Miksi jotkut haluavat näyttää niin vaatimattomilta?

Tunnen tällaisen ihmisen pitkältä ajalta ja meikittömyys ja pieruverkkari -tyyli johtuvat siitä, että hän ei viitsi. Ei siitä, että hänellä olisi muut prioriteetit. Hänellä ei juuri ole prioriteetteja, koska hän on luonteeltaan flegmaatikko. Kaikessa mennään vähimmän vaivan tietä.

Minua huvittaa naiivi fantasia, että ulkoisesti rumat/huolittelemattomat/välinpitämättömät ovat aina sisäisesti kauniita ihmisiä, jotka satsaavat muihin asioihin. Elokuvissa joo, mutta tosielämässä ei.

Pyörällä töihin klo 7:ksi kesät talvet, säässä kuin säässä. Siinä minun hyötyliikuntani ja kauneudenhoitoni - varusteet ja ulkonäkö sen mukaan. Sori siitä.

Nuorempana laittauduin enemmän (ja liikuin vähemmän). En saanut siitä mitään hyvää, näin on parempi. Puhdas ja siisti olen aina, siitä ei tingitä.

Minä pidän naisten tyylistä, jossa ei vaatteet tai hiuslisäkkeet yms muu tekojutut hyppää heti silmille vaan, että ne sopivat persoonaan.

Vaatimatonta?, mielestäni ei vaan luonnollista, hyvinhoidettu, puhdas olemus ja puhtaat hiukset!

Vaatteiden ja hiusvärin sijaan, paljon suurempi merkitys ihmissuhteissa ja yleensä elämässä on sosiaaliset taidot, hyvät käytöstavat, empatiakyky, hymy, ilmeet, äänen sävy jne. ja ehkä valokuvissa vaatteilla ja yleisilmeellä on ehkä merkitystä, ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat esteettisempiä kuin toiset.

Ei se nyt niinkään ole, vaan mitä kukakin pitää esteettisen. Jos sinusta tietyn merkin jakkupuku tai designer mekko on esteettinen niin joku toinen pitää jotain muuta kauniina esim cheongsamia tai jooga-asua.

Minä olin noin 45-vuotiaaksi tuollainen näkymätön ja vaatimaton. Yllättävintä oli, että minä itse luulin itsestäni toisin. Luulin olevani tyylikäs. Tajusin vasta oman tyylittömyyteni, kun avioeron jälkeen aloin muuttumaan. Sitten kun uusi mies kannusti olemaan juuri sellainen kuin halua, niin tulin näkyväksi.

Eli jälkiviisaana katson kaksi syytä:

Ensimmäinen oli raha. Jos ei käytä itseensä rahaa, niin on vaikea olla ei-vaatimaton.

Toinen syy liittyy johonkin sisäiseen prosessiin. Näkyvyys vaatii rohkeutta. Näkyvyys on riskin ottamista, jos kaikki eivät tykkääkään. Näkyvyys on sitä, että on sisäisestikin näkyvä.

Olin ensimmäisessa avioliitossa alistunut, ja se näkyi ulkoisesti vaatimattomuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sillä ei ole mitään väliä miltä näytän, elämä ei ole yhtään sen parempaa (aikoinaan laittauduin enemmän).

Tuo on kyllä valhetta, minulla on tästä empiiristä kokeilua.

Jos menen kauppaan meikittömänä, lenkkivaatteet pääällä, tuntuu että ihmiset katsoo tympeästi, mutta kun vedän kauniit vaateet ja söpöt meikit + huoliteltu kampaus, mulle hymyillään ja itselläkin on parempi mieli.

Itsesuggestio on voimakas ilmiö. LOL. Ihmiset suhtautuu samoin sinuun , menet sinne kauppaan miten tällättynä tai luomua tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihminen, joka laittautuu vähän, vaikuttaa empaattisemmalta ja luotettavammalta ja on siten haluttavampi ystäväehdokas. Jos joku laittautuu erittäin paljon, niin se saa herkemmin epäilemään ihmisessä olevan narsistisia piirteitä. Kaunistahan se on katsella hyvin laitettua kanssasisarta, mutta kieltämättä epäilen sellaisilla olevan liian materialistinen arvomaailma.

:(

T. Laittautunut ja empaattinen nainen

Ihme tyrkky.

Vierailija kirjoitti:

Täällä monet sanoo, että ei ole varaa panostaa ulkonäköön. Kyllä sitä käytettynäkin saa kivoja vaatteita vaikka kuinka, samoin ihan hyviä meikkejä marketista. Olen itse aina pitänyt huolta ulkonäöstäni, vaikka rahaa ollut vähän.

Ehkä vähävaraisilla on muita isompia ongelmia kuin ulkonäkö ja siitä välittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juuri tälläinen. Suurin syy on laiskuus, en jaksa tällätä itseäni aamuisin vaan haluan nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Vaatteet ovat pitkälti mustaa ja harmaata niin ei tarvi miettiä näyttääkö joku väriyhdistelmä tyhmältä. Olen naimisissa ja äiti, ei kiinnosta.

Miestäsi voi kiinnostaa.

Enpä usko. Mieheni vaihtoi lennosta laitetun , puunatun ja vieläpä isotissisen tyttöystävänsä minuun, joka en ole eläissäni meikannut, hiukset on aina ponnarilla ja asuna on verkkarit/farkut ja huppari. -eri

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tällaisen ihmisen pitkältä ajalta ja meikittömyys ja pieruverkkari -tyyli johtuvat siitä, että hän ei viitsi. Ei siitä, että hänellä olisi muut prioriteetit. Hänellä ei juuri ole prioriteetteja, koska hän on luonteeltaan flegmaatikko. Kaikessa mennään vähimmän vaivan tietä.

Minua huvittaa naiivi fantasia, että ulkoisesti rumat/huolittelemattomat/välinpitämättömät ovat aina sisäisesti kauniita ihmisiä, jotka satsaavat muihin asioihin. Elokuvissa joo, mutta tosielämässä ei.

Tämä on kyllä ihan eri asia kuin vaatimattomuus. En usko aloittajan tarkoittaneen tätä. Itseasiassa tuollainen ihminenhän ei edes ole vaatimaton, vaan hakee huomiota tarkoituksella epäsiistillä ulkonäöllä ja välinpitämättömällä käytöksellä.

Tässä nyt oli ymmärtääkseni kyse henkilöistä, jotka kyllä pukeutuu siististi ja muutenkin näyttävät siistiltä, MUTTA vaatimattomilta: huomaamaton meikki tai ei ollenkaan, värjäämätön tukka ponnarilla, siistit vaatteet, mutta tylsät eikä vartaloa imartelevat. Ihmisiä jotka haluavat hukkua seiniin, ei ihmisiä jotka tarkoituksella pieruverkkareilla ja ei kiinnosta -asenteella erottuvat massasta.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka väitätte että meikkaamiseen menee vain vartti päivässä, niin teillä menee todennäköisesti paljon kauemmin meikin huolelliseen poistoon joka päivä + useampi tunti siihen, kun ostatte ja valikoitte meikkejä ja katsotte youtube-videoita ja luette lehtiä meikkauksesta.

Että juu, kyllä pidän syvällisempänä sitä joka käyttää tämän saman ajan vaikka musiikkiharrastukseen.

Uskon jokaisen käyttävän osan ajastaan johonkin pinnalliseen ja turhaan. Toisilla se on meikkaaminen, toisilla koiran uökoiluttaminen räntäsateessa, toisilla telkkarin katseleminen. Meikkaaminen ei mitenkään poissulje sitä, että henkilö olisi hyvinkin syvällinen.

Ajattelusi päinvastoin kuvastaa mustavalkoista maailmaa, mikä saa miettimään, oletkohan itse niin syvällinen, mitä annat ymmärtää.

Ketä pitäisi miellyttää jos käy lenkillä ja kaupassa? Jos vaatteet on ehjät ja puhtaat ja henkilö ei haise niin minua ei ainakaan haittaa kenenkään ulkonäkö.

Jos vähänkään laittaudun, ovat miehet kimpussa. Ihan niinkuin ripsiväri olisi joku lupa tulla iskemään. Joten helpointa on vaan vetää tukka ponnarille ja näyttää mahdollisimman tapetilta. 

Siksi, että ne on Suomessa. Kuka nyt helmiä sioille. Ei kannata nähdä vaivaa. Tulee vaan perskärpäsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat ne vaatteilla koreilee.

Ehkä idioottimaisin sananlasku ikinä. Suomalaiseen ankeuskulttuuriin kuuluu jostain syystä ajatus, että kauniit asiat ovat turhuutta, ja turhamaisuus on pahin ominaisuus ihmisessä. 

Itse tykkään enemmän sananlaskusta, jota äitivainaani aikoinaan käytti (olimme aika köyhiä): Samalla rahalla saa rumaa ja kaunista. Olen todennut saman, tyylitaju ei ole rahasta kiinni, eikä myöskään kauniiden vaatteiden ostaminen.

Paitsi että ilman rahaa ei saa mitään ja vähemmällä rahalla saa vähemmän/huonompaa. Ellei ole taitava kierrättäjä ja löytöjen tekijä.

Tätähän se on vähällä rahalla voi saada kaunista ja sopivaa ja laadukasta, mutta sitten pitää itse nähdä vaivaa. Hakea kirppiksiltä tai ostaa laadukkaat materiaalit ja valmistaa itse. Siihen kuluu joka tapauksessa aikaa eikä nykyään ompelu -ja neulontataidot ole itsestäänselvyys niinkuin aiemmin. Mun lapsuudessa 70-luvulla maalla äiti ompeli ja neuloi meille lapsille lähes kaikki vaatteet ja oltiin sieltä muodikkaimmasta ja parhaiten pukeutuvat päästä. Paikallisissa kaupoissa valikoimat oli hyvin rajalliset .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat ne vaatteilla koreilee.

Ehkä idioottimaisin sananlasku ikinä. Suomalaiseen ankeuskulttuuriin kuuluu jostain syystä ajatus, että kauniit asiat ovat turhuutta, ja turhamaisuus on pahin ominaisuus ihmisessä. 

Itse tykkään enemmän sananlaskusta, jota äitivainaani aikoinaan käytti (olimme aika köyhiä): Samalla rahalla saa rumaa ja kaunista. Olen todennut saman, tyylitaju ei ole rahasta kiinni, eikä myöskään kauniiden vaatteiden ostaminen.

Paitsi että ilman rahaa ei saa mitään ja vähemmällä rahalla saa vähemmän/huonompaa. Ellei ole taitava kierrättäjä ja löytöjen tekijä.

Nojuu ilman rahaa ei tietty saa mitään. Mutta aina ihmisellä jotkut vaatteet kuitenkin on? Joskus ne on tullut ostettua ja valittua? Ja tosiaan kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa on nykyään niin paljon erilaista vaatetta tarjolla edullisesti, että jokaiselle varmasti löytyy jotain sopivaa/parhaita puolia korostavaa.

Missähän näitä kirpparilta ja kierrätyskeskus, joista löytyy halvalla hyvää tavaraa on? Itse en ole löytänyt paikallisista muuta kuin yhden nahkatakin tyttärelle kympillä. Muuten se tavara on nuhruista ja kulahtanutta marketti, Lindex, HM kamaa ja hinta yleensä lähes sama kuin uutena ostettaessa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin eläimillä. Se on luonnollista ettei jää muiden mieleen ja sulautuu massaan neutraaliuteen.

Hölmöä olisi erottautua. Se kertoo että on jotain vialla tai hakee huomiota.

Terve ja hyvinvoiva haluaa suojautua ja olla rauhassa.

Jos on pariutumisenhalussa tai hakee sosiaalista statusta niin voi haluta erottua. Tai jos kokee mielihyvää tietyn näköisistä vaatteista. Mutta totta tuokin että joukkoon sulautuminen antaa turvallisuutta.

En ymmärrä miksi pitäisi. En koe olevan meikissä kauniimpi, erilainen vain. Sama vaatteiden kanssa, farkut ja joku neule on ihan yhtä kaunis kuin jakkupuku jne. Hiuksien värjääminen on aivan turhaa, oma luonnollinen värini on ihan kaunis, väitän että kauniimpi kuin moni jatkuvasti värjäävä sekasotku. Hiukset tasoittaa kampaaja muutaman kerran vuodessa, sillä pärjää.

Minun puolestani kukin tälläytykööt jos siltä tuntuu. Yleisesti kyllä mietin arkena kovin laitetuista ihmisistä, että kaikkeen ihmiset jaksavat aikaansa laittaa ja en voi välttyä hieman pinnallisesta vaikutelmasta. Mutta kukin tyylillään.

Täällä monet kommentoi ikään kuin laittautuminen ja jonkinlainen syvällisyys olisivat vastakohtia. Esim rahan käyttäminen merkkilaukkuun vs oopperaan tai aamulla kävely luonnossa vs meikkaaminen. Minä meikkaan töihin joka päivä, mutta ei minulla mene siihen kuin 15 min ja rahaakin menisi hyvin vähän jos haluaisi edullisia meikkejä käyttää. Eli meikkivoiteen ja puuterin levitys, luomiväri, yleensä silmiin rajaukset, ripsari ja kulmaväri, hiusten harjaus ja suora jakaus. Ei tuohon mene kauan aikaa. Samoin hieman tyylikkäämpien vaatteiden pukemiseen ei mene sen kauemmin kuin hupparin ja verkkareiden. Tällä saan itselleni freesin olon. Hiuksiin ei mene juuri aikaa, kampaajalla tasaus ja lähellä omaa väriä oleva värjäys muutaman kk:n välein.

Tämä laittautuminen ei kyllä kerro yhtään mitään siitä kuinka empaattinen ihminen olen ja itse asiassa, se ei myöskään estä minua harrastamasta kulttuuria eri muodoissa tai nauttimista luonnossa liikkumisesta. Ihan sama minulle miten muut laittautuu tai ei, mutta ärsyttää hieman vetoaminen siihen, että ei laittautuvat sitten olisivat joillain tavoin ylevämpiä ihmisiä. Lisäksi tässä heti ajatellaan ääripäitä tekokynsineen jne. Minä useimmiten vain pidän kynnet lyhyinä, mutta mitään muuta se ei minussa, prioriteeteissani tai ylipäätään elämässäni muuttaisi vaikka joskus piristäisin itseäni vaikkapa punaisilla geelikynsillä.