Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla esineitä, joilla kuvittelet olevan tunteet?
Olen varmastikin umpihöperö, mutta jotkut esineet/asiat saavat minulta erityistä huomiota enkä voi sille mitään.
Esimerkiksi en voi jättää kanamunarasiassa yhtä munaa yksin nurkkaan jököttämään, koska pelkään, että sitä kiusataan muiden toimesta.
Minulla on myös kaksi käsivispilää, joista toista suosin kun sen on parempi. Otan kuitenkin välillä käyttöön sitä toistakin, ettei se loukkaannu, eikä saisi tietää suosimisesta.
Naimisiin en ole vielä halunnut yhdenkään esineen kanssa sentään :D
Kommentit (207)
Joskus kuvittelen että miehelläni on tunteet. Mutta kuvitteluksi se jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten aloittajan kuvailemat tilanteet ovat merkki hiipivästä psykoottisesta episodista ja todellisuudesta irtautumisesta kun hallitsemattomat tunteet ottavat vallan elämästä.
Suosittelen lämpimästi aloittajalle kognitiivis-käyttäytymisterapiaa, saadaksesi hallitsemattomat tunteet takaisin hallintaan, ennen kuin ne ottavat niin suuren vallan elämästäsi, että äänestät Virheitä tai Vasennusliittoa. Mikään ei ole niin ikävän ja tuhoisan elämän arvoista. Mutta älä huoli, sinulla on vielä mahdollisuus eheytyä tavalliseksi ihmiseksi: vajoaminen Universe 25:een ei ole kohdallasi vielä väistämätöntä!
Jos tämä tulee liian myöhään, ehdotan matkaa Belgiaan. Eutanasia on siellä laillista.
Liiallinen realistisuus ja kykenemättömyys osoittaa sympatiaa pehmoeläimiä kohtaan kielii omasta kyvystä olla empaattinen toisia kohtaan. Keneltään ei ole pois jos aikuinen ihminen juttelee, peittelee, rapsuttaa pehmoeläintä. Kuitenkin sama ihminen kohtelee toista ihmistä, eläintä samalla tavalla.
T: Pehmokoiria rapsuttava mies.
Mulla on vanha, ruma ja just ja just toimiva kahvinkeitin josta en luovu koska se on kulkenut mukanani kaikki muutotkin. Juttelen sille aamuisin ja kutsun herra kahvinkeittimeksi.🙈
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten aloittajan kuvailemat tilanteet ovat merkki hiipivästä psykoottisesta episodista ja todellisuudesta irtautumisesta kun hallitsemattomat tunteet ottavat vallan elämästä.
Suosittelen lämpimästi aloittajalle kognitiivis-käyttäytymisterapiaa, saadaksesi hallitsemattomat tunteet takaisin hallintaan, ennen kuin ne ottavat niin suuren vallan elämästäsi, että äänestät Virheitä tai Vasennusliittoa. Mikään ei ole niin ikävän ja tuhoisan elämän arvoista. Mutta älä huoli, sinulla on vielä mahdollisuus eheytyä tavalliseksi ihmiseksi: vajoaminen Universe 25:een ei ole kohdallasi vielä väistämätöntä!
Jos tämä tulee liian myöhään, ehdotan matkaa Belgiaan. Eutanasia on siellä laillista.
Tässä ei ole kyse siitä, että olisi hallitsemattomia tunteita. Tunteet ovat kyllä hyvin hallinnassa.
Mitä tulee kognitiivisiin terapioihin, sen teho on osoitettu varsin olemattomaksi jo kauan sitten.
Empatiakyvyttömien ihmisten, kuten sinun, sen sijaan tulisi hakeutua mitä pikimmin Belgiaan.
Dildollani on tunteet. Joskus sitä ei huvita ollenkaan. Sitten joskus se on aivan hullulla päällä ja se on parasta. Puhun paljon sen kanssa ja huokailen sille myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttelen huonekasveilleni joita onkin aika paljon, näin talvella rohkaisen niitä jaksamaan vielä jonkin aikaa ja lupaan niille uutta multaa maaliskuun hujakoilla. Autot ovat toinen juttu, minulla on ollut monta samanmerkkistä peräkkäin ja jokaisella on oma persoonansa. Yksi niistä oli aika kevytmielinen, se keikutti peräpäätään aina kun kallis auto oli takana, toinen oli ollut aikaisemmin vanhemmalla autoalan setämiehellä, se oli vakaa ja tasainen kuin kyntöruuna, toimitti hommansa eikä temppuillut turhia. Yksi oli vähän laiskanlainen, ei kiihtynyt millään, eräällä oli menohaluja vähän liikaakin, yksi autoistani piti erityisesti talvista, pörähti aina iloisesti käyntiin paukkupakkasilla, saattoi helteillä miettiä hetken ennen käynnistymistä. Ne myös juoruilevat rankasti pihalla parkissa naapureiden autojen kanssa, melkoinen pulina käy autorivissä kun ne palaavat omille paikoilleen, joskus ne myös kiusoittelevat toisiaan.
Hyvän mielen teksti.
Kyse on antropomorfismista. Lapsena ajattelin, että suunnilleen kaikella elottomalla on tunteet: tuoleilla, ovilla, leluilla jne. Koin ahdistusta ja syyllisyyttä esimerkiksi lelujen "laiminlyönnistä".
Nyt aikuisena en enää koe noin. Kuitenkin olen säilyttänyt kauan tavaroita, joilla tiedän olleen tunnearvoa esimerkiksi vanhemmilleni vaikken yhtään välitä niistä itse. Aikuisen lapseni vauva-ajan vaatteet ja pienet pehmoeläimet myös ovat olleet pyhäinjäännöksen asemassa, mutta en kyllä koe sen johtuvan niiden ns. tunteista, vaan kuin niissä olisi muistoja jotka häviävät jollei niitä esineitä säilytä.
Olen silti pakottanut itseni luopumaan noistakin esineistä. Kun ne antaa tai myy eteenpäin, joku muu saa niistä iloa ja pääsee kiinnittämään niihin uusia muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on sellainen pehmonalle, joka on tavallaan mun lemmikki :D Otan sen aina siihen huoneeseen, missä kulloinkin olen, ja katsotaan esim. telkkaria yhdessä :D Puen sitä myös, sillä on aina vuodenaikaan sopiva hattu päässä ja erivärisiä rusetteja kaulassa :) Olen lapseton sinkku joten ei ole ketään näkemässä mun hörhöilyä :D En tästä kyllä kellekään kehtaa kertoa.
Koti. Aina kun lähden jonnekin hyvästelen kodin, teen samoin joskus myös autolleni, varsinkin jos se jää johonkin pitkäaikaisparkkiin. Myös minun on vaikea luopua jostain tavaroista, kuten yli 20 vuotta vanhasta sohvasta luopuminen oli vaikeaa.
Teini-ikäisellä tytölläni on myös pehmolelu jota hoidetaan kuin elävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkasöinä olen huolissani autostani, kuinka se siellä ulkona pärjää. Toistaiseksi se on jaksanut lähteä aamulla töihin.
Merkkihuoltamolle mentäessä autoni on mielissään, kun se tapaa siellä sisaruksiaan.
Ostin uuden hienon puhelimen, siirtelin tietoja ja laittelin kaiken valmiiksi. Kun tuli aika sammuttaa vanha, uskollinen puhelin viimeistä kertaa, ilmestyi ruutuun se vanha tuttu "Näkemiin".
En taida pystyä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esineilläni ei ole tunteita. Minulla taas on tunteita joitakin esineitä kohtaan.
Ihanaa että on muitakin näitä jotka kokevat että esieneillä on tunteet. Minulla on monta pehmoleluja joista mietin että niillä on tunteet. Samoin en voi jättää esim. leipä palaa yksin muovipussiin koska sille voi tulla ikävä ja ei ole hyvä jättää sitä yksin odottaa millon se syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo nallet joilla vaikuttaa olevan tunteita... Minullakin on sellainen, enkä ajatellut siitä mitään sen enempää ennen kuin meillä kävi kylässä Helsinkiin asioille tullut täti, jolla on aina ollut kyky kommunikoida henkimaailman kanssa. Hän ihan ohimennen sanoi, että tässä nallessa on ihmisen henki ja alkoi kuvailla minkälaisen hengen siinä koki. Edesmennyt isoisäni oli aivan kuvauksen mukainen. Täti suostui välittämään keskustelun välillämme, ja vakuutuin että kyseessä oli aito yhteys isoisääni koska tiesi asioita joita hän ei voinut tietää. Ja isoisä saa mieluusti olla nallessa niin kauan kuin ikinä tahtoo, ihana ajatella että hän on täällä vielä minua suojelemassa ja varjelemassa.
Olet kuin miä. Kaupan maito-osastollakin tulee surku hyllykköön yksin jäävää maitotölkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Ostin uuden hienon puhelimen, siirtelin tietoja ja laittelin kaiken valmiiksi. Kun tuli aika sammuttaa vanha, uskollinen puhelin viimeistä kertaa, ilmestyi ruutuun se vanha tuttu "Näkemiin".
En taida pystyä tähän.
Miulle tuli tästä surullinen olo. Onko vanha puhelimeis rikki?
Pidän paljon viherkasveista joita minulla on kotona paljon. Nyt kun on aika kasvattaa siemenistä taimet, huomaan välillä höpöttäväni kasvaville taimille. Muutenkin on ihan eri fiilis kasvattaa siemenestä itse taimi kun ostaa valmis taimi kaupasta, on kuin adoptoisi toisen kasvattaman kasvin :D menee vissiin liikaa tunteisiin nämä mulla. En myöskään voisi koskaan ostaa/ottaa toisen viherkasvia koska uskon että siinä voi olla jotain pahaa energiaa tms muuta kummaa, siis riippuen missä on kasvanut.
T. Hihhuli
Vierailija kirjoitti:
Pidän paljon viherkasveista joita minulla on kotona paljon. Nyt kun on aika kasvattaa siemenistä taimet, huomaan välillä höpöttäväni kasvaville taimille. Muutenkin on ihan eri fiilis kasvattaa siemenestä itse taimi kun ostaa valmis taimi kaupasta, on kuin adoptoisi toisen kasvattaman kasvin :D menee vissiin liikaa tunteisiin nämä mulla. En myöskään voisi koskaan ostaa/ottaa toisen viherkasvia koska uskon että siinä voi olla jotain pahaa energiaa tms muuta kummaa, siis riippuen missä on kasvanut.
T. Hihhuli
Olet ihan oikeassa, kasvissa voi olla negatiivista energiaa, jos se on ollut huonoissa oloissa tai jopa siksi, että se on joutunut vaihtamaan kotia! Itse aina, jos ostan valmiin viherkasvin, tunnustelen sen energiaa ja pyrin saamaan siihen yhteyden. Se on luottamuksen rakentamista toisen elävän olennon kanssa. Minä lupaan sille että tämä on sen pysyvä koti ja että tulen hoitamaan sitä parhaani mukaan ja kuuntelemaan mitä se tarvitsee. Kasvi voi joskus reagoida alkuun ärtyisästi ja epäluottavaisesti, mutta yleensä ne leppyvät kunhan pitää lupauksensa. Kevään lämpimien tullen tehokas keino on viedä lämpiminä päivänä huonekasvi saamaan ulkoaurinkoa täydessä terässään, siitä ne nauttivat. Meinaavat, että oli se hyvä että hait sieltä kukkakaupan hämärästä pois, tämä se on vasta elämää! Olla osa luonnon kokonaisenergian virtausta, vaikka sitten itse ruukussa onkin!
Joo, minulla oli oma "vaimo" thaikuista kaapissa. Juteltiin tuntikausia, silloin kun muut menivät iltavapaille juomaan itsensä humalaan.
Tupakaverit yrittivät kiusata, mutta olivat hiljaa sen jälkeen kun tinttasin äänekkäimmältä nenän poskelle "vahingossa". Jotkut kyllä valittivat tavastani jättää vaimolle ruokaa kaappiin, mutta he eivät vain olleet tottuneita aasialaisittain maustettuun ruokaan.