasta tehtaan johtajaksi.
Ja Ap varmasti pääsisi johtajiksi noilla paniikkihäiriö-oireiluillaan.
Ei estä työskentelemästä sillä alalla mille opiskelen. Ja olivat opiskelijaterveydenhuollossa sitä mieltä, että pitkällä terapialla on mahdollista saada oireilu aivan olennaisesti vähenemään. Täyspäiväistä työviikkoa en kuitenkaan tällä hetkellä jaksaisi edes opiskelemallani alalla vaikka se onkin suuri intohimoni.
Haet sieltä opiskelijaterveydenhuollon kautta lähetteet ja lausunnot Kelalle, maksavat mahdollisesti 90 prossaa terapiakuluista, itselläni aikanaan ainakin maksoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan pakota hakemaan kelalta mitään.
Niin, jos on valmis asumaan sillan alla, yleisissä vessoissa jne. Kaikkien muiden on pakko asua jossain, sillä suomessa on aika kylmä talvi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole masennusta eikä paniikkihäiriötä, mutta Kelan kanssa minulla on täsmälleen sama ongelma. Minä en kerta kaikkiaan osaa lukea Kelan tekstejä ja tehdä liitteitä sellaisiksi kuin Kela haluaa. Olen menettänyt ainakin puolen vuoden toimeentulotuen ja saanut aktiivimallileikkauksen sen vuoksi, että olen oksentaa joka kerta, kun Kelan paperisota tulee mieleen. Kelan virkailijalta kysyminen on yhtä tyhjän kanssa, koska sieltä tulee yleensä pelkkää sisälukua samoista ohjeista kuin minulla on nenäni edessä.
Avauduin TE-toimistolle tästä asiasta. Pyysin apua saadakseni selvää siitä, miten pystyisin suorittamaan keskeytyneet opintojenrippeeni loppuun niin, etten vain menettäisi tukiani. Sain vastaukseksi sähköpostia, jossa oli muutama liite ja kehotus katsoa niistä, mikä sopisi. En minä osaa katsoa niistä, mikä - jos mikään - niistä on turvallinen. Viime keväänä eräs TE-virkailija sanoi minulle, että älä hyvä ihminen yritäkään täyttää aktiivimallin ehtoja tekemällä työtä palkansaajana äläkä varsinkaan yrittäjänä. Toinen sanoi kategorisesti, että opiskeleminen työmarkkinatuella on kiellettyä. Mihin minä tässä voin enää uskoa?
Tilanteen tekee inhottavaksi sekin, että kun soitin äskettäin TE-toimistoon, minulle vastasi erittäin tietäväinen ja ystävällinen virkailija, joka olisi tiennyt vaikka mitä apua minulle, mutta oli väärässä kaupungissa eikä sen vuoksi voinut auttaa. Onnea vain siihen kaupunkiin; olette saaneet ainoan tapaamani ystävällisen ja avuliaan virkaiijan. Tai toisen; olihan minulla yksi mahtava omavirkailija, mutta hän lähti töihin toiselle osastolle.
Ja ennen kuin kukaan ehtii kehottaa minua menemään töihin, kerron, että neljännensadannen työpaikkahakemuksen kohdalla lopetin ei-vastausten laskemisen. Menisin töihin, mutta kun ei oteta!
Niin, ap, ei minulla neuvoja ole, eikä varmaan sekään auta, ettet ole yksin, mutta kerroinpa nyt tämän.
Harmillista kuulla sinunkin kokemuksistasi.
Itselleni on sattunut todella mukava työntekijä työkkärin kautta, hänen kanssaan on suorastaan ilo asioida. Työkkärin kanta joka tapauksessa tilanteeseeni on se, että minun pitäisi opiskella toimeentulotuella tutkinto valmiiksi. Asiasta on mustaa valkoisella. Kelalle tämä ei kuitenkaan kelpaa, vaan siellä ehdotetaan että lopeta opiskelut ja hae työkkäristä tukea. Aikamoinen ikiliikkuja tässä yhteiskunnassa keksitty, kun aina voidaan pallottaa luukulta toiselle.
Sanopa muuta. Tuskastuttavaa on myös kummankin puljun puhetapa: kysyy mitä tahansa, vastaus alkaa sanalla "jos". Olen sitä mieltä, että virkailijat varmistavat jossittelulla oman selustansa ja välttyvät antamasta suoria neuvoja. Kun anoja sitten hämmennyksissään valitsee väärän neuvon, tukia evätään tai leikataan ja anoja saa syyttää vain itseään.
Erittäin hyvä esimerkki Kelan vasen-käsi-ei-kerro-mitä-oikea-tekee-menetelmästä on se, että Kela kieltäytyi tunnustamasta minua työttömäksi ja maksamasta minulle asumistukea kuukausikaupalla, koska verohallinto oli tehnyt päätöksen, jota vakuutusyhtiö kuitenkaan ei tunnustanut. Kun lopulta sain vakuutusyhtiöltä hyväksynnän, sain noiden kuukausien asumistuen kerralla, mutta toimeentulotuki evättiin sen vuoksi, että tililläni oli yhtäkkiä niin paljon rahaa. Se, että kyseessä olivat Kelan maksamat asumistuet, ei muuttanut asiaa. Koska ruokaa kuitenkin oli saatava, en pystynyt maksamaan asunnostani pariin kuukauteen mitään eli rästejä on niskassa. Tämän lisäksi näiden Kelan miettimiskuukausien aikana olin täysin tuloton, ja koska perintätoimistot eivät tee tulottomalle maksusuunnitelmaa, muutaman sadan euron lasku (ei mitään kulutusluottoja tms.), johon minulla ei ollut rahaa, toi minulle luottohäiriömerkinnän.
Olen siinä pisteessä, jossa päivällä tehdään työpaikkahakemuksia ja valvotaan yöt etsimässä netissä tuskattominta ja siisteintä tapaa tehdä itsemurha. En halua kuolla, mutta tässä elämisessäkään ei ole enää mitään järkeä.
#30
Ymmärrän.
Itsekään en haluaisi kuolla, vielä. Mutta kohta ei ihan oikeasti enää ole muita vaihtoehtoja päästä tästä helvetistä ulos. Minut käristetään elävältä, kelan, sossun yms tahojen toimesta. En vaan jaksa enää tätä köyhyyttä, epävarmuutta, vihaa, epätoivoa, surua, paniikkia, ahdistusta. Ihan vaan haluaisin valmistua. Jokunen taho jolle olen opiskeluaikoina työskennellyt on vihjanut että teepä ne maisterin paperit ulos niin voidaan palkata sinut sitten pidemmäksikin aikaa. Toivottomalle kuitenkin näyttää.
Minulla maisterin paperit ovat olleet hanskassa jo parikymmentä vuotta, mutta ala ei enää elätä. Toimii se sentään erittäin hyvänä pohjana moneen muuhun. Pieni murunen puuttuu AMK-tutkinnosta, joka olisi iso loikka työmarkkinoilla, mutta en uskalla hakea opinto-oikeutta siinä pelossa, että oppilaitos saattaa opinto-oikeuden uusimisen tiedoksi Kelalle. Hakeminenkin maksaa 50 euroa, eikä minulla ole niin isoa rahaa panna noin arveluttavaan tarkoitukseen. En olisi vielä pari kolme vuotta sitten uskonut, miten korkealta ihminen putoaa, kun työt katoavat. Minä putosin kaiken lisäksi ilman suojaverkkoa, ja verkkoon kiipeäminen oli sellainen urakka, että en toivo sitä edes vihamiehilleni. Tai muutamalla Kelan ja TE-toimiston virkailijalle toivon. Ihan omakohtainen kokemus voisi ehkä muuttaa edes äänensävyä. Terveisiä sille kelalaiselle, joka sanoi, että "ästeeämmäänhän tästä tietysti voi valittaa".
#30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saat kuukausittain toimeentulotukea, niin sun ei tarvii maksaa Kelan tukemasta kuntoutuspsykoterapiasta itse euroakaan. Perus Kela-korvauksen määrä kuntoutuspsykoterapiasta on 57,60€, ja toimeentulotuen saajalle korvataan omavastuuosuudet täysin. Esim. omavastuuosuus on tyypillisesti noin 25€/kerta, ja jos terapiaa on 2 kertaa viikossa niin se tekee , voit lähettää kuukausi 200€ terapialaskun toimeentulotukihakemuksen yhteydessä ja se huomioidaan täysimääräisenä perustoimeentulotuen menona.
Terapiaa, johon Kela ei myönnä tukea, ei huomioida menona perustoimeentulotuessa.
Ja vaikka sun perustoimeentulotuen perusosaa olis leikattu 20-40%, niin terapialaskut huomioidaan siis erikseen menona kokonaan, siitä ei vähennetä mitään 20-40%.
Tsemppiä!
Edelliseen, piti kirjoittaa että se tekee 200€/kuussa.
Kuulostaa liian masentavalta ollakseen totta että perustoimeentulotukea voisi mistään syystä leikata siitä minimistä?
En lukenut koko ketjua, mutta ap voisi kysyä sosiaalityöntekijältä, josko voisi saada tuetun asumisen palvelun mielenterveytensä tueksi ja avuksi tukiasioihin. Ohjaaja tulee kotiin ja hän voi auttaa tukien hakemisessa ja päätösten ymmärtämisessä. Isommilla paikkakunnilla palvelun voi saada helpostikin jos on erikoissairaanhoidon (psykiatria) piirissä.
Eikaikyöstipöysti kirjoitti:
Kuulostaa liian masentavalta ollakseen totta että perustoimeentulotukea voisi mistään syystä leikata siitä minimistä?
Kyllä voi, esimerkiksi jos liian kallis vuokra, tai jos ei suostu tekemään niinkuin kela käskee, kuten täällä mainittu esimerkkinä että jos ei suostu lopettamaan opintoja niin voidaan leikata jopa sen 40%.
Eikaikyöstipöysti kirjoitti:
Kuulostaa liian masentavalta ollakseen totta että perustoimeentulotukea voisi mistään syystä leikata siitä minimistä?
Totta se on, muutenhan toimeentulotuki olisi jo melkein perustulo (paitsi sitä maksettaisiin vain vähävaraisimmille, ei kaikille). Tällä hetkellä tuen saamiseen täysmääräisenä liittyy ehtoja, muuten tukea voidaan leikata. Sitä 40% enempää sen sijaan ei leikata, että sellasena perustulona sitä kyllä voi pitää että jatkuvasti voi saada toimeentulotuen niin että perusosa on noin 300€/kk + päälle korvataan mm. vuokra, sähkölaskut, terveydenhuollon laskut.
Sanopa muuta. Tuskastuttavaa on myös kummankin puljun puhetapa: kysyy mitä tahansa, vastaus alkaa sanalla "jos". Olen sitä mieltä, että virkailijat varmistavat jossittelulla oman selustansa ja välttyvät antamasta suoria neuvoja. Kun anoja sitten hämmennyksissään valitsee väärän neuvon, tukia evätään tai leikataan ja anoja saa syyttää vain itseään.
Erittäin hyvä esimerkki Kelan vasen-käsi-ei-kerro-mitä-oikea-tekee-menetelmästä on se, että Kela kieltäytyi tunnustamasta minua työttömäksi ja maksamasta minulle asumistukea kuukausikaupalla, koska verohallinto oli tehnyt päätöksen, jota vakuutusyhtiö kuitenkaan ei tunnustanut. Kun lopulta sain vakuutusyhtiöltä hyväksynnän, sain noiden kuukausien asumistuen kerralla, mutta toimeentulotuki evättiin sen vuoksi, että tililläni oli yhtäkkiä niin paljon rahaa. Se, että kyseessä olivat Kelan maksamat asumistuet, ei muuttanut asiaa. Koska ruokaa kuitenkin oli saatava, en pystynyt maksamaan asunnostani pariin kuukauteen mitään eli rästejä on niskassa. Tämän lisäksi näiden Kelan miettimiskuukausien aikana olin täysin tuloton, ja koska perintätoimistot eivät tee tulottomalle maksusuunnitelmaa, muutaman sadan euron lasku (ei mitään kulutusluottoja tms.), johon minulla ei ollut rahaa, toi minulle luottohäiriömerkinnän.
Olen siinä pisteessä, jossa päivällä tehdään työpaikkahakemuksia ja valvotaan yöt etsimässä netissä tuskattominta ja siisteintä tapaa tehdä itsemurha. En halua kuolla, mutta tässä elämisessäkään ei ole enää mitään järkeä.
#30