Tutkimus: Huono itsetunto saa ihmisen hakemaan kumppaniltaan tukea valittamalla – eikä se auta asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Toivo asioiden korjaantumisesta jotenkin mystisesti itsestään ja pelko lähtemisen vaikutuksista pitää ihmiset usein turhaan pitkään yhdessä. Eroaminen on monesti paras ratkaisu, mutta sekään ei ole helppoa.

Elämä pitäisi olla helppoa? Onko joku luvannut niin? Jos se lupaaja on puoluso on hän tietysti ihan oikea osoite valitukselle mutta jos ei valitus osoite löytyy muualta.

Kuinka nopeasti sinä laitat lusikat jakoon, jos alat väsyä kumppaniisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Tuossa tutkimuksessa todettiin että tuo on huono tapa. Koittakaa jotakin muuta. Kuinka vaikeaa tämä on?

Mitä voi tehdä, jos kumppani ei suostu keskustelemaan millään tavalla mistään vaikeista asioista, koska "ei halua riidellä"? Silloin ei ole aikaa myöten mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Voi olla eri tapa ymmärtää mitä on keskustelu ja mikä on paskassa vellomista.

Juuri näin. Minun exnainen tahtoi aina riidellä ja minä en. Minä tahdon keskustella asiallisesti, mikä oli mahdotonta hänen kanssaan, heti kierrokset tappiin ja huutoa. Minulla ei ole mitään velvollisuutta kuunnella kenenkään huutamista, joten sanoin heippa.

Kaikkien ihmisten ei alun alkaenkaan pitäisi mennä yhteen.

Minä olen kyllä usein täällä ilmaissut tuon saman asian, että viisas mies ei koske pitkällä tikullakaan suominaiseen.  En ole montaakaan yläpeukkua saanut koottua, miksiköhän?    Ei se ole tarkoitettu rienaukseksi, se on vain toteamus.  

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee ja ei todellakaan kiinnosta kumppanin asiat joka vain valittaa. Miksi edes pitäisi kiinnostaa? Jos ei osaa käyttäytyä niin saa valittaa ihan itsekseen, sillä ero tuosta valittamisesta seuraa. Mutta tietenkin jokainen tekee tämän valinnan itse mitä elämältään haluaa.

Sinäkin näemmä olet valinnut trollin tai typeryyden, koska sivistynyt ihminen ymmärtää, että kyseessä on huonoitsetuntoinen ihminen, joka vain yrittää kaikin keinoin saada hyväksyntää, jota ei välttämättä ole koskaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Minä taas inhoan täydellisyyden esittäjiä. Eräästä täydellisestä selvisi, että on tehty abortti ja toisesta täydellisestä selvisi aika huimia juttuja. Lisäksi en voi sietää äitejä, joiden lapset eivät kuulemma koskaan sairasta, koskaan sano pahaa sanaa, koskaan tee mitään väärin jne. Kun joka tapauksessa samoissa ympyröissä pyörivät näkevät milloin lapsi on kipeä ja milloin lapsi käyttäytyy epätoivottavasti.

Tykkään todellakin ennemmän rehellisistä valittajista.

Valittamisella saattaa saada yhteiskunnassa tahtoa läpi, mutta ihmisten välisissä suhteissa tuo ei toimi, ja moni ei tätä ymmärrä. Vaatiminenkin on monesti valittamista, keskustelkaa yhdessä mitä haluatte, siinä se juju on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Entä jos puolisosi esimerkiksi masentuu eikä suostu ottamaan apua vastaan? Kuinka pian lähdet pois?

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee ja ei todellakaan kiinnosta kumppanin asiat joka vain valittaa. Miksi edes pitäisi kiinnostaa? Jos ei osaa käyttäytyä niin saa valittaa ihan itsekseen, sillä ero tuosta valittamisesta seuraa. Mutta tietenkin jokainen tekee tämän valinnan itse mitä elämältään haluaa.

Jos oman kumppanin asiat eivät kiinnosta niin silloin on paras erota. Kumppanin tarkoitus on olla myös tuki ja turva.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhde on toimiva, niin yleensä kumppani haluaa silloin tietää mistä toisen paha olo johtuu ja pyrkii tarjoamaan tukeaan.

Juuri näin. Ei ole kypsä suhteeseen, jos ei kestä toisen murheita ja kokee niistä puhumisen valittamisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Toivo asioiden korjaantumisesta jotenkin mystisesti itsestään ja pelko lähtemisen vaikutuksista pitää ihmiset usein turhaan pitkään yhdessä. Eroaminen on monesti paras ratkaisu, mutta sekään ei ole helppoa.

Elämä pitäisi olla helppoa? Onko joku luvannut niin? Jos se lupaaja on puoluso on hän tietysti ihan oikea osoite valitukselle mutta jos ei valitus osoite löytyy muualta.

Kuinka nopeasti sinä laitat lusikat jakoon, jos alat väsyä kumppaniisi?

Väsyn useammin itseeni kuin kumppaniin. Mitä teen kun olen vösynyt? Lepään, yritän muuten löytöä ratkaisun väsymykseen. Tilanteen helpotuttua ehkä yritän löytäö myös syyn väsymkseen ja ratkaista sen. Se voi tarkoittaa sitä että teen jonkun asian toisella tavalla tai esim. luovun jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Tuo on kyllä osaksi teoriaa, mutta kyllähän se totta on että sillä tavalla ratkaisut löytyvät   -   naisten saunaillassa.   Päätös ilmoitetaan sitten myös kolmannelle osapuolelle,  kunhan krapula on vähän laantunut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Entä jos puolisosi esimerkiksi masentuu eikä suostu ottamaan apua vastaan? Kuinka pian lähdet pois?

Omasta kokemuksesta sanon, että tuollainen tilanne on todella vaikea, vaikkei edes olisi lapsia. Joskus elämä tuntuu siltä, ettei tarjolla ole kuin erilaisia huonoja ratkaisuja, joista pitää vain valita jokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Entä jos puolisosi esimerkiksi masentuu eikä suostu ottamaan apua vastaan? Kuinka pian lähdet pois?

Todennäköisesti aika nopeasti. Se että hän ei suostuisi ottamaan mitään apua vastaan on ihan hänen oma valintansa jolle minä en voi mitään. En tietysti pysty ihan tarkasti sanoa koska tuota tlannetta ei vielä ole tullut. Väsyessäön ja masentuessaan puoliso on kyllä ottanut apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset valittavat puolison lisäksi kavereilleen ja suvulleen! Ja sitten ihmetellään kun ihmiset ei enää niin usein halua nähdä

Koska heillä on paha olla!

Kuinka pää p*rseessä täytyy olla, ettei näe sitä sen valittamisen takana?

Ja paha olo oikeuttaa käyttämään puolisoaan, kavereitaan ja sukulaisiaan jonain paskasankoina? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ihmiset alkaisivat kumppanille valittamisen sijaan, keskittymään siihen mikä mahdollisesti itsessä on vialla.

Huonosta itsetunnosta kärsivä kyllä osaa mollata myös itseään. Huono itsetuntohan tarkoittaa sitä, että on vaikea nähdä itsessä mitään muuta kuin vikoja.

Aika ilmiselvästi näin on, koska tutkittu tietokin kielletään. Valittajat eivät näe omasta käytöksestään johtuvaa tilannetta, vaan pahentavat sitä.

Usein riitaan tarvitaan kaksi. Sairas perhe on yleensä kokonaisuudessaan sairas, ei ainoastaan jokin yksittäinen perheenjäsen.

Riitaan ei tarvita kahta. Yksi persoonallisuushäiriöinen riittää. Ja persoonallisuushäiriöiden yhteisenä tunnusmerkkinä on huono itsetunto.

Minulla on vahva käsitys siitä, että parisuhde on suurin itsetuntoa rakentava tai heikentävä tekijä aikuisiässä, joten tuntuu oudolta sysätä heikko itsetunto vain kumppanin henkilökohtaiseksi ongelmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Miksi suhde muuttuisi huonoksi? Ongelmista keskustellaan (kuunnellaan ja puhutaan), niihin etsitään ratkaisuja yhdessä tai erikseen.

Tuo on kyllä osaksi teoriaa, mutta kyllähän se totta on että sillä tavalla ratkaisut löytyvät   -   naisten saunaillassa.   Päätös ilmoitetaan sitten myös kolmannelle osapuolelle,  kunhan krapula on vähän laantunut.  

Naisten saunailta on ihan hyvä, mutta ei siellä ratkaista parisuhteen asioita. Ehkä joskus puretaan hiukan omaa väsmystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ihmiset alkaisivat kumppanille valittamisen sijaan, keskittymään siihen mikä mahdollisesti itsessä on vialla.

Huonosta itsetunnosta kärsivä kyllä osaa mollata myös itseään. Huono itsetuntohan tarkoittaa sitä, että on vaikea nähdä itsessä mitään muuta kuin vikoja.

Aika ilmiselvästi näin on, koska tutkittu tietokin kielletään. Valittajat eivät näe omasta käytöksestään johtuvaa tilannetta, vaan pahentavat sitä.

Usein riitaan tarvitaan kaksi. Sairas perhe on yleensä kokonaisuudessaan sairas, ei ainoastaan jokin yksittäinen perheenjäsen.

Riitaan ei tarvita kahta. Yksi persoonallisuushäiriöinen riittää. Ja persoonallisuushäiriöiden yhteisenä tunnusmerkkinä on huono itsetunto.

Ja kuka valitsee persoonallisuushäiriöisen kumppanikseen? Yleensä sellainen, jolla on itselläänkin isoja ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ihmiset alkaisivat kumppanille valittamisen sijaan, keskittymään siihen mikä mahdollisesti itsessä on vialla.

Huonosta itsetunnosta kärsivä kyllä osaa mollata myös itseään. Huono itsetuntohan tarkoittaa sitä, että on vaikea nähdä itsessä mitään muuta kuin vikoja.

Aika ilmiselvästi näin on, koska tutkittu tietokin kielletään. Valittajat eivät näe omasta käytöksestään johtuvaa tilannetta, vaan pahentavat sitä.

Usein riitaan tarvitaan kaksi. Sairas perhe on yleensä kokonaisuudessaan sairas, ei ainoastaan jokin yksittäinen perheenjäsen.

Riitaan ei tarvita kahta. Yksi persoonallisuushäiriöinen riittää. Ja persoonallisuushäiriöiden yhteisenä tunnusmerkkinä on huono itsetunto.

Ja kuka valitsee persoonallisuushäiriöisen kumppanikseen? Yleensä sellainen, jolla on itselläänkin isoja ongelmia.

Jos molemmilla on isoja ongelmia itsensä kanssa, niin tällaisessa suhteessa ihmiset voivat kuvitella olevansa lähes normaaleja, koska psyykkisesti tervettä vertailukohdetta ei ole.