Lue keskustelun säännöt.
Seurallisen ihmisen yksinäisyys; mistä uusia ystäviä aikuisena?
20.01.2019 |
Varsinkin eron jälkeen tarve ystäville olisi suuri.
Paras ja luontevin tapa saada uusia kavereita olisi varmaan jonkun vanhan kaverin kautta. Vaan eipä se näytäkään toimivan niin. Kaverit ikään kuin varjelevat omia kaveriporukoitaan eikä niihin pääse mukaan. Ystävät eivät sekoitu, kun yhtä tavataan toisaalla ja muita toisaalla.
Moni ehdottaa ystävystymistä harrastuksen kautta. Käytännössä sekin on harvinaista. Uuden harrastuksen hankkiminen on työlästä ja voi muuttaa aikatauluja. Harrastuksista ihmiset kiirehtivät nopeasti kotiin. Yhteinen harrastus ei välttämättä tarkoita sielujen sympatiaa.
Kun tutustuu aikuisiällä uuteen ihmiseen, hän saattaa vuoden, parin päästä kadota. Yhteydenpito hiipuu eikä kaverilla ole enää aikaa tavata. Tämän olen huomannut jo muutaman kerran.
Miten sinä olet saanut uusia kavereita?
Kommentit (87)
Hankalaa on aikuisena ystävystyminen, muutaman kaverin olen saanut mutten tosiystäviä ja nämäkin työn kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako sinulle yksinäinen syrjäytynyt kaveriksi, jolla ei ole muita kavereita? Vai onko vähimmäisvaatimuksina esim 2-5 muuta kaveria?
En ole ap, mutta minulle kelpaisi hyvinkin. Missäpäin asut?
Hakeudu Työväenopiston kursseille. Sellaisille joissa pystyy rupattelemaan opiskelun ohessa. Kädentaitoihin liittyvät kurssit voisivat olla tällaisia.
Älä nyt suutu, mutta kaikenlaiset ihmiset ei viihdy sunlaisen kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö höliseville ekstroverteille olisi omia kanavia ts etsit vääristä paikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten tai ryhmä-/kerhotoiminnan kautta sitä saa uusia kavereita helpoiten. Tai näin ainakin miesten maailmassa, en tiedä eroaako naisilla tämä sitten jotenkin, en ole naisvaltaisessa harrastustoiminnassa ikinä ollut.
Mitä kerhoja on aikuisille? Siis muita kuin moottoripyörä- 😂!
Olen käynyt paljon esim salilla, ryhmäliikuntatunneilla, elokuvissa, lenkillä, matkustelen.. Eipä ole parinkymmenen vuoden aikana kavereita löytynyt, salilla hyvä jos muut tervehdykseen vastaavat.
Nuo ovat kaikki "yksilölajeja". Moni menee salille saadakseen olla edes hetken ihan omissa oloissaan eikä suinkaan viettääkseen senkin ajan rupattelemalla jonkun kanssa. Hakeudu jonkun sellaisen harrastuksen pariin, jota ei voi tehdä ilman muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu Työväenopiston kursseille. Sellaisille joissa pystyy rupattelemaan opiskelun ohessa. Kädentaitoihin liittyvät kurssit voisivat olla tällaisia.
Monilla kursseilla just on tällainen kiintiöhäirikkö, joka ei anna muiden keskittyä. Miksi aina pitää mennä ekstroverttien ehdoilla? Miksi?
Eri asia sitten on jos pitkällä aikavälillä ystävystyy jonkun kanssa, mutta ekstrovertit nuo hetken lapset kärsii, jos ei heti saa huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten tai ryhmä-/kerhotoiminnan kautta sitä saa uusia kavereita helpoiten. Tai näin ainakin miesten maailmassa, en tiedä eroaako naisilla tämä sitten jotenkin, en ole naisvaltaisessa harrastustoiminnassa ikinä ollut.
Mitä kerhoja on aikuisille? Siis muita kuin moottoripyörä- 😂!
Olen käynyt paljon esim salilla, ryhmäliikuntatunneilla, elokuvissa, lenkillä, matkustelen.. Eipä ole parinkymmenen vuoden aikana kavereita löytynyt, salilla hyvä jos muut tervehdykseen vastaavat.
No itse aikoinaan liityin leffaharrastajiin ja metallimusiikkiyhdistykseen joka pyrki tuomaan lisää bändejä soittamaan paikallisiin baareihin. Jälkimmäisessä oli sitten välillä saunailtoja ja kaljoittelujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako sinulle yksinäinen syrjäytynyt kaveriksi, jolla ei ole muita kavereita? Vai onko vähimmäisvaatimuksina esim 2-5 muuta kaveria?
En ole ap, mutta minulle kelpaisi hyvinkin. Missäpäin asut?
Itä-Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä ihmisillä on paljon muutakin elämässään kuin ystävät ja kaverit. Uuteen ihmiseen tutustuminen vaatii aikaa, jota suurimmalla osalla ei ole kuten oli vielä joskus teininä. Moni harmittelee, kun ei ehdi tavata nykyisiä ystäviäänkään niin usein kuin haluaisi. Pinnallisia kaverisuhteita voi syntyä useampiakin harrastusten, työpaikan tms tiimoilta, mutta ne jäävät samalla kuin yhdistänyt asiakin ( harrastus tai työpaikka) jää. Tilan löytäminen uusille ihmissuhteille on vaikeaa, jos on hädin tuskin tilaa nykyisillekään.
Entä jos ei koskaan elämänsä aikana ole ollut yhtään kunnollista ystävää edes silloin koulu/teiniaikoina?
Ainoastaan näitä pinnallisia kaverisuhteita esim. työ tai opiskelukaverit, joiden sisältö on että tunnistaa ihmisen ja ehkä moikkaa nähdessään, ja tietysti kaikki työhön ym. liittyvät keskustelut ym. Mutta ei puhettakaan että esim. vapaa-ajalla viettäisi aikaa heidän kanssaan.
Niin miten ihmeessä on mahdollista löytää sitten ystäviä aikuisena jos niitä ei ole koskaan aikaisemmin ollutkaan. Ja sen takia en edes oikein osaa olla ihmisten kanssa enkä esim. tiedä mistä keskustella. Minut on tämän takia esim., blokattu periscope streamistakin ulos kun olin liian hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako sinulle yksinäinen syrjäytynyt kaveriksi, jolla ei ole muita kavereita? Vai onko vähimmäisvaatimuksina esim 2-5 muuta kaveria?
En ole ap, mutta minulle kelpaisi hyvinkin. Missäpäin asut?
Itä-Suomessa
Mä taas pääkaupunkiseudulla, taitaa olla liikaa välimatkaa.
Ystävystävystyminen vaatii aikaa ja aikaa ihmisillä ei ole. Aikuisilla vielä vähemmän. Koulussa lapset saavat kavereita koska viettävät suurimman osan päivästä samassa tilassa ja kouluajan samassa ryhmässä. Yleebsä siihen toiseen tutustumiseen menee se 10-12 vuotta. Ikävää siis kertoa totuus, mutta AP, minä tai kukaan muukaan kaltaisistamme ei tule koskaan saamaan niitä oikeita hyviä kavereita. Se on realismia. On siis opeteltava tulemaan ja olemaan yksin vaikka olisi kuinka ekstrovertti tahansa. Se on pakon sanelemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on sitä että vaikka ympärillä seisoo tuhansia ihmisiä olet ulkopuolinen ja yksin keskellä joukkoja eikä se ole oma valinta.
Olet yksinäinen ja samalla haet sielujen sympatiaa tai ilmeisesti läheistä ystävää jolle sydämesi avata? Aikuisena ei enää helpolla löydä näitä "läheisiä" ystäviä ja tälläisen ihmissuhteen luominen vie aikaa. Jos olet yksinäinen sinun kannattaa suosiolla hakeutua vain johonkin kerhon toimintaan mukaan jossa tapaat muita ihmisiä helpolla. Tällä lailla pääset eroon yksinäisyydestäsi ja ilmeisesti olet puhelias ihminen niin uusien ihmisten tapaaminen ei ole sinulle stressaava tilanne. Kenties tälläiset kerhokaverit muuttuvat jokin päivä ystäviksi, mutta sen ei pitäisi olla kerhoon menemisen päätarkoitus, vaan menet sinne koska olet yksinäinen ja kaipaat muiden seuraa. Lapsuuden ja nuoruuden ystävyyssuhteet ovat ainutlaatuisia ja aikuisena tälläisen suhteen aikaansaaminen vie paljon aikaa, vuosia. Yksinäinen ei tarvitse olla, mutta läheisen ystävyyden hankinta on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, niin se menee. Moni sanoo tapaamisen esteeksi sen, että on menossa toisten kanssa johonkin. Mukaan ei koskaan pyydetä.
ApOn aika epäkohteliasta ottaa mukaansa joku toiselle/toisille tuntematon kysymättä ensin, sopiiko se vai ei. Ystävällä voi olla esim jotain sydämellään, josta haluaa jutella tavatessa ja jos paikalle ilmestyy hänelle ihan vieras ihminen, niin juttelut jää sitten siihen.
Näin minä sain väliaikaisesti kavereita eli tempaistiin mukaan incognito ja esiteltiin vasta sitten muille. Sitten kaikilla tiet erkani ja porukka hajosi parinvuoden päästä. Joku muutti ulkomaille, joku sai opiskelupaikan, joku lapsen ja joku töitä. Elämäntilanteet muuttuivat ja kavereille ei enää ollutkaan aikaa.
Itse olen super introvertti. Kavereita ei ole ikinä ollut runsaasti, mutta sellainen pieni piiri kylläkin. Asun ulkomailla töiden takia ja vielä pari vuotta sitten mieheni oli melkeinpä ainut läheinen ihminen täälläpäin maailmaa.
Sitten töihin tuli uusi nainen ja oikeastaan vaan päätin että hänestä saan kaverin itselleni. Kuulostaa kamalalta, mutta tein siis päätöksen että menen juttelemaan hänelle ja teen hänen olonsa uudessa paikassa mukavaksi. Nyt näemme toisiamme töiden lisäksi vapaa-ajalla, viestittelemme ja olemme melkein naapureita. Mutta minulta se ainakin vaati tuon päätöksen ja itseni tsemppauksen, muuten olisin jäänyt hiljaa nurkkaan kököttämään.
Vähän aikaa sitten suht sama kaava toteutui, mutta tällä kertaa tutustuin työpaikalla mieheen. Pari lasillista viiniä se työreissulla vaati että sain itseni tuohon tutustumismoodiin, mutta nyt olemme aika hyviäkin kavereita. Kovasti on tämä luonteeni, eli hiljainen suomalainen ja lisäksi introvertti tätä miestä ihmetyttänyt, mutta huumorilla olemme asiaa puineet.
Tsemppiä ap, kyllä me introvertitkin pystytään kavereita vanhemmalla iällä saamaan mutta ihan helposti se ei kyllä tapahdu. Älä lannistu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiällä ihmisillä on paljon muutakin elämässään kuin ystävät ja kaverit. Uuteen ihmiseen tutustuminen vaatii aikaa, jota suurimmalla osalla ei ole kuten oli vielä joskus teininä. Moni harmittelee, kun ei ehdi tavata nykyisiä ystäviäänkään niin usein kuin haluaisi. Pinnallisia kaverisuhteita voi syntyä useampiakin harrastusten, työpaikan tms tiimoilta, mutta ne jäävät samalla kuin yhdistänyt asiakin ( harrastus tai työpaikka) jää. Tilan löytäminen uusille ihmissuhteille on vaikeaa, jos on hädin tuskin tilaa nykyisillekään.
Entä jos ei koskaan elämänsä aikana ole ollut yhtään kunnollista ystävää edes silloin koulu/teiniaikoina?
Ainoastaan näitä pinnallisia kaverisuhteita esim. työ tai opiskelukaverit, joiden sisältö on että tunnistaa ihmisen ja ehkä moikkaa nähdessään, ja tietysti kaikki työhön ym. liittyvät keskustelut ym. Mutta ei puhettakaan että esim. vapaa-ajalla viettäisi aikaa heidän kanssaan.
Niin miten ihmeessä on mahdollista löytää sitten ystäviä aikuisena jos niitä ei ole koskaan aikaisemmin ollutkaan. Ja sen takia en edes oikein osaa olla ihmisten kanssa enkä esim. tiedä mistä keskustella. Minut on tämän takia esim., blokattu periscope streamistakin ulos kun olin liian hiljainen.
Ei välttämättä löydäkään, jos kokemus ystävyyssuhteista ja ennenkaikkea niiden syntymisestä puuttuu täysin. Jos ei osaa olla ihmisten kanssa eikä tiedä, mistä voisi keskustella, niin yksinhän siinä valitettavasti jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Näitä palveluita toki on, mutta nykyään ihmisillä ei ole enää aikaa niille ja ne ovatkin hiljaa katoamassa pois. Aikapitkältk ne pyörivät vapaaehtoisvoimin, mutta kun ei ole tekijöitä eikä rahaa niin toiminta loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Näitä palveluita toki on, mutta nykyään ihmisillä ei ole enää aikaa niille ja ne ovatkin hiljaa katoamassa pois. Aikapitkältk ne pyörivät vapaaehtoisvoimin, mutta kun ei ole tekijöitä eikä rahaa niin toiminta loppuu.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Alkaa periä jotain osallistumismaksua niiltä, joita ei huvita itse tehdä mitään, mutta jotka halauavat, että Joku Muu tekee heidän puolestaan?
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin eron jälkeen tarve ystäville olisi suuri.
Paras ja luontevin tapa saada uusia kavereita olisi varmaan jonkun vanhan kaverin kautta. Vaan eipä se näytäkään toimivan niin. Kaverit ikään kuin varjelevat omia kaveriporukoitaan eikä niihin pääse mukaan. Ystävät eivät sekoitu, kun yhtä tavataan toisaalla ja muita toisaalla.
Moni ehdottaa ystävystymistä harrastuksen kautta. Käytännössä sekin on harvinaista. Uuden harrastuksen hankkiminen on työlästä ja voi muuttaa aikatauluja. Harrastuksista ihmiset kiirehtivät nopeasti kotiin. Yhteinen harrastus ei välttämättä tarkoita sielujen sympatiaa.
Kun tutustuu aikuisiällä uuteen ihmiseen, hän saattaa vuoden, parin päästä kadota. Yhteydenpito hiipuu eikä kaverilla ole enää aikaa tavata. Tämän olen huomannut jo muutaman kerran.
Miten sinä olet saanut uusia kavereita?
Mä olen monesti näihin ketjuihin laittanut s-postiosoitteeni, että halukkaat ystävänkaipuiset saavat kirjoittaa. Koskaan ei kukaan ole niin paljon ollut ystävän tarpeessa että olisi minulle kirjoittanut ;) Minulla on aikaa ja tilaa uusille ystäville.
Ystävien sekoittumisesta on ollut minulle ainoastaan haittaa elämän varrella, sillä aika pian minut on jätetty tutustuttamieni kavereiden jutuista kokonaan pois. Nykyään olen juuri sellainen, että mielelläni näen ystäviäni yksitellen, niin kaikki pääsevät ääneen, eikä tule myöskään sellaista hetkeä, että ystävät keskustelevat vain yhden kanssa, ja muut istuvat pöydässä hiljaa.
Ohis...miehille usein just se tekeminen yhdessä muiden kanssa on kaveruutta. Mun mies on mm VPK:ssa eikä hän tapaa näitä kavereitaan muulloin kuin VPK:n toiminnan puitteissa. Ja toimintaa on toki saunaillatkin, mutta yhdistävä tekijä on siis sama harrastus eli VPK. Pelaa myös salibandya eikä näitäkään kavereitaan tapaa muulloin kuin pelatessaan.
Naisille kaveruutta on yleensä se, mitä tapahtuu toisen kanssa harrastuksen ulkopuolella.