Lue keskustelun säännöt.
Onko imettäminen oikeasti pelkkää helvettiä? Kysyy odottava äiti
21.01.2019 |
Olen koko raskauden ajan toivonut, että voisin imettää tulevaa vauvaa. Olen jopa stressannut siitä, ettei imetys onnistuisi. Tähän asti on ollut halu imettää.
En ole kuullut mitään hyvää imettämisestä.
1. Roikkuuko vauva todellakin tissillä ensimmäiset viikot koko ajan? Monet sanoo, että vauva on jopa tunteja ja tunteja putkeen rinnalla. Eli siis en voi käydä suihkussa, viedä koiraa ulos tai pyytää meille ketään kylään?
Miten ristiäiset onnistuu? Jos vauva ei irrota otettaan tissistä ja en todellakaan aio imettää sukulaisten nähden?
2. Vauva nukahtaa vain tissille. Mä tiedän jo etukäteen, että tuskin nukun itse, jos jos joku roikkuu mussa kiinni koko ajan.
3. Eikö tuo imetys pilaa parisuhteen täysin? En kiitos halua mitään perhepetiä ja vauvaa, joka vie illat ja yöt multa täysin. Mun psyyke ei kestä.
4. Rintaraivarit, tiheän imun kausi jne. Siis oikeesti????
5. Koko vuorokauden käyttö kuukausitolkulla vain imettämiseen ja sen ongelmien ratkomiseen?
Vauvan laskettu aika on 20.5, eli mä istun koko kesän sisällä vauva tissillä?
Eikö se ole myös ihan hirveä vaiva, kun koko elämä pitää suunnitella sen mukaan, että missä imetät ja onko jossain paikkaa missä imettää?
Monet myös sanovat, että korvikevauvat nukkuvat paljon paremmin?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Just mietin että voinko mä mitään lapsia hankkiakaan, koska imetys ajatuksena on jotenkin tosi etovaa..
Luonto kyllä huolehtii asian niin, että tuollaiset tunteet katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vauva roikkui tississä 24/7 yhden vuoden. Siis lähinnä huuti ja ainoa paikka missä oli hiljaa oli tissillä. Nukkui tissi suussa sinne vuoden ikään. Ja söi parin tunnin välein sinne vuoden ikään. Mitkään kiinteät kelvannu... Ja minusta se oli niin leppoisaa aikaa😆 tuli paljon katsottua sarjoja ja luettua kirjoja. Ei siitä sohvasta paljon tarvinnut nousta. Pääsin yksin uimahalliinkin vasta kun lapsi oli vuoden 😄 no sitten yhtenä kauniina päivänä se vain loppui, ei mitään vierottautumisia ja ollutkin siitä asti mitä helpoin lapsi.
Äiti 23v
Vierailija kirjoitti:
Minun vauva roikkui tississä 24/7 yhden vuoden. Siis lähinnä huuti ja ainoa paikka missä oli hiljaa oli tissillä. Nukkui tissi suussa sinne vuoden ikään. Ja söi parin tunnin välein sinne vuoden ikään. Mitkään kiinteät kelvannu... Ja minusta se oli niin leppoisaa aikaa😆 tuli paljon katsottua sarjoja ja luettua kirjoja. Ei siitä sohvasta paljon tarvinnut nousta. Pääsin yksin uimahalliinkin vasta kun lapsi oli vuoden 😄 no sitten yhtenä kauniina päivänä se vain loppui, ei mitään vierottautumisia ja ollutkin siitä asti mitä helpoin lapsi.
Äiti 23v
Oon niin kateellinen näille äideille, joilla on varaa kokkiin, siivoojaan, juoksupoikaan, lapsenvahtiin, yms. yms., jolloin nämä äidit voivat kirjaimellisesti maata sohvalla vaikka 24/7 ja keskittyä 100% imetykseen ja omaan hyvinvointiin, esim. nukkumiseen :-(
Kolmen lapsen kokemuksella
1. Roikkuuko vauva todellakin tissillä ensimmäiset viikot koko ajan? (Ei yksikään kolmesta) Monet sanoo, että vauva on jopa tunteja ja tunteja putkeen rinnalla. (Ei kokemusta) Eli siis en voi käydä suihkussa, viedä koiraa ulos tai pyytää meille ketään kylään? (Hankaloituu vähän joka tapauksessa, lähinnä vauvat osaavat vaistomaisesti herätä väärällä hetkellä)
Miten ristiäiset onnistuu? (Siten kuin ristiäiset yleensä) Jos vauva ei irrota otettaan tissistä ja en todellakaan aio imettää sukulaisten nähden? (Ei kai ole pakko imettää muiden nähden, jos imetys sujuu hyvin niin se onnistunee melko huomaamattomasti melkein missä vain)
2. Vauva nukahtaa vain tissille. Mä tiedän jo etukäteen, että tuskin nukun itse, jos jos joku roikkuu mussa kiinni koko ajan. (Ainakin meillä nukahtivat myös syliin, rattaisiin, autoon, kantoreppuun... ja tutitkin oli käytössä)
3. Eikö tuo imetys pilaa parisuhteen täysin? (Mikä nyt ei pilaisi parisuhdetta jos se on huonolla pohjalla...) En kiitos halua mitään perhepetiä ja vauvaa, joka vie illat ja yöt multa täysin. Mun psyyke ei kestä. (Okei, 1/5. Vauvan saa nukuttaa sinne minne hyvältä tuntuu. Vieressä se valvottaa toisia vähemmän)
4. Rintaraivarit (aika vähän kokemusta, yhtä hyvin voi raivota pullolla tosin), tiheän imun kausi (ei tullut) jne. Siis oikeesti???? (Oikeesti)
5. Koko vuorokauden käyttö kuukausitolkulla vain imettämiseen ja sen ongelmien ratkomiseen? (Siis vauvahan on pakko syöttää tavalla tai toisella. Imetys on just se tapa, mitä ei tarvitse yhtään miettiä jos se sujuu.)
Vierailija kirjoitti:
Se on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella omanlaisensa. Vauva käyttää äitiä mielellään tuttina .
Tai tuttia käytetään äitinä. :) Rinnan imeminen tutkitusti helpottaa kipua ja rauhoittaa. Esim. lasteni saadessa hampaita, jolloin yöt olivat katkonaisia, rinnasta oli suuri apu.
Rintaruokinta on parhaimmillaan symbioosi vauvan kanssa, molemmat saavat siitä jotakin.
Imettäminen voi olla lepoa puuhailun lomassa, loikoilua sängyllä vauvan kanssa. Pitää tehdä imetyshetkistä fyysisesti mukavia tyynyillä ja muilla jutuilla.
Välillä saattaa tulla kausia, että vauva haluaa olla rinnalla koko ajan. Ne menee ohi.
Jos imetys alkaa alussa rullaamaan, ei siinä ole mielestäni muita ongelmakohtia kuin yöimetyksestä luopuminen ja kokonaan lopettaminen sen jälkeen. Mulla on neljä lasta ja jokaista imetin edellistä pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut helevettiä. Totuta kuitenkin vauva heti pullolle ja anna välillä korviketta. Niin isäkin voi osallistua tai joku muu, niin pääset itse käymään joskus jossain.
Voi eihän toki! Huolesi ovat ymmärrettäviä ja varmasti itsekin olen tokaissut vastaavia kommentteja, mutta minulle imettäminen oli kyllä yksi vauva-arjen kohokohtia.
Kyllä ne hormonit imetyksen aikana saa mielihyvän aikaan. Ja onhan se imetys todella kätevääkin! Nyt kun näen imettäviä äitejä, minut valtaa ihanan lämpimät muistot näistä läheisistä hetkistä.
Oikean tekniikan oppiminen oli minulle molemmilla kerroilla hankalaa, mutta lähti onneksi lopulta rullaamaan.
Kannattaa ehdottomasti yrittää ja katsoa sitten aikanaan mikä sopii parhaiten itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi eihän toki! Huolesi ovat ymmärrettäviä ja varmasti itsekin olen tokaissut vastaavia kommentteja, mutta minulle imettäminen oli kyllä yksi vauva-arjen kohokohtia.
Kyllä ne hormonit imetyksen aikana saa mielihyvän aikaan. Ja onhan se imetys todella kätevääkin! Nyt kun näen imettäviä äitejä, minut valtaa ihanan lämpimät muistot näistä läheisistä hetkistä.
Oikean tekniikan oppiminen oli minulle molemmilla kerroilla hankalaa, mutta lähti onneksi lopulta rullaamaan.
Kannattaa ehdottomasti yrittää ja katsoa sitten aikanaan mikä sopii parhaiten itselle.
Niin ja jos on esikoisesta kyse, niin kannattaa ottaa ne ekat viikon iiiiihan rennosti. Tölläät vaan tv:tä samalla kun imetät ja lepäilet ihan rauhassa.
Mua ihmetyttää aina jutut siitä että pullojen kanssa olisi hankalaa.
Mulla oli kaksoset, ja aluksi yksi pikkupullo per lapsi (olivat keskosia joten olivat oppineet rytmin sairaalassa) Aluksi pumppasin maitoa lapsille kun he olivat sairaalassa, ja pakastin maitoa kotonakin pakkaseen. Imetin lapsia sairaalassa, ja kun se sujui ja pullosta juominenkin, pääsivät kotiin.
Kotona imetin aluksi 4 tunnin välein, toista toisesta tissistä ja toista toisesta, laiton paperille ylös kumpi joi kummasta, ja montako minuuttia jotta jäi joku mielikuva että saiko tarpeeksi. Lisäksi piti aluksi muistaa antaa kolmea eri lääkettä tippoina pitkin vuorokautta, myös ne laitoin vihkoon ylös kun muuten niitä ei olisi millään muistanut.
Jos en jaksanut yöllä imettää, otin pakkasesta maitoa, lämmitin vesihauteessa ja annoin pullosta molemmille niin pääsin takaisin lepäämään. Hyvin pian lapset alkoivat nukkua 6h yöllä heräämättä, enkä heitä sitten syömään herätellyt, luotin siihen että heräävät jos nälkä on.
Kun lapset olivat lähemmäs 3kk, alkoi imettäminen olla hankalaa, ei tullut tarpeeksi maitoa ja muutenkin se oli niin raskasta toipua isosta leikkauksesta, ja nyt tiedän että mulla oli myös paha raudanpuute ja deen puutekin. Aloin antamaan maidon kokonaan pullosta, pakkasesta käytin maidot, ja kuten lääkärikin piti hyvänä aloin antaa peruna-porkkanavelliä. Sitä kun antoi illalla niin nukkuivat pitkät yöunet tyytyväisinä, eivät heränneet nälkään, eivätkä märkään vaippaan kun eivät juoneet jatkuvasti.
Pulloja tarvittiin tosiaan yksi ensin per lapsi, siitä kun juotti lapselle maidon, niin heti meni laittamaan pullon likoamaan tai pesaisi sen tipalla tiskiainetta ja kuumalla vedellä samantien odottamaan seuraavaa kertaa johon oli kuitenkin useita tunteja. Ei siinä pullon pesemisessä mene kuin minuutti. Kun aloin antaa velliä, ostin vellitutit ja toiset pullot niin että toisessa pullossa oli aina maitotutti ja toisessa vellitutti. Keskolassa sanoivat että ei pulloja tarvitse steriloida kuin silloin tällöin, hekään eivät niin tehneet, kunnollinen tiskaus riitti. Minä tein niin että kun tavalliset tutit alkoi vaikuttaa siltä että kaipaavat kunnon puhdistusta keitin kattilallisen vettä ja nakkasin kaikki tutit ja pullot sinne hetkeksi, siinä se.
Eihän siitä mitään olisi tullut jos kaksi lasta olisi roikkunut tisseissä, tutti saa olla tutti. Ja lapset nukkuivat omassa pinnasängyssään mun sängyn vieressä, en olisi pystynyt nukkumaan samassa sängyssä niin pienten kanssa, muutenkin olen huono nukkumaan.
Minä olen aina ajatellut niin, että tärkeintä on että lapsi saa ne syntymänsä jälkeen ensimmäiset maidot mitä äidiltä tulee, silloin siinä on tärkeät aineet kuten kuuluu, sitten kuukausien päästä sillä ei ole mitään väliä onko se korviketta vai tissistä, hyödyt on jos saatu. Lapset olivat terveitä eikä koskaan ollut mitään korvatulehduksia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee julkisilla paikoilla kovin avoimesti. Moukkamaista. Kai se vähän tapauskohtaista on miten sujuu. Jos et missään nimessä halua antaa iik pulloa koskaan, älä valita että on rinnassa kiinni koko ajan.
Imetystä ei kannata liikaa miettiä etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna Wahlgrenin lapsikirja pelastanut jo 3 sukupolvea. Auttoi järkevästi itsellä koliikit, sekä imetyksessä. Lupaan että saa siitä kaikwn mahdollisen avun ja tiedon. Lainaa kirjastosta. Anna on 10 lapsen äiti ja kirjailija. Psykoterapeutti.
Korvike ei meillä ole sopinut lainkaan vauvoille, mahakipuja jokaisesta marketin merkistä, mutta allergioita ei ole suostuttu tutkimaan. Imettäessä on helppoa pitää tarvittaessa dieettiä. Mulla vaan maidon tulo ei ole ollut koskaan riittävää, maitoa on riittänyt näille meidän kolmelle lapselle 1/2-4kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee julkisilla paikoilla kovin avoimesti. Moukkamaista. Kai se vähän tapauskohtaista on miten sujuu. Jos et missään nimessä halua antaa iik pulloa koskaan, älä valita että on rinnassa kiinni koko ajan.
Yhtälailla pulloruokinta vie aikaa, tosin siinä voi muutkin kun äiti ruokkia vauvaa.
Minusta kyllä ois hyvä antaa äidin keskittyä täysin vauvaan ja kun äiti imetää voi mies hyvin hoitaa sen aikaa kotityöt, eihän imetys yleensä kestä vuosia. Imetys on kuitenkin vauvan kannalta parempi, silloin kun siihen on mahdollisuus.
Kysyjä on varmasti jo päässyt asiassa eteenpäin, mutta laitan tähän kaikille yleishyödyllisen aloituksen: https://www.vauva.fi/keskustelu/4438729/jarkytyin-hieman-miten-kamalaa-…
ap, unohdit alkuperäisestä listasta sen, että osalla ihmisistä iho kestää huonosti imettämistä. Jos olet kovin vaaleaihoinen tai punahiuksinen, on kohonnut riski sille, että iho menee rikki. Alussa, kun iho ei ole tottunut, on suurempi riski. Toisaalta kesällä helle yhdistettynä maitoa valuviin rintoihin saattaa hautoa ihon rikki. Rintoihin ja vauvan suuhun voi iskeä sammas ym., mikä tekee imettämisestä kivuliasta. Ainakaan alussa vauva ei 'roiku' rinnoilla jatkuvasti ja tauotta, koska vauva saa tarvitsemansa noin 10 minuutissa, ja herkkäihoinen ei kestä pidempää imetystä. Toisaalta niitä imetyskertoja tulee toki runsaasti. Mutta hyvin ehti vessaan, suihkuun ym.
Ja sitten se toinen puoli: kun imetys lähtee käyntiin, siitä voi tulla riippuvaiseksi. Ei haittaa, että iho on rikki tai imetys kivuliasta sammaksen tms. takia. Koska on riippuvainen siitä imetyksestä. Jos on pidempi väli, alkaa rintoja pakottaa ym., ja tekee todella mieli, että vauva ne tyhjentää. Tämä itselläni, vaikka en ole mitenkään suuresti varustettu rintojeni osalta. Pienilläkin rinnoilla vauva saa ruokaa, ja tosiaan imetyksestä saattaa tulla riippuvaiseksi äitinä. Riippuvuus on pulma, kun imetys jossakin vaiheessa pitäisi lopettaa (esim jotta yöt sujuisivat rauhallisemmin ja yhtenäisemmillä yöunilla, jos vauva on varttunut jo lähemmäs vuosikkaaksi). Lopettaminen on vaikeaa kuten miten tahansa riippuvuudessa. Äiti ei ole halukas, kun imettäminen ja vauvan rauhoittaminen siten on niin paljon helpompaa. Eikä vauvakaan ole halukas. Kunhan lipaisee muutaman imun aina silloin tällöin, vaikka ravitsemuksellista tarvetta ei enää oikein olisikaan.
Älä stressaa imetystä. Teet, miten sopivalta tuntuu. Ja jos päädyt pulloruokintaan, älä kanna huonoa omaatuntoa vaan ole ylpeä äiti sellaisena kuin olet. Pulloruokinta on myös hyvä vaihtoehto ja sen (pakolla tai vapaaehtoisesti) valinneiden äitien soisin olevan iloisia äitiydestä, joka heillä on.
Aloitus oli kamalaa ekalla lapsella kun ei useampana päivänä tullut mitään ja kätilöt eivät antaneet korvausmaitoa ja lapsi kiljui nälkäänsä. Toisella osasin vaatia lapselle maidot niin johan lähti minultakin nopeammin herumaan kun en ollut niin hermona. Muutenkin homma lähti sujumaan molemmilla paremmin vasta kun pääsi kodin rauhaan. Aluksi nännit vähän verillä mutta siihen auttoivat nännikumit.
Ehdottomasti helpoin ruokintamuoto. 6kk täysinetin ja 10kk ikään osaimetin molempia, molemmat lapset lopettivat imemisen itse kun maito kuihtui ja muut ruoat kiinnosti enemmän.
Näkökulma koko ajan siinä omassa mukavuudessa.... Oletkohan valmis vanhemmaksi ollenkaan? Vauvalla rintaruokinta on parasta.
Joo, itsekin olen vähän vastaavaa käyttänyt, mutta kieltämättä kokenut julkisilla paikoilla imetyspaidan paremmaksi. Mutta tosiaan ei niihin ihmetysvaatteisiin tarvitse omaisuuksia laittaa, kun sitä ketjussa joku taivasteli.