Miksi jotkut haluavat näyttää niin vaatimattomilta?

Olen varsin vaatimattoman näköinen ilman meikkiä, joten meikkaan säännöllisesti. Lähikaupassa voin käydä ilman, mutta muuten meikkaan. En ikinä kulje verkkareissa tai lenkkareissa, ellen ole lenkillä. Olen turhamainen ja myönnän sen. Miksi en haluaisi näyttää hyvältä?

Kiinnitän huomiota myös muiden pukeutumiseen ja olemukseen. Olen opetellut olemaan tekemättä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ihmisten ulkonäöstä, mutta olen visuaalinen ja huomaan em. seikat.

Mieheni tykkää, että laittaidun ja itsekin kiinnittää huomiota pukeutumiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla rauhassa miesten huomiolta. Minulla on kaunis treenattu kroppa ja tavanomaiset kasvot. Kun en meikkaa ja käytän löysiä vaatteita saan olla ihan rauhassa. Halutessani voin pukeutua näyttävästi ja meikata, välttämättä kaikki ei edes tajua että on samasta henkilöstä kyse.

Niin miehet täällä Suomessa ovat tunnettuja ahdistelustaan ja flirttailusta. Eiku.

Siis väitätkö nyt tosissasi, ettei suomalaiset miehet ahdistele tai flirttaile?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuuluu suomalaisuuteen. Suomessa ei arvosteta mitään muuta kuin luonnollisuutta ja vaatimattomuutta ja mukavuutta, ei ulkonäön eteen ei jakseta nähdä vaivaa.u suomalaisuuteen.  Jos haluat olla erilainen tai panostat ulkonäköösi, sitä ei sulateta ollenkaan, vaan sinulta kysytään "kuka sä luulet olevasi". Sellainen on suomalainen mentaliteetti noin niinkuin pähkinänkuoressa.

Niin kuuluukin suomalaisuuteen ja siinähän ei ole mitään vikaa. Suomalaiset naiset ovat työläisnaisia. Meillä ovat naiset tehneet aikojen alusta kovaa ruumiillista työtä siinä missä suomalaiset miehetkin. Kauneusseikat ovat suomalaisessa kulttuurisessa vähemmän arvostettuja ja sivuseikkoja. Täällä arvostetaan enemmän ihan muunlaisten asioiden eteen vaivan näkemistä kuin kauneuden. Suomalainen historia on muokannut meitä tietynlaisiksi ja tiettyjä asioita arvostaviksi. Hirveän vaikea sinun on kokonaan suomalaisten naisten historiaa ja sitä miten se on määritellyt suomalaista naiseutta tässä vaiheessa jollakin vauvapalstalla muita naisia morkkaamalla muuttaa. Ja en muuten usko, että tuollainen "kuka sä luulet olevasi" tiuskiminen on yleistä. Taidat olla sellainen tuntemattomien katseiden ylitulkitsija ja omien negatiivisten johtopäätösten tekijä... 

Maailma muuttuu eikä suomalainen nainen ole välttämättä enää mikään työläisnainen. On paljon hienoa uraa tekeviä naisia, korkeasti koulutettuja ja kansainvälisiä. Meille se ulkonäköön panostaminen ei ole pois meidän älykkyydestä, menestyksestä eikä arvostuksesta vaan luonnollinen ja jopa tärkeä osa kokonaisuutta. Joka päivä laittaudun, meikkaan, pukeudun, laitan hiukset. Ei minun ole koskaan tarvinnut valita joko tai. Historia on historiaa ja ajat muuttivat, nimenomaan ennen Suomessa nainen sai tasa-arvon mitä lähempänä miestä oli. Nykyään saamme tasa-arvon, vaikka olisimme kuinka stereotyyppisen naisellisia ulkonäöltämme. Olen vielä miesvoittoisella alalla enkä ole ikinä kokenut tarvetta näyttää vaatimattomalta, silti ura on edennyt.

Vierailija kirjoitti:

Se, mikä sinun mielestäsi on mitäänsanomatonta/vaatimatonta/tyylitöntä jne., on monen mielestä luonnollisuutta, raikkautta, konstailematonta pukeutumista. Ei kaikkien ole pakko tällätä itseään eikä heille ole tärkeää olla ulkoisesti "parhaimmillaan" joka hetki. Koeta kestää.

Tämä! Itse meikkaan hyvin vähän, en värjää hiuksia ja pukeudun klassisen ajattomasti (varmaan aloittaja sanoisi, että tylsästi). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten välittäisi ulkonäöstäni tai pyrkisi olemaan kaunis. Päinvastoin! Olen tässä lookissani parhaimmillani ja tyylikkäimmilläni. Olen kyllä kokeillut vaikka mitä muitakin tyylejä, meikannut nuorempana paljon, on ollut kaiken värisiä hiuksia jne. Olen kuitenkin kokeilujen myötä huomannut, että näytän tyylikkäimmältä ja raikkaimmalta silloin, kun olen siisti, mutta mahdollisimman luonnollinen. Minulle ei vaan sovi tällätty look! En kuitenkaan väitä, etteikö jollekulle muulle sopisi.

Kun ei kiinnosta nuo ulkonäköhommat, ei omat eikä muiden. Lähinnä pidän tyhminä ihmisiä, jotka panostaa ulkonäköön. Eikö ole parempaa tekemistä? Mun aika menee eläinten hoidossa (lampaat, vuohet, kanat), talon lämmittämisessä (puulämmitys), ruuanlaitossa, tiskaamisessa, siivoamisessa, pyykinpesussa (pulsaattorikone), lumitöissä, polttopuiden hakkuussa, puiden kantamisessa, käsitöissä, puutarhahommissa, luonnonantimien keräilyssä ja säilönnässä ja kyllähän siihen työntekookin menee aikaa. 

Vapaa-ajalla hiihdän, patikoin, pyöräilen, uin järvessä, saunon, maalaan tauluja ja luen. Ja joskus vaan makaan uuninpankolla. Lapset on aikuisia. 

Mitä iloa siitä naamavärkin puleeraamisesta ja kalliista räteistä saa? Minä saan iloa kun ihailen keskiyön aurinkoa, kuuntelen yölinnun laulua, katselen tähtitaivasta tai istun metsässä kannonnokassa. Hömpötykset ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuuluu suomalaisuuteen. Suomessa ei arvosteta mitään muuta kuin luonnollisuutta ja vaatimattomuutta ja mukavuutta, ei ulkonäön eteen ei jakseta nähdä vaivaa.u suomalaisuuteen.  Jos haluat olla erilainen tai panostat ulkonäköösi, sitä ei sulateta ollenkaan, vaan sinulta kysytään "kuka sä luulet olevasi". Sellainen on suomalainen mentaliteetti noin niinkuin pähkinänkuoressa.

Niin kuuluukin suomalaisuuteen ja siinähän ei ole mitään vikaa. Suomalaiset naiset ovat työläisnaisia. Meillä ovat naiset tehneet aikojen alusta kovaa ruumiillista työtä siinä missä suomalaiset miehetkin. Kauneusseikat ovat suomalaisessa kulttuurisessa vähemmän arvostettuja ja sivuseikkoja. Täällä arvostetaan enemmän ihan muunlaisten asioiden eteen vaivan näkemistä kuin kauneuden. Suomalainen historia on muokannut meitä tietynlaisiksi ja tiettyjä asioita arvostaviksi. Hirveän vaikea sinun on kokonaan suomalaisten naisten historiaa ja sitä miten se on määritellyt suomalaista naiseutta tässä vaiheessa jollakin vauvapalstalla muita naisia morkkaamalla muuttaa. Ja en muuten usko, että tuollainen "kuka sä luulet olevasi" tiuskiminen on yleistä. Taidat olla sellainen tuntemattomien katseiden ylitulkitsija ja omien negatiivisten johtopäätösten tekijä... 

Maailma muuttuu eikä suomalainen nainen ole välttämättä enää mikään työläisnainen. On paljon hienoa uraa tekeviä naisia, korkeasti koulutettuja ja kansainvälisiä. Meille se ulkonäköön panostaminen ei ole pois meidän älykkyydestä, menestyksestä eikä arvostuksesta vaan luonnollinen ja jopa tärkeä osa kokonaisuutta. Joka päivä laittaudun, meikkaan, pukeudun, laitan hiukset. Ei minun ole koskaan tarvinnut valita joko tai. Historia on historiaa ja ajat muuttivat, nimenomaan ennen Suomessa nainen sai tasa-arvon mitä lähempänä miestä oli. Nykyään saamme tasa-arvon, vaikka olisimme kuinka stereotyyppisen naisellisia ulkonäöltämme. Olen vielä miesvoittoisella alalla enkä ole ikinä kokenut tarvetta näyttää vaatimattomalta, silti ura on edennyt.

Mitäs turhaa työtä sinäkin teet?

Minulla on itsevarmin olo silloin, kun ulkonäköni kuvastaa sitä, mikä koen sisimmässäni olevani. Minä olen luonteeltani vaatimaton, ”vähemmän on enemmän” -tyyppinen, joka ei halua herättää huomiota. Luonteeni näkyy niin omassa ulkoisessa olemuksessani kuin kotini ulkonäössä.

Minulle kauneudenhoito ei tunnu nautinnolta, vaan työltä. En välitä tehdä ylimääräistä työtä, jos ei siitä makseta. Minusta on jo tarpeeksi työtä ulkoisen olemuksen suhteen siinä, että ennen ihmisten ilmoille lähtöä käyn suihkussa, laitan deodoranttia, puen päälle puhtaat ehjät vaatteet, harjaan hiukset, pesen hampaat sekä ihmisten seurassa pidättelen pierut, röyhtäilyt ja nenänkaivamiset.

Silloin kun meikkaan tai laitan kampauksen, tuntuu että jään niiden vangiksi. Silloin minun on vaikea keskittyä muuhun, kun koko ajan on sitten mielessä, onko meikki ja kampaus vielä kunnossa. Tuntuu vähän samalta kuin ottaisin uuden lemmikin tai lapsen, josta pitäisi sitten koko ajan huolehtia tai huolestua. En voi sille mitään, että kun johonkin alan, koen tarvetta huolehtia siitä täysillä. Samasta syystä en käytä vapaapäivinä yksin kotona siistejä vaatteita: tuntuu, että niitä pitää suojella koko ajan eikä voi keskittyä täysillä muuhun - varsinkaan mihinkään sellaiseen, missä vaatteet voivat sotkeentua.

Vierailija kirjoitti:

Koska olen lapsen seurassa 24/7, käyn mammakerhoissa tai luonnossa. Jos laitan vähänkin meikkiä ja mekon näytän siltä kuin olisin menossa juhliin. Eli ylilaittautuneelta. Mielleläni laittautuisin, mutten jaksa katkeria ihmisiä manamaan huonoa onnea minulle.

Minkälaisia mekkoja sinulla sitten on?

Minäkin olen lapsen seurassa 24/7 ja käytän vain mekkoja ja silloin tällöin meikkaankin eikä kukaan kysele tai pilkkaa olenko menossa juhliin.

Ja jos kysyisikin . iin mitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä muut ajattelevat ulkoisesta olemuksesta, kun saan huomiota ja rakkautta omana itsenään.

Ja senkin rahan ja ajan käytän asioihin, jotka tuottavat minulle mielihyvää, elämyksiä ja onnellisuutta elämääni. Esim. taide, kirjat, musiikki ja yleensä kulttuuri, liikunta jne

Elämässäni on tärkeintä onnellisuus ja levollinen olo.

En koskaan ole ajatellut tuottavani muille mielihyvää ja iloa pukeutumisella, vaan puen mieluimmin tuottamaan iloa itselleni.

Juu, tiedän olevani itsekäs, kun en huomioi ap. kaltaisia ihmisiä, kun päälläni ei ole muotikuteet, merkkilaukut, rakennekynnet ja mitä kaikkea muuta.

Kivaa lässynläätä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuuluu suomalaisuuteen. Suomessa ei arvosteta mitään muuta kuin luonnollisuutta ja vaatimattomuutta ja mukavuutta, ei ulkonäön eteen ei jakseta nähdä vaivaa.u suomalaisuuteen.  Jos haluat olla erilainen tai panostat ulkonäköösi, sitä ei sulateta ollenkaan, vaan sinulta kysytään "kuka sä luulet olevasi". Sellainen on suomalainen mentaliteetti noin niinkuin pähkinänkuoressa.

Niin kuuluukin suomalaisuuteen ja siinähän ei ole mitään vikaa. Suomalaiset naiset ovat työläisnaisia. Meillä ovat naiset tehneet aikojen alusta kovaa ruumiillista työtä siinä missä suomalaiset miehetkin. Kauneusseikat ovat suomalaisessa kulttuurisessa vähemmän arvostettuja ja sivuseikkoja. Täällä arvostetaan enemmän ihan muunlaisten asioiden eteen vaivan näkemistä kuin kauneuden. Suomalainen historia on muokannut meitä tietynlaisiksi ja tiettyjä asioita arvostaviksi. Hirveän vaikea sinun on kokonaan suomalaisten naisten historiaa ja sitä miten se on määritellyt suomalaista naiseutta tässä vaiheessa jollakin vauvapalstalla muita naisia morkkaamalla muuttaa. Ja en muuten usko, että tuollainen "kuka sä luulet olevasi" tiuskiminen on yleistä. Taidat olla sellainen tuntemattomien katseiden ylitulkitsija ja omien negatiivisten johtopäätösten tekijä... 

Maailma muuttuu eikä suomalainen nainen ole välttämättä enää mikään työläisnainen. On paljon hienoa uraa tekeviä naisia, korkeasti koulutettuja ja kansainvälisiä. Meille se ulkonäköön panostaminen ei ole pois meidän älykkyydestä, menestyksestä eikä arvostuksesta vaan luonnollinen ja jopa tärkeä osa kokonaisuutta. Joka päivä laittaudun, meikkaan, pukeudun, laitan hiukset. Ei minun ole koskaan tarvinnut valita joko tai. Historia on historiaa ja ajat muuttivat, nimenomaan ennen Suomessa nainen sai tasa-arvon mitä lähempänä miestä oli. Nykyään saamme tasa-arvon, vaikka olisimme kuinka stereotyyppisen naisellisia ulkonäöltämme. Olen vielä miesvoittoisella alalla enkä ole ikinä kokenut tarvetta näyttää vaatimattomalta, silti ura on edennyt.

Niin maailma muuttuu, mutta edelleen jotkut arvot voivat vaikuttaa ihmisten ajatuksiin eikä siinä pitäisi olla mitään ongelmaa muille osapuolille. Ellei sitten ole ihminen, joka haluaa ohjailla muidenkin elämää. Mikä on aika sairasta. Mikähän siinä onkin, että oman elämän päätösten tekeminen ei riitä joillekin vaan pitää marmattaa sellaisestakin asiasta, että joillakin tuntemattomilla ihmisillä on liian tylsä ulkonäkö? Jonkinlaista pakonomaista kontrolloinnin tarvetta ympäristöä kohtaan...

Eli jos ulkonäköön enemmän satsaavat antaisivat vaatimattomuudesta ja yksinkertaisuudesta pitävien nyt vain olla rauhassa sen näköisiä kuin ovat?  Sinähän et voi tietää, millainen sen tuntemattoman kadulla tallaajan elämä on. Joillekin edelleen se laittautuminen ei tuo yhtään mitään lisäarvoa elämään, vaikka se sinulle sitä toisi. Samoin se laittautuminen ei vain yksinkertaisesti sovi kaikkien elämään ja arkeen samalla tavalla kuin sinun. Joten miksi kukin ei saisi taaplata tyylillään? Pitääkö kaikesta tehdä ongelma ja kaikkien oltava samannäköisiä, vaikkei samat asiat edes kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuuluu suomalaisuuteen. Suomessa ei arvosteta mitään muuta kuin luonnollisuutta ja vaatimattomuutta ja mukavuutta, ei ulkonäön eteen ei jakseta nähdä vaivaa.u suomalaisuuteen.  Jos haluat olla erilainen tai panostat ulkonäköösi, sitä ei sulateta ollenkaan, vaan sinulta kysytään "kuka sä luulet olevasi". Sellainen on suomalainen mentaliteetti noin niinkuin pähkinänkuoressa.

Niin kuuluukin suomalaisuuteen ja siinähän ei ole mitään vikaa. Suomalaiset naiset ovat työläisnaisia. Meillä ovat naiset tehneet aikojen alusta kovaa ruumiillista työtä siinä missä suomalaiset miehetkin. Kauneusseikat ovat suomalaisessa kulttuurisessa vähemmän arvostettuja ja sivuseikkoja. Täällä arvostetaan enemmän ihan muunlaisten asioiden eteen vaivan näkemistä kuin kauneuden. Suomalainen historia on muokannut meitä tietynlaisiksi ja tiettyjä asioita arvostaviksi. Hirveän vaikea sinun on kokonaan suomalaisten naisten historiaa ja sitä miten se on määritellyt suomalaista naiseutta tässä vaiheessa jollakin vauvapalstalla muita naisia morkkaamalla muuttaa. Ja en muuten usko, että tuollainen "kuka sä luulet olevasi" tiuskiminen on yleistä. Taidat olla sellainen tuntemattomien katseiden ylitulkitsija ja omien negatiivisten johtopäätösten tekijä... 

Maailma muuttuu eikä suomalainen nainen ole välttämättä enää mikään työläisnainen. On paljon hienoa uraa tekeviä naisia, korkeasti koulutettuja ja kansainvälisiä. Meille se ulkonäköön panostaminen ei ole pois meidän älykkyydestä, menestyksestä eikä arvostuksesta vaan luonnollinen ja jopa tärkeä osa kokonaisuutta. Joka päivä laittaudun, meikkaan, pukeudun, laitan hiukset. Ei minun ole koskaan tarvinnut valita joko tai. Historia on historiaa ja ajat muuttivat, nimenomaan ennen Suomessa nainen sai tasa-arvon mitä lähempänä miestä oli. Nykyään saamme tasa-arvon, vaikka olisimme kuinka stereotyyppisen naisellisia ulkonäöltämme. Olen vielä miesvoittoisella alalla enkä ole ikinä kokenut tarvetta näyttää vaatimattomalta, silti ura on edennyt.

Mutta se stereotyyppisen naisellinen ulkonäkö on sinun ihanteesi. Älä kuvittele, että se on kaikkien. Onko oikeasti noin vaikea uskoa, että ihmiset kokevat erilaiset asiat kauniiksi ja joku voi ihan aidosti tykätä luonnollisesta lookistaan eikä koe yhtään itseään epänaiselliseksi? Kovin on ahdas käsitys naisellisuudesta.

Saa olla rauhassa, ei mene aikaa valmistautumiseen, ei tarvitse varoa vaikka kasvojen hieromista tai vaatteita, mikään ei tunnu epämukavalta, voi keskittyä tekemiseen ulkonäön miettimisen sijasta.

Törmäsin joskus tähän juttuun ja vaikka kyseinen nainen näyttää molemmissa kuvissa kauniilta, niin varmasti meikatulla ja meikittömällä kuvalla ovat omat kannattajansa sen mukaan, millainen kauneusihanne itsellä on. Itse tykkään enemmän tuosta meikittömästä kuvasta. Kasvot ovat todella raikkaan näköiset, kuulaat ja hänen oma hento puna tulee ihanasti esille. Silmät ovat herkät ja hän näyttää jotenkin suloisemmalta ja veikeämmältä. En tajua yhtään, että joku pitää tällaista hompsuisena ja rumana.

https://www.cosmopolitan.fi/artikkeli/10-paivaa-ilman-meikkia--meikkifr…

Olen vaihdevuosissa oleva ylipainoinen nainen. Eli peli on jo menetetty. Silmät eivät kestä meikkiä, ripsienpidennysten liimallekin olen herkistynyt. Lakkasin värjäämästä hiuksia, kun totesin tykkääväni omastakin väristä. Olen asiantuntijatehtävissä, ja siinä työpanokseni ratkaisee.