Seurallisen ihmisen yksinäisyys; mistä uusia ystäviä aikuisena?

Olen hypersuperekstrovertti, mutta minulle yksinäisyyteen on tarjottu apua joka on selkeästi sekä suunniteltu että ajateltu enemmänkin introverteille. Enitem tässä ärsyttää se että kohdellaan introverttinä ja odotetaan ekstroverttinä ykskaks taipuisinkin introvertiksi. Vie voimia ja väsyttää olla pois kokoajan omalta mukavuusalueelta kun kukaan ei usko että olen ekstrovertti. Yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta on tullut piinaava kiusa ja olen alkanut ajatella itsem...rhaa ratkaisuna tilanteeseeni. Se olisi ainakin nopea ja vaivaton pakotie tästä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen super introvertti. Kavereita ei ole ikinä ollut runsaasti, mutta sellainen pieni piiri kylläkin. Asun ulkomailla töiden takia ja vielä pari vuotta sitten mieheni oli melkeinpä ainut läheinen ihminen täälläpäin maailmaa.

Sitten töihin tuli uusi nainen ja oikeastaan vaan päätin että hänestä saan kaverin itselleni. Kuulostaa kamalalta, mutta tein siis päätöksen että menen juttelemaan hänelle ja teen hänen olonsa uudessa paikassa mukavaksi. Nyt näemme toisiamme töiden lisäksi vapaa-ajalla, viestittelemme ja olemme melkein naapureita. Mutta minulta se ainakin vaati tuon päätöksen ja itseni tsemppauksen, muuten olisin jäänyt hiljaa nurkkaan kököttämään.

Vähän aikaa sitten suht sama kaava toteutui, mutta tällä kertaa tutustuin työpaikalla mieheen. Pari lasillista viiniä se työreissulla vaati että sain itseni tuohon tutustumismoodiin, mutta nyt olemme aika hyviäkin kavereita. Kovasti on tämä luonteeni, eli hiljainen suomalainen ja lisäksi introvertti tätä miestä ihmetyttänyt, mutta huumorilla olemme asiaa puineet.

Tsemppiä ap, kyllä me introvertitkin pystytään kavereita vanhemmalla iällä saamaan mutta ihan helposti se ei kyllä tapahdu. Älä lannistu!

Kuulostan pessimistiltä, mutta odota ensin muutama vuosi ennen kuin hehkutat. Mulla on vuosien varrella ollut paljonkin tuollaisia kavereita. JOKAIKINEN on kadonnut siinä vaiheessa kun se yhdistävä tekijä, esim työ tai opiskelu, on päättynyt. Olen itse yrittänyt pitää yhteyttä, mutta aina se on jäänyt yksipuoliseksi, ja hyväksikin ystävyydeksi luulemani ihmissuhde on päättynyt.

Onhan siinä kivaa hetken joo, mutta kerta toisensa jälkeen on rankkaa avata itseään ja elämäänsä, vain pettyäkseen parin vuoden jälkeen. On hankalaa enää viitsia ja uskoa, kun tuntuu niin turhalta yrittää kun tietää että ihmissuhde loppuu kun se yhdistävä tekijä vaihtuu.

Olen tuo ketä lainasit.

Naiskaverini olen tuntenut jo yli pari vuotta mutta tuo mies on tosiaan uudempi tuttavuus.

Ymmärrän pointtisi, mutta en silti halua ottaa neuvostasi oppia. Eikö ole parempi että on ainakin tällä hetkellä kavereita elämässä kuin että heitä ei olisi ollenkaan? Pitäisikö minun kääntää selkäni näille ihmisille, koska kuitenkin tulen heidät menettämään?

Olen tavannut nämä mahtavat tyypit, kuljen heidän kanssaan ehkä vuoden tai parhaassa tapauksessa vuosikymmeniä. He ovat tuoneet elämääni iloa ja valoa ja todella kiitollinen siitä vaikkei se lopun elämää tulisi jatkumaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen hypersuperekstrovertti, mutta minulle yksinäisyyteen on tarjottu apua joka on selkeästi sekä suunniteltu että ajateltu enemmänkin introverteille. Enitem tässä ärsyttää se että kohdellaan introverttinä ja odotetaan ekstroverttinä ykskaks taipuisinkin introvertiksi. Vie voimia ja väsyttää olla pois kokoajan omalta mukavuusalueelta kun kukaan ei usko että olen ekstrovertti. Yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta on tullut piinaava kiusa ja olen alkanut ajatella itsem...rhaa ratkaisuna tilanteeseeni. Se olisi ainakin nopea ja vaivaton pakotie tästä tilanteesta.

0/5 trollille ja 1/5 surkealle yritykselle

Aikuisiällä ystävystymiselle ei pitäisi asettaa liikoja odotuksia. Kaikilla on omat elämänsä, on puolisot, lapsia, muut läheiset ja muu elämä. Nk "omaa aikaa" on vain hyvin rajallinen määrä erityisesti silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. Tutustuminen vie pidemmän aikaa kuin nuorena ja kun tapaamisia on harvakseltaan, voi kestää vuosiakin ennenkuin jostain tuttavuudesta tulee edes kaveri. Aikuisiällä teinivuosien sydänystävän virkaa toimittaa monilla oma puoliso. Ei ole siis tarvetta toisellekin sydänystävälle. Ystävän tai kaverin kanssa tehdään sellaisia asioita, joita ei syystä tai toisesta tehdä puolison tai perheen kanssa ja joita ei huvittaisi aina tehdä yksinkään. Aikuisten elämä pyörii aika pitkälti työn, kodin ja perheen ympärillä. Olkoon perhe sitten vaikka vain kissa tai koira. Elämässä ei kovin usein tapahdu mitään dramaattista, jota varten tarvitsisi kenellekään päästä avautumaan. Rehellisesti sanottuna elämä on aika arkista ja tylsää. Tämä viikko ihan samanlainen kuin viime viikkokin ja samanlainen kuin ensi viikko. Ei ole jatkuvasti mitään uutta kerrottavaakaan, kun mikään elämässä ei oikeastaan muutu mihinkään suuntaan. Kaveria tarvitaan siis lähinnä vain seuraksi johonkin tekemiseen, kuten vaikkapa harrastukseen. On tietystä mahdollista tuntea aikuisiällä solmituissakin ystävyyksissä elämää suurempaa sielujen sympatiaa, mutta harvinaisempaa se kuitenkin on kuin normiarkeen sopiva lenkkikaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/

Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin. 

Kerro esimerkkejä tuosta yhteisöllisestä toiminnasta, johon pitää osallistua.

Toiminnan pitää tietysti kiinnostaa. Ei sinne pelkästään ystäviä lähdetä hakeen. On olemassa punaisen ristin toiminta, pelastakaa lapset, vapaaehtoistyö muutenkin esim seurakunnat, työttömien yhdistykset, jos on työtön. Eri liikuntayhdistyksia. Voi myös itse järjestää omaan toloyhtiöön tapahtumaa eli vaikka kahvit ja yhteistoimintaa. Ei mikään tapahtuma ja toiminta itsekseen ala, vaan aina on joku/jotkut toimintaa aloittamassa.

Jos järjestätä kahvikutsut niin muistaa maksaa tapahtumasta verot.

Verot, jos kutsuu naapurit kahville?!

Vierailija kirjoitti:

"Varsinkin eron jälkeen tarve ystäville olisi suuri."

Kuulutko siis niihin ihmisiin, jotka seurustelun aloitettuasi dumppasit kaverisi ja keskityit vain mieheen, miehen kavereihin  ja pariskuntiin, jotka haluavatkin tavata vain pariskuntina? Ja nyt taas vanhat kaverit kelpaisivatkin? Ihan vain siinä tarkoituksessa, että heidän kauttaan saisit uusia kavereita eikä heidän itsensä vuoksi? 

En kuulu niihin ihmisiin, mutta he ovat kiinni perheissään ja miehissään ja seurustelevat mielellään toisten pariskuntien kanssa.

Ap

Mun ystävikseni riittää pyrkijöitä koska olen karismaattinen ja itsetuntoni on kunnossa, mikä kai onkin sama asia. En vaan viitsi jeesata semmosia puolistalkkereita jotka on valinneet kohteeksi MINUT ja tahtovat tunkeutua elämääni ystävikseni, sillä onhan tommosessa ihmisessä jotain vikaa. Itselläni on oma, ihana, vakiintunut Ystäväpiirini joka kestää ja sinne ei ketään yksinäisiä pyrkyreitä huolita!

Soittele jos kaipaat leikkitoveria

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni riittää pyrkijöitä koska olen karismaattinen ja itsetuntoni on kunnossa, mikä kai onkin sama asia. En vaan viitsi jeesata semmosia puolistalkkereita jotka on valinneet kohteeksi MINUT ja tahtovat tunkeutua elämääni ystävikseni, sillä onhan tommosessa ihmisessä jotain vikaa. Itselläni on oma, ihana, vakiintunut Ystäväpiirini joka kestää ja sinne ei ketään yksinäisiä pyrkyreitä huolita!

Niin, mulla on kyllä kavereita, mutta heidän elämäntilanteensa on sellainen, että he eivät ehdi nähdä ketään kuin harvoin. Minulla taas on sitä aikaa enemmän ja siksi tarvetta laajentaa kaveripiiriä.

Ap

Ihmiset on niin nurkkakuntaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni riittää pyrkijöitä koska olen karismaattinen ja itsetuntoni on kunnossa, mikä kai onkin sama asia. En vaan viitsi jeesata semmosia puolistalkkereita jotka on valinneet kohteeksi MINUT ja tahtovat tunkeutua elämääni ystävikseni, sillä onhan tommosessa ihmisessä jotain vikaa. Itselläni on oma, ihana, vakiintunut Ystäväpiirini joka kestää ja sinne ei ketään yksinäisiä pyrkyreitä huolita!

Niin, mulla on kyllä kavereita, mutta heidän elämäntilanteensa on sellainen, että he eivät ehdi nähdä ketään kuin harvoin. Minulla taas on sitä aikaa enemmän ja siksi tarvetta laajentaa kaveripiiriä.

Ap

Mitä sä uusien kavereiden kanssa haluaisit tehdä? Tämä on ihan oikeasti tärkeä kysymys, koska vain siten voit päätellä, missä voisit tavata ihmisiä, jotka kaipaisivat seuraa juuri niihin asioihin. Epämääräiset "olla vaan" -jutut ei aikuisiällä kamalasti kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni riittää pyrkijöitä koska olen karismaattinen ja itsetuntoni on kunnossa, mikä kai onkin sama asia. En vaan viitsi jeesata semmosia puolistalkkereita jotka on valinneet kohteeksi MINUT ja tahtovat tunkeutua elämääni ystävikseni, sillä onhan tommosessa ihmisessä jotain vikaa. Itselläni on oma, ihana, vakiintunut Ystäväpiirini joka kestää ja sinne ei ketään yksinäisiä pyrkyreitä huolita!

Niin, mulla on kyllä kavereita, mutta heidän elämäntilanteensa on sellainen, että he eivät ehdi nähdä ketään kuin harvoin. Minulla taas on sitä aikaa enemmän ja siksi tarvetta laajentaa kaveripiiriä.

Ap

Mitä sä uusien kavereiden kanssa haluaisit tehdä? Tämä on ihan oikeasti tärkeä kysymys, koska vain siten voit päätellä, missä voisit tavata ihmisiä, jotka kaipaisivat seuraa juuri niihin asioihin. Epämääräiset "olla vaan" -jutut ei aikuisiällä kamalasti kiinnosta.

Käydä kahvilla, viihteellä, teatterissa, syömässä, kyläillä, jutella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni riittää pyrkijöitä koska olen karismaattinen ja itsetuntoni on kunnossa, mikä kai onkin sama asia. En vaan viitsi jeesata semmosia puolistalkkereita jotka on valinneet kohteeksi MINUT ja tahtovat tunkeutua elämääni ystävikseni, sillä onhan tommosessa ihmisessä jotain vikaa. Itselläni on oma, ihana, vakiintunut Ystäväpiirini joka kestää ja sinne ei ketään yksinäisiä pyrkyreitä huolita!

Niin, mulla on kyllä kavereita, mutta heidän elämäntilanteensa on sellainen, että he eivät ehdi nähdä ketään kuin harvoin. Minulla taas on sitä aikaa enemmän ja siksi tarvetta laajentaa kaveripiiriä.

Ap

Mitä sä uusien kavereiden kanssa haluaisit tehdä? Tämä on ihan oikeasti tärkeä kysymys, koska vain siten voit päätellä, missä voisit tavata ihmisiä, jotka kaipaisivat seuraa juuri niihin asioihin. Epämääräiset "olla vaan" -jutut ei aikuisiällä kamalasti kiinnosta.

Käydä kahvilla, viihteellä, teatterissa, syömässä, kyläillä, jutella...

Tämä siis ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävikseni riittää pyrkijöitä koska olen karismaattinen ja itsetuntoni on kunnossa, mikä kai onkin sama asia. En vaan viitsi jeesata semmosia puolistalkkereita jotka on valinneet kohteeksi MINUT ja tahtovat tunkeutua elämääni ystävikseni, sillä onhan tommosessa ihmisessä jotain vikaa. Itselläni on oma, ihana, vakiintunut Ystäväpiirini joka kestää ja sinne ei ketään yksinäisiä pyrkyreitä huolita!

Niin, mulla on kyllä kavereita, mutta heidän elämäntilanteensa on sellainen, että he eivät ehdi nähdä ketään kuin harvoin. Minulla taas on sitä aikaa enemmän ja siksi tarvetta laajentaa kaveripiiriä.

Ap

Mitä sä uusien kavereiden kanssa haluaisit tehdä? Tämä on ihan oikeasti tärkeä kysymys, koska vain siten voit päätellä, missä voisit tavata ihmisiä, jotka kaipaisivat seuraa juuri niihin asioihin. Epämääräiset "olla vaan" -jutut ei aikuisiällä kamalasti kiinnosta.

Käydä kahvilla, viihteellä, teatterissa, syömässä, kyläillä, jutella...

Mutta se oikeasti tärkein kysymys on: oletko sellainen ihminen, jonka seurassa muut viihtyy ja haluaa tehdä näitä em. asioita? Pelkästään sana "seurallinen" ei kerro mitään siitä, jaksaako kukaan muu kuunnella sun juttujasi.

Itse olen lopen kyllästynyt näihin "seurallisiin", ts. ihmisiin jotka ei edes itse kestä omaa seuraansa ja horinoitaan - saati että osaisivat mennä jonnekin tai harrastaa/tehdä yhtään mitään yksin. Sori, mutta sun epätoivoinen "tarve laajentaa kaveripiiriä" ei todellakaan kiinnosta KETÄÄN, kyllä jotain annettavaa sille toisellekin osapuolelle pitää olla!

Vierailija kirjoitti:

Aikuisiällä ihmisillä on paljon muutakin elämässään kuin ystävät ja kaverit. Uuteen ihmiseen tutustuminen vaatii aikaa, jota suurimmalla osalla ei ole kuten oli vielä joskus teininä. Moni harmittelee, kun ei ehdi tavata nykyisiä ystäviäänkään niin usein kuin haluaisi. Pinnallisia kaverisuhteita voi syntyä useampiakin harrastusten, työpaikan  tms tiimoilta, mutta ne jäävät samalla kuin yhdistänyt asiakin ( harrastus tai työpaikka) jää. Tilan löytäminen uusille ihmissuhteille on vaikeaa, jos on hädin tuskin tilaa nykyisillekään. 

4

Tämä on niin totta! Olisi ihanaa kun olisi kiva "bestis", jonka kanssa voisi vain hengailla pieruverkkareissa ja katsoa vaikka typeriä aivottomia TV-sarjoja ja juoruta samalla ilman sen suurempia pätemis- tai suorituspaineita.  Harmi vaan, että tälläisiä tyyppejä ei napsauttamalla löydy ja sitten se aika............ kun itselle sopisi, niin kaverille ei sovikaan ja päin vastoin. Yksinäisyys on aikamme kirous.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta! Olisi ihanaa kun olisi kiva "bestis", jonka kanssa voisi vain hengailla pieruverkkareissa ja katsoa vaikka typeriä aivottomia TV-sarjoja ja juoruta samalla ilman sen suurempia pätemis- tai suorituspaineita.  Harmi vaan, että tälläisiä tyyppejä ei napsauttamalla löydy ja sitten se aika............ kun itselle sopisi, niin kaverille ei sovikaan ja päin vastoin. Yksinäisyys on aikamme kirous.

Ei varmaan mitään ongelmaa löytää näitä pieruverkkaribestiksiä, jos itse on about 12-vuotias. Voi olla, että sitä vanhempi tosiaan joutuu näkemään ihmissuhteidensa eteen vähän enemmän vaivaa :D

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt paljon esim salilla, ryhmäliikuntatunneilla, elokuvissa, lenkillä, matkustelen.. Eipä ole parinkymmenen vuoden aikana kavereita löytynyt, salilla hyvä jos muut tervehdykseen vastaavat.

Nuo ovat kaikki "yksilölajeja". Moni menee salille saadakseen olla edes hetken ihan omissa oloissaan eikä suinkaan viettääkseen senkin ajan rupattelemalla jonkun kanssa.

"Moni" meneekin, mutta joka salilta löytyy myös lauma näitä kaakattajia, joille ryhmäliikuntatuntien parasta antia on kälättää muiden vakikävijöiden kanssa. Sen verran pitää nyt kyllä nähdä vaivaa, että löytää ne tunnit joilla tämä porukka käy, mutta käytyäni viimeiset 30 vuotta säännöllisesti saleilla takaan, ettei ole ylivoimainen homma... Jos heti ekalta vatsapepputunnilta ei tärppää niin kokeilepa  bodycombatia tai crossfitiä, a vot, PROBLEM SOLVED.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei koskaan elämänsä aikana ole ollut yhtään kunnollista ystävää edes silloin koulu/teiniaikoina?

Ainoastaan näitä pinnallisia kaverisuhteita esim. työ tai opiskelukaverit, joiden sisältö on että tunnistaa ihmisen ja ehkä moikkaa nähdessään, ja tietysti kaikki työhön ym. liittyvät keskustelut ym. Mutta ei puhettakaan että esim. vapaa-ajalla viettäisi aikaa heidän kanssaan.

Jaa-a... sitten ehkä voi olla, että joutuu katsomaan peiliin. Kaikki ihmiset ei vaan ole sellaisia, joiden seurassa muut viihtyy. Pitäisköhän jossain vaiheessa elämää oppia hyväksymään se ja keksiä jotain muuta sisältöä elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta! Olisi ihanaa kun olisi kiva "bestis", jonka kanssa voisi vain hengailla pieruverkkareissa ja katsoa vaikka typeriä aivottomia TV-sarjoja ja juoruta samalla ilman sen suurempia pätemis- tai suorituspaineita.  Harmi vaan, että tälläisiä tyyppejä ei napsauttamalla löydy ja sitten se aika............ kun itselle sopisi, niin kaverille ei sovikaan ja päin vastoin. Yksinäisyys on aikamme kirous.

Ei varmaan mitään ongelmaa löytää näitä pieruverkkaribestiksiä, jos itse on about 12-vuotias. Voi olla, että sitä vanhempi tosiaan joutuu näkemään ihmissuhteidensa eteen vähän enemmän vaivaa :D

Takerruit liian tosissaan väärään sanaan kommentissa. Olisi pitänyt muistaa, että tämä on Vauva-palsta ja keskustelijoiden luetun ymmärtämistaito sekä äo sen mukaiset. Kiitos ja anteeksi.

Jos tutustuttaa kavereita, lisääntyy itsestä puhuminen selän takana.

Minusta on mukavaa yrittää pitää kaveripiirejä erillään. Kyllä minä nuorena yhdistin kavereitani toisiinsa ja ollaan edelleen samaa kaveripiiriä. Siitä on etuja ja haittoja.