Lue keskustelun säännöt.
Seurallisen ihmisen yksinäisyys; mistä uusia ystäviä aikuisena?
20.01.2019 |
Varsinkin eron jälkeen tarve ystäville olisi suuri.
Paras ja luontevin tapa saada uusia kavereita olisi varmaan jonkun vanhan kaverin kautta. Vaan eipä se näytäkään toimivan niin. Kaverit ikään kuin varjelevat omia kaveriporukoitaan eikä niihin pääse mukaan. Ystävät eivät sekoitu, kun yhtä tavataan toisaalla ja muita toisaalla.
Moni ehdottaa ystävystymistä harrastuksen kautta. Käytännössä sekin on harvinaista. Uuden harrastuksen hankkiminen on työlästä ja voi muuttaa aikatauluja. Harrastuksista ihmiset kiirehtivät nopeasti kotiin. Yhteinen harrastus ei välttämättä tarkoita sielujen sympatiaa.
Kun tutustuu aikuisiällä uuteen ihmiseen, hän saattaa vuoden, parin päästä kadota. Yhteydenpito hiipuu eikä kaverilla ole enää aikaa tavata. Tämän olen huomannut jo muutaman kerran.
Miten sinä olet saanut uusia kavereita?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Näitä palveluita toki on, mutta nykyään ihmisillä ei ole enää aikaa niille ja ne ovatkin hiljaa katoamassa pois. Aikapitkältk ne pyörivät vapaaehtoisvoimin, mutta kun ei ole tekijöitä eikä rahaa niin toiminta loppuu.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Alkaa periä jotain osallistumismaksua niiltä, joita ei huvita itse tehdä mitään, mutta jotka halauavat, että Joku Muu tekee heidän puolestaan?
Et tainut tajuta? Ihmisillä ei ole aikaa. Ei ole pitäjiä eikä kävijöotä. Kaikilla myöskään ei ole voimia lähteä siihen paperi ja pyrogratia sirkukseen jonka yksinkertainen jumppakerhokin nykyään vaatii. Tai entä sitten kuka korvaa jos jotain sattuu? Ihmiset vaativat nykyään korvauksia pienimmästäkin asiasta ja siksi pitää olla valuutus X ja papery Y jotta toimintaa saa luvallisesti pyörittää.
Jos ihmisillä ei ole aikaa ja/tai voimia, niin miten ihmeessä heillä olisi sitten aikaa ja/tai voimia uusille kavereillekaan? Jos yksinäinen on niin kiireinen, ettei ole aikaa eikä voimia tehdä mitään, niin silloin kannattaa ehkä katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta, niin se menee. Moni sanoo tapaamisen esteeksi sen, että on menossa toisten kanssa johonkin. Mukaan ei koskaan pyydetä.
Ap
Tai sovita jotain sellaiselle hetkelle kun ei olla menossa kavereiden kanssa. Ei se että on maanantaina menossa kavareiden kanssa jonnekin tarkoita ettei vaikka sunnuntaina voisi mennä taidenäyttelyyn uuden tuttavan kanssa, jos hetki on sopiva molemmille ja halua tavata oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako sinulle yksinäinen syrjäytynyt kaveriksi, jolla ei ole muita kavereita? Vai onko vähimmäisvaatimuksina esim 2-5 muuta kaveria?
Jos viihdyn hänen seurassaan, niin kuka vain hyvä ihminen kelpaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Kerro esimerkkejä tuosta yhteisöllisestä toiminnasta, johon pitää osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Kerro esimerkkejä tuosta yhteisöllisestä toiminnasta, johon pitää osallistua.
Mitenkä Martat? Seurakunnan toiminta? Neulonta piirit? Korjakerhot/lukupiirit? Elokuvanerhot? Pelikerhot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Kerro esimerkkejä tuosta yhteisöllisestä toiminnasta, johon pitää osallistua.
Riippuu ihan siitä, mikä sinua kiinnostaa ja missä asut. Liity Facebookissa oman alueesi paikallisryhmiin. Selvitä Googlesta lähialueesi tapahtumia, joissa tehdään asioita yhdessä muiden kanssa. Omalla asuinalueellani on asukastoimintaa, Reko-ruokapiirejä, kaupunkiviljelyä eli yhdessä muiden kanssa kasvatetaan vihanneksia yms. Paikallisryhmistä löytyy lenkkiseuraa, kimppakyytejä, naapuriapua monenlaisiin asioihin ja ihan voi vaikka kutsua muita kotiinsa päivälliselle. Earth Hour on täällä aina tapahtuma, jossa tapaavat toisilleen entuudestaan tuntemattomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Kerro esimerkkejä tuosta yhteisöllisestä toiminnasta, johon pitää osallistua.
Toiminnan pitää tietysti kiinnostaa. Ei sinne pelkästään ystäviä lähdetä hakeen. On olemassa punaisen ristin toiminta, pelastakaa lapset, vapaaehtoistyö muutenkin esim seurakunnat, työttömien yhdistykset, jos on työtön. Eri liikuntayhdistyksia. Voi myös itse järjestää omaan toloyhtiöön tapahtumaa eli vaikka kahvit ja yhteistoimintaa. Ei mikään tapahtuma ja toiminta itsekseen ala, vaan aina on joku/jotkut toimintaa aloittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten tai ryhmä-/kerhotoiminnan kautta sitä saa uusia kavereita helpoiten. Tai näin ainakin miesten maailmassa, en tiedä eroaako naisilla tämä sitten jotenkin, en ole naisvaltaisessa harrastustoiminnassa ikinä ollut.
Mitä kerhoja on aikuisille? Siis muita kuin moottoripyörä- 😂!
Olen käynyt paljon esim salilla, ryhmäliikuntatunneilla, elokuvissa, lenkillä, matkustelen.. Eipä ole parinkymmenen vuoden aikana kavereita löytynyt, salilla hyvä jos muut tervehdykseen vastaavat.
Nuo ovat kaikki "yksilölajeja". Moni menee salille saadakseen olla edes hetken ihan omissa oloissaan eikä suinkaan viettääkseen senkin ajan rupattelemalla jonkun kanssa. Hakeudu jonkun sellaisen harrastuksen pariin, jota ei voi tehdä ilman muita ihmisiä.
Se oli se pointti! Jos ei koe esim joukkueurheilua yhtään omaksi jutukseen, ovat muut kuin yksilöharrastukset aikuisella vähissä.
Koululiikunnasta on itselläni niin kamalat ryhmätraumat eikä matkustelua paljon sisältävä työ salli säännöllisiä vuorojakaan, ettei mikään tällainen vain sovi. Ja niinkuin joku jo sanoi, ei jossain ohjatuilla kursseilla voi jutella tunnin aikana, ja sitten jälkikäteen kaikki suunnistavatkin äkkiä kotiin.
Ehkä olen mielikuvitukseton, mutta en keksi mitään harrastusta joka ei vaatisi säännöllistä viikonpäivää (koska olen vähintään kolmasosan päivistä reissussa), ja jossa olisi luontevaa jutella muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
Kerro esimerkkejä tuosta yhteisöllisestä toiminnasta, johon pitää osallistua.
Toiminnan pitää tietysti kiinnostaa. Ei sinne pelkästään ystäviä lähdetä hakeen. On olemassa punaisen ristin toiminta, pelastakaa lapset, vapaaehtoistyö muutenkin esim seurakunnat, työttömien yhdistykset, jos on työtön. Eri liikuntayhdistyksia. Voi myös itse järjestää omaan toloyhtiöön tapahtumaa eli vaikka kahvit ja yhteistoimintaa. Ei mikään tapahtuma ja toiminta itsekseen ala, vaan aina on joku/jotkut toimintaa aloittamassa.
Jos järjestätä kahvikutsut niin muistaa maksaa tapahtumasta verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen super introvertti. Kavereita ei ole ikinä ollut runsaasti, mutta sellainen pieni piiri kylläkin. Asun ulkomailla töiden takia ja vielä pari vuotta sitten mieheni oli melkeinpä ainut läheinen ihminen täälläpäin maailmaa.
Sitten töihin tuli uusi nainen ja oikeastaan vaan päätin että hänestä saan kaverin itselleni. Kuulostaa kamalalta, mutta tein siis päätöksen että menen juttelemaan hänelle ja teen hänen olonsa uudessa paikassa mukavaksi. Nyt näemme toisiamme töiden lisäksi vapaa-ajalla, viestittelemme ja olemme melkein naapureita. Mutta minulta se ainakin vaati tuon päätöksen ja itseni tsemppauksen, muuten olisin jäänyt hiljaa nurkkaan kököttämään.
Vähän aikaa sitten suht sama kaava toteutui, mutta tällä kertaa tutustuin työpaikalla mieheen. Pari lasillista viiniä se työreissulla vaati että sain itseni tuohon tutustumismoodiin, mutta nyt olemme aika hyviäkin kavereita. Kovasti on tämä luonteeni, eli hiljainen suomalainen ja lisäksi introvertti tätä miestä ihmetyttänyt, mutta huumorilla olemme asiaa puineet.
Tsemppiä ap, kyllä me introvertitkin pystytään kavereita vanhemmalla iällä saamaan mutta ihan helposti se ei kyllä tapahdu. Älä lannistu!
Kuulostan pessimistiltä, mutta odota ensin muutama vuosi ennen kuin hehkutat. Mulla on vuosien varrella ollut paljonkin tuollaisia kavereita. JOKAIKINEN on kadonnut siinä vaiheessa kun se yhdistävä tekijä, esim työ tai opiskelu, on päättynyt. Olen itse yrittänyt pitää yhteyttä, mutta aina se on jäänyt yksipuoliseksi, ja hyväksikin ystävyydeksi luulemani ihmissuhde on päättynyt.
Onhan siinä kivaa hetken joo, mutta kerta toisensa jälkeen on rankkaa avata itseään ja elämäänsä, vain pettyäkseen parin vuoden jälkeen. On hankalaa enää viitsia ja uskoa, kun tuntuu niin turhalta yrittää kun tietää että ihmissuhde loppuu kun se yhdistävä tekijä vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten tai ryhmä-/kerhotoiminnan kautta sitä saa uusia kavereita helpoiten. Tai näin ainakin miesten maailmassa, en tiedä eroaako naisilla tämä sitten jotenkin, en ole naisvaltaisessa harrastustoiminnassa ikinä ollut.
Mitä kerhoja on aikuisille? Siis muita kuin moottoripyörä- 😂!
Olen käynyt paljon esim salilla, ryhmäliikuntatunneilla, elokuvissa, lenkillä, matkustelen.. Eipä ole parinkymmenen vuoden aikana kavereita löytynyt, salilla hyvä jos muut tervehdykseen vastaavat.
Nuo ovat kaikki "yksilölajeja". Moni menee salille saadakseen olla edes hetken ihan omissa oloissaan eikä suinkaan viettääkseen senkin ajan rupattelemalla jonkun kanssa. Hakeudu jonkun sellaisen harrastuksen pariin, jota ei voi tehdä ilman muita ihmisiä.
Se oli se pointti! Jos ei koe esim joukkueurheilua yhtään omaksi jutukseen, ovat muut kuin yksilöharrastukset aikuisella vähissä.
Koululiikunnasta on itselläni niin kamalat ryhmätraumat eikä matkustelua paljon sisältävä työ salli säännöllisiä vuorojakaan, ettei mikään tällainen vain sovi. Ja niinkuin joku jo sanoi, ei jossain ohjatuilla kursseilla voi jutella tunnin aikana, ja sitten jälkikäteen kaikki suunnistavatkin äkkiä kotiin.
Ehkä olen mielikuvitukseton, mutta en keksi mitään harrastusta joka ei vaatisi säännöllistä viikonpäivää (koska olen vähintään kolmasosan päivistä reissussa), ja jossa olisi luontevaa jutella muille.
On muitakin asioita kuin urheilu. On muitakin asioita kuin ohjattu toiminta. On monenlaista vapaaehtoisjuttua, jota voi tehdä oman aikataulun mukaan. Ohjatuista kursseista kannattaa valita sellaisia, joissa tehdään yhdessä eikä yksin. Jossa sen varsinaisen yhdessä tekemisen ohessa jutellaan. Tietenkin ihmisillä on kiire kotiin, koska yleensä on muutakin tekemistä samalle illalle. Mutta jos ja kun tuollaisissa tutustuu muihin, voi järjestää jossain vaiheessa joko jonkun tai koko ryhmän kanssa jotain kurssin ulkopuolellakin. Jos pidät eläimistä, eläinsuojelutyötäkin voi vapaaehtoisena tehdä oman aikataulun mukaan.
Jos kerta toisensa jälkeen valitsee sellaista tekemistä, jossa ei ole tarkoituskaan tutustua kehenkään muuhun ja jossa muut haluavat nimenomaan viettää "omaa aikaa", tietenkään ei tutustu. Jos elämäsi on työsi vuoksi epäsäännöllistä, suosittelen sinua liittymään sinua kiinnostaviin Facebookin ryhmiin. Ole niissä aktiivinen keskustelija, jolloin tulet muille ryhmäläisille "tutuksi". Voit ajan myötä ehdottaa vaikka ryhmätapaamista tai pienemmällä porukalla tapaamista. Tai ehdottaa jollekin toiselle, että lähdette kahdestaam käymään messuilla, näyttelyissä tai muussa paikassa, mikä loogisesti sopii tuon ryhmän teemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteishuoltajuutta eron jälkeen elävien kanssa olen yrittänyt. Ymmärrän kyllä itsekin vanhempana, että huono omatunto on varmaan potenssiin x, mutta aina tuntuu homman nimi olevan, että sopii tavata lapsettomalla viikolla, jos ei ole uuden puolison kanssa mitään. Kyllähän siinä jonkinlainen laastariolo väkisin tulee, joten annetaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen super introvertti. Kavereita ei ole ikinä ollut runsaasti, mutta sellainen pieni piiri kylläkin. Asun ulkomailla töiden takia ja vielä pari vuotta sitten mieheni oli melkeinpä ainut läheinen ihminen täälläpäin maailmaa.
Sitten töihin tuli uusi nainen ja oikeastaan vaan päätin että hänestä saan kaverin itselleni. Kuulostaa kamalalta, mutta tein siis päätöksen että menen juttelemaan hänelle ja teen hänen olonsa uudessa paikassa mukavaksi. Nyt näemme toisiamme töiden lisäksi vapaa-ajalla, viestittelemme ja olemme melkein naapureita. Mutta minulta se ainakin vaati tuon päätöksen ja itseni tsemppauksen, muuten olisin jäänyt hiljaa nurkkaan kököttämään.
Vähän aikaa sitten suht sama kaava toteutui, mutta tällä kertaa tutustuin työpaikalla mieheen. Pari lasillista viiniä se työreissulla vaati että sain itseni tuohon tutustumismoodiin, mutta nyt olemme aika hyviäkin kavereita. Kovasti on tämä luonteeni, eli hiljainen suomalainen ja lisäksi introvertti tätä miestä ihmetyttänyt, mutta huumorilla olemme asiaa puineet.
Tsemppiä ap, kyllä me introvertitkin pystytään kavereita vanhemmalla iällä saamaan mutta ihan helposti se ei kyllä tapahdu. Älä lannistu!
Kuulostan pessimistiltä, mutta odota ensin muutama vuosi ennen kuin hehkutat. Mulla on vuosien varrella ollut paljonkin tuollaisia kavereita. JOKAIKINEN on kadonnut siinä vaiheessa kun se yhdistävä tekijä, esim työ tai opiskelu, on päättynyt. Olen itse yrittänyt pitää yhteyttä, mutta aina se on jäänyt yksipuoliseksi, ja hyväksikin ystävyydeksi luulemani ihmissuhde on päättynyt.
Onhan siinä kivaa hetken joo, mutta kerta toisensa jälkeen on rankkaa avata itseään ja elämäänsä, vain pettyäkseen parin vuoden jälkeen. On hankalaa enää viitsia ja uskoa, kun tuntuu niin turhalta yrittää kun tietää että ihmissuhde loppuu kun se yhdistävä tekijä vaihtuu.
Aikuisena pari vuotta menee jo pelkkään tutustumiseen eikä siinä vielä avata itseä tai omaa elämää kuin hyvin pinnallisesti. Mahdatko olla liian hätäinen, jos pidät parin vuoden tuntemisella toista jo hyvänä ystävänäsikin? Voi olla, että liian aikainen avautuminen saa toisen perääntymään takavasemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shyny kirjoitti:
Yhteishuoltajuutta eron jälkeen elävien kanssa olen yrittänyt. Ymmärrän kyllä itsekin vanhempana, että huono omatunto on varmaan potenssiin x, mutta aina tuntuu homman nimi olevan, että sopii tavata lapsettomalla viikolla, jos ei ole uuden puolison kanssa mitään. Kyllähän siinä jonkinlainen laastariolo väkisin tulee, joten annetaan olla.
Mitä ihmettä? Tietenkin lapset ja mahdollinen puoliso tulee ensin. Sitten tulee työ, koti ja muut läheiset ihmissuhteet. Kavereita ja ystäviä tavataan silloin, kun edellä mainituilta asioilta jää aikaa. Eikä tämä liity mitenkään yhteishuoltajuuteen vaan ihan kaikilla on se oma elämä ensin ja ne ihmiset elämässään, jotka pitää ensisijaisesti ottaa huomioon. Sitten vasta tulevat muut.
Monet vanhemmat sitten uupuvat vanhemmuuteen, kun lapset AINA ensin.
Muori kirjoitti:
Monet vanhemmat sitten uupuvat vanhemmuuteen, kun lapset AINA ensin.
Kun lapsia päättää tehdä, pitää muistaa, että vastuu niistä kestää 18 vuotta. Ei voi jättää heitteille oman onnensa nojaan eikä jättää lastensa tarpeita täyttämättä. Tuollainen kaveri, jolla on lapset viikko-viikko -systeemillä, on oikeasti varsin mainio, koska ei ole aina mietittävä, mistä lapsille hoitaja siksi aikaa, kun haluaisi tavata kavereitaankin.
Vierailija kirjoitti:
Muori kirjoitti:
Monet vanhemmat sitten uupuvat vanhemmuuteen, kun lapset AINA ensin.
Kun lapsia päättää tehdä, pitää muistaa, että vastuu niistä kestää 18 vuotta. Ei voi jättää heitteille oman onnensa nojaan eikä jättää lastensa tarpeita täyttämättä. Tuollainen kaveri, jolla on lapset viikko-viikko -systeemillä, on oikeasti varsin mainio, koska ei ole aina mietittävä, mistä lapsille hoitaja siksi aikaa, kun haluaisi tavata kavereitaankin.
Vastuu on itsestäänselvä asia. Oma surullinen kokemus "ystävistä", joilla tukiverkot ja isot lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muori kirjoitti:
Monet vanhemmat sitten uupuvat vanhemmuuteen, kun lapset AINA ensin.
Kun lapsia päättää tehdä, pitää muistaa, että vastuu niistä kestää 18 vuotta. Ei voi jättää heitteille oman onnensa nojaan eikä jättää lastensa tarpeita täyttämättä. Tuollainen kaveri, jolla on lapset viikko-viikko -systeemillä, on oikeasti varsin mainio, koska ei ole aina mietittävä, mistä lapsille hoitaja siksi aikaa, kun haluaisi tavata kavereitaankin.
Vastuu on itsestäänselvä asia. Oma surullinen kokemus "ystävistä", joilla tukiverkot ja isot lapset.
Jotkut toki asettavat vanhemmuudelleen korkeammat tavoitteet kuin mitä lapset edes tarvitsisivat, mutta kyllä mä voin sanoa, että vaikka mullakin on ollut erinomaiset tukiverkostot, lapseni ovat silti aina olleet mulle tärkeysjärjestyksessä ykkösinä. Ovat vieläkin, vaikka ovat jo aikuisia. En kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut uupunut lapsiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten tai ryhmä-/kerhotoiminnan kautta sitä saa uusia kavereita helpoiten. Tai näin ainakin miesten maailmassa, en tiedä eroaako naisilla tämä sitten jotenkin, en ole naisvaltaisessa harrastustoiminnassa ikinä ollut.
Mitä kerhoja on aikuisille? Siis muita kuin moottoripyörä- 😂!
Olen käynyt paljon esim salilla, ryhmäliikuntatunneilla, elokuvissa, lenkillä, matkustelen.. Eipä ole parinkymmenen vuoden aikana kavereita löytynyt, salilla hyvä jos muut tervehdykseen vastaavat.
Nuo ovat kaikki "yksilölajeja". Moni menee salille saadakseen olla edes hetken ihan omissa oloissaan eikä suinkaan viettääkseen senkin ajan rupattelemalla jonkun kanssa. Hakeudu jonkun sellaisen harrastuksen pariin, jota ei voi tehdä ilman muita ihmisiä.
Se oli se pointti! Jos ei koe esim joukkueurheilua yhtään omaksi jutukseen, ovat muut kuin yksilöharrastukset aikuisella vähissä.
Koululiikunnasta on itselläni niin kamalat ryhmätraumat eikä matkustelua paljon sisältävä työ salli säännöllisiä vuorojakaan, ettei mikään tällainen vain sovi. Ja niinkuin joku jo sanoi, ei jossain ohjatuilla kursseilla voi jutella tunnin aikana, ja sitten jälkikäteen kaikki suunnistavatkin äkkiä kotiin.
Ehkä olen mielikuvitukseton, mutta en keksi mitään harrastusta joka ei vaatisi säännöllistä viikonpäivää (koska olen vähintään kolmasosan päivistä reissussa), ja jossa olisi luontevaa jutella muille.
Mulla toimi vastaavassa tilanteessa yhden budolajin senioriryhmä, johon toivotettiin tervetulleiksi myös epäliikunnalliset punkerot. Ainoa vaatimus oli yli 30 vuoden ikä tai mieltymys "seniorimeininkiin".
Treeneissä harjoitellaan paljon pareittain, joten muiden kanssa tulee helposti tutuiksi. Ja juttua on helppo jatkaa pukkarissa... Treenejäkin on useampana päivänä viikossa ja niissä voi käydä ihan niin usein tai harvoin kuin tahtoo, joten epäsäännölliset työt ei ole ongelma.
Et tainut tajuta? Ihmisillä ei ole aikaa. Ei ole pitäjiä eikä kävijöotä. Kaikilla myöskään ei ole voimia lähteä siihen paperi ja pyrogratia sirkukseen jonka yksinkertainen jumppakerhokin nykyään vaatii. Tai entä sitten kuka korvaa jos jotain sattuu? Ihmiset vaativat nykyään korvauksia pienimmästäkin asiasta ja siksi pitää olla valuutus X ja papery Y jotta toimintaa saa luvallisesti pyörittää.