Lue keskustelun säännöt.
Ysiluokkalainen tekemässä mielestäni huonoa opiskeluvalintaa
14.01.2019 |
Mitä olette mieltä, kuinka paljon nuoren opiskelupaikkavalintoihin saa ja kannattaa ottaa kantaa? Tässä ei nyt ole kyse siitä, että äiti haluaa lasta lukioon ja lapsi kokee amiksen kutsumuksena tms. Vaan ennemminkin, että nuori ei yhtään tiedä minne haluaa ja on siksi vaan miettinyt hakevansa lähiamikseen alalle, jolla heikko työllisyys. Kun moni kaverikin... Vielä muutama viikko sitten oli sitä mieltä, että lukio on hyvä paikka miettiä muutama vuosi.
Omasta mielestäni jos ei ole hajuakaan, mitä haluaa, paras vaihtari olisi lukio. Mutta myös sellaiset amisalat, missä on kohtuulliset työllistymisnäkymät, ovat mielestäni okei. Saapahan tutkinnon jolla voi tehdä töitä, kunnes keksii mitä haluaa. Ja kavereiden perässä juokseminen tässä kohtaa nyt on ihan vihonviimeinen ajatus.
Kuinka vahvasti lähtisitte näistä asioista puhumaan nuorelle? Noin 8.8 on ollut keskiarvo että sikäli pääsee kyllä kaikkiin näihin vaihtoehtoihin mitä täällä on tyrkyllä, ei mihinkään eliittilukioihin ole koskaan haaveillut.
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pihalla täällä ollaan kun jotkut luulevat, että jatko-opintoihin korkeakoulussa vaaditaan lukio pohjalle? Toki jotkut pääsykoealueet perustuvat lukion oppimäärään, mutta se on ihan eri asia kuin se, että vain yo voi hakea / päästä korkeakouluun. Kannattaa vähän katsoa opintopolusta niitä hakukelpoisuuksia. Toki amispohjalta hakevan voi kannattaa prepata esim matikkaa tms pääsykokeisiin.
Uudistuksia on tulossa, mutta vaikea uskoa että perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto kokonaan suljettaisiin korkeakoulukelpoisista taustoista. Ei varmasti.
Se lukion puuttuminen kyllä näkyy työelämässä. Parikin työkaveria jättänyt lukion välistä ja opiskellut DI:ksi. Puutteita kielitaidossa, matematiikassa, fysiikassa ja kemaissa ja asenteessa.
Mun kurssikaveri kävi kauppakorkeakoulun merkonomipohjalta ja on työelämässä paremmin menestynyt kuin minä kolmen ällän ja kolmen magnan yo-papereilla.
Merkonomi ei olekaan tullut ammattikoulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pihalla täällä ollaan kun jotkut luulevat, että jatko-opintoihin korkeakoulussa vaaditaan lukio pohjalle? Toki jotkut pääsykoealueet perustuvat lukion oppimäärään, mutta se on ihan eri asia kuin se, että vain yo voi hakea / päästä korkeakouluun. Kannattaa vähän katsoa opintopolusta niitä hakukelpoisuuksia. Toki amispohjalta hakevan voi kannattaa prepata esim matikkaa tms pääsykokeisiin.
Uudistuksia on tulossa, mutta vaikea uskoa että perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto kokonaan suljettaisiin korkeakoulukelpoisista taustoista. Ei varmasti.
Se lukion puuttuminen kyllä näkyy työelämässä. Parikin työkaveria jättänyt lukion välistä ja opiskellut DI:ksi. Puutteita kielitaidossa, matematiikassa, fysiikassa ja kemaissa ja asenteessa.
Mun kurssikaveri kävi kauppakorkeakoulun merkonomipohjalta ja on työelämässä paremmin menestynyt kuin minä kolmen ällän ja kolmen magnan yo-papereilla.
Mitä olet itse opiskellut lukion lisäksi?
Minä olen painottanut lapselleni, että pitää osata tavata kavereita muuallakin kuin koulussa. Eli pitää pyytää kavereita elokuviin, kuntosalille jne., jotta ne ystävyyssuhteet säilyvät, vaikka koulu vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikki. Aion nyt vahvasti vielä puhua lukion puolesta, koska jatkohaaveet ovat luokkaa "varmaan yliopistoon". Lopulta poika toki päättää itse, mutta toivottavasti kuuntelee.
Ap
Siis miten pihalla se poikasi oikein on jos jatkohaaveena on kerran yliopisto tai jatko-opinnot yleensäkään ja nyt on kuitenkin menossa amikseen? Ei kai tuossa nyt pitäisi olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin lukio jos on yliopistoon menossa.
Ja joo, ehkä ammattikoulusta jollain tavalla voi päästä jopa suoraan yliopistoon tai AMKin kautta mutta se tie on aina hankalampi ja turhaa, opiskella ammatti jota ei ole tarkoitus edes alkaa harjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.
Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.
Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.
Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.
Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin.
Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.
Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.
Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.
Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin.
Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.
Ihan yhtä hyvin se lukion käyvä voi olla töissä ja hankkia sieltä kokemusta. Myös kokemusta teorian soveltamisesta käytäntöön. Perustaa vaikka yrityksenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pihalla täällä ollaan kun jotkut luulevat, että jatko-opintoihin korkeakoulussa vaaditaan lukio pohjalle? Toki jotkut pääsykoealueet perustuvat lukion oppimäärään, mutta se on ihan eri asia kuin se, että vain yo voi hakea / päästä korkeakouluun. Kannattaa vähän katsoa opintopolusta niitä hakukelpoisuuksia. Toki amispohjalta hakevan voi kannattaa prepata esim matikkaa tms pääsykokeisiin.
Uudistuksia on tulossa, mutta vaikea uskoa että perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto kokonaan suljettaisiin korkeakoulukelpoisista taustoista. Ei varmasti.
Se lukion puuttuminen kyllä näkyy työelämässä. Parikin työkaveria jättänyt lukion välistä ja opiskellut DI:ksi. Puutteita kielitaidossa, matematiikassa, fysiikassa ja kemaissa ja asenteessa.
Mun kurssikaveri kävi kauppakorkeakoulun merkonomipohjalta ja on työelämässä paremmin menestynyt kuin minä kolmen ällän ja kolmen magnan yo-papereilla.
Mitä olet itse opiskellut lukion lisäksi?
Enköhän sen tuossa kertonut 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marraskuussapioni kirjoitti:
Itse kävin aikoinani kokkipuolen, kun vanhemmat molemmat kokkeja. Viimevuonna olin hetken laikkarin tutkintoa suorittamassa, koska "työllistyminen on tärkeämpää kuin oma mielenkiinto." Erään läheisen mukaan. Onnettomuuden jälkeen kuitenkin ex puhdistusalan opettajani ehdotti, että hakisin käsi& taideteolliseen, nyt opiskelen artesaaniksi ja olen todella kiitollinen sille opettajalle, joka hoksasi että sovellun tälle alalle paremmin :") rakastan taidetta ja kultturia. Voin kertoa, että on helvettiä yrittää opiskella alaa, joka ei ole lainkaan oma juttusi, lasta ei saa pakottaa luopumaan haaveistaan.
Niin ja onhan sulla jo työllistävä ammatti, jonka avulla voit sitten artesaaniharrastusta rahoittaa...
Tarkastelisi lapsen kanssa eri vaihtoehtoja ja työllistymistä. Voihan amikseen mennä lukion jälkeenkin.
Pyytäisin ehkä jonkun tutun aikuisen juttelemaan. Joskus omat vanhemmat tuntuu aivopesvän ja siitä vastarinta. Että lapsi itse päätyisi ... saisi itse miettiä sen asian ihan itse ....vaikka päätyisikin sitten samaan kuin oma vanhempi.
Ulkopuolinen näkemys voisi auttaa.
Mä olen ollut kahdelle juttelemassa ja painottanut sitä omaa päätöstä. Lukio ei sulje mitään ovia. Siellä syvennetään ja laajennetaan peruskoulun oppeja. Jos sitten myöhemmin haluaa opiskella, niin lukiosta on saanut hyvän pohjan. Sitä yleissivistävää pohjaa ei ammatillisssa saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin tosi pöyristynyt opojen ns ohjauksesta viime vuonna! Kuvittelin että opo tosiaan katsoisi yksilöllisesti ja kannustais eteenpäin.
Meidän tytölle, ka 9,8, oli tarjottu lähihoitajan ammattia ja ylipäätään ammattikoulua tuputettiin myös niillä yleistunneilla koko hiivatin lukuvuosi.
Sitten esiteltiin sirkuslinja, aikuislukio ja Ypäjän hevosopisto. Nää esiteltiin myös meille vanhemmille vanhempainillassa.
Ja toinen opo jauhoi koko ajan että hänkin nelikymppisenä sitten opiskeli opoksi.
Että mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.
Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.
Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.
Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin.
Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.
Ihan yhtä hyvin se lukion käyvä voi olla töissä ja hankkia sieltä kokemusta. Myös kokemusta teorian soveltamisesta käytäntöön. Perustaa vaikka yrityksenkin.
Mistä olet saanut käsityksen, että ammatillinen koulutus on täysin yleisaineeton ja teoriaton. Mitä kuule veikkaat, että miten esimerkiksi sähköasentajat opiskelevat. Yrityksen ja erehdyksen kautta? Ei olisi kovin montaa elävää sähkäriä tässä maassa sinun mallillasi.
Lukion käyneellä ei ole oikein mitään pätevyyksiä pelkästään lukion käyneenä. Kaupan kassalla voi istua tai rappukäytäviä siivota, jos sattuu niitä töitä saamaan. Syvempi ammattiosaaminen tuppaa puuttumaan, ellei harrastuksen kautta ole jotain osaamista jostain. Mutta harvemmassa nekin harrasteet ovat, joista itselleen voi saada ammattilaistason osaamisen.
Iso ero ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä on se, että ammattikoulusta valmistuessaan opiskelijalla on ammatti. Lukiolaisella ei. Lukiolaisella on vielä se tie edessään, että hän hakee jonkun ammattitaidon joltain alalta ja vuosia menee taas tässä "hukkaan". Ja kun se lukio ei ole yksin autuaaksi tekevä asia. Se, että on lukion käynyt, ei ole kuitenkaan tae siitä, että opiskelutaidot riittäisivät seuraaville asteille. Lukioon nimittäin hakeutuu sitä ainesta, jotka eivät vain tiedä mitä haluaisivat opiskella. Lukion läpi rämpii nimittäin sitäkin porukkaa, että ei oo motivaatioo, ei mikään kiinnosta, onks pakko.
Eniten vaikuttaa opiskelijan oma motivaatio ja omasta opiskeluvalmiudestaan huolehtiminen. Näiden kahden rinnalla sillä ei ole paljoa merkitystä onko minkä toisen asteen koulutuksen suorittanut. Eli vähän tyhjästä lukiota palvotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tosi pöyristynyt opojen ns ohjauksesta viime vuonna! Kuvittelin että opo tosiaan katsoisi yksilöllisesti ja kannustais eteenpäin.
Meidän tytölle, ka 9,8, oli tarjottu lähihoitajan ammattia ja ylipäätään ammattikoulua tuputettiin myös niillä yleistunneilla koko hiivatin lukuvuosi.
Sitten esiteltiin sirkuslinja, aikuislukio ja Ypäjän hevosopisto. Nää esiteltiin myös meille vanhemmille vanhempainillassa.
Ja toinen opo jauhoi koko ajan että hänkin nelikymppisenä sitten opiskeli opoksi.
Että mitä?
Jos rahaa tulee ko. laitoksilta niin tottakai ne esitellään ja sinne ohjataan mistä maksetaan. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.
Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.
Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.
Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin.
Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.
Ihan yhtä hyvin se lukion käyvä voi olla töissä ja hankkia sieltä kokemusta. Myös kokemusta teorian soveltamisesta käytäntöön. Perustaa vaikka yrityksenkin.
Mistä olet saanut käsityksen, että ammatillinen koulutus on täysin yleisaineeton ja teoriaton. Mitä kuule veikkaat, että miten esimerkiksi sähköasentajat opiskelevat. Yrityksen ja erehdyksen kautta? Ei olisi kovin montaa elävää sähkäriä tässä maassa sinun mallillasi.
Lukion käyneellä ei ole oikein mitään pätevyyksiä pelkästään lukion käyneenä. Kaupan kassalla voi istua tai rappukäytäviä siivota, jos sattuu niitä töitä saamaan. Syvempi ammattiosaaminen tuppaa puuttumaan, ellei harrastuksen kautta ole jotain osaamista jostain. Mutta harvemmassa nekin harrasteet ovat, joista itselleen voi saada ammattilaistason osaamisen.
Iso ero ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä on se, että ammattikoulusta valmistuessaan opiskelijalla on ammatti. Lukiolaisella ei. Lukiolaisella on vielä se tie edessään, että hän hakee jonkun ammattitaidon joltain alalta ja vuosia menee taas tässä "hukkaan". Ja kun se lukio ei ole yksin autuaaksi tekevä asia. Se, että on lukion käynyt, ei ole kuitenkaan tae siitä, että opiskelutaidot riittäisivät seuraaville asteille. Lukioon nimittäin hakeutuu sitä ainesta, jotka eivät vain tiedä mitä haluaisivat opiskella. Lukion läpi rämpii nimittäin sitäkin porukkaa, että ei oo motivaatioo, ei mikään kiinnosta, onks pakko.
Eniten vaikuttaa opiskelijan oma motivaatio ja omasta opiskeluvalmiudestaan huolehtiminen. Näiden kahden rinnalla sillä ei ole paljoa merkitystä onko minkä toisen asteen koulutuksen suorittanut. Eli vähän tyhjästä lukiota palvotaan.
Mitä? Mitä ihmeen hyökkäämistä tää on nyt koko ajan?
Jos olette niin helvetin tyytyväisiä ratkaisuihinne, miksi pitää ihan koko ajan haukkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työttämäksi joutuu, haluat amiksen paperit, niin ei ole pakkohakua johonkin amikseen joka vuosi - ellei tuo sitten ole muuttunut vuosien saatossa.
Uuteen alaan ehtii kouluttautua myöhemminkin ja mikä tahansa toisen asteen tutkinto antaa sinun hyväksilukea aineita. Väärä valinta nyt ei pilaa nuorta - ja lukioon voi mennä myöhemminkin, jos se tuntuu oikealta valinnalta.
Opiskelu, joka ei yhtään kiinnosta, on yhtä helvettiä, oli se sitten lukio tai ala, joka ei kiinnosta. Helppo amistutkinto voi olla parempi, kuin välivuosi tekemättä mitään, jos on oikeasti jo kyllästynyt koulunkäyntiin vuosien saatossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tosi pöyristynyt opojen ns ohjauksesta viime vuonna! Kuvittelin että opo tosiaan katsoisi yksilöllisesti ja kannustais eteenpäin.
Meidän tytölle, ka 9,8, oli tarjottu lähihoitajan ammattia ja ylipäätään ammattikoulua tuputettiin myös niillä yleistunneilla koko hiivatin lukuvuosi.
Sitten esiteltiin sirkuslinja, aikuislukio ja Ypäjän hevosopisto. Nää esiteltiin myös meille vanhemmille vanhempainillassa.
Ja toinen opo jauhoi koko ajan että hänkin nelikymppisenä sitten opiskeli opoksi.
Että mitä?
Jos rahaa tulee ko. laitoksilta niin tottakai ne esitellään ja sinne ohjataan mistä maksetaan. Näin se vaan menee.
Mahdoton uskoa, että Helsingissä saisi rahaa hevosopistolta, sirkuslinjalta tai edes aikuislukiolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.
Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.
Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.
Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin.
Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.
Ihan yhtä hyvin se lukion käyvä voi olla töissä ja hankkia sieltä kokemusta. Myös kokemusta teorian soveltamisesta käytäntöön. Perustaa vaikka yrityksenkin.
Mistä olet saanut käsityksen, että ammatillinen koulutus on täysin yleisaineeton ja teoriaton. Mitä kuule veikkaat, että miten esimerkiksi sähköasentajat opiskelevat. Yrityksen ja erehdyksen kautta? Ei olisi kovin montaa elävää sähkäriä tässä maassa sinun mallillasi.
Lukion käyneellä ei ole oikein mitään pätevyyksiä pelkästään lukion käyneenä. Kaupan kassalla voi istua tai rappukäytäviä siivota, jos sattuu niitä töitä saamaan. Syvempi ammattiosaaminen tuppaa puuttumaan, ellei harrastuksen kautta ole jotain osaamista jostain. Mutta harvemmassa nekin harrasteet ovat, joista itselleen voi saada ammattilaistason osaamisen.
Iso ero ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä on se, että ammattikoulusta valmistuessaan opiskelijalla on ammatti. Lukiolaisella ei. Lukiolaisella on vielä se tie edessään, että hän hakee jonkun ammattitaidon joltain alalta ja vuosia menee taas tässä "hukkaan". Ja kun se lukio ei ole yksin autuaaksi tekevä asia. Se, että on lukion käynyt, ei ole kuitenkaan tae siitä, että opiskelutaidot riittäisivät seuraaville asteille. Lukioon nimittäin hakeutuu sitä ainesta, jotka eivät vain tiedä mitä haluaisivat opiskella. Lukion läpi rämpii nimittäin sitäkin porukkaa, että ei oo motivaatioo, ei mikään kiinnosta, onks pakko.
Eniten vaikuttaa opiskelijan oma motivaatio ja omasta opiskeluvalmiudestaan huolehtiminen. Näiden kahden rinnalla sillä ei ole paljoa merkitystä onko minkä toisen asteen koulutuksen suorittanut. Eli vähän tyhjästä lukiota palvotaan.
Mitä? Mitä ihmeen hyökkäämistä tää on nyt koko ajan?
Jos olette niin helvetin tyytyväisiä ratkaisuihinne, miksi pitää ihan koko ajan haukkua?
Häh, itsehän tässä "haukut" ja esität aivan pöljiä väittämiä, ettei amiksesta pääsisi vaikka yliopistoon.
"Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät."
Omaa tyhmyyttäsi luulla näin. Ja kielitaito, se amisopiskelija voi olla vaikka kuinka lahjakas ja harjoittaa kaikenlaisia yleissivistäviä taitoja luonnostaan jokapäiväisessä elämässään ja oppia paremmin kuin lukiolainen. Ammattikoulu on ihan fiksu valinta, jos haluaa ensin itselleen ammatin sivuun, tienata ja hankkia työkokemusta ja sitten voi jatko-opiskella mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät. Amiksessa ei opi sitä opiskelurutiinia, mitä pääsykokeissa ja opinnoissa tarvitaan.
Kielitaito ei edes riitä opiskeluun.
Miettikää nyt vähän, toinen käy teoreettisia opintoja 3 v ja päättää urakan yo-kirjoituksiin. Toinen tekee pääasiassa kädentaitoja vaativia juttuja.
Kummallakohan on paremmat edellytykset teoreettisiin opintoihin, esim. tentteihin luetaan useita kirjoja, usein vierailla kielillä.Minä en haaveillut. Minä pyrin, pääsin ja opiskelin.
Ja etuna huomasin sen, että mulla oli kokemusta käytännön elämästä ja työelämästä. Onhan se kuitenkin niin, että kaikki mitä on opiskeltavissa, liittyy enemmän tai vähemmän tähän maailmaan. Loppujen lopuksi opiskelu ja asioiden hahmoittaminen oli tätä kautta helpompaa, kun kokemuspohja oli laajempi.
Ihan yhtä hyvin se lukion käyvä voi olla töissä ja hankkia sieltä kokemusta. Myös kokemusta teorian soveltamisesta käytäntöön. Perustaa vaikka yrityksenkin.
Mistä olet saanut käsityksen, että ammatillinen koulutus on täysin yleisaineeton ja teoriaton. Mitä kuule veikkaat, että miten esimerkiksi sähköasentajat opiskelevat. Yrityksen ja erehdyksen kautta? Ei olisi kovin montaa elävää sähkäriä tässä maassa sinun mallillasi.
Lukion käyneellä ei ole oikein mitään pätevyyksiä pelkästään lukion käyneenä. Kaupan kassalla voi istua tai rappukäytäviä siivota, jos sattuu niitä töitä saamaan. Syvempi ammattiosaaminen tuppaa puuttumaan, ellei harrastuksen kautta ole jotain osaamista jostain. Mutta harvemmassa nekin harrasteet ovat, joista itselleen voi saada ammattilaistason osaamisen.
Iso ero ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä on se, että ammattikoulusta valmistuessaan opiskelijalla on ammatti. Lukiolaisella ei. Lukiolaisella on vielä se tie edessään, että hän hakee jonkun ammattitaidon joltain alalta ja vuosia menee taas tässä "hukkaan". Ja kun se lukio ei ole yksin autuaaksi tekevä asia. Se, että on lukion käynyt, ei ole kuitenkaan tae siitä, että opiskelutaidot riittäisivät seuraaville asteille. Lukioon nimittäin hakeutuu sitä ainesta, jotka eivät vain tiedä mitä haluaisivat opiskella. Lukion läpi rämpii nimittäin sitäkin porukkaa, että ei oo motivaatioo, ei mikään kiinnosta, onks pakko.
Eniten vaikuttaa opiskelijan oma motivaatio ja omasta opiskeluvalmiudestaan huolehtiminen. Näiden kahden rinnalla sillä ei ole paljoa merkitystä onko minkä toisen asteen koulutuksen suorittanut. Eli vähän tyhjästä lukiota palvotaan.
Mitä? Mitä ihmeen hyökkäämistä tää on nyt koko ajan?
Jos olette niin helvetin tyytyväisiä ratkaisuihinne, miksi pitää ihan koko ajan haukkua?
Häh, itsehän tässä "haukut" ja esität aivan pöljiä väittämiä, ettei amiksesta pääsisi vaikka yliopistoon.
"Voi sitä haaveilla korkeakouluopinnoista amispohjalta, mutta haaveiksi ne jäävät."
Omaa tyhmyyttäsi luulla näin. Ja kielitaito, se amisopiskelija voi olla vaikka kuinka lahjakas ja harjoittaa kaikenlaisia yleissivistäviä taitoja luonnostaan jokapäiväisessä elämässään ja oppia paremmin kuin lukiolainen. Ammattikoulu on ihan fiksu valinta, jos haluaa ensin itselleen ammatin sivuun, tienata ja hankkia työkokemusta ja sitten voi jatko-opiskella mitä haluaa.
Ammattikoulusta ponnistaa äärimmäisen harva yliopistoon. Fakta.
Se vaikeutuu nyt entisestään. Fakta.
Sentään noin hyvä ka niin lukioon miettimään mitä haluaa. MEillä oli selvää pässin lihaa että poika menee lukioon. Ilmeisesti oli selvillä mitä haluaa koska valitsi kaikki kurssit maafykebi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pihalla täällä ollaan kun jotkut luulevat, että jatko-opintoihin korkeakoulussa vaaditaan lukio pohjalle? Toki jotkut pääsykoealueet perustuvat lukion oppimäärään, mutta se on ihan eri asia kuin se, että vain yo voi hakea / päästä korkeakouluun. Kannattaa vähän katsoa opintopolusta niitä hakukelpoisuuksia. Toki amispohjalta hakevan voi kannattaa prepata esim matikkaa tms pääsykokeisiin.
Uudistuksia on tulossa, mutta vaikea uskoa että perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto kokonaan suljettaisiin korkeakoulukelpoisista taustoista. Ei varmasti.
Se lukion puuttuminen kyllä näkyy työelämässä. Parikin työkaveria jättänyt lukion välistä ja opiskellut DI:ksi. Puutteita kielitaidossa, matematiikassa, fysiikassa ja kemaissa ja asenteessa.
jos on valmistunut DI:ksi niin kyllä siinä on pitänyt osata, ne kaverit jotka ponnistaa amiksesta DI:ksi niin olisivat pärjänneet hyvin lukiossa kun ovat pärjänneet ja valmistuneet DI:ksi.
Mun kurssikaveri kävi kauppakorkeakoulun merkonomipohjalta ja on työelämässä paremmin menestynyt kuin minä kolmen ällän ja kolmen magnan yo-papereilla.