Lue keskustelun säännöt.
REHELLISESTI kotitöiden teettämisestä lapsilla
Eräsmys
22.01.2019 |
Sanokaapa, minkä verran ja mitä kotitöitä lapsenne tekevät oikeasti kotona. Antakaa tulla ihan rehellisesti tekin (tai me :)), jotka laiskasti jaksavat teettää lapsilla kotitöitä. Erityisesti kiinnostaa kotitöiden tekeminen teini-ikäisillä.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vihasin lapsena siivoilua ja kotitöitä josta ei maksettu mitään.
En todellakaan pakota lapsiani siivoamaan, kun tiedän miten inhottavaa se on.
Meillä siivotaan vasta kun kaaos alkaa ahdistamaan. Noin kerran kuukaudessa.
Panostamme enemmän urheiluun. Siivoiluun käytetyn turhan ajan hyödynnämme koko perhe urheilemiseen.
Ai kun ei maksettu? Kuka maksaa katon lapsen pään päälle? Lämmitykset, vedet, ruuan, vaatteet? Kyllä meillä saa ihan siitä hyvästä osallistua kotitöiden tekoon. Minäkään en mikään palvelija täällä ole. Maksetaan kyllä lapsille viikkorahaa, mutta se ei liity tehtyihin töihin, ei ole mahdollisuutta valita, en tee kotitöitä, en ota viikkorahaa. Koti on yhteinen vastuu koko perheelle, joka siellä asuu.
Mekin urheillaan aktiivisesti joka päivä. Mut kun kaikki tekee osansa kotihommista, ei siihen kellään mee yli 10 minuuttia päivässä. Ja koti on aina siisti, ei tarttee odottaa kaaosta. Toki ymmärrän sen, että kaikki ei niin välitä siisteydestä. Lähinnä nuo sinun argumentit on tyhmiä tekosyitä.
Ette te urheile niin kuin me urheillaan. Häviät jos lähdet kilpailemaan meidän kanssa.
Yritä nyt sietää sitä tosiasiaa että me priorisoidaan asioita ihan eritavoin.
Minusta sinulla on päässä vikaa kun et voi hyväksyä tapaa miten meillä eletään.
Meidän perhe on urheiluperhe eikä siivousperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ketään koskaan pakotettu tekemään yhtään mitään. Eikä kukaan lapsista pyykännyt, tehnyt ruokaa, tiskannut, täyttänyt tiskikonetta tai siivonnut kodin ylesisiä/yhteisiä tiloja. Omat huoneensa pitivät jonkinlaisessa kunnossa ja siivosivat aina silloin tällöin. Nyt jo kaikki pois kotoa ja jokainen osaa pyykätä, siivota, tehdä ruokaa(ovat parempia kokkeja kuin minä ja samaten leipominen sujuu tuosta vaan) ja asunnotkin ovat ihan ok kunnossa. Eli hyvin ovat oppineet, vaikka eivät kotona mitään tehneetkään.
Helpompi oli silloin aikoinaan tehdä itse, kuin huutaa ja raivota ja yrittää saada nuoriso tekemään.
Välitkin pysyivät hyvinä.
Tämä on totta. Ei nykyaikainen kodinhoito ole rakettitiedettä, jota varten pitää 18 vuotta opetella, että pärjää omillaan. Minusta oli paljon tärkeämpää opettaa sähkösopimuksen tekeminen kuin jokaviikkoinen moppaaminen.
Opetitko lapsen tekemään sähkösopimuksen? Minä taas ajattelen, että tuollaiset oppii sitten kun se tulee eteen. Ei se vaikeaa ollut ja neuvoa sai kysyä. Tuskin lapsi on kauhean motivoitunut oppimaan sähköyhtiöiden kilpailuttamista, jos se ei ole omassa elämässä vielä ajankohtaista.
Minulla on 3 sijoitusasuntoa ja tavallisin vuokralaisen tekemä kysymys muuton jälkeen on, että miksi täällä ei ole sähköä. Eli on oikeasti nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä he asuntoa vuokratessaan saavat. Ei se sähkösopimuksen tekeminen ja kilpailutus vaikeaa ole, mutta muuttopäivänä ehkä vähän ikävää olla ilman valoja.
Myös moppaamisen oppii ihan kätevästi siinä vaiheessa, kun se on ajankohtaista!
Eiköhän lähes kaikki vanhemmat sitten opeta nuo asiat, kun se on ajankohtaista. Ja noissahan muutenkin käytännöt saattavat vaihdella. Esim jotkut nettisysteemit ovat muuttuneet ajan myötä ja eri paikoissa eri käytännöt.
Ai vanha kunnon "sinulla joko on sähkösopimus tai ei ole sähkösopimusta" on nyt nettiaikakaudella muuttunut toisenlaiseksi? Sähköt voikin olla, vaikka sopimusta ei ole ja tähän voi toiveikkaana nettiaikakaudella luottaa?
En mielestäni sanonut noin. Sanoin, että se vanha kunnon "sinulla joko on tai ei ole sähkösopimusta" voidaan opettaa silloin kun se on ajankohtaista ja ne tarkemmat käytännöt esim kilpailutus katsotaan joka tapauksessa vasta silloin. (Kyllä, sähkön kilpailutus saattaa muuttua, on muuttunut jo siitä kun minä olen ensimmäiseen asuntooni muuttanut.)
Mutta silti sinä siivoat kuin äiti aikoinaan eli vanhat kalsarit on se paras rätti?
Täh? Mihin tämä liittyi? Äitini tietysti opetti omat välineensä ja tekniikkansa, mutta siitä lähtien olen siivonnut aika monta kertaa, joten olen siivonnut sekä hänen menetelmillään että uusilla. Käyttäessähän tällaiset asiat joka tapauksessa opitaan. Ei siten, että vuosia ennen siivoamista äitisi kertoi vanhoista kalsareista ja nyt vuosien jälkeen sitten etsit vanhoja kalsareita, kun alat ensimmäistä kertaa siivoamaan.
Kaikki, jotka sotkevat, saavat myös siivota heti kun kynnelle kykenevät. 1-vuotias auttaa jo erittäin innokkaasti kaikessa.
Meillä oli vaihtari jolle äiti oli opettanut tän tavan että ”lapsetkin osallistuu”. Käytännössä se oli ihan perkeleestä, koska siihen organisointiin meni helkutisti aikaa ja kotitöitä piti tehdä aina koko lauma yhdessä.
Ei toimi lai kaan normaalissa työssäkäyvien vanhempien perheessä, jossa ne kotityöt tehdään siinä kaiken lomassa, mitä milloinkin ja kuka kulloinkin.
9 ja 11. Tekevät kaikkia niitä kotitöitä mitä me aikuisetkin. Päivittäin ainakin lakaisua, roskien vientiä, pöytien pyyhintää, tiskikoneen täyttöä (omat koneeseen), omat tavarat paikoilleen ja jos on pyykkiä niin omat vaatteet kaappiin (en välitä missä järjestyksessä vaatteet on, kunhan on viikattu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vaihtari jolle äiti oli opettanut tän tavan että ”lapsetkin osallistuu”. Käytännössä se oli ihan perkeleestä, koska siihen organisointiin meni helkutisti aikaa ja kotitöitä piti tehdä aina koko lauma yhdessä.
Ei toimi lai kaan normaalissa työssäkäyvien vanhempien perheessä, jossa ne kotityöt tehdään siinä kaiken lomassa, mitä milloinkin ja kuka kulloinkin.
Tätä minäkin ihmettelen. Kun tulen töistä kauppakasien kanssa, lapsi kainalossa kotiin ja päivällisen pitäisi olla tunnissa valmis, että ehditään harrastuksiin. Missä välissä ehdin lohkaista sopivan helpon ja haastavan kotityöpalan lapselle tehtäväksi ja samalla valvoa että suoriutuu ok. Käytännössä se ei ole helppoa. Läksytkin pitää jossain välissä tehdä. Arki on sellaista. Ehkä viikonloppuna voisi onnistua joku yhteinen kotitöiden opetteluhetki.
En liiemmin rasita lapsia kotitöillä. Tytär (12) on sellainen prinsessa, että ei tee mitään ja totta puhuen en vain jaksa vääntää asiasta, kun hänen kanssaan tapellaan muutenkin joka asiasta. Poika on 15-vuotias ja kiltti kuin herran enkeli, tekee kaiken mukisematta, mutta en viitsi nakittaa sitten hänellekään koko ajan jotakin, kun toinen vain vönyy. Joskus pyydän tyhjentämään tiskikoneen, koska inhoan sitä hommaa itse niin paljon.
Kai ne omissa huusholleissaan sitten tekevät tai olkoot tekemättä, siinä vaiheessa voin pestä kädet.
Ai niin, omat huoneensa siivoavat kyllä. Toki siitä saa nalkuttaa kyllästymiseen asti, mutta jollain aikataululla se sitten tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Et tiedäkään millaisen taakan langetat lapsillesi kun et opeta heille kotitöitä NYT ! He eivät osaa yhtään mitään siitä osasta sitten kotonaan. Nyt ala opettaa koko kodinhoito ja sen vaivalloisuus heillekin!
Missä sanotaan etteivät OSAISI? Ei missään. Opettele lukemaan.
Toinen on yläkoulussa ja tähtää huippulukioon ja toine huippulukiossa ja tähtää yliopistoon. Ilolla annan heidän keskittyä opintoihinsa. Siitä on heille paljon enemmän hyötyä myöhemmässä elämässä.
Siihen OSAAMISEEN liittyy nimenomaan sen sietäminen että ne työt ovat jollekin pakollisia kodissa ja SÄÄNNÖLLISIÄ tahtoipa tehdä niitä eli ei. Tätä et juuri opeta käytännössä lapsillesi. Se on se karhunpalvelus heille.
Kyllä he sen tietää. Nyt heillä vain on elämänsä tärkeimmät hetket käsillä ja siksi he keskittyvät siihen. Niin me vanhemmatkin meidän perheessä tehdään. Ja menestytään.
Kotitöille ja siivouksille löytyy aina tekijöitä, jos itse ei ehdi.
Miten me kaikki muut opinnoissa ja työelämässä menestyneet olemme osanneet tiskata, pestä pyykkiä JA opiskella? Jos ei resurssit riitä edes yläaste- ja lukiotasolla pärjäämiseen normaalin arkielämän ohella, niin eiköhän se rima kannata suosiolla laskea alemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Et tiedäkään millaisen taakan langetat lapsillesi kun et opeta heille kotitöitä NYT ! He eivät osaa yhtään mitään siitä osasta sitten kotonaan. Nyt ala opettaa koko kodinhoito ja sen vaivalloisuus heillekin!
Missä sanotaan etteivät OSAISI? Ei missään. Opettele lukemaan.
Toinen on yläkoulussa ja tähtää huippulukioon ja toine huippulukiossa ja tähtää yliopistoon. Ilolla annan heidän keskittyä opintoihinsa. Siitä on heille paljon enemmän hyötyä myöhemmässä elämässä.
Siihen OSAAMISEEN liittyy nimenomaan sen sietäminen että ne työt ovat jollekin pakollisia kodissa ja SÄÄNNÖLLISIÄ tahtoipa tehdä niitä eli ei. Tätä et juuri opeta käytännössä lapsillesi. Se on se karhunpalvelus heille.
Kyllä he sen tietää. Nyt heillä vain on elämänsä tärkeimmät hetket käsillä ja siksi he keskittyvät siihen. Niin me vanhemmatkin meidän perheessä tehdään. Ja menestytään.
Kotitöille ja siivouksille löytyy aina tekijöitä, jos itse ei ehdi.
Miten me kaikki muut opinnoissa ja työelämässä menestyneet olemme osanneet tiskata, pestä pyykkiä JA opiskella? Jos ei resurssit riitä edes yläaste- ja lukiotasolla pärjäämiseen normaalin arkielämän ohella, niin eiköhän se rima kannata suosiolla laskea alemmas.
Koulumaailman kilpailu on nykyään aivan erilaista kuin meillä. Yliopistopaikat jaetaan yo-kirjoitusten tulosten mukaan.
Ja jo kesätyöpaikoista on erilainen kilpailu, ei edes tet-paikkoja tahdo olla.
Minun molemmilla lapsilla on ylimääräisiä pitkiä kieliä, yläkoululaisella ylimääräinen taidepainotus ja paljon esim luottamustoimia.
Mihinkäs asti sinä menestyit sen moppausdiplomisi siivittämänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee käytännössä vain omat "hommansa", eli pesee omat pyykkinsä, vaihtaa lakanansa ja siivoaa huoneensa. Jos muuta, niin se on vapaaehtoista. Poika imuroi joskus ja tyttö laittaa joskus ruokaa ja siivoaa keittiön. Koska taidot ovat niin eri maailmasta, niin tasa-arvon nimissä en ole lähtenyt muuta vaatimaan, ettei menisi siihen, että poika sluibailee aina, kun jälki on niin huonoa.
Tottakai periaatteessa kaikki kotityöt on opetettu, mutta ei niitä säännöllisesti vaadita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Saavat ainakin uusavuttomuutta reppuunsa kun jonain päivänä lähtevät kodista maailmalle. Ja kyllä olen sitä mieltä että poikia lellitään ja passataan aivan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Saavat ainakin uusavuttomuutta reppuunsa kun jonain päivänä lähtevät kodista maailmalle. Ja kyllä olen sitä mieltä että poikia lellitään ja passataan aivan liikaa.
En ole missään kirjoittanut etteivät he osaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Et tiedäkään millaisen taakan langetat lapsillesi kun et opeta heille kotitöitä NYT ! He eivät osaa yhtään mitään siitä osasta sitten kotonaan. Nyt ala opettaa koko kodinhoito ja sen vaivalloisuus heillekin!
Missä sanotaan etteivät OSAISI? Ei missään. Opettele lukemaan.
Toinen on yläkoulussa ja tähtää huippulukioon ja toine huippulukiossa ja tähtää yliopistoon. Ilolla annan heidän keskittyä opintoihinsa. Siitä on heille paljon enemmän hyötyä myöhemmässä elämässä.
Siihen OSAAMISEEN liittyy nimenomaan sen sietäminen että ne työt ovat jollekin pakollisia kodissa ja SÄÄNNÖLLISIÄ tahtoipa tehdä niitä eli ei. Tätä et juuri opeta käytännössä lapsillesi. Se on se karhunpalvelus heille.
Kyllä he sen tietää. Nyt heillä vain on elämänsä tärkeimmät hetket käsillä ja siksi he keskittyvät siihen. Niin me vanhemmatkin meidän perheessä tehdään. Ja menestytään.
Kotitöille ja siivouksille löytyy aina tekijöitä, jos itse ei ehdi.
Miten me kaikki muut opinnoissa ja työelämässä menestyneet olemme osanneet tiskata, pestä pyykkiä JA opiskella? Jos ei resurssit riitä edes yläaste- ja lukiotasolla pärjäämiseen normaalin arkielämän ohella, niin eiköhän se rima kannata suosiolla laskea alemmas.
Koulumaailman kilpailu on nykyään aivan erilaista kuin meillä. Yliopistopaikat jaetaan yo-kirjoitusten tulosten mukaan.
Ja jo kesätyöpaikoista on erilainen kilpailu, ei edes tet-paikkoja tahdo olla.
Minun molemmilla lapsilla on ylimääräisiä pitkiä kieliä, yläkoululaisella ylimääräinen taidepainotus ja paljon esim luottamustoimia.
Mihinkäs asti sinä menestyit sen moppausdiplomisi siivittämänä?
Yläaste ja lukio on kyllä edelleen helppoa vaativien alojen yliopisto-opintoihin nähden, työelämästä puhumattakaan. Jos jo tuolla tasolla pärjääminen vaatii normaalin arjen täydellistä tauottamista vuosikausiksi, niin ei tule pärjäämään sellaisten alojen opinnoissa tai työelämässä, joiden takia ylipäänsä kannattaa lukio-opinnoissa hiki hatussa rehkiä. Ei sitä perus elämänhallintaa pidä sinne lääkikseen/oikikseen/kauppakorkeaan mennä harjoittelemaan, kyllä sen pitää olla jo kunnossa ja opeteltuna jos meinaa muiden mukana pysyä.
Mutta itsepähän teette ratkaisunne. Minusta vaan kuulostaa siltä, että teet lapsillesi ison karhunpalveluksen kun kannustat heidän tavoitteitaan tasolle jolla he eivät pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ei osannut opettaa mua siivoamaan, muistan lapsuudesta asti kaiken olleen vain kaoottista tavaraläjää. Sanomattakin selvää että 18-v kotoa muuttaessa ei moisia taitoja yks kaks opi joten edelleen 35-vuotiaana siivoaminen on minulle hankalaa ja aikaa vievää. Olen totutellut siihen mutta se on aina ahdistavaa. Mies on samanlainen eikä opeta lapsilleen siivoamista. Välillä 7+8v imuroivat tai ripustaa pyykit, kerran kuussa korkeintaan. Lapset ei siivoa mitään jälkiä ja toisen huone on tällä hetkellä sellainen että ihmettelen miten siellä voi nukkua. Mulla on itsellä muu talon siivous niin vaativaa että en siivoa lasten huoneita. Mies uskoo aika vapaaseen kasvatukseen joten odottaa kai että lapsi itse tuntee tarvetta siivota ja siivoaa. Mun vanhemmat kai luuli samaa ja en vaan itse ikinä oppinut siivoamaan. Yhtä kaoottista se on edelleen.
Sinulla on vanhempiesi geenit. Hekään eivät ole osanneet pitää järjestystä ja ongelma näköjään jatkuu polvelta toiselle. Eli tuo sinun tapauksesi ei ole tavallinen , jossa vanhemmat osaavat siivota ja pitää järjestyksen. Heidän lapsensakin sen osaavat isompana, vaikka eivät sitä pienestä pitäen opettelekaan. Sinä et sitä varmaa olisi oppinut, vaikka vanhempasi olisivat pakottaneet sinut siivoamaan. Ihnoasit ja ahdistuisit siitä vielä enemmän nyt, kun muistaisit miten vaikeata se oli jo lapsena, kun oli pakko tehdä.
Minä olen siis se, joka ei vaatinut lapsia siivoamaan, eikä heillä ole ollut mitään vaikeuksia oppia siivoamaan/pitämään järjestystä omissa asunnoissaan. Toki meillä lapset oppivat jo kotona siistiin kotiin, koska siivosin ja osasin siivota itse. Omat vanhempasi ovat olleet siis ihan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Et tiedäkään millaisen taakan langetat lapsillesi kun et opeta heille kotitöitä NYT ! He eivät osaa yhtään mitään siitä osasta sitten kotonaan. Nyt ala opettaa koko kodinhoito ja sen vaivalloisuus heillekin!
Missä sanotaan etteivät OSAISI? Ei missään. Opettele lukemaan.
Toinen on yläkoulussa ja tähtää huippulukioon ja toine huippulukiossa ja tähtää yliopistoon. Ilolla annan heidän keskittyä opintoihinsa. Siitä on heille paljon enemmän hyötyä myöhemmässä elämässä.
Siihen OSAAMISEEN liittyy nimenomaan sen sietäminen että ne työt ovat jollekin pakollisia kodissa ja SÄÄNNÖLLISIÄ tahtoipa tehdä niitä eli ei. Tätä et juuri opeta käytännössä lapsillesi. Se on se karhunpalvelus heille.
Kyllä he sen tietää. Nyt heillä vain on elämänsä tärkeimmät hetket käsillä ja siksi he keskittyvät siihen. Niin me vanhemmatkin meidän perheessä tehdään. Ja menestytään.
Kotitöille ja siivouksille löytyy aina tekijöitä, jos itse ei ehdi.
Miten me kaikki muut opinnoissa ja työelämässä menestyneet olemme osanneet tiskata, pestä pyykkiä JA opiskella? Jos ei resurssit riitä edes yläaste- ja lukiotasolla pärjäämiseen normaalin arkielämän ohella, niin eiköhän se rima kannata suosiolla laskea alemmas.
Koulumaailman kilpailu on nykyään aivan erilaista kuin meillä. Yliopistopaikat jaetaan yo-kirjoitusten tulosten mukaan.
Ja jo kesätyöpaikoista on erilainen kilpailu, ei edes tet-paikkoja tahdo olla.
Minun molemmilla lapsilla on ylimääräisiä pitkiä kieliä, yläkoululaisella ylimääräinen taidepainotus ja paljon esim luottamustoimia.
Mihinkäs asti sinä menestyit sen moppausdiplomisi siivittämänä?
Yläaste ja lukio on kyllä edelleen helppoa vaativien alojen yliopisto-opintoihin nähden, työelämästä puhumattakaan. Jos jo tuolla tasolla pärjääminen vaatii normaalin arjen täydellistä tauottamista vuosikausiksi, niin ei tule pärjäämään sellaisten alojen opinnoissa tai työelämässä, joiden takia ylipäänsä kannattaa lukio-opinnoissa hiki hatussa rehkiä. Ei sitä perus elämänhallintaa pidä sinne lääkikseen/oikikseen/kauppakorkeaan mennä harjoittelemaan, kyllä sen pitää olla jo kunnossa ja opeteltuna jos meinaa muiden mukana pysyä.
Mutta itsepähän teette ratkaisunne. Minusta vaan kuulostaa siltä, että teet lapsillesi ison karhunpalveluksen kun kannustat heidän tavoitteitaan tasolle jolla he eivät pärjää.
Yläaste ja lukio on ihan tarpeeksi vaativia sen ikäisille. Täytyy muistaa, että lapset ovat 13-14v siistyessään yläasteelle ja opiskelevat siinä vaiheessa jo useampaa kieltäkin. Lukioon mennään 16v ikäisenä.
Luulen, että olet suotta huolissasi meidän nuorista. Meillä lapset sai käydä yläasteen ja lukion keskiyttyen niihin ja kavereihinsa. Koulut meni hyvin ja nyt ovat yliopistoissa. Kotityöt on opittu siinä sivussa nyt myöhemmin. Yliopistoissa on itseasiassa monesti lyhyet työviikot/päivät ja pitkät lomat. Kyllä ne kotiaskareet silloinkin ehtii oppimaan, ei ne rakettitiedettä ole. ja ainahan sitä voi sitten kysellä kotoa neuvoja jos ei jotakin osaa. Kyllä terve, normaali aikuinen/nuori aikuinen osaa itsestään ja asunnostaa huolehtia, ilman, että sitä on esikoulusata asti opetettu. Jos kotitöiden oppimiseen menee 12v niin jo on hidas oppinen lapsi kyseessä ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vihasin lapsena siivoilua ja kotitöitä josta ei maksettu mitään.
En todellakaan pakota lapsiani siivoamaan, kun tiedän miten inhottavaa se on.
Meillä siivotaan vasta kun kaaos alkaa ahdistamaan. Noin kerran kuukaudessa.
Panostamme enemmän urheiluun. Siivoiluun käytetyn turhan ajan hyödynnämme koko perhe urheilemiseen.
Ai kun ei maksettu? Kuka maksaa katon lapsen pään päälle? Lämmitykset, vedet, ruuan, vaatteet? Kyllä meillä saa ihan siitä hyvästä osallistua kotitöiden tekoon. Minäkään en mikään palvelija täällä ole. Maksetaan kyllä lapsille viikkorahaa, mutta se ei liity tehtyihin töihin, ei ole mahdollisuutta valita, en tee kotitöitä, en ota viikkorahaa. Koti on yhteinen vastuu koko perheelle, joka siellä asuu.
Mekin urheillaan aktiivisesti joka päivä. Mut kun kaikki tekee osansa kotihommista, ei siihen kellään mee yli 10 minuuttia päivässä. Ja koti on aina siisti, ei tarttee odottaa kaaosta. Toki ymmärrän sen, että kaikki ei niin välitä siisteydestä. Lähinnä nuo sinun argumentit on tyhmiä tekosyitä.
Hei, hei, hei, nyt sinulla on ihan väärät systeemit, jos vaadit, että lasten täytyy olla kiitollisia siitä, että sinä maksat lapsille ruua, lämmön ja veden. Sinä ne lapset olet halunnut ja sinä ne olet tänne tuonut. Sinun KUULUU huolehtia heistä niin kauan, kunnes he itse pystyvät itsestään huolehtimaan. Mikään ei ole sen pahempaa, kuin syyllistää lapsia siitä, että heidän elättämisensä maksaa. Ei se ole lapsen valinta syntyä tänne. Se joka tilaa, se myös MAKSAA.
Meillä ei lapset siivonneet ja meillä oli siisti koti. Nyt lapset siivoa ihan mallikkaasti omissa kodeissaan. Ei vienyt oppiminen paljoakaan aikaa, kun vastuu oli itsellä. Hyvin oppivat tekemään. Ovatkin kyllä tervejärkisiä, joille oppiminen(edes kodinhoidon) ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tarvitse tehdä. Minulle riittää että hoitavat koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa mallikkaasti. Kyllä he tyttöinä saavat kotitöistä oman osansa tässä elämässä vielä.
Ja tytöistäsi kasvaa uusavuttomia sottapyttyjä.
Muutoinkin ajatusmaailmasi on käsittämättömän vanhanaikainen
Itse olet vanhanaikainen kuvitellessasi, ettei aikuinen osaa tehdä mitään, ellei ole lapsena jo opetellut. Joistakin tulee sottapyttyjä vastalauseena lapsuudenkodin siivousintoilulle, toisista taas siistejä, koska kotona oli sotkuista. Saman perheen lapsista voi kasvaa siivouksesta ihan eri tavoin ajattelevia.
Iso osa aikuisista laittaa lapset viemään roskia ja siivoamaan vessanpönttöjä, koska inhoavat niitä hommia itse. Vahinko laitetaan siis kiertämään sukupolvelta toiselle.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota ajatusmaailmaa, että lasten ei tarvitsisi tehdä ollenkaan kotitöitä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi saada elää kuin kuninkaalliset luksushotellissa ja vanhemmat raataa palvelijoina? Ennen vanhaan lapsia tehtiin nimenomaan avuksi kotihommissa.
Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.(vanha suomalainen sananlasku)
Ennen vanhaa lapsia tehtiin sen takia, ettei ollut ehkäisyä ja lapsia vaan tuli, halusi tai ei. Lapsista on sitäpaitsi ihan hirvesti pienenä työtä, niin että aika kauan joutuu odottamaan enennkuin pääsee saamapuolelle. Eikä niitä mihinkään kotihommiin avuksi tehty, koska kotihommat(pyykki, ruoka,siivous) ovat aika vähäisiä, jos ei ole lapsia. Aina pääsee halpommalla jos ei ole lapsia ollenkaan. Joskus maatalousaikaan ehkä joku on ajatellut, että lapsista on tilalle työvoimaa, mutta sekin on tilapäisratkaisu ollut, koska lapset yleensä muuttaa pois kotoa.
Vanhempien kuuluu siksi hoitaa ja huolehtia lapsistaan, koska ovat itse ne lapset halunneet. Ei ne lapset ole valinneet syntyä vanhemmilleen työvoimaksi. Jos lapsia hankit, ne myös elätät/huollat, ei lapsi ole vanhemmilleen mitään velkaa siitä, että heidät pieninä elätetään.
Mulla on 12 ja 16 v lapset, jotka keskittyvät kouluun ja kilpaurheiluun. Kotona heiltä odotetaan ensisijaisesti hyvää koulumenestystä ja toissijaisesti panostusta itselle mieluisiin harrastuksiin. Kotityöt tulevat vasta näiden jälkeen. Kumpikin pitää kotona huolta omista tavaroistaan ja osallistuvat ehtiessään mm. ruuanlaittoon. Heillä on hyvin vähän luppoaikaa, kun treenejä on 6xvk ja siihen läksyt päälle. Molemmat osaavat kyllä tarvittaessa siivota, pyykätä ym.
Meillä kukaan ei imuroi, luuttua tai tyhjennä roskiksia, koska siivous on ulkoistettu siivousfirmalle. Itse olen imuroinut viimeksi noin 15 vuotta sitten ;-D
En vaan että tyttöjen ja naistenkin kuuluu voida keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, joita myös me vanhemmat pidämme tärkeämpänä asiana kuin sitä, että teinityttö varmasti oppii moppaamaan.
Me vanhemmat hoidamme kodin, he saavat keskittyä ihan täysillä opintohinsa ja elämänsä rakentamiseen.