Lue keskustelun säännöt.
REHELLISESTI kotitöiden teettämisestä lapsilla
Eräsmys
22.01.2019 |
Sanokaapa, minkä verran ja mitä kotitöitä lapsenne tekevät oikeasti kotona. Antakaa tulla ihan rehellisesti tekin (tai me :)), jotka laiskasti jaksavat teettää lapsilla kotitöitä. Erityisesti kiinnostaa kotitöiden tekeminen teini-ikäisillä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ketään koskaan pakotettu tekemään yhtään mitään. Eikä kukaan lapsista pyykännyt, tehnyt ruokaa, tiskannut, täyttänyt tiskikonetta tai siivonnut kodin ylesisiä/yhteisiä tiloja. Omat huoneensa pitivät jonkinlaisessa kunnossa ja siivosivat aina silloin tällöin. Nyt jo kaikki pois kotoa ja jokainen osaa pyykätä, siivota, tehdä ruokaa(ovat parempia kokkeja kuin minä ja samaten leipominen sujuu tuosta vaan) ja asunnotkin ovat ihan ok kunnossa. Eli hyvin ovat oppineet, vaikka eivät kotona mitään tehneetkään.
Helpompi oli silloin aikoinaan tehdä itse, kuin huutaa ja raivota ja yrittää saada nuoriso tekemään.
Välitkin pysyivät hyvinä.
Tämä on totta. Ei nykyaikainen kodinhoito ole rakettitiedettä, jota varten pitää 18 vuotta opetella, että pärjää omillaan. Minusta oli paljon tärkeämpää opettaa sähkösopimuksen tekeminen kuin jokaviikkoinen moppaaminen.
Opetitko lapsen tekemään sähkösopimuksen? Minä taas ajattelen, että tuollaiset oppii sitten kun se tulee eteen. Ei se vaikeaa ollut ja neuvoa sai kysyä. Tuskin lapsi on kauhean motivoitunut oppimaan sähköyhtiöiden kilpailuttamista, jos se ei ole omassa elämässä vielä ajankohtaista.
Minulla on 3 sijoitusasuntoa ja tavallisin vuokralaisen tekemä kysymys muuton jälkeen on, että miksi täällä ei ole sähköä. Eli on oikeasti nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä he asuntoa vuokratessaan saavat. Ei se sähkösopimuksen tekeminen ja kilpailutus vaikeaa ole, mutta muuttopäivänä ehkä vähän ikävää olla ilman valoja.
Myös moppaamisen oppii ihan kätevästi siinä vaiheessa, kun se on ajankohtaista!
Eiköhän lähes kaikki vanhemmat sitten opeta nuo asiat, kun se on ajankohtaista. Ja noissahan muutenkin käytännöt saattavat vaihdella. Esim jotkut nettisysteemit ovat muuttuneet ajan myötä ja eri paikoissa eri käytännöt.
Ai vanha kunnon "sinulla joko on sähkösopimus tai ei ole sähkösopimusta" on nyt nettiaikakaudella muuttunut toisenlaiseksi? Sähköt voikin olla, vaikka sopimusta ei ole ja tähän voi toiveikkaana nettiaikakaudella luottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ei osannut opettaa mua siivoamaan, muistan lapsuudesta asti kaiken olleen vain kaoottista tavaraläjää. Sanomattakin selvää että 18-v kotoa muuttaessa ei moisia taitoja yks kaks opi joten edelleen 35-vuotiaana siivoaminen on minulle hankalaa ja aikaa vievää. Olen totutellut siihen mutta se on aina ahdistavaa. Mies on samanlainen eikä opeta lapsilleen siivoamista. Välillä 7+8v imuroivat tai ripustaa pyykit, kerran kuussa korkeintaan. Lapset ei siivoa mitään jälkiä ja toisen huone on tällä hetkellä sellainen että ihmettelen miten siellä voi nukkua. Mulla on itsellä muu talon siivous niin vaativaa että en siivoa lasten huoneita. Mies uskoo aika vapaaseen kasvatukseen joten odottaa kai että lapsi itse tuntee tarvetta siivota ja siivoaa. Mun vanhemmat kai luuli samaa ja en vaan itse ikinä oppinut siivoamaan. Yhtä kaoottista se on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ketään koskaan pakotettu tekemään yhtään mitään. Eikä kukaan lapsista pyykännyt, tehnyt ruokaa, tiskannut, täyttänyt tiskikonetta tai siivonnut kodin ylesisiä/yhteisiä tiloja. Omat huoneensa pitivät jonkinlaisessa kunnossa ja siivosivat aina silloin tällöin. Nyt jo kaikki pois kotoa ja jokainen osaa pyykätä, siivota, tehdä ruokaa(ovat parempia kokkeja kuin minä ja samaten leipominen sujuu tuosta vaan) ja asunnotkin ovat ihan ok kunnossa. Eli hyvin ovat oppineet, vaikka eivät kotona mitään tehneetkään.
Helpompi oli silloin aikoinaan tehdä itse, kuin huutaa ja raivota ja yrittää saada nuoriso tekemään.
Välitkin pysyivät hyvinä.
Tämä on totta. Ei nykyaikainen kodinhoito ole rakettitiedettä, jota varten pitää 18 vuotta opetella, että pärjää omillaan. Minusta oli paljon tärkeämpää opettaa sähkösopimuksen tekeminen kuin jokaviikkoinen moppaaminen.
Se opeteltava asia ei ole se moppaaminen, vaan se, että elämään kuuluu niitä tylsiä rutiineja, jotka on pakko tehdä vaikkei huvittaisikaan. Muistan kuinka kavereiden opiskelijakämpissä oli hirveä vuori tiskiä, kattiloita kuivuneilla ruoantähteillä jne., koska ei ollut pakko tiskata ennen kuin astiat loppuvat. Hyi olkoon! Vessanpesu on kyllä sellainen asia, että se pitääkin opetella. Ja pyykinpesu.
Mieheni muistaa opiskeluajoiltaan aina jonkun naisen, joka rakkautensa merkiksi siivosi. Miksi itse nähdä vaivaa, kun joku täysillä äitigeeneillä varustettu nainen teki sen miehen puolesta.Koska kotona oli opetettu, että siivota pitää.
En ymmärrä tuota ajatusmaailmaa, että lasten ei tarvitsisi tehdä ollenkaan kotitöitä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi saada elää kuin kuninkaalliset luksushotellissa ja vanhemmat raataa palvelijoina? Ennen vanhaan lapsia tehtiin nimenomaan avuksi kotihommissa.
Itse vihasin lapsena siivoilua ja kotitöitä josta ei maksettu mitään.
En todellakaan pakota lapsiani siivoamaan, kun tiedän miten inhottavaa se on.
Meillä siivotaan vasta kun kaaos alkaa ahdistamaan. Noin kerran kuukaudessa.
Panostamme enemmän urheiluun. Siivoiluun käytetyn turhan ajan hyödynnämme koko perhe urheilemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Et tiedäkään millaisen taakan langetat lapsillesi kun et opeta heille kotitöitä NYT ! He eivät osaa yhtään mitään siitä osasta sitten kotonaan. Nyt ala opettaa koko kodinhoito ja sen vaivalloisuus heillekin!
Pyh! Varsinkin tytöt kyllä oppii. Meillä ei kotona vaadittu mitään muita kotitöitä tekemään, kuin oman huoneen siivous. Tai ei sitäkään vaatimalla vaadittu, vaan ymmärsin, että näin on ja jos en sitä tee, elelen pa*koissani. Hyvin olen oppinut kokkaamaan, pyykkäämään, tiskaamaan ja viemään roskia, vaikkei sitä lapsuudenkodissani vaadittu. Niin on sisaruksenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ketään koskaan pakotettu tekemään yhtään mitään. Eikä kukaan lapsista pyykännyt, tehnyt ruokaa, tiskannut, täyttänyt tiskikonetta tai siivonnut kodin ylesisiä/yhteisiä tiloja. Omat huoneensa pitivät jonkinlaisessa kunnossa ja siivosivat aina silloin tällöin. Nyt jo kaikki pois kotoa ja jokainen osaa pyykätä, siivota, tehdä ruokaa(ovat parempia kokkeja kuin minä ja samaten leipominen sujuu tuosta vaan) ja asunnotkin ovat ihan ok kunnossa. Eli hyvin ovat oppineet, vaikka eivät kotona mitään tehneetkään.
Helpompi oli silloin aikoinaan tehdä itse, kuin huutaa ja raivota ja yrittää saada nuoriso tekemään.
Välitkin pysyivät hyvinä.
Tämä on totta. Ei nykyaikainen kodinhoito ole rakettitiedettä, jota varten pitää 18 vuotta opetella, että pärjää omillaan. Minusta oli paljon tärkeämpää opettaa sähkösopimuksen tekeminen kuin jokaviikkoinen moppaaminen.
Opetitko lapsen tekemään sähkösopimuksen? Minä taas ajattelen, että tuollaiset oppii sitten kun se tulee eteen. Ei se vaikeaa ollut ja neuvoa sai kysyä. Tuskin lapsi on kauhean motivoitunut oppimaan sähköyhtiöiden kilpailuttamista, jos se ei ole omassa elämässä vielä ajankohtaista.
Minulla on 3 sijoitusasuntoa ja tavallisin vuokralaisen tekemä kysymys muuton jälkeen on, että miksi täällä ei ole sähköä. Eli on oikeasti nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä he asuntoa vuokratessaan saavat. Ei se sähkösopimuksen tekeminen ja kilpailutus vaikeaa ole, mutta muuttopäivänä ehkä vähän ikävää olla ilman valoja.
Myös moppaamisen oppii ihan kätevästi siinä vaiheessa, kun se on ajankohtaista!
Eiköhän lähes kaikki vanhemmat sitten opeta nuo asiat, kun se on ajankohtaista. Ja noissahan muutenkin käytännöt saattavat vaihdella. Esim jotkut nettisysteemit ovat muuttuneet ajan myötä ja eri paikoissa eri käytännöt.
Ai vanha kunnon "sinulla joko on sähkösopimus tai ei ole sähkösopimusta" on nyt nettiaikakaudella muuttunut toisenlaiseksi? Sähköt voikin olla, vaikka sopimusta ei ole ja tähän voi toiveikkaana nettiaikakaudella luottaa?
En mielestäni sanonut noin. Sanoin, että se vanha kunnon "sinulla joko on tai ei ole sähkösopimusta" voidaan opettaa silloin kun se on ajankohtaista ja ne tarkemmat käytännöt esim kilpailutus katsotaan joka tapauksessa vasta silloin. (Kyllä, sähkön kilpailutus saattaa muuttua, on muuttunut jo siitä kun minä olen ensimmäiseen asuntooni muuttanut.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa otetaan vähiten lapsia mukaan tekemään kotitöitä.
Ja ei kyllä näkyy, serkkuni 22v ei osaa tehdä perusalaattia (pilkkoa kurkkua ja salaatinlehtiä kuohoon). Ei osaa laittaa minkäänlaista yksinkertaistakaan ruokaa eikä pidä minkäänlaista järjestystä kotonaan (pölyä ja roskaa joka paikassa, lattiat tahmeat, tavarat sinssin sanssin, tunkkainen haju, sänky aina petaamatta jne)
Ja tosissasi uskot, että jos olisi kotona 18 vuotta opetettu, niin serkku toimisi toisin?
Jos on opetettu pitämään yleistä järjestystä ja otettu mukaan arjessa askareisiin niin varmasti toimisi toisin. En tarkoita että vanupuikolla mennään nurkkia pitkin mutta olisi jotain käsitystä talouden vastuunkannosta ja ylipäätään siitä että mikään ei tapahdu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ketään koskaan pakotettu tekemään yhtään mitään. Eikä kukaan lapsista pyykännyt, tehnyt ruokaa, tiskannut, täyttänyt tiskikonetta tai siivonnut kodin ylesisiä/yhteisiä tiloja. Omat huoneensa pitivät jonkinlaisessa kunnossa ja siivosivat aina silloin tällöin. Nyt jo kaikki pois kotoa ja jokainen osaa pyykätä, siivota, tehdä ruokaa(ovat parempia kokkeja kuin minä ja samaten leipominen sujuu tuosta vaan) ja asunnotkin ovat ihan ok kunnossa. Eli hyvin ovat oppineet, vaikka eivät kotona mitään tehneetkään.
Helpompi oli silloin aikoinaan tehdä itse, kuin huutaa ja raivota ja yrittää saada nuoriso tekemään.
Välitkin pysyivät hyvinä.
Tämä on totta. Ei nykyaikainen kodinhoito ole rakettitiedettä, jota varten pitää 18 vuotta opetella, että pärjää omillaan. Minusta oli paljon tärkeämpää opettaa sähkösopimuksen tekeminen kuin jokaviikkoinen moppaaminen.
Opetitko lapsen tekemään sähkösopimuksen? Minä taas ajattelen, että tuollaiset oppii sitten kun se tulee eteen. Ei se vaikeaa ollut ja neuvoa sai kysyä. Tuskin lapsi on kauhean motivoitunut oppimaan sähköyhtiöiden kilpailuttamista, jos se ei ole omassa elämässä vielä ajankohtaista.
Minulla on 3 sijoitusasuntoa ja tavallisin vuokralaisen tekemä kysymys muuton jälkeen on, että miksi täällä ei ole sähköä. Eli on oikeasti nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä he asuntoa vuokratessaan saavat. Ei se sähkösopimuksen tekeminen ja kilpailutus vaikeaa ole, mutta muuttopäivänä ehkä vähän ikävää olla ilman valoja.
Myös moppaamisen oppii ihan kätevästi siinä vaiheessa, kun se on ajankohtaista!
Eiköhän lähes kaikki vanhemmat sitten opeta nuo asiat, kun se on ajankohtaista. Ja noissahan muutenkin käytännöt saattavat vaihdella. Esim jotkut nettisysteemit ovat muuttuneet ajan myötä ja eri paikoissa eri käytännöt.
Ai vanha kunnon "sinulla joko on sähkösopimus tai ei ole sähkösopimusta" on nyt nettiaikakaudella muuttunut toisenlaiseksi? Sähköt voikin olla, vaikka sopimusta ei ole ja tähän voi toiveikkaana nettiaikakaudella luottaa?
En mielestäni sanonut noin. Sanoin, että se vanha kunnon "sinulla joko on tai ei ole sähkösopimusta" voidaan opettaa silloin kun se on ajankohtaista ja ne tarkemmat käytännöt esim kilpailutus katsotaan joka tapauksessa vasta silloin. (Kyllä, sähkön kilpailutus saattaa muuttua, on muuttunut jo siitä kun minä olen ensimmäiseen asuntooni muuttanut.)
Mutta silti sinä siivoat kuin äiti aikoinaan eli vanhat kalsarit on se paras rätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ketään koskaan pakotettu tekemään yhtään mitään. Eikä kukaan lapsista pyykännyt, tehnyt ruokaa, tiskannut, täyttänyt tiskikonetta tai siivonnut kodin ylesisiä/yhteisiä tiloja. Omat huoneensa pitivät jonkinlaisessa kunnossa ja siivosivat aina silloin tällöin. Nyt jo kaikki pois kotoa ja jokainen osaa pyykätä, siivota, tehdä ruokaa(ovat parempia kokkeja kuin minä ja samaten leipominen sujuu tuosta vaan) ja asunnotkin ovat ihan ok kunnossa. Eli hyvin ovat oppineet, vaikka eivät kotona mitään tehneetkään.
Helpompi oli silloin aikoinaan tehdä itse, kuin huutaa ja raivota ja yrittää saada nuoriso tekemään.
Välitkin pysyivät hyvinä.
Nyt en ymmärtänyt, että miksi aikuisen pitäisi huutaen ja raivoten käskeä nuoria vaikka siivoamaan?
Ei meillä ainakaan ole ikinä tarvinnut rääkyä sen takia, vaan ihan normaalisti olemme sopineet vaikka että siivoatko sinä keittiön ja sinä vessat, niin mä lähden imuroimaan takkahuoneesta sinne päin. Tai että pistätkö pyykit kuivausrumpuun kun pesukone on valmis ja muuta tällaista. Eikä asioita tarvitse välillä edes organisoida, sillä kyllä ne jokainen tajuaa ilman sitäkin tehdä, esimerkiksi tuo pyykkijuttu on ihan itsestäänselvyys. En ole mahdottomia pyytänyt ja jokainen normaali pystyy työt tekemään, siihen ei mene kuin muutama hetki ja se ei ole pois mistään.
Meillä on koti ollut aina siisti ja kaaosta ei pääse tulemaan, sillä jokainen on oppinut pienestä pitäen laittamaan tavaransa paikoilleen. Nytkin kodin saisi ihan oikein hyvään järjestykseen hetkessä. 12 vuotiaan sänky on petaamatta, mutta poika petaa sen kyllä koulun jälkeen. Keittiössä on muutama astia pöydällä aamupalan jäljiltä ja tiskikoneessa puhtaat astiat. Likapyykkikaapissa on vain su-ti tulleet likaiset vaatteet.
Välini teineihini ovat olleet aina hyvät, luonnollisesti.
No monesti ne teinit ei ole niin yhteistyökykyisiä ja huutoa saattaa tulla. Minä siis en huutanut, kun en käskenytkään.
Mutta siis nyt, kun nuoriso jo muualla opiskelemassa, niin kotona käydessään tekevät ruuat pyytämättä, leipovat, laittavat pyykkejä koneeseen, pyykit kuivumaan jne. Ovat siis omatoimisia ja osaavat tehdä kaiken kotiin liittyvän ihan tuosta vaan, vaikka kotona ei vaadittu tekemään. Toki jo kun olivat lukio ikäisiä ja asuivat vielä kotona tekivät välillä ruokaa, ihan omasta tahdostaan tai leipoivat. Itseasiassa ovat aina olleet kovia leipomaan.
Juhlia järjestäessä osaavat siivota, koristella kodin, leipoa laittaa juhlaruuat jne. Itse olen joskus aikoinaan käynyt ravintolakoulun(en tehnyt työkseni) mutta jokainen lapsistani on huomattavasti parempi kokki ja tekevät ruokaa mielellään.
Lasten työ on koulu ja opiskelu, muun voi oppia myöhemmin, ei siihen kodinhoidon oppimiseen tarvitse koko lapsuutta käyttää.
Lapset 11, 16 ja 19. Automaattisesti oikeastaan vain tiskaavat omat astiansa (meillä ei ole astianpesukonetta) ja tuovat pyykkejään pyykkikoriin.
Erillisestä pyynnöstä tekevät sitten mitä milloinkin. Vievät/hakevat pyykkejä pyykkituvasta, vievät roskia, imuroivat, tekevät ruokaa... Mutta aika laiskasti pyytelen. Teen niin paljon nopeammin ja paremmin itse. Karhunpalvelus, tiedän.
Mistään vakihommista (kuten tiskivuoroista niin että pitäisi tiskata muidenkin astiat) ei tule mitään, kaikilla on niin paljon harrastuksia ja vaihtelevia aikatauluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ketään koskaan pakotettu tekemään yhtään mitään. Eikä kukaan lapsista pyykännyt, tehnyt ruokaa, tiskannut, täyttänyt tiskikonetta tai siivonnut kodin ylesisiä/yhteisiä tiloja. Omat huoneensa pitivät jonkinlaisessa kunnossa ja siivosivat aina silloin tällöin. Nyt jo kaikki pois kotoa ja jokainen osaa pyykätä, siivota, tehdä ruokaa(ovat parempia kokkeja kuin minä ja samaten leipominen sujuu tuosta vaan) ja asunnotkin ovat ihan ok kunnossa. Eli hyvin ovat oppineet, vaikka eivät kotona mitään tehneetkään.
Helpompi oli silloin aikoinaan tehdä itse, kuin huutaa ja raivota ja yrittää saada nuoriso tekemään.
Välitkin pysyivät hyvinä.
Nyt en ymmärtänyt, että miksi aikuisen pitäisi huutaen ja raivoten käskeä nuoria vaikka siivoamaan?
Ei meillä ainakaan ole ikinä tarvinnut rääkyä sen takia, vaan ihan normaalisti olemme sopineet vaikka että siivoatko sinä keittiön ja sinä vessat, niin mä lähden imuroimaan takkahuoneesta sinne päin. Tai että pistätkö pyykit kuivausrumpuun kun pesukone on valmis ja muuta tällaista. Eikä asioita tarvitse välillä edes organisoida, sillä kyllä ne jokainen tajuaa ilman sitäkin tehdä, esimerkiksi tuo pyykkijuttu on ihan itsestäänselvyys. En ole mahdottomia pyytänyt ja jokainen normaali pystyy työt tekemään, siihen ei mene kuin muutama hetki ja se ei ole pois mistään.
Meillä on koti ollut aina siisti ja kaaosta ei pääse tulemaan, sillä jokainen on oppinut pienestä pitäen laittamaan tavaransa paikoilleen. Nytkin kodin saisi ihan oikein hyvään järjestykseen hetkessä. 12 vuotiaan sänky on petaamatta, mutta poika petaa sen kyllä koulun jälkeen. Keittiössä on muutama astia pöydällä aamupalan jäljiltä ja tiskikoneessa puhtaat astiat. Likapyykkikaapissa on vain su-ti tulleet likaiset vaatteet.
Välini teineihini ovat olleet aina hyvät, luonnollisesti.
No monesti ne teinit ei ole niin yhteistyökykyisiä ja huutoa saattaa tulla. Minä siis en huutanut, kun en käskenytkään.
Mutta siis nyt, kun nuoriso jo muualla opiskelemassa, niin kotona käydessään tekevät ruuat pyytämättä, leipovat, laittavat pyykkejä koneeseen, pyykit kuivumaan jne. Ovat siis omatoimisia ja osaavat tehdä kaiken kotiin liittyvän ihan tuosta vaan, vaikka kotona ei vaadittu tekemään. Toki jo kun olivat lukio ikäisiä ja asuivat vielä kotona tekivät välillä ruokaa, ihan omasta tahdostaan tai leipoivat. Itseasiassa ovat aina olleet kovia leipomaan.
Juhlia järjestäessä osaavat siivota, koristella kodin, leipoa laittaa juhlaruuat jne. Itse olen joskus aikoinaan käynyt ravintolakoulun(en tehnyt työkseni) mutta jokainen lapsistani on huomattavasti parempi kokki ja tekevät ruokaa mielellään.
Lasten työ on koulu ja opiskelu, muun voi oppia myöhemmin, ei siihen kodinhoidon oppimiseen tarvitse koko lapsuutta käyttää.
Hyvin sanottu. Meillä tyttö ei osaa tiskata tai imuroidakaan. Inhosin itse lapsena kun vanhemmat alisti siivoamaan ja tekemään töitä "ruuan eteen".
Eli he eivät rakastaneet minua ajattelin hiljaa sisimmissäni.
Tyttäreni on nyt 10v. Tuo kiitettäviä kokeita allekirjoitettavaksi kotiin, kävelee käsillä ja osaa kärrynpyörän ja voltin. Soittaa kohtuullisesti pianoa.
Näitä asioita olisin itse halunut myös oppia lapsena, enkä tiskata ja siivota kotia, kun vanhempani olivat patalaiskoja ja eivät edes rakastaneet minua.
Vihaan vanhempiani ja en todellakaan vie lastani heille. Ettei lapseni vain tarvitse tehdä töitä mummolassa ruuan eteen ja makuusijan eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa otetaan vähiten lapsia mukaan tekemään kotitöitä.
Ja ei kyllä näkyy, serkkuni 22v ei osaa tehdä perusalaattia (pilkkoa kurkkua ja salaatinlehtiä kuohoon). Ei osaa laittaa minkäänlaista yksinkertaistakaan ruokaa eikä pidä minkäänlaista järjestystä kotonaan (pölyä ja roskaa joka paikassa, lattiat tahmeat, tavarat sinssin sanssin, tunkkainen haju, sänky aina petaamatta jne)
Ja tosissasi uskot, että jos olisi kotona 18 vuotta opetettu, niin serkku toimisi toisin?
Jos on opetettu pitämään yleistä järjestystä ja otettu mukaan arjessa askareisiin niin varmasti toimisi toisin. En tarkoita että vanupuikolla mennään nurkkia pitkin mutta olisi jotain käsitystä talouden vastuunkannosta ja ylipäätään siitä että mikään ei tapahdu itsestään.
Kun minä pääsin lapsuudenkotoani pois, en viiteen vuoteen tehnyt mitään, mistä siellä oli rähjätty. Samaten lastenkasvatuksessa käytän aivojani, en malliopi.
Suosittelen sullekin omaa ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ajatusmaailmaa, että lasten ei tarvitsisi tehdä ollenkaan kotitöitä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi saada elää kuin kuninkaalliset luksushotellissa ja vanhemmat raataa palvelijoina? Ennen vanhaan lapsia tehtiin nimenomaan avuksi kotihommissa.
Meillä ei edes vanhemmat raada. Koneet tekee suurimman osan töistä, joten ei tässä ole raatamaan joutunut. Joissain perheissä on marttyyriäiti, joka tekee jokaisesta pölyhiukkasesta elämää suuremman tragedian ja pakottaa muutkin yhtä hysteerisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse vihasin lapsena siivoilua ja kotitöitä josta ei maksettu mitään.
En todellakaan pakota lapsiani siivoamaan, kun tiedän miten inhottavaa se on.
Meillä siivotaan vasta kun kaaos alkaa ahdistamaan. Noin kerran kuukaudessa.
Panostamme enemmän urheiluun. Siivoiluun käytetyn turhan ajan hyödynnämme koko perhe urheilemiseen.
Ai kun ei maksettu? Kuka maksaa katon lapsen pään päälle? Lämmitykset, vedet, ruuan, vaatteet? Kyllä meillä saa ihan siitä hyvästä osallistua kotitöiden tekoon. Minäkään en mikään palvelija täällä ole. Maksetaan kyllä lapsille viikkorahaa, mutta se ei liity tehtyihin töihin, ei ole mahdollisuutta valita, en tee kotitöitä, en ota viikkorahaa. Koti on yhteinen vastuu koko perheelle, joka siellä asuu.
Mekin urheillaan aktiivisesti joka päivä. Mut kun kaikki tekee osansa kotihommista, ei siihen kellään mee yli 10 minuuttia päivässä. Ja koti on aina siisti, ei tarttee odottaa kaaosta. Toki ymmärrän sen, että kaikki ei niin välitä siisteydestä. Lähinnä nuo sinun argumentit on tyhmiä tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa otetaan vähiten lapsia mukaan tekemään kotitöitä.
Ja ei kyllä näkyy, serkkuni 22v ei osaa tehdä perusalaattia (pilkkoa kurkkua ja salaatinlehtiä kuohoon). Ei osaa laittaa minkäänlaista yksinkertaistakaan ruokaa eikä pidä minkäänlaista järjestystä kotonaan (pölyä ja roskaa joka paikassa, lattiat tahmeat, tavarat sinssin sanssin, tunkkainen haju, sänky aina petaamatta jne)
Ja tosissasi uskot, että jos olisi kotona 18 vuotta opetettu, niin serkku toimisi toisin?
Jos on opetettu pitämään yleistä järjestystä ja otettu mukaan arjessa askareisiin niin varmasti toimisi toisin. En tarkoita että vanupuikolla mennään nurkkia pitkin mutta olisi jotain käsitystä talouden vastuunkannosta ja ylipäätään siitä että mikään ei tapahdu itsestään.
Kun minä pääsin lapsuudenkotoani pois, en viiteen vuoteen tehnyt mitään, mistä siellä oli rähjätty. Samaten lastenkasvatuksessa käytän aivojani, en malliopi.
Suosittelen sullekin omaa ajattelua.
Minä tein saman! Kotona oli aina huudettu syömisestä eli lautanen tyhjäksi, kaikkea pitää maistaa jne. ja kun muutin pois kotoa, en 5 vuoteen tehnyt mitään ruokaa. Söin leipää, juustoa ja jäätelöä ihan sitä riemusta, että enää ei tarvinnut arvuutella läskisoosin sisältöä. Koska siivoamisesta meillä ei huudettu, oli koti aina tiptop.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vihasin lapsena siivoilua ja kotitöitä josta ei maksettu mitään.
En todellakaan pakota lapsiani siivoamaan, kun tiedän miten inhottavaa se on.
Meillä siivotaan vasta kun kaaos alkaa ahdistamaan. Noin kerran kuukaudessa.
Panostamme enemmän urheiluun. Siivoiluun käytetyn turhan ajan hyödynnämme koko perhe urheilemiseen.
Ai kun ei maksettu? Kuka maksaa katon lapsen pään päälle? Lämmitykset, vedet, ruuan, vaatteet? Kyllä meillä saa ihan siitä hyvästä osallistua kotitöiden tekoon. Minäkään en mikään palvelija täällä ole. Maksetaan kyllä lapsille viikkorahaa, mutta se ei liity tehtyihin töihin, ei ole mahdollisuutta valita, en tee kotitöitä, en ota viikkorahaa. Koti on yhteinen vastuu koko perheelle, joka siellä asuu.
Mekin urheillaan aktiivisesti joka päivä. Mut kun kaikki tekee osansa kotihommista, ei siihen kellään mee yli 10 minuuttia päivässä. Ja koti on aina siisti, ei tarttee odottaa kaaosta. Toki ymmärrän sen, että kaikki ei niin välitä siisteydestä. Lähinnä nuo sinun argumentit on tyhmiä tekosyitä.
Huoltaja. Jolla on elatusvelvollisuus.
Onko täällä porukalla jtn auktoriteettiongelmia vai mikä ihmisiä vaivaa? Kyllä me lapsena osallistuttiin kotitöihin, oli oikein listalla vuorot kuhunkin hommaan, enkä nyt mitenkään oo traumatisoitunu tuosta. Sitä oppi, et yhessä pietään tästä kaikille rakkaasta kodista huolta. Meillä siivos niin tytöt ku poikaki tasapuolisesti. Ja oli aikaa harrastaa vaikka mitä, sitä pianonsoittoo myös :P
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Eli sä oikein opetat niille, et äiti hoitaa kyl kaiken etkä pyyä apua. Näytät, että näin tekin toimikaa isoina. Kiva asenne.
Meillä kaik osallistuu ja meillon muute vaan poikia. Mies myös ihan siinä missä mäkin.
Ihan niinku koululaisella olisi elämä täynnä tylsiä vastenmielisiä rutiineja muutenkin.
Opiskelija-aikana ihan kaikki muu on tärkeämpää kuin kotityörutiinit.