Miksi jotkut haluavat näyttää niin vaatimattomilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen ajatusmaailma tuntuu olevan ainutkertaisuudessaan hyvin suomalainen. Ensinnäkin sana ”laittautuminen” tunnutaan ymmärtävän kuusnolla bimbotouhuksi tekokynsineen, -ripsineen ja -hiuksineen, jäätäviksi kuuden sentin pakkeleiksi ja puhtaasti aivottomuudeksi.

Rakastan ihonhoitoa ja itseperehtyneenä koen ymmärtävänikin siitä jotain ja näkeväni kaikenlaisen mainospuhep*skan läpi. Meikkaan lähes joka päivä (aikaa kuluu suurinpiirtein vartti), hiukset on jonkinlaisella nutturalla oikeastaan aina. Tällä hetkellä pääsen piakkoin aloittamaan maisterivaihetta oikiksessa, rakastan lukemista ja itse asiassa jopa sitä jonkun mainitsemaa oopperaakin, olen kiinnostunut filosofiasta ja en voi sietää kapeakatseisia, yksinkertaisesti typeriä näköalattomia ihmisiä. Viitaten nyt sitten esimerkiksi mielipiteettömiin ja jossain määrin keskustelukyvyttömiin ihmisiin, joita tulee kyllä kurssikavereissakin ihan tarpeeksi vastaan.

Tosin myönnettäköön, että tuo ”rumat ne vaatteilla koreilee” -mentaliteetti taitaa olla ennemmin itseäni vanhempien henkilöiden ajatusmallia. Kummallista ainakin mun mielestä joka tapauksessa, ymmärrän tuon oikeastaan vain juuri siinä äärimmäisessä bimbopäässä.

Minun mielestä et ole kovin laittautuva. Tykkäät ihonhoidosta, ok. Meikkaat tavallisen määrän, se on varmaan töissäkin tulevaisuudessa edullista laittautua. Jos on hiukset lähes aina nutturalla, niin tyylissä ei ole kauheasti vaihtelua vaikka osaisitkin tehdä erilaisia nutturoita. Käytätkö siis paljon aikaa asukokonaisuuksien luomiseen tai johonkin? Paljon laittautuvat ovat noita härpäke-friikkejä mielestäni, koska erilaisiin meikkituotteisiin perehtymiseen ja valintaan, hiusten ja hiuslisäkkeiden laittamiseen menee aivan tuhottomasti aikaa ja energiaa. Olen joskus katsonut jotain make-up gurujen videoita ja huhh... Siinä menee yhteen meikkiin jotain 30 erilaista tuotetta ja koko ajan ollaan ajan tasalla uutuuksista. Jos sama meno yltää vaatteisiin, kynsiin ja hiuksiin, niin silloin elämä täyttyy ulkonäöstä niin paljon että on paljon laittautuva minun kriteereilläni. Sinun elämässäsi on niin paljon muutakin aikaavievää, että en pysty pitämään kovin laittautuvana sinua, ulkonäöstä huolehtivana vain.

Niin, ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Viittasin vain tähän ilmeisesti jossain määrin yleiseen mielleyhtymään laittautuminen=juurikin nuo meikkigurujen kymmenet erilaiset tuotteet, tissitopit jne. Näytän varmaan keskimääräistä huolitellummalta, mikä tosin tulee osin opiskelualan/töiden kauttaa kun vaatetuskin on aika formaalia, käytän huulipunaa ja hiuksiin menee aikaa (vaikka onkin usein erilaisia nutturakampauksia :) ).

Mutta totta, en kuulu contour-porukkaan :D

Nuorempana pukeuduin ja meikkasin trendien mukaan. Nykyään elämä on sen verran hektistynyt, ettei ole voimia mihinkään vapaaehtoiseen ylimääräiseen pynttäytymiseen, vaikka pystyisin taikomaan itseni muotibloggaajan näköiseksi hankkimatta mitään uutta. Töissä riittää onneksi siisti olemus. Eikä miestä ole löytynyt pynttäytymisestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vaatimattomannäköinen mutta tykkään laittautua ja työssäni se on melkeinpä pakollista.
Paljon näkee kyllä ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin tuntuvat viihtyvän heille sopimattomissa vaatteissa. Väärää kokoa, huonoa leikkausta, sopimattomia värejä. Hiukset leikkaamattomat ja värittömät, naiset kokonaan ilman meikkiä. Pienillä jutuilla saisi jo paljon muutoksia ja lisää itsevarmuutta.

Ja alkuunkaan en voi ymmärtää heitä, jotka sanovat että arvomaailma on kunnossa niin ei tarvitse ulkonäöllä koreilla. Miten ihmeessä nämä kaksi asiaa sulkevat toisensa pois? Vaikka arvomaailma olisi kuinka täydellinen niin miksi ei haluaisi olla paras versio itsestään myös ulkoisesti?

Kuules aika iso johtopäätös sulla, että jollakulla on automaattisesti huono itsetunto, jos hän käyttää sinun mielestäsi vääränkokoisia, väärän värisiä jne. vaatteita. Kyllä minäkin näen ihmisiä, joilla minun mielestäni voi olla esimerkiksi liian pienet vaatteet, mutta en todellakaan oleta, että se johtuu automaattisesti huonosta itsetunnosta. Joku voi olla ylpeä kropastaan ja yksinkertaisesti tykkää, että se näkyy.

Samoin väärien värien käyttökö esimerkki itsevarmuuden puutteesta? Mietipä asiaa siltä kannalta, että joku pukeutuu yksinkertaisesti lempiväreihinsä huolimatta siitä, sopivatko ne hänelle täydellisen sointuvasti muiden mielestä vai ei. Kaikki eivät hae pukeutumisellaan ja ulkonäöllään samoja asioita kuin sinä. Sinä pukeudut tietyllä tavalla kohottaaksesi itsetuntoasi ja oletat muiden tekevän samoin. Mutta kun se ei vain mene niin. Kaikilla on omat motiivinsa siihen, miksi pukeutuvat tai eivät pukeudu tietyllä tavalla. 

Koska ne on vaimomatskuu.

Ho*ot on sitte erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen vaatimattomannäköinen mutta tykkään laittautua ja työssäni se on melkeinpä pakollista.

Paljon näkee kyllä ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin tuntuvat viihtyvän heille sopimattomissa vaatteissa. Väärää kokoa, huonoa leikkausta, sopimattomia värejä. Hiukset leikkaamattomat ja värittömät, naiset kokonaan ilman meikkiä. Pienillä jutuilla saisi jo paljon muutoksia ja lisää itsevarmuutta.

Ja alkuunkaan en voi ymmärtää heitä, jotka sanovat että arvomaailma on kunnossa niin ei tarvitse ulkonäöllä koreilla. Miten ihmeessä nämä kaksi asiaa sulkevat toisensa pois? Vaikka arvomaailma olisi kuinka täydellinen niin miksi ei haluaisi olla paras versio itsestään myös ulkoisesti?

Yleensä jos on hyvässä kunnossa fyysisesti niin näyttää ihan ryysyissäkin tosi hyvälle.

Ei mun ainakaan ole koskaan tarvinnut vaatteilla komeilla, mutta toisaalta en mielellään mene esittelemään mallinvartaloa myöskään uimahalleihin tai kylpylöihin, vaikka taatusti huomiota saisinkin.

Lasten takia tulee käytyä toisinaan. En kyllä nauti erityisemmin "katseista".

Pukeudun sellaisiin 10 vuotta vanhoihin verryttelypukuihin. Lähinnä urheiluseuran vanhoja. Farkut ostan kerran kolmessa vuodessa ja muutenkin aina kun vanhat hajoaa.

Ei koskaan ole ollut ongelmaa saada seuraa tai ystäviä vaikka pukeudun ihan tietoisesti välinpitämättömästi.

En kyllä vastusta sitä että joku tykkää "stailata" itseään. Minä lähinnä stailaan kroppaani omaksi huviksi. En tykkää esitellä itseä. Riittää kun vaimo tykkää ja kehuu aina että minulla on maailman upein kroppa. Ja tiedänhän minä sen, niin ei tarvitse hakea huomiota muilta.

Tässä omat inhorealistiset syyni laittautumiseen. Saa tuomita, ei haittaa:

-Haluan näyttää hyvältä, paremmalta kuin ikäiseni naiset keskimäärin.

-Nautin siitä, kun saan huomiota miehiltä ja minusta on kiva hieman kiusoitellakin miehiä.

-Itselleni tulee myös hyvä fiilis siitä, kun tiedän olevani huoliteltu.

-Rakastan kauniita vaatteita ja kampauksia samalla tavalla kuin esim. kaunista sisustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juuri tälläinen. Suurin syy on laiskuus, en jaksa tällätä itseäni aamuisin vaan haluan nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Vaatteet ovat pitkälti mustaa ja harmaata niin ei tarvi miettiä näyttääkö joku väriyhdistelmä tyhmältä. Olen naimisissa ja äiti, ei kiinnosta.

Miestäsi voi kiinnostaa.

Minä oon kysynyt mieheltäni, että haluaisiko joskus minun laittautuvan enemmän. Vastaus on ollut tähän asti aina, että ei ole tullut sellaista oloa.

Minä en meikkaa oikeastaan ikinä. Pukeudun kotona mukavasti ja pidän kalsaripäiviä näin talvella, kun ulosmennessä pitää laittaa ulkohousut. Kylään ja kauppaan laitan yleensä farkut ja tarkistan, että on puhtaat vaatteet muutenkin. Hiukset harjaan joka aamu ja saatan laittaa päivän aikana jotain lettiä tai ponnaria.

Ajattelen myös, että jos mieheni yhtäkkiä kaipaisi laitetumpaa naista rinnalleen, niin on alunperinkin valinnut väärän, kun en ikinä ole mikään laittautuja ollut. Koen, että en tarvitse meikkiä. Vaatteet on kuitenkin ihmisten ilmoilla siistit, vaikka ovatkin ehkä jonkun mielestä vaatimattomat.

99% miehistä ilahtuu jos vaimo/naisystävä pukeutuu kauniisti ja seksikkäästi tai meikkaa ainakin välillä. Tietenkin verkkarivaimo on yhtä rakas, mutta jos puhutaan parisuhteen kipinästä ja toisen ilahduttamisesta niin silloin pieni stailaus tekee ihmeitä!

Välttää turhan huomion. Asuni työssä on siisti mutta ei erikoinen, aina samanlainen, hiukset ponnarilla, ei meikkiä. Tosin se on myös tietoinen valinta, kun sitten avaan suuni niin huomana että minua kuunnellaan, joskus jopa yllätytään koska omaan vahvat mielipiteet ja työtäni on tuoda niitä julki. Vaatimaton ulkonäkö voi hämätä, myös tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ihmetytä juuri kenenkään ulkonäkö, mutta se jaksaa ihmetyttää, että miksi meikkaamaton ja rääsyissä kulkeva ihminen olisi jotenkin moraalisempi, syvällisempi tai henkisempi ihminen jolla on " arvot kohdillaan".

No ryysyihin pukeutuja on todennäköisesti mt-ongelmainen, mutta jollain tapaa mt-ongelmainen on sekin joka käyttää 35 tuntia viikossa ulkonäköönsä.

En meikkaa. Mitä siitä?

Aamuisin olen niin väsynyt eikä edes olis aikaa ja suurin syy tähän on se että ei vaan kiinnosta. En jaksais joka aamu meikata itestäni erinäköstä ja ottaa illalla sitten meikit pois. Sama uudestaan.... joka päivä.

Viihdyn ihan hyvin ilman meikkiä

Ihmiset arvostavat hyvin erilaisia asioita.

Minä arvostan asioita, jotka tapahtuvat pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

99% miehistä ilahtuu jos vaimo/naisystävä pukeutuu kauniisti ja seksikkäästi tai meikkaa ainakin välillä. Tietenkin verkkarivaimo on yhtä rakas, mutta jos puhutaan parisuhteen kipinästä ja toisen ilahduttamisesta niin silloin pieni stailaus tekee ihmeitä!

Totta. Siksi arvostan huomattavasti nuorempaa miestäni, joka näyttää hyvältä, laihduttaa, treenaa ja pukeutuu vain minua varten.

Kauniit, vaaleahiuksiset, nuoret ja hoikat miehet ovat parhaita.

Muistelenpa mitä eilen tapaamillani ihmisillä oli päällä (opiskelupaikassa) = luennoitsijalla tummahkon väriset vaatteet (tai punertavat), luultavasti housu/paitayhdistelmä. Hiuksista, meikeistä, koruista en muista mitään. Vieressäni istuvalla tytöllä oli ehkä vihreä pusero mutten mene vannomaan. En tiedä oliko meikkiä. Jollain pojalla oli ruskeahko pusero. Muista kymmenistä ihmisistä en muista tämänkään vertaa. Eli, ei kaikki vain kiinnitä suurempaa huomiota sen enempää siihen miltä itse näyttää, saati toiset.

Oooh,emma kylla oo ollu h oro,jos laittaudun:"DDD

Te jotka väitätte että meikkaamiseen menee vain vartti päivässä, niin teillä menee todennäköisesti paljon kauemmin meikin huolelliseen poistoon joka päivä + useampi tunti siihen, kun ostatte ja valikoitte meikkejä ja katsotte youtube-videoita ja luette lehtiä meikkauksesta.

Että juu, kyllä pidän syvällisempänä sitä joka käyttää tämän saman ajan vaikka musiikkiharrastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa ihan muut jutut kun ulkonäkö. Eläimet, luonto, terveys. Vaatteissa kiinnostaa lähinnä laatu ja mukavuus, hiukset on aina kiinni, koruina pienet napit korvissa, en meikkaa (finnit peitän kyllä jos muistan) , kengät lähinnä ulkoilukenkiä, laukkuja ostan ehkä kerran viidessä vuodessa kun edellinen sanoo sopimuksensa irti. Puhdas kuitenkin olen, mutta jotenkin ulkonäkö merkkaa vaan tosi vähän. Enemmän ihmettelen ihmisiä, jotka jaksaa kantaa huolta ulkonäöstä niin paljon ja tuhlata aikaa siihen. Mä sen ajan mieluummin luen kirjaa tai tuijotan vaikka seinää.

Sama. Siisti ja puhdas olen, mutta en tuhlaa sen enempää aikaa ulkonäköön. Vaatteita ostan harkiten. Eikä kaikenlaisten kemikaalien lätkiminen iholle kiinnosta. Jos joku ahdistuu ulkona ostan ei ole minun ongelmani. Tunnistan kyllä myös sen että saa olla rauhassa kun ei erotu joukosta. Olen introvertti ja kaiken maailman aloitteen tekijät ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juuri tälläinen. Suurin syy on laiskuus, en jaksa tällätä itseäni aamuisin vaan haluan nukkua niin pitkään kuin mahdollista. Vaatteet ovat pitkälti mustaa ja harmaata niin ei tarvi miettiä näyttääkö joku väriyhdistelmä tyhmältä. Olen naimisissa ja äiti, ei kiinnosta.

Miestäsi voi kiinnostaa.

Minä oon kysynyt mieheltäni, että haluaisiko joskus minun laittautuvan enemmän. Vastaus on ollut tähän asti aina, että ei ole tullut sellaista oloa.

Minä en meikkaa oikeastaan ikinä. Pukeudun kotona mukavasti ja pidän kalsaripäiviä näin talvella, kun ulosmennessä pitää laittaa ulkohousut. Kylään ja kauppaan laitan yleensä farkut ja tarkistan, että on puhtaat vaatteet muutenkin. Hiukset harjaan joka aamu ja saatan laittaa päivän aikana jotain lettiä tai ponnaria.

Ajattelen myös, että jos mieheni yhtäkkiä kaipaisi laitetumpaa naista rinnalleen, niin on alunperinkin valinnut väärän, kun en ikinä ole mikään laittautuja ollut. Koen, että en tarvitse meikkiä. Vaatteet on kuitenkin ihmisten ilmoilla siistit, vaikka ovatkin ehkä jonkun mielestä vaatimattomat.

Me on tavattu mun miehen kanssa saunaillassa, ei oltu koskaan nähty eikä kuultu toisistamme ennen sitä. Mun mies on siis viehättynyt mun saunan jälkeen punoittavasta ja kiiltävästä meikittömästä naamasta ja märkänä päätä nuolevasta tukasta. Eikä mun päivätyylikään siitä kauheasti erotu, punoitus nyt ehkä vain puuttuu. Meikkinä on vain ripsari ja kevyt meikkivoide ja hiukset ovat useimmiten kiinni. Työ vaatii siistiä ulkonäköä, mutta ei onneksi vahvaa laittautumista.

En ole itse koskaan kysynyt mieheltäni haluaisiko että laittaudun enemmän (tuskin kuitenkaan sitä tekisin miehen mieliksikään), mutta hänen kommenttinsa vahvasti meikatuista naisista, tekokynsistä, -ripsistä, - hiuksista, on ollut sitä luokkaa, että ei epäilystäkään mistä tykkää...

Vierailija kirjoitti:

Naama kiiltää

No nykyäänhän pitää kiiltää, laittavat poskiin sellaista "hohdetta"...

Vierailija kirjoitti:

Tässä omat inhorealistiset syyni laittautumiseen. Saa tuomita, ei haittaa:

-Haluan näyttää hyvältä, paremmalta kuin ikäiseni naiset keskimäärin.

-Nautin siitä, kun saan huomiota miehiltä ja minusta on kiva hieman kiusoitellakin miehiä.

-Itselleni tulee myös hyvä fiilis siitä, kun tiedän olevani huoliteltu.

-Rakastan kauniita vaatteita ja kampauksia samalla tavalla kuin esim. kaunista sisustusta.

Haluat näyttää hyvältä ja paremmalta kuin ikäisesi naiset, mutta oletko ihan varma, muiden huomaavan sen?

Väitän, ettei muut edes muista, mitä oli eilen työkaverilla tai ystävällä päällä tai oliko edes meikkiä, mutta monet meistä kuitenkin muistavat mitä puhuttiin tai keskusteltiin, ilmeet ja eleet, hymyn jne.