Tutkimus: Huono itsetunto saa ihmisen hakemaan kumppaniltaan tukea valittamalla – eikä se auta asiaa

Vierailija kirjoitti:

Valittamisella saattaa saada yhteiskunnassa tahtoa läpi, mutta ihmisten välisissä suhteissa tuo ei toimi, ja moni ei tätä ymmärrä. Vaatiminenkin on monesti valittamista, keskustelkaa yhdessä mitä haluatte, siinä se juju on.

Jos ja kun valittaminen on vain oman pahanolon purkamista ja kaatamista muiden niskaan ei sillä saada aikaan yhteiskunnassakaan mitään. Vaatiminen on usein myös ratkaisun ehdottamista. Ratkaisuehdotukset toisinaan menee läpi toisinaan ei, joskus niitä joutuu muuttamaan toudinaan niitä muokataan vaikka en sitä haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Entä jos puolisosi esimerkiksi masentuu eikä suostu ottamaan apua vastaan? Kuinka pian lähdet pois?

Jos et ymmärrä että tähän ei ole mitään yleispätevää vastausta, niin olet tyhmä. Lopeta lapsellinen jankkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Ollut huono päivä ja on paha olla. Ja sitten yritetään tehdä minullekin paha olo valittamalla ja arvostelemalla ja haukkumalla (useimmiten ihan keksittyjä juttuja). Miten minä pystyn tukemaan siinä vaiheessa, kun hän tekee minulle pahan olon? Minä en hänen pahaa oloaan aiheuttanut. Tosi reilua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vahva käsitys siitä, että parisuhde on suurin itsetuntoa rakentava tai heikentävä tekijä aikuisiässä, joten tuntuu oudolta sysätä heikko itsetunto vain kumppanin henkilökohtaiseksi ongelmaksi. 

Miten tuon ongelman edes voi sysätä kumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Entä jos puolisosi esimerkiksi masentuu eikä suostu ottamaan apua vastaan? Kuinka pian lähdet pois?

Jos et ymmärrä että tähän ei ole mitään yleispätevää vastausta, niin olet tyhmä. Lopeta lapsellinen jankkaus.

Heikko kommentti. Elämä heittää ihmisiä kaikenlaisiin yllättäviin tilanteisiin, joihin ei voi etukäteen varautua. Ulkopuolelta on helppo huudella, että tulisi vain tehdä niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vahva käsitys siitä, että parisuhde on suurin itsetuntoa rakentava tai heikentävä tekijä aikuisiässä, joten tuntuu oudolta sysätä heikko itsetunto vain kumppanin henkilökohtaiseksi ongelmaksi. 

Miten tuon ongelman edes voi sysätä kumppanille?

Niin kuin tässäkin ketjussa on tehty eli oletus on se, että huonon itsetunnon omaava nyt vaan on huonon itsetunnon omaava eikä esimerkiksi rakkaimman ihmisen suhtautumisella häneen olisi asiaan mitään tekemistä. 

Muutenkin inhottaa tällaiset itse tehdyt diagnoosit toisesta, vähän sama kuin narsistiksi leimaaminen, kun on luettu hömppälehdestä kuusi tunnuspiirrettä. Toki vaikkapa koulukiusatusta tai pahasti yksinäisestä huokuu huono itsetunto kilometrin päähän, joten tämä kommentti ei koskenut näitä tapauksia vaan niitä, joissa toinen vaan toteaa toiselle tällä olevan huono itsetunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Kuinka sieltä päästä sitten syttyy sellainen lamppu että annetaan erilaisia lääkkeitä,  sillä tavalla lääkärit sen ratkaisevat.  Pahaan oöloon löytyy aina sopiva lääkitys, jollin sitten ei ole enää pää p*rseessä.   Kiva ratkaisu on siis olemassa, miksi kaikki eivät käytä sitä ?   

Entä jos onkin niin, että sillä valittajalla on oikeasti asiaa. Ehkä hän ei edes ole valittamassa mistään, mutta kun ihminen yleensä on sellainen, että haluaa jakaa iloja ja suruja, tulla kuulluksi ja nähdyksi, hyväksytyksi ja validoiduksi. Ainoa mitä hän halusi, olisi että maailmassa olisi edes yksi ihminen, joka tietää, millaista hänen elämänsä noin suunnilleen on. Yksi ai on kerta yksi joka suostuu kuuntelemaan hänen tarinansa arvottamatta tai mitätöimättä sitä millään tapaa lopettaisi 'valittamisen', kun hänen tarpeensa tulla kuulluksi on täyttynyt.

Nykymaailmassa toisen ihmisen kuunteleminen ei vaan ole mitenkään muodissa. Paljon tärkeämpää on kaikkinainen kilpailu, päteminen ja tärkeitä. Kaikilla on vain minä minä minä ja sen jälkeen ei tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Kuinka sieltä päästä sitten syttyy sellainen lamppu että annetaan erilaisia lääkkeitä,  sillä tavalla lääkärit sen ratkaisevat.  Pahaan oöloon löytyy aina sopiva lääkitys, jollin sitten ei ole enää pää p*rseessä.   Kiva ratkaisu on siis olemassa, miksi kaikki eivät käytä sitä ?   

Trolli, mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee ja ei todellakaan kiinnosta kumppanin asiat joka vain valittaa. Miksi edes pitäisi kiinnostaa? Jos ei osaa käyttäytyä niin saa valittaa ihan itsekseen, sillä ero tuosta valittamisesta seuraa. Mutta tietenkin jokainen tekee tämän valinnan itse mitä elämältään haluaa.

Melko armoton ajattelutapa. Ellei tiedosta mistä omat ongelmat johtuvat, niin niitä on lähes mahdoton korjata. Traumat eivät ole oma valinta.

Ei puolison traumat ole sen toisen puolisonkaan valinta. Sen, jolla on ongelmia, pitääkin itse tiedostaa ongelmansa ja korjata ne eikä olettaa, että valittamalla toiselle toinen alkaa korjata toisen ongelmat. Jos taas ongelmat ovat parisuhteessa, ongelmista pitää keskustella syyttelemättä ja pohtia yhdessä erilaisia vaihtoehtoja, joilla ongelman saisi ratkaistua. Ei siis tehdä siten, miten vain toinen osapuoli haluaa vaan  tehdä kompromissi, jonka kanssa kumpikin kykenee elämään, vaikkei ratkaisu mitenkään ihanteellinen olisikaan. 

Jos puoliso rakastaa tätä ongelmaista ihmistä, hän pyrkii edes keskustelemaan asiasta ja ymmärtämään, että se voi olla aika isokin musta möntti, joka vaivaa tätä raivoavaa puolisoa. Sitäkin näkee ja kuulee jatkuvasti, että ei jakseta ja viitsitä edes kuunnella sitä ongelmaista ihmistä, koska siitä on itselle liikaa vaivaa. 

Totta kai, jos ongelma on liian monisyinen, niin kannattaa mennä ammattiauttajan pakeille, mutta lähtökohtaisesti toivoidin, että ihmiset juttelisivat myös ikävistä asioista keskenään enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vahva käsitys siitä, että parisuhde on suurin itsetuntoa rakentava tai heikentävä tekijä aikuisiässä, joten tuntuu oudolta sysätä heikko itsetunto vain kumppanin henkilökohtaiseksi ongelmaksi. 

Miten tuon ongelman edes voi sysätä kumppanille?

Niin kuin tässäkin ketjussa on tehty eli oletus on se, että huonon itsetunnon omaava nyt vaan on huonon itsetunnon omaava eikä esimerkiksi rakkaimman ihmisen suhtautumisella häneen olisi asiaan mitään tekemistä. 

Muutenkin inhottaa tällaiset itse tehdyt diagnoosit toisesta, vähän sama kuin narsistiksi leimaaminen, kun on luettu hömppälehdestä kuusi tunnuspiirrettä. Toki vaikkapa koulukiusatusta tai pahasti yksinäisestä huokuu huono itsetunto kilometrin päähän, joten tämä kommentti ei koskenut näitä tapauksia vaan niitä, joissa toinen vaan toteaa toiselle tällä olevan huono itsetunto. 

Millä tavalla tuo oli vastaus tai ratkaisu tuohon kysymykseen? Kokeissa tuosta olisi saanut koulussa 0 pistettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Ollut huono päivä ja on paha olla. Ja sitten yritetään tehdä minullekin paha olo valittamalla ja arvostelemalla ja haukkumalla (useimmiten ihan keksittyjä juttuja). Miten minä pystyn tukemaan siinä vaiheessa, kun hän tekee minulle pahan olon? Minä en hänen pahaa oloaan aiheuttanut. Tosi reilua.

Kuule, kyllä se paha olo on ollut jo pitkän aikaa, sitä ei ole vain tunnistanut aikaisemmin ja nyt sen käsittely on käynnissä, kun hän huutaa sinulle. Sinä voit valita uhriutumisen tai sitten yrittää nähdä se, että hän kaipaa oikeasti apuasi, vaikka osoittaa sen vähän karkealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Ja paha olo oikeuttaa käyttämään puolisoaan, kavereitaan ja sukulaisiaan jonain paskasankoina? 

Pahan olon purkaminen kertoo siitä, että hän luottaa heihin niin psljon, että uskaltaa näyttää pahan olonsa heille. Ei se kivaa ole, mutta välittävä ihminen näkee sen pahan olon ja yrittää edes auttaa häntä. Se on sitten eri asia, riittääkö omat voimavarat siihen, mutta yrittää pitää.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos onkin niin, että sillä valittajalla on oikeasti asiaa. Ehkä hän ei edes ole valittamassa mistään, mutta kun ihminen yleensä on sellainen, että haluaa jakaa iloja ja suruja, tulla kuulluksi ja nähdyksi, hyväksytyksi ja validoiduksi. Ainoa mitä hän halusi, olisi että maailmassa olisi edes yksi ihminen, joka tietää, millaista hänen elämänsä noin suunnilleen on. Yksi ai on kerta yksi joka suostuu kuuntelemaan hänen tarinansa arvottamatta tai mitätöimättä sitä millään tapaa lopettaisi 'valittamisen', kun hänen tarpeensa tulla kuulluksi on täyttynyt.

Nykymaailmassa toisen ihmisen kuunteleminen ei vaan ole mitenkään muodissa. Paljon tärkeämpää on kaikkinainen kilpailu, päteminen ja tärkeitä. Kaikilla on vain minä minä minä ja sen jälkeen ei tule mitään.

Tässä onkin suuri ongelma. On aika ahdistavaa jo ajatuksenakin olla jollekin ainoa ihminen koko maailmassa. Ihmiset, joilla on muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin vain oma puoliso, eivät aseta puolisolleen samanlaista taakkaa kuin ne, joilla ei ole ketään muuta. Ja sama pätee muihinkin ihmissuhteisiin eli esim jos ystävällä on muitakin ystäviä, kavereita, puoliso ja/tai läheiset välit vanhempiinsa, ystävään ei aseta ylimitoitettuja odotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Ja paha olo oikeuttaa käyttämään puolisoaan, kavereitaan ja sukulaisiaan jonain paskasankoina? 

Pahan olon purkaminen kertoo siitä, että hän luottaa heihin niin psljon, että uskaltaa näyttää pahan olonsa heille. Ei se kivaa ole, mutta välittävä ihminen näkee sen pahan olon ja yrittää edes auttaa häntä. Se on sitten eri asia, riittääkö omat voimavarat siihen, mutta yrittää pitää.

Mä yritin ex-ystäväni kanssa jopa kolmen vuoden ajan. Mitään apua hän ei halunnut hakea, ei halunnut nähdä malkaa omassa silmässään, ei halunnut tehdä mitään oman elämänsä parantamiseksi vaan joka ainoa kerta, kun tavattiin, alkoi valitus. Loppuaikoina, kun näin kännykästä, että tämä ihminen soittaa, tiesin heti, että taas tämäkin päiväni on pilalla, jos kuuntelen jälleen kerran hänen valituksiaan. 

On ihan eri asia, jos valittaminen on satunnaista sekä lyhytaikaista ja muuten ollaan tekemisissä ilman mitään valittamista. Silloin jaksaakin kuunnella toisen suruja ja murheita, mutta jos toinen alkaa olla pääsääntöisesti vain negatiivinen valittaja, jokainen normaalijärkinen ottaa jalat alleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Entä jos puolisosi esimerkiksi masentuu eikä suostu ottamaan apua vastaan? Kuinka pian lähdet pois?

Jos et ymmärrä että tähän ei ole mitään yleispätevää vastausta, niin olet tyhmä. Lopeta lapsellinen jankkaus.

Heikko kommentti. Elämä heittää ihmisiä kaikenlaisiin yllättäviin tilanteisiin, joihin ei voi etukäteen varautua. Ulkopuolelta on helppo huudella, että tulisi vain tehdä niin ja näin.

Edelleenkään valittaminen ei auta, kuten tuossa tutkimuksessakin selvisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Ollut huono päivä ja on paha olla. Ja sitten yritetään tehdä minullekin paha olo valittamalla ja arvostelemalla ja haukkumalla (useimmiten ihan keksittyjä juttuja). Miten minä pystyn tukemaan siinä vaiheessa, kun hän tekee minulle pahan olon? Minä en hänen pahaa oloaan aiheuttanut. Tosi reilua.

Kuule, kyllä se paha olo on ollut jo pitkän aikaa, sitä ei ole vain tunnistanut aikaisemmin ja nyt sen käsittely on käynnissä, kun hän huutaa sinulle. Sinä voit valita uhriutumisen tai sitten yrittää nähdä se, että hän kaipaa oikeasti apuasi, vaikka osoittaa sen vähän karkealla tavalla.

Ja sinähän tunnet mieheni paremmin kuin minä. Meistä kahdesta minulla on taatusti pohjalla huonompi olo, mutta en pura sitä syyttömiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Ja paha olo oikeuttaa käyttämään puolisoaan, kavereitaan ja sukulaisiaan jonain paskasankoina? 

Pahan olon purkaminen kertoo siitä, että hän luottaa heihin niin psljon, että uskaltaa näyttää pahan olonsa heille. Ei se kivaa ole, mutta välittävä ihminen näkee sen pahan olon ja yrittää edes auttaa häntä. Se on sitten eri asia, riittääkö omat voimavarat siihen, mutta yrittää pitää.

Ja ei saa vaihtaa normaaliin ihmiseen? Kun niitäkin on. Likasangot voivat velloa ihan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Entä jos puolisosi esimerkiksi masentuu eikä suostu ottamaan apua vastaan? Kuinka pian lähdet pois?

Jos et ymmärrä että tähän ei ole mitään yleispätevää vastausta, niin olet tyhmä. Lopeta lapsellinen jankkaus.

Heikko kommentti. Elämä heittää ihmisiä kaikenlaisiin yllättäviin tilanteisiin, joihin ei voi etukäteen varautua. Ulkopuolelta on helppo huudella, että tulisi vain tehdä niin ja näin.

Edelleenkään valittaminen ei auta, kuten tuossa tutkimuksessakin selvisi.

Miksi siis valitat täällä?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos onkin niin, että sillä valittajalla on oikeasti asiaa. Ehkä hän ei edes ole valittamassa mistään, mutta kun ihminen yleensä on sellainen, että haluaa jakaa iloja ja suruja, tulla kuulluksi ja nähdyksi, hyväksytyksi ja validoiduksi. Ainoa mitä hän halusi, olisi että maailmassa olisi edes yksi ihminen, joka tietää, millaista hänen elämänsä noin suunnilleen on. Yksi ai on kerta yksi joka suostuu kuuntelemaan hänen tarinansa arvottamatta tai mitätöimättä sitä millään tapaa lopettaisi 'valittamisen', kun hänen tarpeensa tulla kuulluksi on täyttynyt.

Nykymaailmassa toisen ihmisen kuunteleminen ei vaan ole mitenkään muodissa. Paljon tärkeämpää on kaikkinainen kilpailu, päteminen ja tärkeitä. Kaikilla on vain minä minä minä ja sen jälkeen ei tule mitään.

Ei sitten valita vaan kertoo asiansa. Valittamalla ei kukaan edes tahdo kuunnella. Mikä tässä nyt on vaikeaa?