Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten kamalia puolisoita ihmiset valitsee.

Ja sinäkö osasit valita paremmin?

Meillä oli 25 vuotta kestänyt avioliitto jossa oli rakkautta ja seksiä, hyvä olla keskenään. Miehelle tuli 50 kriisi, etsi toisen naisen ja jätti meidät. Nyt elää kuin teini vailla huolen häivää, välttelee lapsiaan ja kaikkea vastuuta ja epämukavaa. Sano minulle mistä olisin voinut tietää?

Tuo muiden tekemisiä kritisoiva, erittäin epäasiallinen ja tietämättömyyttä kuvastava kommentti on itsellenikin aina suuri ihmettelyn aihe :D En ole vielä koskaan kuullut yhdenkään ihmisen kertovan, kuinka valitsi heti kättelyssä törkeän pettäjän tai valehtelijan, alkoholistin tai väkivaltaisen hakkaajan. -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse salaisessa suhteessa ja olen ihmetellyt miksi mies ei jää kiinni. Tarkkahan hän on kuin mikä, kaikki viestit poistetaan ja puhelimessa olen sanotaan vaikka nimellä Kalle. Kun lähtee ns. treenaamaan aina kevyesti kastelee salivaatteet ja pyyhkeen, että näyttää kuin olisi hikoillut.  Kaikki hauskat yhteiset kavereiden kanssa tehdyt matkat ja illanvietot onkin vietetty minun kanssani. On pettänyt monesti ennenkin eri ihmisten kanssa, en ole ainoa.

Vaimo epäilee, mutta uskoo aina miehen valheet. Ehkä haluaakin ummistaa silmänsä.

Jos vaimo haluaa pitää kulissit ("mitä naapuritkin ajattelisi jos eroaisimme") tai sitten vaimo haluaa pitää elättäjän. Tai se käy itsekin hu*raamassa. Pitää olla todella tyhmä jos ei mitään huomaa!

Avoin suhde?

Miehellä on jännitystä, kun pitää "rakastajattaria", vaikka oikeasti takana on avoin suhde. On vaan niin paljon tylsempää kertoa olevansa ihan vaimon luvalla liikkeellä.

Sama tietysti vaimolla.

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun sylettää nää uhkaailijat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Kommentoin vaan tuota itsariuhkausta. Se on julminta ja raainta henkistä väkivaltaa mitä voi olla! On iitsekästä sitoa toinen itseensä sillä, että taappaa itsensä, jos toinen lähtee.

Nämä uhkaajat ovat ihmisyyden alinta pohjasakkaa.

Kukaan ei ole vastuussa toisen elämästä. Jos kaikki tekisivat itsarin, kun tulee jätetyksi, maapallolla olisi hyvät elintilat.

Onko näiden uhkaajien mielestä mukavaa jatkaa parisuhdetta, kun tietää, että toinen on siinä vain siksi että on uhannut itemurhalla? Näillä uhkaajilla ei ole oikeutta tuhota toisen elämäää varastamalla vuosia kiristyksellä.  Ymmärrän kiristettyä, että on todella kuumottavaa lähteä, jos joutuu pelkäämään toisen kuolemaa. Ja pahimmillaan saa suvun ja ystävien syytökset, että sun syy.

Harvoin uhkaaja mitäänn oikeasti tekee. Kunhan käyttää valtaa ja kiristää.

Neuvoni itsarikiristyksen uhreille on soitto 112 ja kerrot itsemurhauhasta. Sitten painat oven kiinni pysyvästi takanasi. Muutenkin nämä uhkaukset kannattaa tuoda päivänvaloon. Soittoa vanhemmille, ystäville jne. Jos ja kun kyseessä on vaaltapeli, riisut uhkailiijan aseista.

Juu samaa mieltä kyllä tästäkin. Fiksuinta olisi vaan hankkia uhkailijalle apua ja nostaa itse kytkintä, eikä alkaa juoksemaan vieraissa sillä tekosyyllä että muka suojelee toista.

Tuollaista fiksua ajattelijaa kaivattaisi paikalle aina silloin kun joku poloinen löytää itsensä tällaisesta vaikeasta tilanteesta. Sanotaan näin, että kokemusta on tilanteesta, jossa piti läheiselle ihan rautalangasta vääntää, että kyllä, sulla on oikeus erota jos suhde ei enää sua tyydytä. Manipuloivasti toimiva nainen oli vuosien kuluessa saanut miesystävänsä vakuutettua siitä, että suhteen ongelmat johtuvat siitä, ettei mies yritä riittävästi ja  mies on vienyt hänen mahdollisuutensa perheeseen (oli lähes 35 seurustelun alkaessa, kärsinyt lapsettomuudesta jo aiemmassa liitossaan ja mies oli selkeästi sanonut, ettei lapsia tule koskaan tekemään) ja näin tuominnut hänet ikuiseen yksinäisyyteen. Tämä mies koki aivan aidosti, ettei hänellä ole oikeutta erota. Että hän on vienyt sen oikeuden itseltään kun ei heti alussa viheltänyt suhdetta poikki kun se alkoi tuntua puristavalta, vaan yksinäisyyden pelossa jäi. Tai viimeistään silloin kun nainen yllättäen kertoikin joskus aiemmin yrittäneensä raskautua ja haluvansa vielä yrittää (oli siis suhteen alussa esiintynyt vapaaehtoisesti lapsettomana).

Ohjasin tyypin ammattilaisen juttusille, en tiedä menikö, mutta jonkun kuukauden päästä erosivat joka tapauksessa. Ja kukaan ei kuollut, yllätys yllätys..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun sylettää nää uhkaailijat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Kommentoin vaan tuota itsariuhkausta. Se on julminta ja raainta henkistä väkivaltaa mitä voi olla! On iitsekästä sitoa toinen itseensä sillä, että taappaa itsensä, jos toinen lähtee.

Nämä uhkaajat ovat ihmisyyden alinta pohjasakkaa.

Kukaan ei ole vastuussa toisen elämästä. Jos kaikki tekisivat itsarin, kun tulee jätetyksi, maapallolla olisi hyvät elintilat.

Onko näiden uhkaajien mielestä mukavaa jatkaa parisuhdetta, kun tietää, että toinen on siinä vain siksi että on uhannut itemurhalla? Näillä uhkaajilla ei ole oikeutta tuhota toisen elämäää varastamalla vuosia kiristyksellä.  Ymmärrän kiristettyä, että on todella kuumottavaa lähteä, jos joutuu pelkäämään toisen kuolemaa. Ja pahimmillaan saa suvun ja ystävien syytökset, että sun syy.

Harvoin uhkaaja mitäänn oikeasti tekee. Kunhan käyttää valtaa ja kiristää.

Neuvoni itsarikiristyksen uhreille on soitto 112 ja kerrot itsemurhauhasta. Sitten painat oven kiinni pysyvästi takanasi. Muutenkin nämä uhkaukset kannattaa tuoda päivänvaloon. Soittoa vanhemmille, ystäville jne. Jos ja kun kyseessä on vaaltapeli, riisut uhkailiijan aseista.

Juu samaa mieltä kyllä tästäkin. Fiksuinta olisi vaan hankkia uhkailijalle apua ja nostaa itse kytkintä, eikä alkaa juoksemaan vieraissa sillä tekosyyllä että muka suojelee toista.

Tuollaista fiksua ajattelijaa kaivattaisi paikalle aina silloin kun joku poloinen löytää itsensä tällaisesta vaikeasta tilanteesta. Sanotaan näin, että kokemusta on tilanteesta, jossa piti läheiselle ihan rautalangasta vääntää, että kyllä, sulla on oikeus erota jos suhde ei enää sua tyydytä. Manipuloivasti toimiva nainen oli vuosien kuluessa saanut miesystävänsä vakuutettua siitä, että suhteen ongelmat johtuvat siitä, ettei mies yritä riittävästi ja  mies on vienyt hänen mahdollisuutensa perheeseen (oli lähes 35 seurustelun alkaessa, kärsinyt lapsettomuudesta jo aiemmassa liitossaan ja mies oli selkeästi sanonut, ettei lapsia tule koskaan tekemään) ja näin tuominnut hänet ikuiseen yksinäisyyteen. Tämä mies koki aivan aidosti, ettei hänellä ole oikeutta erota. Että hän on vienyt sen oikeuden itseltään kun ei heti alussa viheltänyt suhdetta poikki kun se alkoi tuntua puristavalta, vaan yksinäisyyden pelossa jäi. Tai viimeistään silloin kun nainen yllättäen kertoikin joskus aiemmin yrittäneensä raskautua ja haluvansa vielä yrittää (oli siis suhteen alussa esiintynyt vapaaehtoisesti lapsettomana).

Ohjasin tyypin ammattilaisen juttusille, en tiedä menikö, mutta jonkun kuukauden päästä erosivat joka tapauksessa. Ja kukaan ei kuollut, yllätys yllätys..

Niin ja tuohon poliisien soittamiseen. Mies oli tämän kerran heittänyt, että jos et tule sieltä vessasta ulos niin soitan 112. Seurauksena hirveä syyllistämisryöppy kuinka avun hakeminen pilaa naisen viimeisenkin mahdollisuuden saada lasta luovutetun sukusolun tai adoption kautta, jonka jälkeen hänellä ei todella ole mitään syytä elää. Miehellä oli asian kanssa niin vaikea solmu, ettei ollut puhunut siitä edes parhaalle ystävälleen, ei kai kehdannut. Puhui sitten mulle, kaverin vaimolle. Usein tuntuu olevan niin, ettei miehet osaa keskenään oikein jutella näistä vaikeista asioista, mutta jos läheltä löytyisi joku luotettava naispuolinen henkilö niin puhuminen olisi helpompaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...........

Selasin asian akuuttina ollessa jo asuntoja. Ja nyt on sellainen olo jälleen. Mies ei tajua mitä tuhoa on jo pelkällä salaamisella suhteelle aiheuttanut. Eikä myönnä mitään. Mistä saisin tietää mitä oikeasti on tapahtunut?

Kyllä se vaisto yleensä on se mikä on oikeassa. Nuo puhelinkäyttäytymiset jne.

Unohdin että olin kirjoittanut ketjuun ja olin itse asiassa unohtanut tämän keissin kokonaan. Välillä on saattanut käydä mielessä, varsinkin jos mies lähtenyt sukuloimaan ilman mua.

Tän vanhan viestin luettuani alkoin taas ärtymään. Tosiaan sen jälkeen kun mies jäi kiinni viestittelystä, riideltiin paljon (lähinnä minä kun halusin tietää totuuden) ja haavojen paikkailun jälkeen mies alkoikin yltiö-rehelliseksi suorastaan. Kertoi oma-aloitteisesti että kuka, missä, mitä, milloin. Oli niin pahoillaan ja selvästi tiesi tehneensä virheen. Jopa niin pahoillaan että oliko muutakin salattavaa? Mies on selvästi tehnyt asioita suhteen eteen jne.

Mutta olisiko tuo kupla särkynyt ja milloin jos ei olisi jäänyt kiinni? Jotenkin semmonen olo että siitä katosi miehen puolelta hohto/jännitys ja se oli elämää värittävä ja kutkuttava salainen juttu. Mulle siis sanoi että ei kertonut koska olisin suuttunut.

Kysehän oli siis naisen aloitteesta eräästä avunpyynnöstä (alunperin harrastesioissa) joka sitten karkasi pitkiksi salaa soitetuiksi puheluiksi ja viestittelyksi. Kerran tapasivat selkäni takana tietääkseni. En tiiä tapahtuiko mitään fyysistä mutta ajallisesti oli siellä paikkakunnalla vajaan tunnin. Oli kylmä talvipäivä ja nainen (tai melkein tyttö, oli miestä 12v nuorempi) majaili tilapäisesti vanhemmillaan joten en usko että olisivat mihinkään muualle kuin huoltoasemalle menneet (pieni paikka eikä siellä oikein mitään kahvilaa jne). Mies oli siis reissussa ja soitti kyseisen päivän iltana ja oli jotenkin omituinen, ihmettelin sitä jo silloin.

Itsekin näin tän naisen kun satuttiin "sattumoisin" samaan tilaisuuteen (lue: järjestin naisen oveluudella itseni sinne kun kuulin ketä osallistuu). Tapaaminen oli ihan ok.

Tosiaan mies ei ollut yhteydenpidon kiivaimmillaan ollessa maininnut mua tälle ollenkaan. Sen mainitsi tälle vasta sitten kun olin jo tietoinen ja itse asiassa pakotin kertomaan (missä oli mun itsekunnioitus ja olisi pitäny erota??) erittäin erittäin vastahakoisesti sanoi, ja erittäin epäluonnollisesti. Ei olisi halunnut kertoa. Mikä ihme lapanen mäkin oikeasti olen?? Mies vain vastahakoisesti kertoo hänelle että seurustelee.

Kuitenkin, toista kertaa ei tule, olen sen päättänyt. Toivottavasti havaitsen tällä kertaa merkit itse niin että ei jää sattuman varaan kiinni jääminen. Kyllähän se kalvaa ja edelleen, luottamus saanut kolauksen ja tiedän miten mies toimii, eli pyrkii salaamaan ja kieltämään kaiken vaikka miten lupailisi että jatkossa on rehellinen.

Edelleen olisko pitänyt vaan erota voi helkkari

Olin turvakodissa ja hain kotoa tavaroita ystävän kanssa kun mies oli pois. Löysin paketin viagraa, jota ei ollut tod. käytetty mun kanssa. Jälkikäteen aloin tajuta yhtä sun toista ja ymmärsin, että vuosien mittaan oli pettänyt varmaan useammankin kanssa.

Jäin kiinni  (olen siis pettäjä) exän löydettyä viestejä puhelimestani. Onneksi löysi, onneksi erottiin, onneksi olen onnellisesti nyt naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Jäin kiinni  (olen siis pettäjä) exän löydettyä viestejä puhelimestani. Onneksi löysi, onneksi erottiin, onneksi olen onnellisesti nyt naimisissa.

Sama. En tosin pettänyt tai jäänyt kiinni, mutta rakastuin toiseen ja lähdin. Vaikkei siitä uutta suhdetta (heti) syntynytkään niin ero oli parasta mitä mulle on tapahtunut. Joskus sitä on vaan sokea omalle tilanteelleen ja kun ei ole koskaan mitään muuta nähnytkään, ei tiedä millainen on hyvä tai normaali parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...........

Selasin asian akuuttina ollessa jo asuntoja. Ja nyt on sellainen olo jälleen. Mies ei tajua mitä tuhoa on jo pelkällä salaamisella suhteelle aiheuttanut. Eikä myönnä mitään. Mistä saisin tietää mitä oikeasti on tapahtunut?

Kyllä se vaisto yleensä on se mikä on oikeassa. Nuo puhelinkäyttäytymiset jne.

Unohdin että olin kirjoittanut ketjuun ja olin itse asiassa unohtanut tämän keissin kokonaan. Välillä on saattanut käydä mielessä, varsinkin jos mies lähtenyt sukuloimaan ilman mua.

Tän vanhan viestin luettuani alkoin taas ärtymään. Tosiaan sen jälkeen kun mies jäi kiinni viestittelystä, riideltiin paljon (lähinnä minä kun halusin tietää totuuden) ja haavojen paikkailun jälkeen mies alkoikin yltiö-rehelliseksi suorastaan. Kertoi oma-aloitteisesti että kuka, missä, mitä, milloin. Oli niin pahoillaan ja selvästi tiesi tehneensä virheen. Jopa niin pahoillaan että oliko muutakin salattavaa? Mies on selvästi tehnyt asioita suhteen eteen jne.

Mutta olisiko tuo kupla särkynyt ja milloin jos ei olisi jäänyt kiinni? Jotenkin semmonen olo että siitä katosi miehen puolelta hohto/jännitys ja se oli elämää värittävä ja kutkuttava salainen juttu. Mulle siis sanoi että ei kertonut koska olisin suuttunut.

Kysehän oli siis naisen aloitteesta eräästä avunpyynnöstä (alunperin harrastesioissa) joka sitten karkasi pitkiksi salaa soitetuiksi puheluiksi ja viestittelyksi. Kerran tapasivat selkäni takana tietääkseni. En tiiä tapahtuiko mitään fyysistä mutta ajallisesti oli siellä paikkakunnalla vajaan tunnin. Oli kylmä talvipäivä ja nainen (tai melkein tyttö, oli miestä 12v nuorempi) majaili tilapäisesti vanhemmillaan joten en usko että olisivat mihinkään muualle kuin huoltoasemalle menneet (pieni paikka eikä siellä oikein mitään kahvilaa jne). Mies oli siis reissussa ja soitti kyseisen päivän iltana ja oli jotenkin omituinen, ihmettelin sitä jo silloin.

Itsekin näin tän naisen kun satuttiin "sattumoisin" samaan tilaisuuteen (lue: järjestin naisen oveluudella itseni sinne kun kuulin ketä osallistuu). Tapaaminen oli ihan ok.

Tosiaan mies ei ollut yhteydenpidon kiivaimmillaan ollessa maininnut mua tälle ollenkaan. Sen mainitsi tälle vasta sitten kun olin jo tietoinen ja itse asiassa pakotin kertomaan (missä oli mun itsekunnioitus ja olisi pitäny erota??) erittäin erittäin vastahakoisesti sanoi, ja erittäin epäluonnollisesti. Ei olisi halunnut kertoa. Mikä ihme lapanen mäkin oikeasti olen?? Mies vain vastahakoisesti kertoo hänelle että seurustelee.

Kuitenkin, toista kertaa ei tule, olen sen päättänyt. Toivottavasti havaitsen tällä kertaa merkit itse niin että ei jää sattuman varaan kiinni jääminen. Kyllähän se kalvaa ja edelleen, luottamus saanut kolauksen ja tiedän miten mies toimii, eli pyrkii salaamaan ja kieltämään kaiken vaikka miten lupailisi että jatkossa on rehellinen.

Edelleen olisko pitänyt vaan erota voi helkkari

Kalvava tunne sulla, teinkö väärän ratkaisun kuitenkin?  .....ja tunne syvenee vaan sitä mukaa, kun aika kuluu, ja mahdollisuudet löytää toinen, rehellinen kumppani, vähenevät koko ajan. Vaan mistäpä sitä koskaan tietää, vaikka se uusi oliskin entistä pahempi petturi.

Mulle jäis ainakin kokoaikainen "kyttäämisen meininki" ( tiedän, todella kuluttavaa ja erittäin typerää ) ja epäilisin heti, jos tulis jotain tavallisesta poikkeavaa miehen työjutuissa tms. Eli uuden aloittaminen varmaan mun juttu sitten kai. Joillain taas onnistuu luottamuksen uudelleen rakentaminen. Hyvää jatkoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...........

Selasin asian akuuttina ollessa jo asuntoja. Ja nyt on sellainen olo jälleen. Mies ei tajua mitä tuhoa on jo pelkällä salaamisella suhteelle aiheuttanut. Eikä myönnä mitään. Mistä saisin tietää mitä oikeasti on tapahtunut?

Kyllä se vaisto yleensä on se mikä on oikeassa. Nuo puhelinkäyttäytymiset jne.

Unohdin että olin kirjoittanut ketjuun ja olin itse asiassa unohtanut tämän keissin kokonaan. Välillä on saattanut käydä mielessä, varsinkin jos mies lähtenyt sukuloimaan ilman mua.

Tän vanhan viestin luettuani alkoin taas ärtymään. Tosiaan sen jälkeen kun mies jäi kiinni viestittelystä, riideltiin paljon (lähinnä minä kun halusin tietää totuuden) ja haavojen paikkailun jälkeen mies alkoikin yltiö-rehelliseksi suorastaan. Kertoi oma-aloitteisesti että kuka, missä, mitä, milloin. Oli niin pahoillaan ja selvästi tiesi tehneensä virheen. Jopa niin pahoillaan että oliko muutakin salattavaa? Mies on selvästi tehnyt asioita suhteen eteen jne.

Mutta olisiko tuo kupla särkynyt ja milloin jos ei olisi jäänyt kiinni? Jotenkin semmonen olo että siitä katosi miehen puolelta hohto/jännitys ja se oli elämää värittävä ja kutkuttava salainen juttu. Mulle siis sanoi että ei kertonut koska olisin suuttunut.

Kysehän oli siis naisen aloitteesta eräästä avunpyynnöstä (alunperin harrastesioissa) joka sitten karkasi pitkiksi salaa soitetuiksi puheluiksi ja viestittelyksi. Kerran tapasivat selkäni takana tietääkseni. En tiiä tapahtuiko mitään fyysistä mutta ajallisesti oli siellä paikkakunnalla vajaan tunnin. Oli kylmä talvipäivä ja nainen (tai melkein tyttö, oli miestä 12v nuorempi) majaili tilapäisesti vanhemmillaan joten en usko että olisivat mihinkään muualle kuin huoltoasemalle menneet (pieni paikka eikä siellä oikein mitään kahvilaa jne). Mies oli siis reissussa ja soitti kyseisen päivän iltana ja oli jotenkin omituinen, ihmettelin sitä jo silloin.

Itsekin näin tän naisen kun satuttiin "sattumoisin" samaan tilaisuuteen (lue: järjestin naisen oveluudella itseni sinne kun kuulin ketä osallistuu). Tapaaminen oli ihan ok.

Tosiaan mies ei ollut yhteydenpidon kiivaimmillaan ollessa maininnut mua tälle ollenkaan. Sen mainitsi tälle vasta sitten kun olin jo tietoinen ja itse asiassa pakotin kertomaan (missä oli mun itsekunnioitus ja olisi pitäny erota??) erittäin erittäin vastahakoisesti sanoi, ja erittäin epäluonnollisesti. Ei olisi halunnut kertoa. Mikä ihme lapanen mäkin oikeasti olen?? Mies vain vastahakoisesti kertoo hänelle että seurustelee.

Kuitenkin, toista kertaa ei tule, olen sen päättänyt. Toivottavasti havaitsen tällä kertaa merkit itse niin että ei jää sattuman varaan kiinni jääminen. Kyllähän se kalvaa ja edelleen, luottamus saanut kolauksen ja tiedän miten mies toimii, eli pyrkii salaamaan ja kieltämään kaiken vaikka miten lupailisi että jatkossa on rehellinen.

Edelleen olisko pitänyt vaan erota voi helkkari

Ainiin ja unohdin sanoa sen, että tästä viisastuneena avasin sittemmin ihan oman erillisen säästötilin jonne myös kerryttänyt vähän pahan päivän varaa ja miehellä ei ole sinne luonnollisesti mitään pääsyä, just in case.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...........

Selasin asian akuuttina ollessa jo asuntoja. Ja nyt on sellainen olo jälleen. Mies ei tajua mitä tuhoa on jo pelkällä salaamisella suhteelle aiheuttanut. Eikä myönnä mitään. Mistä saisin tietää mitä oikeasti on tapahtunut?

Kyllä se vaisto yleensä on se mikä on oikeassa. Nuo puhelinkäyttäytymiset jne.

Unohdin että olin kirjoittanut ketjuun ja olin itse asiassa unohtanut tämän keissin kokonaan. Välillä on saattanut käydä mielessä, varsinkin jos mies lähtenyt sukuloimaan ilman mua.

Tän vanhan viestin luettuani alkoin taas ärtymään. Tosiaan sen jälkeen kun mies jäi kiinni viestittelystä, riideltiin paljon (lähinnä minä kun halusin tietää totuuden) ja haavojen paikkailun jälkeen mies alkoikin yltiö-rehelliseksi suorastaan. Kertoi oma-aloitteisesti että kuka, missä, mitä, milloin. Oli niin pahoillaan ja selvästi tiesi tehneensä virheen. Jopa niin pahoillaan että oliko muutakin salattavaa? Mies on selvästi tehnyt asioita suhteen eteen jne.

Mutta olisiko tuo kupla särkynyt ja milloin jos ei olisi jäänyt kiinni? Jotenkin semmonen olo että siitä katosi miehen puolelta hohto/jännitys ja se oli elämää värittävä ja kutkuttava salainen juttu. Mulle siis sanoi että ei kertonut koska olisin suuttunut.

Kysehän oli siis naisen aloitteesta eräästä avunpyynnöstä (alunperin harrastesioissa) joka sitten karkasi pitkiksi salaa soitetuiksi puheluiksi ja viestittelyksi. Kerran tapasivat selkäni takana tietääkseni. En tiiä tapahtuiko mitään fyysistä mutta ajallisesti oli siellä paikkakunnalla vajaan tunnin. Oli kylmä talvipäivä ja nainen (tai melkein tyttö, oli miestä 12v nuorempi) majaili tilapäisesti vanhemmillaan joten en usko että olisivat mihinkään muualle kuin huoltoasemalle menneet (pieni paikka eikä siellä oikein mitään kahvilaa jne). Mies oli siis reissussa ja soitti kyseisen päivän iltana ja oli jotenkin omituinen, ihmettelin sitä jo silloin.

Itsekin näin tän naisen kun satuttiin "sattumoisin" samaan tilaisuuteen (lue: järjestin naisen oveluudella itseni sinne kun kuulin ketä osallistuu). Tapaaminen oli ihan ok.

Tosiaan mies ei ollut yhteydenpidon kiivaimmillaan ollessa maininnut mua tälle ollenkaan. Sen mainitsi tälle vasta sitten kun olin jo tietoinen ja itse asiassa pakotin kertomaan (missä oli mun itsekunnioitus ja olisi pitäny erota??) erittäin erittäin vastahakoisesti sanoi, ja erittäin epäluonnollisesti. Ei olisi halunnut kertoa. Mikä ihme lapanen mäkin oikeasti olen?? Mies vain vastahakoisesti kertoo hänelle että seurustelee.

Kuitenkin, toista kertaa ei tule, olen sen päättänyt. Toivottavasti havaitsen tällä kertaa merkit itse niin että ei jää sattuman varaan kiinni jääminen. Kyllähän se kalvaa ja edelleen, luottamus saanut kolauksen ja tiedän miten mies toimii, eli pyrkii salaamaan ja kieltämään kaiken vaikka miten lupailisi että jatkossa on rehellinen.

Edelleen olisko pitänyt vaan erota voi helkkari

Kalvava tunne sulla, teinkö väärän ratkaisun kuitenkin?  .....ja tunne syvenee vaan sitä mukaa, kun aika kuluu, ja mahdollisuudet löytää toinen, rehellinen kumppani, vähenevät koko ajan. Vaan mistäpä sitä koskaan tietää, vaikka se uusi oliskin entistä pahempi petturi.

Mulle jäis ainakin kokoaikainen "kyttäämisen meininki" ( tiedän, todella kuluttavaa ja erittäin typerää ) ja epäilisin heti, jos tulis jotain tavallisesta poikkeavaa miehen työjutuissa tms. Eli uuden aloittaminen varmaan mun juttu sitten kai. Joillain taas onnistuu luottamuksen uudelleen rakentaminen. Hyvää jatkoa!

Kiitos! Joo tämä on paha kun ei tiedä onko luvassa sitten vaikka ojasta allikkoon hyppääminen. Sen kuitenkin olen tehnyt itselleni ja miehelle selväksi että toista kertaa en katso. Suhteessa on muuten paljon säilyttämisen arvoista.

Olen kyllä erittäin pettynyt miehen tapaan hoitaa asia (salailu, syyllistäminen, jälkeenpäin vasta herääminen, eikä ymmärrä tai ole ymmärtävinään mitä tuhoa salailu ja mun syyllistäminen ylipäätään aiheutti). Ensi kerralla,jos semmoinen tapahtuu, tiedän jo valmiiksi että mies tulee vähättelemään ja valehtelemaan ja osaan häipyä samantien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten kamalia puolisoita ihmiset valitsee.

Ja sinäkö osasit valita paremmin?

Meillä oli 25 vuotta kestänyt avioliitto jossa oli rakkautta ja seksiä, hyvä olla keskenään. Miehelle tuli 50 kriisi, etsi toisen naisen ja jätti meidät. Nyt elää kuin teini vailla huolen häivää, välttelee lapsiaan ja kaikkea vastuuta ja epämukavaa. Sano minulle mistä olisin voinut tietää?

Haha, kuulostaa tilanteelta jossa 97% todennäköisyydellä mies ruikuttaa sua takaisin parin vuoden sisällä :D

Vierailija kirjoitti:

Jäin kiinni  (olen siis pettäjä) exän löydettyä viestejä puhelimestani. Onneksi löysi, onneksi erottiin, onneksi olen onnellisesti nyt naimisissa.

Miksi et itse puhaltanut peliä poikki jos kerran kaikki muuttui paremmaksi?

Miksi piti pettää ensin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin kiinni  (olen siis pettäjä) exän löydettyä viestejä puhelimestani. Onneksi löysi, onneksi erottiin, onneksi olen onnellisesti nyt naimisissa.

Miksi et itse puhaltanut peliä poikki jos kerran kaikki muuttui paremmaksi?

Miksi piti pettää ensin?

Täytyi saada oma tulevaisuus ja selusta turvattua ennen eroa. 

t. Eri

Pari vuotta oltiin seurusteltu mutta ei asuttu yhdessä. Nähtiin silti lähes joka päivä/yö. Kerran kun olimme pari päivää erossa ja menin hänen luokseen niin näin ovien päälle heitettynä 2 isoa kylpypyyhettä, joista näin että oli käytetty, oli ehkä hieman rypyssä tai jotain. Käytössä oleva pyyhe, joka oli ollut vain pari päivää pesun jälkeen niin roikkui kylpyhuoneen naulassa. Minulle tuli outo tunne ja katsoin häntä silmiin ja kysyin suoraan asiasta että oliko toinen nainen luonasi ja sitten kävitte suihkussa molemmat. Hän säikähti, mutta ei kehdannut valehdella ja myönsi että oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin kiinni  (olen siis pettäjä) exän löydettyä viestejä puhelimestani. Onneksi löysi, onneksi erottiin, onneksi olen onnellisesti nyt naimisissa.

Miksi et itse puhaltanut peliä poikki jos kerran kaikki muuttui paremmaksi?

Miksi piti pettää ensin?

Täytyi saada oma tulevaisuus ja selusta turvattua ennen eroa. 

t. Eri

Hmh. Minä en ole pettänyt, mutta eronnut kyllä. Eipä se ihan helppo päätös ole vaikka rakkaus oliskin loppu. Mulle ainakin teki kipeää luopua ihmisestä, jonka kanssa olin teinistä saakka elänyt. Jokainen ymmärtää sisimmissään, että yhteys katkeaa ajan mittaan, vaikkei eroon draamaa liittyisikään. Perheen hajottaminen oli oikeasti kova päätös. Jos olisin lähtenyt sille tielle vasta kun uusi rakkaus osuu kohdalle, en voi vannoa, ettenkö olisi hetken ajatuksiani keräillessäni elänyt kaksoiselämää. 

Monihan oikein ympäristön kannustamana jää rakkaudettomaan suhteeseen, koska kaikki ympärillä toistelee kuinka liian helposti erotaan ja yhdessä voisi pysyä perheen vuoksi. Sitten kun meneekin huumaantumaan jostain uudesta ihmisestä niin siinäpä onkin valintatilanne edessä. Kieltääkö itseltään uusi rakkaus ja jäädä vanhaan muiden vuoksi, vai tehdä liian nopealta (ulospäin) näyttävä liikku ja erota. Ei se uusi onnikaan vuosia odottele kädet helmoissa.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta oltiin seurusteltu mutta ei asuttu yhdessä. Nähtiin silti lähes joka päivä/yö. Kerran kun olimme pari päivää erossa ja menin hänen luokseen niin näin ovien päälle heitettynä 2 isoa kylpypyyhettä, joista näin että oli käytetty, oli ehkä hieman rypyssä tai jotain. Käytössä oleva pyyhe, joka oli ollut vain pari päivää pesun jälkeen niin roikkui kylpyhuoneen naulassa. Minulle tuli outo tunne ja katsoin häntä silmiin ja kysyin suoraan asiasta että oliko toinen nainen luonasi ja sitten kävitte suihkussa molemmat. Hän säikähti, mutta ei kehdannut valehdella ja myönsi että oli.

Tuon olisi nokkela hyvin pystynyt kääntämään niin, että oli kaveri yötä, kun oli vaimon kans riitaa. Syötiin meillä, istuttiin iltaa ja hän kävi suihkussa. Sopivat seuraavana päivänä riitansa. Ei siis noin epätoivoisena selityksen virtana, vaan ihan vaan että kaveri kävi ja sitten lisäkysymyksiin lungisti vastaten. 

Minä (pettäjä) jäin onneksi kiinni silloiselle poikaystävälle harrastettuani ryhmäseksiä yksissä bileissä hänen kavereidensa kanssa. Olimme kaikki humalassa, nuoria ja tyhmiä. Ei koskaan antanut anteeksi ja asia selvisi hänelle vasta hieman myöhemmin kuullessaan asiasta toiselta kavereistaan. Hävettää vieläkin oma käytös silloin ja olen onnellinen, että hän löysi uuden suhteen, jossa on vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta oltiin seurusteltu mutta ei asuttu yhdessä. Nähtiin silti lähes joka päivä/yö. Kerran kun olimme pari päivää erossa ja menin hänen luokseen niin näin ovien päälle heitettynä 2 isoa kylpypyyhettä, joista näin että oli käytetty, oli ehkä hieman rypyssä tai jotain. Käytössä oleva pyyhe, joka oli ollut vain pari päivää pesun jälkeen niin roikkui kylpyhuoneen naulassa. Minulle tuli outo tunne ja katsoin häntä silmiin ja kysyin suoraan asiasta että oliko toinen nainen luonasi ja sitten kävitte suihkussa molemmat. Hän säikähti, mutta ei kehdannut valehdella ja myönsi että oli.

Tuon olisi nokkela hyvin pystynyt kääntämään niin, että oli kaveri yötä, kun oli vaimon kans riitaa. Syötiin meillä, istuttiin iltaa ja hän kävi suihkussa. Sopivat seuraavana päivänä riitansa. Ei siis noin epätoivoisena selityksen virtana, vaan ihan vaan että kaveri kävi ja sitten lisäkysymyksiin lungisti vastaten. 

Ei tuo nokkeluutta vaadi vaan paatuneisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...........

Selasin asian akuuttina ollessa jo asuntoja. Ja nyt on sellainen olo jälleen. Mies ei tajua mitä tuhoa on jo pelkällä salaamisella suhteelle aiheuttanut. Eikä myönnä mitään. Mistä saisin tietää mitä oikeasti on tapahtunut?

Kyllä se vaisto yleensä on se mikä on oikeassa. Nuo puhelinkäyttäytymiset jne.

Unohdin että olin kirjoittanut ketjuun ja olin itse asiassa unohtanut tämän keissin kokonaan. Välillä on saattanut käydä mielessä, varsinkin jos mies lähtenyt sukuloimaan ilman mua.

Tän vanhan viestin luettuani alkoin taas ärtymään. Tosiaan sen jälkeen kun mies jäi kiinni viestittelystä, riideltiin paljon (lähinnä minä kun halusin tietää totuuden) ja haavojen paikkailun jälkeen mies alkoikin yltiö-rehelliseksi suorastaan. Kertoi oma-aloitteisesti että kuka, missä, mitä, milloin. Oli niin pahoillaan ja selvästi tiesi tehneensä virheen. Jopa niin pahoillaan että oliko muutakin salattavaa? Mies on selvästi tehnyt asioita suhteen eteen jne.

Mutta olisiko tuo kupla särkynyt ja milloin jos ei olisi jäänyt kiinni? Jotenkin semmonen olo että siitä katosi miehen puolelta hohto/jännitys ja se oli elämää värittävä ja kutkuttava salainen juttu. Mulle siis sanoi että ei kertonut koska olisin suuttunut.

Kysehän oli siis naisen aloitteesta eräästä avunpyynnöstä (alunperin harrastesioissa) joka sitten karkasi pitkiksi salaa soitetuiksi puheluiksi ja viestittelyksi. Kerran tapasivat selkäni takana tietääkseni. En tiiä tapahtuiko mitään fyysistä mutta ajallisesti oli siellä paikkakunnalla vajaan tunnin. Oli kylmä talvipäivä ja nainen (tai melkein tyttö, oli miestä 12v nuorempi) majaili tilapäisesti vanhemmillaan joten en usko että olisivat mihinkään muualle kuin huoltoasemalle menneet (pieni paikka eikä siellä oikein mitään kahvilaa jne). Mies oli siis reissussa ja soitti kyseisen päivän iltana ja oli jotenkin omituinen, ihmettelin sitä jo silloin.

Itsekin näin tän naisen kun satuttiin "sattumoisin" samaan tilaisuuteen (lue: järjestin naisen oveluudella itseni sinne kun kuulin ketä osallistuu). Tapaaminen oli ihan ok.

Tosiaan mies ei ollut yhteydenpidon kiivaimmillaan ollessa maininnut mua tälle ollenkaan. Sen mainitsi tälle vasta sitten kun olin jo tietoinen ja itse asiassa pakotin kertomaan (missä oli mun itsekunnioitus ja olisi pitäny erota??) erittäin erittäin vastahakoisesti sanoi, ja erittäin epäluonnollisesti. Ei olisi halunnut kertoa. Mikä ihme lapanen mäkin oikeasti olen?? Mies vain vastahakoisesti kertoo hänelle että seurustelee.

Kuitenkin, toista kertaa ei tule, olen sen päättänyt. Toivottavasti havaitsen tällä kertaa merkit itse niin että ei jää sattuman varaan kiinni jääminen. Kyllähän se kalvaa ja edelleen, luottamus saanut kolauksen ja tiedän miten mies toimii, eli pyrkii salaamaan ja kieltämään kaiken vaikka miten lupailisi että jatkossa on rehellinen.

Edelleen olisko pitänyt vaan erota voi helkkari

Kannattaisi erota vaan, miksi olla sekunda-miehen kanssa?