Miten saisin lapseni asumaan enemmän isällään?

Vierailija kirjoitti:

Kaiken kokemamme jälkeen voin sanoa, -jos haluat että lapsesi voi hyvin, ÄLÄ OTA LASTENSUOJELUUN YHTEYTTÄ!!!!

Pure hammasta yhteen ja jaksa vielä muutama vuosi.

Minulla on pelkkiä hyviä kokemuksia. Paitsi että apua en saa, koska olen hyvä äiti.

Ap

Onko hän diagnoosilapsi vai muuten vaan kuriton?

Vierailija kirjoitti:

Onko hän diagnoosilapsi vai muuten vaan kuriton?

Ei mitään diagnooseja eikä tarvetta niille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken kokemamme jälkeen voin sanoa, -jos haluat että lapsesi voi hyvin, ÄLÄ OTA LASTENSUOJELUUN YHTEYTTÄ!!!!

Pure hammasta yhteen ja jaksa vielä muutama vuosi.

Minulla on pelkkiä hyviä kokemuksia. Paitsi että apua en saa, koska olen hyvä äiti.

Ap

Sä olet ihan pa*** äiti ja isä on myös. Palaatte polttopalloa lapsella ja sitten ihmetellään kun oireilee..

Zjnz kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken kokemamme jälkeen voin sanoa, -jos haluat että lapsesi voi hyvin, ÄLÄ OTA LASTENSUOJELUUN YHTEYTTÄ!!!!

Pure hammasta yhteen ja jaksa vielä muutama vuosi.

Minulla on pelkkiä hyviä kokemuksia. Paitsi että apua en saa, koska olen hyvä äiti.

Ap

Sä olet ihan pa*** äiti ja isä on myös. Palaatte polttopalloa lapsella ja sitten ihmetellään kun oireilee..

Et tunne meidän tarinaa. Olen ollut pitkään tilanteessa, joka on nyt kärjistynyt näihin tunteisiin. Lapsella ei ole palloteltu. Pallo on ollut minulla koko ajan ja mielelläni antaisin isänkin pelata välillä.

Ap

Kuinka moni ap:n arvostelijoista on kasvattanut yksin ongelmateiniä? Veikkaan, ettei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä jotakuta kamua tekemään lasu

Olen ollut useita kertoja sosiaalitoimeen yhteydessä. He toteavat aina, että lapsella on hyvät oltavat luonani ja päättävät keskustelun. No niin on! Teen parhaani lapsen kanssa, mutta uuvun itse.

Ap

Tee vähemmän. Oletko ajatellut itse esim terapiaan menoa? Koska ei tuo nyt ihan tervettä touhua ole. Hylkiä lastaan jonka kanssa elää. Onko lapses vika et oot uupunu? Todennäköisesti johtuu omasta historiastasi ja valinnoistasi. Mulla on kaksi nuorta, olen ollut pitkään heidän yhkin. Ovat ihania nuoria ja tarvitsevat vielä tukea ja läheisyyttä. Varmaan aika traumaattista nuorelle olla niin raskas, ettei oma vanhempi jaksa. Nuoret on muutenki tosi herkkiä ja haavoittuvaisia, vaikkei ulospäin näkyiskään

Miten niin hankalaa? Millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ap:n arvostelijoista on kasvattanut yksin ongelmateiniä? Veikkaan, ettei kukaan.

Minä. Äidin asenne omaan lapseensa on kauhea! Miksi lapsi on muka vaikea? No varmaan siksi ettei rajoja ole asetettu ja niistä pidetty kiinni! Vaikka millä konstilla.

Meillä teini ehdotti 14-vuotiaana, että muuttaisi kokonaan tänne. Sanottiin heti, että sopii ilman muuta. Äidille kuulemma käy. Mies sitten soitti äidille sopiakseen kirjojen siirrosta tänne ja äiti alkoikin hanata vastaan. Idea oli se, että lapsi olisi hänellä edelleen kirjoilla, saisi lapsilisän ja elarit, ja me maksaisimme 50km:n koulumatkat. Mies sanoi, että ei onnistu vaan meille lapsilisä, äiti maksaa elarit ja lapsi on tervetullut. Äiti alkoi huutaa, että "rahastako se isyys on kiinni...". Lopputuloksena lapselle kerrottiin, että isä kiristää äidiltä rahaa, jotta "suostuu" ottamaan lapsen meille asumaan. Eikä 14-vuotias tajunnut, että kyse oli ainoastaan normaalista järjestelystä, jossa lapsen lähivanhempi saa elatukseen riittävää tukea. Millä sen vähän yksinkertaiselle teinille selostaa, että ei tässä mitään rahaa kiristetä vaan isä ei ainoastaan halua maksaa elatusmaksuja, jos lapsi asuu meillä ja isä haluaa tietysti muutkin taloudelliset etuudet, jotka äitikin saa lapsen asuessa äidillään.

Olisiko mahdollista puhua isän kanssa avoimesti ja vakavasti ja saada hänelle perille, että lapsi tarvitsee nyt häntä (kuten tarvitseekin, koska sinä et jaksa). Jos isä suostuu ja tajuaa niin ryhdytte toteuttamaan viikko-viikkoa (tai 6pv-3pv-tms) ja teette ihan konkreettisen suunnitelman miten teini saadaan pysymään isällä. Isä tekee koko ajan jotain teinin kanssa ja/tai sinä lähdet kotoa pois siksi ajaksi ja jos teini menee tyhjään kotiin niin isä hakee takaisin.

Toivon että isä herää. Et ole kylmä ihminen todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä jotakuta kamua tekemään lasu

Olen ollut useita kertoja sosiaalitoimeen yhteydessä. He toteavat aina, että lapsella on hyvät oltavat luonani ja päättävät keskustelun. No niin on! Teen parhaani lapsen kanssa, mutta uuvun itse.

Ap

Tee vähemmän. Oletko ajatellut itse esim terapiaan menoa? Koska ei tuo nyt ihan tervettä touhua ole. Hylkiä lastaan jonka kanssa elää. Onko lapses vika et oot uupunu? Todennäköisesti johtuu omasta historiastasi ja valinnoistasi. Mulla on kaksi nuorta, olen ollut pitkään heidän yhkin. Ovat ihania nuoria ja tarvitsevat vielä tukea ja läheisyyttä. Varmaan aika traumaattista nuorelle olla niin raskas, ettei oma vanhempi jaksa. Nuoret on muutenki tosi herkkiä ja haavoittuvaisia, vaikkei ulospäin näkyiskään

Niin minunkin lapseni tarvitsee tukea ja läheisyyttä ja saa sitä. Ovatko sinusta siis kaikki viikko-viikkosysteemissä elävät vanhemmat lapsensa hylkijöitä? Molemmat tasapuolisesti?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista puhua isän kanssa avoimesti ja vakavasti ja saada hänelle perille, että lapsi tarvitsee nyt häntä (kuten tarvitseekin, koska sinä et jaksa). Jos isä suostuu ja tajuaa niin ryhdytte toteuttamaan viikko-viikkoa (tai 6pv-3pv-tms) ja teette ihan konkreettisen suunnitelman miten teini saadaan pysymään isällä. Isä tekee koko ajan jotain teinin kanssa ja/tai sinä lähdet kotoa pois siksi ajaksi ja jos teini menee tyhjään kotiin niin isä hakee takaisin.

Toivon että isä herää. Et ole kylmä ihminen todellakaan.

Tämä olisi ihanne. Viimeksi tänään yritin avata keskustelua lapsen koulunkäynnistä. Isä luki viestin, mutta ei vastannut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni ap:n arvostelijoista on kasvattanut yksin ongelmateiniä? Veikkaan, ettei kukaan.

Minä olen, pojan. Hän jopa hakkasi minut muutaman kerran, mutta noiden jälkeen edelleen jatkettiin saman katon alla. Toki monta keskustelua käytiin, että pahoinpitelyjä ei enää tapahdu. Eikä enää tapahtunutkaan, mutta muunlaisia käytöshäiriöitä ja aggressiivisuutta kyllä. Koulujakaan ei tullut käytyä motivaatio puutteen takia. Olihan se rankkaa, mutta minkäs teet, kun ei isää oikein kiinnostanut pojan elämä. Jonkunhan oli huolehdittava, että lapsi ei sentäs esim. rikolliseksi ryhdy ja saa edes jonkinlaiset hyvät eväät elämäänsä. 

Nyt hän jo asuu omillaan ja välimme ovat onneksi muuttuneet oikein hyviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä jotakuta kamua tekemään lasu

Olen ollut useita kertoja sosiaalitoimeen yhteydessä. He toteavat aina, että lapsella on hyvät oltavat luonani ja päättävät keskustelun. No niin on! Teen parhaani lapsen kanssa, mutta uuvun itse.

Ap

Tee vähemmän. Oletko ajatellut itse esim terapiaan menoa? Koska ei tuo nyt ihan tervettä touhua ole. Hylkiä lastaan jonka kanssa elää. Onko lapses vika et oot uupunu? Todennäköisesti johtuu omasta historiastasi ja valinnoistasi. Mulla on kaksi nuorta, olen ollut pitkään heidän yhkin. Ovat ihania nuoria ja tarvitsevat vielä tukea ja läheisyyttä. Varmaan aika traumaattista nuorelle olla niin raskas, ettei oma vanhempi jaksa. Nuoret on muutenki tosi herkkiä ja haavoittuvaisia, vaikkei ulospäin näkyiskään

Niin minunkin lapseni tarvitsee tukea ja läheisyyttä ja saa sitä. Ovatko sinusta siis kaikki viikko-viikkosysteemissä elävät vanhemmat lapsensa hylkijöitä? Molemmat tasapuolisesti?

Ap

Mun nuorille olis kauhistus jos pitäis joka viikko kotia vaihtaa. Haluavat asua yhdessä paikassa. Muutama heidän kaveri on just teininä joutunu tuohon viikkoviikkojuttuun ja on aika kurjaa.

Ihan rakkaudesta lapseen minä tätä mietiskelen. Marttyyriäidiksi en halua alkaa. Mieluummin järjestän olosuhteet tilanteeseen nähden sopivimmaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista puhua isän kanssa avoimesti ja vakavasti ja saada hänelle perille, että lapsi tarvitsee nyt häntä (kuten tarvitseekin, koska sinä et jaksa). Jos isä suostuu ja tajuaa niin ryhdytte toteuttamaan viikko-viikkoa (tai 6pv-3pv-tms) ja teette ihan konkreettisen suunnitelman miten teini saadaan pysymään isällä. Isä tekee koko ajan jotain teinin kanssa ja/tai sinä lähdet kotoa pois siksi ajaksi ja jos teini menee tyhjään kotiin niin isä hakee takaisin.

Toivon että isä herää. Et ole kylmä ihminen todellakaan.

Tämä olisi ihanne. Viimeksi tänään yritin avata keskustelua lapsen koulunkäynnistä. Isä luki viestin, mutta ei vastannut.

Ap

Voi itku. Suostuisiko puhumaan kasvotusten? ja sitten kertoisit koko tilanteen, et pelkästään yksittäisistä ongelmista kuten koulusta.

Tässä ketjussa av on taas omituisimmillaan.... outoa, kuinka äiti ei saisi hengähtää lapsestaan tai hän ei saisi haluta nähdä tätä vähempää...

Minä olen jo vanha, mutta muista, kun minulla oli pienet lapset. Sain yhden ystävän ”espoolaisesta hienostorouvasta” - hän sanoi minun olevan virkistävä poikkeus, kun asioista voi puhua oikeilla nimillä, eikä tarvitse koko aikaa teeskennellä, että lapset ovat niin enkeleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista puhua isän kanssa avoimesti ja vakavasti ja saada hänelle perille, että lapsi tarvitsee nyt häntä (kuten tarvitseekin, koska sinä et jaksa). Jos isä suostuu ja tajuaa niin ryhdytte toteuttamaan viikko-viikkoa (tai 6pv-3pv-tms) ja teette ihan konkreettisen suunnitelman miten teini saadaan pysymään isällä. Isä tekee koko ajan jotain teinin kanssa ja/tai sinä lähdet kotoa pois siksi ajaksi ja jos teini menee tyhjään kotiin niin isä hakee takaisin.

Toivon että isä herää. Et ole kylmä ihminen todellakaan.

Tämä olisi ihanne. Viimeksi tänään yritin avata keskustelua lapsen koulunkäynnistä. Isä luki viestin, mutta ei vastannut.

Ap

Voi itku. Suostuisiko puhumaan kasvotusten? ja sitten kertoisit koko tilanteen, et pelkästään yksittäisistä ongelmista kuten koulusta.

Tapaamista juuri pyysinkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa av on taas omituisimmillaan.... outoa, kuinka äiti ei saisi hengähtää lapsestaan tai hän ei saisi haluta nähdä tätä vähempää...

Minä olen jo vanha, mutta muista, kun minulla oli pienet lapset. Sain yhden ystävän ”espoolaisesta hienostorouvasta” - hän sanoi minun olevan virkistävä poikkeus, kun asioista voi puhua oikeilla nimillä, eikä tarvitse koko aikaa teeskennellä, että lapset ovat niin enkeleitä.

Eikä monella taida olla hajuakaan, millaisia murrosikäiset voi olla. Heitä jopa huostaanotetaan siksi, että käytös kotona on mahdotonta, muut sisarukset kärsivät jne. Äiti ei ole huono, jos haluaa isänkin osallistuvan vanhemmuuteen.