Tutkimus: Huono itsetunto saa ihmisen hakemaan kumppaniltaan tukea valittamalla – eikä se auta asiaa

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Tuossa tutkimuksessa todettiin että tuo on huono tapa. Koittakaa jotakin muuta. Kuinka vaikeaa tämä on?

Mitä voi tehdä, jos kumppani ei suostu keskustelemaan millään tavalla mistään vaikeista asioista, koska "ei halua riidellä"? Silloin ei ole aikaa myöten mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Jos puolisoon ei ole mitään yhteyttä ja parisuhteessa kaikki on huonosti eikä ole mitään muuta kuin "valittamista" eikö silloin parisuhteesta kannatakin luopua ja erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee ja ei todellakaan kiinnosta kumppanin asiat joka vain valittaa. Miksi edes pitäisi kiinnostaa? Jos ei osaa käyttäytyä niin saa valittaa ihan itsekseen, sillä ero tuosta valittamisesta seuraa. Mutta tietenkin jokainen tekee tämän valinnan itse mitä elämältään haluaa.

Ei kyllä mene.   Täälläkin räiskyy mies- nais v i ha , koska kyllä se kiinnostaa.  Siis älykäs kansa osaa hakea syyllistä, ei syytä.  Siihen meitä ohjaa erittäin viisas virallinen valta, ja sylikoirat myötäilevät koska eivät muutakaan osaa. 

Ne jotka valittaa valittavat siis väärästä asiasta, joten eivät pääse ikinä ympyröistään irti.   Huono itsetunto pysyy tai pahenee, kun ne huonoudet joita tunnustaa ovat aivan eriä kuin ne jotka sen itsetunnon pilaa.  

Yhteiskunta on keksinyt kivan tavan, annetaan erivärisiä nappeja, se tulee erittäin edulliseksi.   Kun entiset vaivat on saatu nappihoidolla kuntoon, niin hallitus keksii uusia vastakkainasetteluja.   TÄmä on se kemiallinen saunantaka, kyllä ihminen on viisas vaikka joku muuta väittää.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Tuossa tutkimuksessa todettiin että tuo on huono tapa. Koittakaa jotakin muuta. Kuinka vaikeaa tämä on?

Mitä voi tehdä, jos kumppani ei suostu keskustelemaan millään tavalla mistään vaikeista asioista, koska "ei halua riidellä"? Silloin ei ole aikaa myöten mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Voi olla eri tapa ymmärtää mitä on keskustelu ja mikä on paskassa vellomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Tuossa tutkimuksessa todettiin että tuo on huono tapa. Koittakaa jotakin muuta. Kuinka vaikeaa tämä on?

Mitä voi tehdä, jos kumppani ei suostu keskustelemaan millään tavalla mistään vaikeista asioista, koska "ei halua riidellä"? Silloin ei ole aikaa myöten mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

   Tuossa jotakin oikeinkin.  Jos "keskustelu" on sitä että se parempi ihminen kertoo mikä syyllisessä on vikana, ja syyllinen tunnustaa niin päästään aina pariviikkoa eteenpäin.   Jos joillakin on valtaa, mutta ei aikomustakaan ottaa siitä seuraavaa vastuuta niin asiat pahenee vain.    Jos taas syyllinen yrittää puolustautua, tai esittää omia mielipiteitä niin syntyy riita jossa haetaan lisää syyllisyyttä osoittavia todisteita.   Jos syyllinen ei alistu, niin toinen käyttää valtaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Tuossa tutkimuksessa todettiin että tuo on huono tapa. Koittakaa jotakin muuta. Kuinka vaikeaa tämä on?

Mitä voi tehdä, jos kumppani ei suostu keskustelemaan millään tavalla mistään vaikeista asioista, koska "ei halua riidellä"? Silloin ei ole aikaa myöten mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Voi olla eri tapa ymmärtää mitä on keskustelu ja mikä on paskassa vellomista.

Juuri näin. Minun exnainen tahtoi aina riidellä ja minä en. Minä tahdon keskustella asiallisesti, mikä oli mahdotonta hänen kanssaan, heti kierrokset tappiin ja huutoa. Minulla ei ole mitään velvollisuutta kuunnella kenenkään huutamista, joten sanoin heippa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Miksi pitäisi kyetä kehittymään yhdessä? Henkinen yhteys on kyllä mahdollista säilyttää vaikka molemmat kehittyisi ja kasvaisi erikseen ja omaan tahtiin.

Yleisimmin lienee syynä se että ihminen rakastuu mielikuviin jotka eivät lopulta vastaakaan todellisuutta. Heikosta itsetunnosta kärsivällä on yleensä niitä ei todellisuuteen pohjautuvia mielikuvia myös itsestään. Jos ei tunne todellisuudessa edes itseään on lähes mahdotonta oppia tuntemaan toista.

Omaa itsetuntoa ei oikein voi kukaan toinen parantaa. Se on tehtävä itse. Jotkut tekee sen, toiset jättää tekemättä vedoten milloin mihinkäkin syyhyn; ei ehdi kun lapset, puoliso vaatii sitä tai tätä, ei voi kun tuo tai tämä asia on hoidettava tai korjattava ensin, kukaan ei auta tai halua kuitenkaan auttaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Tuossa tutkimuksessa todettiin että tuo on huono tapa. Koittakaa jotakin muuta. Kuinka vaikeaa tämä on?

Mitä voi tehdä, jos kumppani ei suostu keskustelemaan millään tavalla mistään vaikeista asioista, koska "ei halua riidellä"? Silloin ei ole aikaa myöten mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota.

Voi olla eri tapa ymmärtää mitä on keskustelu ja mikä on paskassa vellomista.

Juuri näin. Minun exnainen tahtoi aina riidellä ja minä en. Minä tahdon keskustella asiallisesti, mikä oli mahdotonta hänen kanssaan, heti kierrokset tappiin ja huutoa. Minulla ei ole mitään velvollisuutta kuunnella kenenkään huutamista, joten sanoin heippa.

Kaikkien ihmisten ei alun alkaenkaan pitäisi mennä yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Toivo asioiden korjaantumisesta jotenkin mystisesti itsestään ja pelko lähtemisen vaikutuksista pitää ihmiset usein turhaan pitkään yhdessä. Eroaminen on monesti paras ratkaisu, mutta sekään ei ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Miksi pitäisi kyetä kehittymään yhdessä? Henkinen yhteys on kyllä mahdollista säilyttää vaikka molemmat kehittyisi ja kasvaisi erikseen ja omaan tahtiin.

Yleisimmin lienee syynä se että ihminen rakastuu mielikuviin jotka eivät lopulta vastaakaan todellisuutta. Heikosta itsetunnosta kärsivällä on yleensä niitä ei todellisuuteen pohjautuvia mielikuvia myös itsestään. Jos ei tunne todellisuudessa edes itseään on lähes mahdotonta oppia tuntemaan toista.

Omaa itsetuntoa ei oikein voi kukaan toinen parantaa. Se on tehtävä itse. Jotkut tekee sen, toiset jättää tekemättä vedoten milloin mihinkäkin syyhyn; ei ehdi kun lapset, puoliso vaatii sitä tai tätä, ei voi kun tuo tai tämä asia on hoidettava tai korjattava ensin, kukaan ei auta tai halua kuitenkaan auttaa jne.

Jos esimerkiksi perheeseen syntyy lapsia, niin kyllähän vanhemmista molempien tulisi silloin kyetä siirtymään uusiin rooleihin. Jos toinen jää pelkästään haikailemaan entisten aikojen perään, niin suhde on silloin pian taputeltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee ja ei todellakaan kiinnosta kumppanin asiat joka vain valittaa. Miksi edes pitäisi kiinnostaa? Jos ei osaa käyttäytyä niin saa valittaa ihan itsekseen, sillä ero tuosta valittamisesta seuraa. Mutta tietenkin jokainen tekee tämän valinnan itse mitä elämältään haluaa.

Melko armoton ajattelutapa. Ellei tiedosta mistä omat ongelmat johtuvat, niin niitä on lähes mahdoton korjata. Traumat eivät ole oma valinta.

Ei puolison traumat ole sen toisen puolisonkaan valinta. Sen, jolla on ongelmia, pitääkin itse tiedostaa ongelmansa ja korjata ne eikä olettaa, että valittamalla toiselle toinen alkaa korjata toisen ongelmat. Jos taas ongelmat ovat parisuhteessa, ongelmista pitää keskustella syyttelemättä ja pohtia yhdessä erilaisia vaihtoehtoja, joilla ongelman saisi ratkaistua. Ei siis tehdä siten, miten vain toinen osapuoli haluaa vaan  tehdä kompromissi, jonka kanssa kumpikin kykenee elämään, vaikkei ratkaisu mitenkään ihanteellinen olisikaan. 

Ei saa valittaa, mutta ei saa kehuakaan. Jos nimittäin joku on suomessa tyytyväinen tai sitä mieltä, että menee hyvin, se se vasta lynkataankin ja sitä ei siedä kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Toivo asioiden korjaantumisesta jotenkin mystisesti itsestään ja pelko lähtemisen vaikutuksista pitää ihmiset usein turhaan pitkään yhdessä. Eroaminen on monesti paras ratkaisu, mutta sekään ei ole helppoa.

Elämä pitäisi olla helppoa? Onko joku luvannut niin? Jos se lupaaja on puoluso on hän tietysti ihan oikea osoite valitukselle mutta jos ei valitus osoite löytyy muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin se menee ja ei todellakaan kiinnosta kumppanin asiat joka vain valittaa. Miksi edes pitäisi kiinnostaa? Jos ei osaa käyttäytyä niin saa valittaa ihan itsekseen, sillä ero tuosta valittamisesta seuraa. Mutta tietenkin jokainen tekee tämän valinnan itse mitä elämältään haluaa.

Melko armoton ajattelutapa. Ellei tiedosta mistä omat ongelmat johtuvat, niin niitä on lähes mahdoton korjata. Traumat eivät ole oma valinta.

Ei puolison traumat ole sen toisen puolisonkaan valinta. Sen, jolla on ongelmia, pitääkin itse tiedostaa ongelmansa ja korjata ne eikä olettaa, että valittamalla toiselle toinen alkaa korjata toisen ongelmat. Jos taas ongelmat ovat parisuhteessa, ongelmista pitää keskustella syyttelemättä ja pohtia yhdessä erilaisia vaihtoehtoja, joilla ongelman saisi ratkaistua. Ei siis tehdä siten, miten vain toinen osapuoli haluaa vaan  tehdä kompromissi, jonka kanssa kumpikin kykenee elämään, vaikkei ratkaisu mitenkään ihanteellinen olisikaan. 

Pitää tiedostaa, mutta entä jos kyseinen ihminen ei silti niitä tiedosta? Ei kukaan pakota parisuhteeseen. Huono puoliso on valittu ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valittaminen voi olla tapa yrittää saada jokin yhteys henkisesti etäällä olevaan kumppaniin, jokin reaktio toisessa ihmisessä. Usein huonoissa parisuhteissa olevilla ihmisillä suhde päättyy siihen, kun toinen kyllästyy siihen, ettei toinen reagoi mihinkään mitenkään ja lopettaa "valittamisen".

Henkisesti etäällä olevaan kumppaniin on aika turhaa yrittää yhteyttä millään keinoin. Samoin jos molemmat vain "valittaa" mutta eivät kuuntele tai ymmärrä kuulemaansa ei yhteyttä muodostu.

Varmasti, mutta on aika inhimillistä yrittää ensin ratkoa tilannetta edes jollain tavalla eikä heti laittaa lusikoita jakoon. Huonosta parisuhteesta irtautuminen on ihan oma prosessinsa.

Miksi kukaan lähtee huonoon suhteeseen jossa ei henkistä yhteyttä ole? Vai katoaako se henkinen yhteys matkan varrella jonnekin esim. jatkuvaan narinaan?

Eivät kai ihmiset yleensä alussa usein koe suhdetta huonoksi. Sellaiseksi se kai sitten aikaa myöten muuttuu usein siksi, etteivät ihmiset kykene suhteessa kehittymään yhdessä ja siksi etääntyvät.

Ja valittaminen ei tätä korjaa. Miksi tämä on niin vaikeaa tajuta? Eri

Mitä sinä teet silloin, jos suhde muuttuu huonoksi?

Keskustelen ja pyrin näkemään oman osani tilanteessa. Jos asiallisella keskustelulla ei päästä molempia tyydyttävään kompromissiin, minä eroan.