Ysiluokkalainen tekemässä mielestäni huonoa opiskeluvalintaa

Oi miten ihanaa! Taas yksi curling äiti.

Vaiko kontrollifriikki? Vai sekä että?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.

Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.

Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.

Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.

Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin. 

Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.

Ihan yhtä hyvin se lukion käyvä voi olla töissä ja hankkia sieltä kokemusta. Myös kokemusta teorian soveltamisesta käytäntöön. Perustaa vaikka yrityksenkin.

Mistä olet saanut käsityksen, että ammatillinen koulutus on täysin yleisaineeton ja teoriaton. Mitä kuule veikkaat, että miten esimerkiksi sähköasentajat opiskelevat. Yrityksen ja erehdyksen kautta? Ei olisi kovin montaa elävää sähkäriä tässä maassa sinun mallillasi.

Lukion käyneellä ei ole oikein mitään pätevyyksiä pelkästään lukion käyneenä. Kaupan kassalla voi istua tai rappukäytäviä siivota, jos sattuu niitä töitä saamaan. Syvempi ammattiosaaminen tuppaa puuttumaan, ellei harrastuksen kautta ole jotain osaamista jostain. Mutta harvemmassa nekin harrasteet ovat, joista itselleen voi saada ammattilaistason osaamisen.

Iso ero ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä on se, että ammattikoulusta valmistuessaan opiskelijalla on ammatti. Lukiolaisella ei. Lukiolaisella on vielä se tie edessään, että hän hakee jonkun ammattitaidon joltain alalta ja vuosia menee taas tässä "hukkaan". Ja kun se lukio ei ole yksin autuaaksi tekevä asia. Se, että on lukion käynyt, ei ole kuitenkaan tae siitä, että opiskelutaidot riittäisivät seuraaville asteille. Lukioon nimittäin hakeutuu sitä ainesta, jotka eivät vain tiedä mitä haluaisivat opiskella. Lukion läpi rämpii nimittäin sitäkin porukkaa, että ei oo motivaatioo, ei mikään kiinnosta, onks pakko.

Eniten vaikuttaa opiskelijan oma motivaatio ja omasta opiskeluvalmiudestaan huolehtiminen. Näiden kahden rinnalla sillä ei ole paljoa merkitystä onko minkä toisen asteen koulutuksen suorittanut. Eli vähän tyhjästä lukiota palvotaan. 

Mitä? Mitä ihmeen hyökkäämistä tää on nyt koko ajan?

Jos olette niin helvetin tyytyväisiä ratkaisuihinne, miksi pitää ihan koko ajan haukkua?

Häh, itsehän tässä "haukut" ja esität aivan pöljiä väittämiä, ettei amiksesta pääsisi vaikka yliopistoon.

"Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät."

Omaa tyhmyyttäsi luulla näin. Ja kielitaito, se amisopiskelija voi olla vaikka kuinka lahjakas ja harjoittaa kaikenlaisia yleissivistäviä taitoja luonnostaan jokapäiväisessä elämässään ja oppia paremmin kuin lukiolainen. Ammattikoulu on ihan fiksu valinta, jos haluaa ensin itselleen ammatin sivuun, tienata ja hankkia työkokemusta ja sitten voi jatko-opiskella mitä haluaa.

Pallo on taas hukassa monella. Ammattikoulusta voi päästä vaikka yliopistoon mutta se ei tarkoita, että ammattikoulu olisi yliopisto-opintoja varten optimaalisin tai edes millään muotoa valmentava oppilaitos. Ammattikoulusta yliopistoon pääseminen vaatii huomattavasti itsenäistä lisäopiskelua sen ammattikouluopiskelun lisäksi.

Jos ollaan tilanteessa että peruskoulua päättäessä on tarkoituksena pyrkiä jatko-opintoihin, niin silloin oikea valinta on TIETYSTI lukio! Se on juuri jatko-opintoihin valmistava yleissivistävä oppilaitos.

Amiksen kauttakin voi toki mennä jatko-opintoihin asti, mutta sulaa hulluutta valita se siinä vaiheessa jos peruskoulua päättäessä on siinä vaiheessa tähtäimessä ne jatko-opinnot. Amis kannattaa valita silloin, jos on selvä suunta että haluaa esimerkiksi kokiksi tai autonasentajaksi, on enemmän käytännönläheinen ihminen eikä jatko-opinnot kiinnosta.

Miten niin sulaa hulluutta? Jos amiksen ala on jo selkeä jatkumo korkeakoulututkintoon nähden, niin parempihan on, että on jotain pohjaa korkeakouluun lähtiessä! Tässä ketjussa joku muu mutuili suht koht samaa, että amiksesta saatu ammatti on täysin turha, jos meinaa jatko-opiskella. Menee samaan kategoriaan tuon kanssa. 

Lukiopohjalta opiskeltu ammatti, vaikkakin ihan korkeakoulusta haettu, on vain osaamispohjaltaan ohuempi näin. Ehkä mafyke auttaa, ehkä ei. Kaikki, mikä on ihmisen keksimää, on kaikkien opiskeltavissa, jos vain motivaatiota löytyy. Ammattikoulupohjasta sen sijaan on se etu, että pohjalla on jo muuta osaamista korkeakoulusta haetun lisäksi. Esim insinööriksi opiskelessa olisi ihan hyvä, jos olisi oikeasti jotain kokemusta koneistamisesta, hitsauksesta tai sähköpuolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olin tosi pöyristynyt opojen ns ohjauksesta viime vuonna! Kuvittelin että opo tosiaan katsoisi yksilöllisesti ja kannustais eteenpäin.

Meidän tytölle, ka 9,8, oli tarjottu lähihoitajan ammattia ja ylipäätään ammattikoulua tuputettiin myös niillä yleistunneilla koko hiivatin lukuvuosi.

Sitten esiteltiin sirkuslinja, aikuislukio ja Ypäjän hevosopisto. Nää esiteltiin myös meille vanhemmille vanhempainillassa.

Ja toinen opo jauhoi koko ajan että hänkin nelikymppisenä sitten opiskeli opoksi.

Että mitä?

Maailman turhin ammatti: yläasteen opo. Omani oli aikanaan sitä mieltä, ettei kenenkään kannata mennä lukioon. Ammattikoulu on ainoa oikea paikka. Ja jos sinne lukioon nyt on pakko mennä, niin älä nyt hyvä tyttö pitkää matikkaa ota... (Kyllä otin ja myöhemmin väittelin luonnontieteistä tohtoriksi, mutta opon mielestä kalatalouslinja olisi ollut mulle se paras paika :).

Lukion 1. luokalla ilmoitin äidille, että lopetan lukion ja menen opiskelemaan sairaanhoitajaksi Harjavaltaan.

Äiti oli tiukkana. Jos lukion lopetat, niin kotona ei tarvi asua ja saat itse kustantaa elämisesi ja opintosi.

Muutin mieleni. Kävin lukion loppuun. Nyt on yliopistotutkinto.

Sanon vaan, että äitini oli fiksu ja katsoi asioita pidemmälle kuin teini-ikäinen tytönhupakko, jonka uratoiveet vaihtuvat päivittäin.

Hoitoalalle en koskaan lähtenyt. Ei olisi ollut mun juttu.

Samoin Harjavalta olisi ollut sellainen tuppukylä, että onneksi en saanut tahtoani läpi kouluvalinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.

Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.

Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.

Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.

Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin. 

Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.

Ihan yhtä hyvin se lukion käyvä voi olla töissä ja hankkia sieltä kokemusta. Myös kokemusta teorian soveltamisesta käytäntöön. Perustaa vaikka yrityksenkin.

Mistä olet saanut käsityksen, että ammatillinen koulutus on täysin yleisaineeton ja teoriaton. Mitä kuule veikkaat, että miten esimerkiksi sähköasentajat opiskelevat. Yrityksen ja erehdyksen kautta? Ei olisi kovin montaa elävää sähkäriä tässä maassa sinun mallillasi.

Lukion käyneellä ei ole oikein mitään pätevyyksiä pelkästään lukion käyneenä. Kaupan kassalla voi istua tai rappukäytäviä siivota, jos sattuu niitä töitä saamaan. Syvempi ammattiosaaminen tuppaa puuttumaan, ellei harrastuksen kautta ole jotain osaamista jostain. Mutta harvemmassa nekin harrasteet ovat, joista itselleen voi saada ammattilaistason osaamisen.

Iso ero ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä on se, että ammattikoulusta valmistuessaan opiskelijalla on ammatti. Lukiolaisella ei. Lukiolaisella on vielä se tie edessään, että hän hakee jonkun ammattitaidon joltain alalta ja vuosia menee taas tässä "hukkaan". Ja kun se lukio ei ole yksin autuaaksi tekevä asia. Se, että on lukion käynyt, ei ole kuitenkaan tae siitä, että opiskelutaidot riittäisivät seuraaville asteille. Lukioon nimittäin hakeutuu sitä ainesta, jotka eivät vain tiedä mitä haluaisivat opiskella. Lukion läpi rämpii nimittäin sitäkin porukkaa, että ei oo motivaatioo, ei mikään kiinnosta, onks pakko.

Eniten vaikuttaa opiskelijan oma motivaatio ja omasta opiskeluvalmiudestaan huolehtiminen. Näiden kahden rinnalla sillä ei ole paljoa merkitystä onko minkä toisen asteen koulutuksen suorittanut. Eli vähän tyhjästä lukiota palvotaan. 

Mitä? Mitä ihmeen hyökkäämistä tää on nyt koko ajan?

Jos olette niin helvetin tyytyväisiä ratkaisuihinne, miksi pitää ihan koko ajan haukkua?

Häh, itsehän tässä "haukut" ja esität aivan pöljiä väittämiä, ettei amiksesta pääsisi vaikka yliopistoon.

"Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät."

Omaa tyhmyyttäsi luulla näin. Ja kielitaito, se amisopiskelija voi olla vaikka kuinka lahjakas ja harjoittaa kaikenlaisia yleissivistäviä taitoja luonnostaan jokapäiväisessä elämässään ja oppia paremmin kuin lukiolainen. Ammattikoulu on ihan fiksu valinta, jos haluaa ensin itselleen ammatin sivuun, tienata ja hankkia työkokemusta ja sitten voi jatko-opiskella mitä haluaa.

Pallo on taas hukassa monella. Ammattikoulusta voi päästä vaikka yliopistoon mutta se ei tarkoita, että ammattikoulu olisi yliopisto-opintoja varten optimaalisin tai edes millään muotoa valmentava oppilaitos. Ammattikoulusta yliopistoon pääseminen vaatii huomattavasti itsenäistä lisäopiskelua sen ammattikouluopiskelun lisäksi.

Jos ollaan tilanteessa että peruskoulua päättäessä on tarkoituksena pyrkiä jatko-opintoihin, niin silloin oikea valinta on TIETYSTI lukio! Se on juuri jatko-opintoihin valmistava yleissivistävä oppilaitos.

Amiksen kauttakin voi toki mennä jatko-opintoihin asti, mutta sulaa hulluutta valita se siinä vaiheessa jos peruskoulua päättäessä on siinä vaiheessa tähtäimessä ne jatko-opinnot. Amis kannattaa valita silloin, jos on selvä suunta että haluaa esimerkiksi kokiksi tai autonasentajaksi, on enemmän käytännönläheinen ihminen eikä jatko-opinnot kiinnosta.

Miten niin sulaa hulluutta? Jos amiksen ala on jo selkeä jatkumo korkeakoulututkintoon nähden, niin parempihan on, että on jotain pohjaa korkeakouluun lähtiessä! Tässä ketjussa joku muu mutuili suht koht samaa, että amiksesta saatu ammatti on täysin turha, jos meinaa jatko-opiskella. Menee samaan kategoriaan tuon kanssa. 

Lukiopohjalta opiskeltu ammatti, vaikkakin ihan korkeakoulusta haettu, on vain osaamispohjaltaan ohuempi näin. Ehkä mafyke auttaa, ehkä ei. Kaikki, mikä on ihmisen keksimää, on kaikkien opiskeltavissa, jos vain motivaatiota löytyy. Ammattikoulupohjasta sen sijaan on se etu, että pohjalla on jo muuta osaamista korkeakoulusta haetun lisäksi. Esim insinööriksi opiskelessa olisi ihan hyvä, jos olisi oikeasti jotain kokemusta koneistamisesta, hitsauksesta tai sähköpuolelta. 

Lukion ja korkeakoulun idea on kouluttaa ajattelemaan laajasti ja abstaktisti ja viisaasti.

Rationaalisesti ja järkevästi, isoja kokonaisuuksia, pitkänäköisesti. Teoriatasolla.

Kun tässä keskustelussa on nyt ollut puhetta ammattikoulu vs lukio ja jatko-opinnot, niin itse insinöörinä suosittelisin insinööriksi haluavaa valitsemaan sen kaksoistutkinnon ja pitkän matematiikan. Oppii käytännön asioita ja matematiikka on AMK:ssä melko vaikeaa jo.

Vierailija kirjoitti:

Kun tässä keskustelussa on nyt ollut puhetta ammattikoulu vs lukio ja jatko-opinnot, niin itse insinöörinä suosittelisin insinööriksi haluavaa valitsemaan sen kaksoistutkinnon ja pitkän matematiikan. Oppii käytännön asioita ja matematiikka on AMK:ssä melko vaikeaa jo.

Esimerkiksi näin. 

Joo, lukiossa on mafyke puolella enemmän opetusta, mutta jos niiden oppimiseen, omaksumiseen ja soveltamiseen EI OLE VALMIUKSIA, niin silloin ei lukiokoulutuksellakaan voi asialle mitään. Jos opiskelijalla on hoksnokkaa opiskella ja omaksua abstraktejakin aiheita, niin kyllä opiskelija pääsee opiskelussa hyvin kyytiin. Eli on opiskelijasta kiinni, eikä siitä että onko käynyt lukion vai ammattikoulun.

Ja hei, ennen kuin kukaan huutelee, että "ei noin todellisuudessa, fakta fakta fakta lallallalaa", niin voin kertoa että tämä oli mun tie. En ole mikään mielikuvitusolento, vaan ihan aito ihminen. Loppujen lopuksi ihmisen menestyminen lähtee ihmisestä itsestään, lähes taikauskoisesta näkemyksestä jonkun tietyn koulutusväylän ylivertaisuuteen.