Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla esineitä, joilla kuvittelet olevan tunteet?
Olen varmastikin umpihöperö, mutta jotkut esineet/asiat saavat minulta erityistä huomiota enkä voi sille mitään.
Esimerkiksi en voi jättää kanamunarasiassa yhtä munaa yksin nurkkaan jököttämään, koska pelkään, että sitä kiusataan muiden toimesta.
Minulla on myös kaksi käsivispilää, joista toista suosin kun sen on parempi. Otan kuitenkin välillä käyttöön sitä toistakin, ettei se loukkaannu, eikä saisi tietää suosimisesta.
Naimisiin en ole vielä halunnut yhdenkään esineen kanssa sentään :D
Kommentit (207)
Varmaan mun vanhalla autollani on myös tunteet. Myin sen viime kesänä pois, oli 8 vuotta lähes moitteetta palvellut. Uusi omistaja teetätti jakohihnaremontin, sen perään meni vetonivel, valutti moottoriöljyä vaihdelaatikkoon ja airbagin vikavalo alkoi loistaa kojetaulussa :)
Nämä siis ihan alle puolen vuoden aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fender Stratocaster 2 kpl
molemmilla on sielu
Monta vuotta sen jälkeen, kun meidän vanha auto oli myyty pois mulle ja äidille tuli mieleen katsoa, onko se vielä rekisterissä. Ei ollut, melkein itku tuli kun ajattelin, että meitä 20v palvellut auto on yksin hylättynä jossakin navetan takana :'( Toisenkin todella tykätyn auton perään olen melkein itkenyt jokunen vuosi sitten. Kamala ajatus, että se riepu yksin nököttää hylättynä siellä autoliikkeen pihalla :( Vaikka pääsikin varmaan pian uuteen kotiin, mutta silti..
Sain 3 vuotiaana vaaleanpunaisen pehmopupun, olen nyt 31. Pupulta on pää puoliksi irti, olen sen ainakin kerran ommellut kiinni mutta ei pysynyt. Nyt pupu nököttää makkarin lipaston päällä, pää hyvin aseteltuna tietenkin ettei sitä satu. Olin aivan kauhuissani, kun lapset oli askartelemassa jotain ja kyselivät pupun perään, "sehän on rikki, me otetaan siitä villaa". Lapsetkin katsoi vähän vinoon, kun karjaisin että EI!!
Miksi luen tämän aina "onko sinulla esiteiniä, jolla kuvittelet olevan tunteet?"?
Ja ei, ei ole tunteellisia esineitä, eikä sitä esiteiniäkään.
No ei tuolla tavalla kuin ap:n tapauksessa, mutta sellaisten esineiden puolesta, joihin on vahva tunneside, koska ne on saatu vaikka lahjaksi. Voi tulla niiden puolesta esim. paha mieli, jos vahingossa vaikka unohdan jonnekin ja löydän pitkän ajan päästä, että miten kehtasin unohtaa sen raukkasen väärään pimeään laatikkoon ylhäiseen yksinäisyyteen ja pyytelen anteeksi 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dvd:tä ei saa ottaa soittimesta ilman että sen ensin "sammuttaa", koska siihen voi sattua. Myöskään cd:tä en hennonnut koskaan ottaa ulos vain avaamalla soittimen kannen. Sama koskee pleikkaria ym. laitteita, niitä ei voi vain kylmästi painaa virtanapista kiinni, vaan pitää mennä valikon kautta. Pitää antaa reagointiaikaa, ettei laite pahastu.
Jee täällä on muitakin! Meidän talo on myynnissä ja ennen näyttöä juttelen sille rohkaisevasti; ” näytä nyt parastasi! Sen sinä osaat! ” ja rauhoittelen ”löydetään sinulle kiva perhe tänne. Olet ollut ihana koti mutta meidän perhe on kasvanut ja tarvitsemme isomman”. 😬 muutenkin juttelen tavaroille ja etenkin kasvoille. Kukkia en raaski poimia luonnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis kyllä joidenkin asoidn kanssa, mutta enemmän mä nimeän sellasia läheisiä tavaroita
Esim. mun oboe on Amber
Mä olen nimenny mun viimeisimmät polkupyörät
Ja myös mun kaikki tabletit/iPadit on saanu jonkun kutsumaninen (joita mä en toisaalta nykyään käytä)
Meiän saunassa oleva sellain koivunlehdillä täytetty pussi, jota liotetaan vedessä niin että vettä heitetessö kiukaalle tulee koivun tuoksu on nimeltään Agatha
Mä en kuitenkaan nimeä kaikkee, vaan yksittäisiä esineitä, joille sattuu tulemaan mieleen nimi
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta sen jälkeen, kun meidän vanha auto oli myyty pois mulle ja äidille tuli mieleen katsoa, onko se vielä rekisterissä. Ei ollut, melkein itku tuli kun ajattelin, että meitä 20v palvellut auto on yksin hylättynä jossakin navetan takana :'( Toisenkin todella tykätyn auton perään olen melkein itkenyt jokunen vuosi sitten. Kamala ajatus, että se riepu yksin nököttää hylättynä siellä autoliikkeen pihalla :( Vaikka pääsikin varmaan pian uuteen kotiin, mutta silti..
Sain 3 vuotiaana vaaleanpunaisen pehmopupun, olen nyt 31. Pupulta on pää puoliksi irti, olen sen ainakin kerran ommellut kiinni mutta ei pysynyt. Nyt pupu nököttää makkarin lipaston päällä, pää hyvin aseteltuna tietenkin ettei sitä satu. Olin aivan kauhuissani, kun lapset oli askartelemassa jotain ja kyselivät pupun perään, "sehän on rikki, me otetaan siitä villaa". Lapsetkin katsoi vähän vinoon, kun karjaisin että EI!!
Ääh tuli tosi paha fiilis tosta, kun noita villoja oli otettu siitä pupusta D: ajatuskin karmii mua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukkia ei saa heittää pois muuta kuin pareittain. Niille tulee muuten paha mieli. Herätyskellolleni toivotan aina huomenta, kun hän minut aina herättää.
Täällä on oudon paljon tarinoita, joissa auto reagoi, kun sitä ollaan myymässä. Meilläkin on tällainen tarina: Ensimmäinen, jo aika vanha (käytettynä hankittu) automme palveli meitä hyvin, eikä meillä ollut aikomusta myydä sitä vaan pitää kakkosautona, kun lähdimme ajamaan sillä kohti uuden (käytetyn) auton myyjän kotia. Matkalla tämä auto sitten sammui kesken ajon ilman mitään selkeää syytä. Saimme sen käynnistymään uudelleen ja matka jatkui, uusi auto ostettiin, ja sitten meillä oli kaksi autoa. Tämä uudempi ei koskaan oikein sopeutunut meille, siinä oli milloin mitäkin vikaa, kun taas vanha pelasi edelleen luotettavasti kuin ennenkin. Lopulta uusi vietiin romuttamolle aiemmin kuin vanha, joka vielä käytöstä poistettunakin nökötti pihalla aikansa eikä suostunut lähtemään, kun sitä yritettiin traktorinkin avulla vetää pois. Kyllä se lopulta lähti, mutta oli se meillä viitisentoista vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa jolle juttelen on moottoripyöräni. Pyytelen anteeksi ohimennessäni, että ei ole päässyt lenkille.
En ole nimennyt sitä kuitenkaan.
Ai niin unohdin poikani pehmoeläinkoiran, Ressun. Se oli rakas kaveri toistakymmentä vuotta kunnes joutui kaapin hyllylle.
Nyt kun poikani on muuttanut pois, on Ressu päässyt edes päivänvaloon, kun nostin sen sängylle. Siellä se tosin yksinään tyhjässä huoneessa =(
Muistan kun lapsena olimme jossain sukulaisen juhlissa, itkin koko kotimatkan kun huomasin että päästäni oli tippunut yksi hiuspinneistä jonnekin. Minulla oli niitä samanlaisia päässä useampia, tuntu pahalta sen yhden puolesta joka joutui eroon muista. Aikuisenakin mulla on vielä ihan samaa esineiden tunteellistamista, juurikin tuo että kananmunien pitää olla kennossa vierekkäin, tyynyjen sovussa samalla puolella sohvaa yms.
Pari hassua sattumusta on käynyt näihin liittyen, ihan vasta aloin paahtamaan paahtoleipää ja kirosin vanhaa, hädin tuskin kasassa pysyvää leivänpaahdintamme. Ei sitten toiminutkaan, vipu ei pysynyt alhaalla vaan sitä piti lopulta pitää alhaalla että leivät paahtuivat. Mies vitsillä totesi, että nyt se loukkaantui kun sanoin niin ikävästi eikä siksi suostu yhteistyöhön. Seuraavana päivänä toimi sitten taas ihan normaalisti.
Toinen oli kun pyöräilin talvella pyörälläni, joka oli sinäänsä ihan käypä pyörä mutta jollain tapaa todella raskas poljettava ja välillä oikutteli ihan ihmeellisistä asioista. Kirosin sitäkin ja potkaisin, yrittäen saada lunta pois kettingeistä ja muutenkin saada toimimaan. Seuraavana aamuna se olikin sitten varastettu pihasta, vaikka ihan lukossa oli. Vai oliko sittenkin lähtenyt itsekseen lätkimään, kun niin huonosti kohtelin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea apua, hamstraaminen voi alkaa juuri jostain vastaavasta. Esineillä ei ole tunteita, edes monella ihmisellä ei sellaisia löydy tai jos löytyy niin niitä negatiivisia...
Olen tuo kommentoija 201, ja unohdin lisätä viestiini että vaikka tunteellistankin useita esineitä, olen ahkera nakkaamaan turhia tavaroita pois. Tykkään elää minimalsitisesti ja mahdollisimman vähällä tavaralla. Eli ei se yksiselitteisesti tarkoita hamstraamista.
Minusta esineet ovat pelkkiä esineitä. Tietty jos projisoit niihin mielikuvitustasi ja tunteitasi, niin ne saavat "latauksen", jota herkät ihmiset pystyvät aistimaan.
Vierailija kirjoitti:
Ai kuten tässä ToyStory esimerkissä?
Niceeee
Meillä on kärpäsenloukku kasvi (En tiedä mikä viralliselta nimeltään) niin voi että se on söötti! Ajattelen että se on tunteva eläin ja meidän lemmikki. Ihan hassua.
Autolla on selvästi tunteet. Vahasin ikkunalaudat ja lähdin sen jälkeen kauppaan autolla. Auto mokoma hajosi matkalla. Sitä selvästi harmitti, kun haisin autovahalta ja en ollut käyttänyt sitä siihen.
Työpaikan vanhalle kopiokoneelle juttelen ja säälin, jos sen pitää isosta satsista selviytyä. Tsemppaan ja kannustan.
Meidän entisellä autolla oli lempinimi ja tunteet!