Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Puhelimessaan oli kuva hotellihuoneesta, jonka parisänky avattu ja pöydällä valkkaripullo ja kaksi lasia. Ilmeisesti kutsu huoneeseen.

Harmi, että eukko ei ollu lisänny omaa naamaansa siihen kuvaan! Ehkä tiesi tekevänsä väärin eikä halunnut jättää todisteita.

Miehen kaapin päältä löytyi paperilentokone, johon oli piirretty väriliiduilla Jortikka nimeltään Sputnik ja toisella puolella piirretty naisen nauttiva naama!!

Naisella oli ihan ollu aikaa askarrellakin. Mitähän mies sillä aikaa teki? Vaihtoi lakanoita?

Hankin uuden puhelimen ja sitä laitoin toimimaan, ex haki autosta miun vanhan puhelimen joka oli päällä ja yhdistäny automaattisesti kodin wi-fi verkkoon, viestiteltiin siinä samalla sivusuhteen kanssa ja enpä tajunnu ett ne messenger viestit näkyy myös vanhassa puhelimessa kun päällä ja nettiin yhistetty. Ex ei ees heti kertonu mitään vaan avautu myöhemmin illalla ja väitti lukeneensa koko meijän keskustelun minkä tiesin valheeks jo siitä miten kevyesti otti asian. Eron jälkeen kerroin kaiken ja nykyään hyö ovat erittäin hyviä kavereita. Tuon sivusuhteen puoliso ei tiiä vieläkään mitään vaikka tässä jo kolmatta vuotta ollaan ja käytännössä asutaan yhessä 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rauhoittaa. kirjoitti:

Mitäs mieltä olette tästä:

Lainasin vaimon autoa muutama päivä sitten kun oli siinä hollilla. Sattui niin että huomasin vaimon käytetyt pikkarit hänen autonsa takaoven sivutaskussa. En ole asiaa vielä esille ottanut. Mikähän lie ollut syy ottaa pikkarit jalasta pois? Otan nyt ihan rauhallisesti ja seuraan vähän enemmän työpäivän pituuksia ja kenties muita outouksia. On näitä häslinkejä joskus aikoinaan ollut molemmin puolin mutta silloin aavistelin jotain. Jos on jotain menossa niin on vaimo käynyt taitavammaksi 🙈😀.

Pikkuhousuille auton sivutaskussa voi olla monta syytä. Eikä se tarkoita, että niitä riisuttu juuri autossa. Keksin heti monta aivan viatonta syytä miten pikkuhousut voivat joutua auton sivutaskuun.

Keksit monta syytä, mutta et saanut kirjoitettua viestiisi edes yhtä esimerkkiä?

Olen eri, mutta syitä:

menkat alkanut, pikkuhousut veriset joten pois

Uimassa käynti extempore alusvaatteisillaan ja märät pikkuhousut pois

Inkontinenssi, esim yskähtäessä,, säikähtäessä, pissaa housuissa joten pois

Noin esim.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Kommentoin vaan tuota itsariuhkausta. Se on julminta ja raainta henkistä väkivaltaa mitä voi olla! On iitsekästä sitoa toinen itseensä sillä, että taappaa itsensä, jos toinen lähtee.

Nämä uhkaajat ovat ihmisyyden alinta pohjasakkaa.

Kukaan ei ole vastuussa toisen elämästä. Jos kaikki tekisivat itsarin, kun tulee jätetyksi, maapallolla olisi hyvät elintilat.

Onko näiden uhkaajien mielestä mukavaa jatkaa parisuhdetta, kun tietää, että toinen on siinä vain siksi että on uhannut itemurhalla? Näillä uhkaajilla ei ole oikeutta tuhota toisen elämäää varastamalla vuosia kiristyksellä.  Ymmärrän kiristettyä, että on todella kuumottavaa lähteä, jos joutuu pelkäämään toisen kuolemaa. Ja pahimmillaan saa suvun ja ystävien syytökset, että sun syy.

Harvoin uhkaaja mitäänn oikeasti tekee. Kunhan käyttää valtaa ja kiristää.

Neuvoni itsarikiristyksen uhreille on soitto 112 ja kerrot itsemurhauhasta. Sitten painat oven kiinni pysyvästi takanasi. Muutenkin nämä uhkaukset kannattaa tuoda päivänvaloon. Soittoa vanhemmille, ystäville jne. Jos ja kun kyseessä on vaaltapeli, riisut uhkailiijan aseista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rauhoittaa. kirjoitti:

Mitäs mieltä olette tästä:

Lainasin vaimon autoa muutama päivä sitten kun oli siinä hollilla. Sattui niin että huomasin vaimon käytetyt pikkarit hänen autonsa takaoven sivutaskussa. En ole asiaa vielä esille ottanut. Mikähän lie ollut syy ottaa pikkarit jalasta pois? Otan nyt ihan rauhallisesti ja seuraan vähän enemmän työpäivän pituuksia ja kenties muita outouksia. On näitä häslinkejä joskus aikoinaan ollut molemmin puolin mutta silloin aavistelin jotain. Jos on jotain menossa niin on vaimo käynyt taitavammaksi 🙈😀.

Pikkuhousuille auton sivutaskussa voi olla monta syytä. Eikä se tarkoita, että niitä riisuttu juuri autossa. Keksin heti monta aivan viatonta syytä miten pikkuhousut voivat joutua auton sivutaskuun.

Keksit monta syytä, mutta et saanut kirjoitettua viestiisi edes yhtä esimerkkiä?

Olen eri, mutta syitä:

menkat alkanut, pikkuhousut veriset joten pois

Uimassa käynti extempore alusvaatteisillaan ja märät pikkuhousut pois

Inkontinenssi, esim yskähtäessä,, säikähtäessä, pissaa housuissa joten pois

Noin esim.

Mistä tunnisti ne juuri vaimonsa pikkareiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika rauhoittaa. kirjoitti:

Mitäs mieltä olette tästä:

Lainasin vaimon autoa muutama päivä sitten kun oli siinä hollilla. Sattui niin että huomasin vaimon käytetyt pikkarit hänen autonsa takaoven sivutaskussa. En ole asiaa vielä esille ottanut. Mikähän lie ollut syy ottaa pikkarit jalasta pois? Otan nyt ihan rauhallisesti ja seuraan vähän enemmän työpäivän pituuksia ja kenties muita outouksia. On näitä häslinkejä joskus aikoinaan ollut molemmin puolin mutta silloin aavistelin jotain. Jos on jotain menossa niin on vaimo käynyt taitavammaksi 🙈😀.

Pikkuhousuille auton sivutaskussa voi olla monta syytä. Eikä se tarkoita, että niitä riisuttu juuri autossa. Keksin heti monta aivan viatonta syytä miten pikkuhousut voivat joutua auton sivutaskuun.

Keksit monta syytä, mutta et saanut kirjoitettua viestiisi edes yhtä esimerkkiä?

Olen eri, mutta syitä:

menkat alkanut, pikkuhousut veriset joten pois

Uimassa käynti extempore alusvaatteisillaan ja märät pikkuhousut pois

Inkontinenssi, esim yskähtäessä,, säikähtäessä, pissaa housuissa joten pois

Noin esim.

Sä vaan jättäisit veriset/pissaiset pöksysi autoon? Et edes käärisi niitä mihinkään, heittäisi roskiin/pesuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos piuolisoni pettäisi minua ja kehtaisi tehdä sen vielä kotonamme, olisin erittäin kiitollinen korvakorusta tai muusta vinkistä.

Jos taas tulisin vedätetyksi, eli olisin sinkku ja joku mies saisi minut houkutelluksi kämpilleen, hänenkin olisi syytä olla sinkku. Yksikin vihje naisesta saisi minut jättämään puumerkkini sinne. Naisella olisi oikeus tietää kumppaninsa olevan ketku.

Kuinkahan yleisiä nämä puumerkkien jättäjät on? Houkutus on varmasti suuri, etenkin jos tää varattu osapuoli on mumissut mahdollisuudesta että jättäisi alkuperäisen puolison ja vaihtaisi sen tähän kakkoseen?

Entä "vahingossa" tehdyt fritsut varatun puolison kaulaan?

On yleisempää kuin luullaan. Ja kakkonen sujuvasti esittää korun tipahtaneen vahingossa. Ja pöljät miehet uskovat. Itse ehdin poimia korun ensin ja palautin kakkoselle vinoilujen kera. Yritti kyllä selittää, mutta en uskonut tarinaa.

Kakkonen haluaa ykkösen tilalle.

Olen eri, mutta minun kyllä kävi sääliksi tätä petettyä "ykköstä", kun oli niin hyväuskoinen. Valmisteli onnessaan miehen 50-vuotisjuhlia sillä aikaa kun juhlakalu paneskeli toista. Myöhemmin mies halusi kanssani kihloihin ja naimisiin, mutten halunnut tätä hohdokasta ja tavoiteltua asemaa. Miksiköhän?

Mie en kyllä usko että kukhan täysjärkinen kakkonen haluaa ykkösen tilale. Korkeintaan haluaa että ukko narahtaa. 

Ja täällä sama viime kesänä, että "ykkönen" järjesteli nelikymppisiä abouttiarallaa vuosi sitten ukkokullalleen ja ukko vain minulle lirkuttelemassa. Juu ei, en ole kiinnostunut elämästä tuollaisen petturin rinnalla, kuka tuohon voi tosissaan luottaa.

Että siitä vain kertomaan kaverile jos on epäilystä vastaavasta. Kaikki merkit on nähtävisä, tuoksut, korut hiukset väärisä paikoisa kun ottaa silmät käteen ja kattoo. Puhelua tai viestiä en ole vielä hennonu ottaa mutta senki tehen joku päivä vielä.

Vieraita hiuksia siellä täällä, vaatteissa koirankarvoja. Selibaatti. Mononukleoosi (tarttuvaa?). Alakerran löyhkä. Mielialan vaihtelut. Kännyn kyttääminen.

Olen itse salaisessa suhteessa ja olen ihmetellyt miksi mies ei jää kiinni. Tarkkahan hän on kuin mikä, kaikki viestit poistetaan ja puhelimessa olen sanotaan vaikka nimellä Kalle. Kun lähtee ns. treenaamaan aina kevyesti kastelee salivaatteet ja pyyhkeen, että näyttää kuin olisi hikoillut.  Kaikki hauskat yhteiset kavereiden kanssa tehdyt matkat ja illanvietot onkin vietetty minun kanssani. On pettänyt monesti ennenkin eri ihmisten kanssa, en ole ainoa.

Vaimo epäilee, mutta uskoo aina miehen valheet. Ehkä haluaakin ummistaa silmänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse salaisessa suhteessa ja olen ihmetellyt miksi mies ei jää kiinni. Tarkkahan hän on kuin mikä, kaikki viestit poistetaan ja puhelimessa olen sanotaan vaikka nimellä Kalle. Kun lähtee ns. treenaamaan aina kevyesti kastelee salivaatteet ja pyyhkeen, että näyttää kuin olisi hikoillut.  Kaikki hauskat yhteiset kavereiden kanssa tehdyt matkat ja illanvietot onkin vietetty minun kanssani. On pettänyt monesti ennenkin eri ihmisten kanssa, en ole ainoa.

Vaimo epäilee, mutta uskoo aina miehen valheet. Ehkä haluaakin ummistaa silmänsä.

Jos vaimo haluaa pitää kulissit ("mitä naapuritkin ajattelisi jos eroaisimme") tai sitten vaimo haluaa pitää elättäjän. Tai se käy itsekin hu*raamassa. Pitää olla todella tyhmä jos ei mitään huomaa!

Dna-testien aikaa kun eletään niin moniko on kärähtänyt sitä kautta?

Minun mies pettää minua, joskus sillä on ollut pidempikin suhde. Ensimmäisestä se jäi kiinni, riideltiin tapeltiin ja huudettiin puoli vuotta mutta jatkettiin lasten takia. Nyt lapset jo aikuisia ja omillaan.

En jaksa enää välittää, hän tyhmä luulee etten tiedä tai vaistoa.

Tämä mies josta kirjoitan ei ole henkisesti enää minun mieheni, vaan tyyppi joka asuu (käy) samasa osoitteesa, maksaa hulppean talon, kesämökin ja uutuuttaan kiiltävän autoni jonka omantunnontuskissaan kerran mulle osti.

Hän on onneksi paljon poissa koska matkustaa työkseen. Ihanaa, se on mun omaa aikaa ja viihdyn yksin tai ystävättärieni ja harrastuskaverieni seurassa jotka käyvät usein luonani tai tulevat mökille.

En vihaa tätä tyyppiä, puhun hänestä etunimellä en käytä koskaan enää sanaa "mieheni" , hän osaa olla ihan mukavakin, emme enää juurikaan riitele, oikeastaan tunteet ovat kadonneet.

Mä lähden sitten kun "mun pikku projekti" on valmis.

Ai että kun sylettää nää uhkaailijat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Kommentoin vaan tuota itsariuhkausta. Se on julminta ja raainta henkistä väkivaltaa mitä voi olla! On iitsekästä sitoa toinen itseensä sillä, että taappaa itsensä, jos toinen lähtee.

Nämä uhkaajat ovat ihmisyyden alinta pohjasakkaa.

Kukaan ei ole vastuussa toisen elämästä. Jos kaikki tekisivat itsarin, kun tulee jätetyksi, maapallolla olisi hyvät elintilat.

Onko näiden uhkaajien mielestä mukavaa jatkaa parisuhdetta, kun tietää, että toinen on siinä vain siksi että on uhannut itemurhalla? Näillä uhkaajilla ei ole oikeutta tuhota toisen elämäää varastamalla vuosia kiristyksellä.  Ymmärrän kiristettyä, että on todella kuumottavaa lähteä, jos joutuu pelkäämään toisen kuolemaa. Ja pahimmillaan saa suvun ja ystävien syytökset, että sun syy.

Harvoin uhkaaja mitäänn oikeasti tekee. Kunhan käyttää valtaa ja kiristää.

Neuvoni itsarikiristyksen uhreille on soitto 112 ja kerrot itsemurhauhasta. Sitten painat oven kiinni pysyvästi takanasi. Muutenkin nämä uhkaukset kannattaa tuoda päivänvaloon. Soittoa vanhemmille, ystäville jne. Jos ja kun kyseessä on vaaltapeli, riisut uhkailiijan aseista.

Juu samaa mieltä kyllä tästäkin. Fiksuinta olisi vaan hankkia uhkailijalle apua ja nostaa itse kytkintä, eikä alkaa juoksemaan vieraissa sillä tekosyyllä että muka suojelee toista.

Tutustuin mieheen joka teki reissutöitä. Olin vähän epäileväinen hänen suhteensa mutta hän vakuutti, että on tosissaan ja vetosi taitavasti siihen, että en voi leimata kaikkia reissutöitätekeviä jonkun "pukin" takia. Niinpä aloimme suhteeseen ja homma eteni, mies halusi naimisiin ja lapsen. Luojan kiitos emme ehtineet suunnitelmissa pitkälle kun huomasin Facebookissa jonkun naisen päivityksen jossa kertoi olevansa parisuhteessa kyseisen miehen kanssa. Eipä siinä, kiitin naista tiedosta ja jätin miehen. Mies haukkui minut, koska olin satuttanut uutta naista joka ei myöskään tiennyt minun olemassaolosta. Kerroin hänelle, että ihan itse on syyllinen kaikkeen pahaanmieleen ja kerroin, että minuun ei tarvitse enää ottaa yhteyttä. He menivät aika nopeasti naimisiin, mutta silti mies soitteli minulle ja kerjäsi uutta mahdollisuutta. Ei todellakaan saanut.

Ihmetyttää kyllä miten kamalia puolisoita ihmiset valitsee.

Ai että kun sylettää nää uhkaailijat kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Kommentoin vaan tuota itsariuhkausta. Se on julminta ja raainta henkistä väkivaltaa mitä voi olla! On iitsekästä sitoa toinen itseensä sillä, että taappaa itsensä, jos toinen lähtee.

Nämä uhkaajat ovat ihmisyyden alinta pohjasakkaa.

Kukaan ei ole vastuussa toisen elämästä. Jos kaikki tekisivat itsarin, kun tulee jätetyksi, maapallolla olisi hyvät elintilat.

Onko näiden uhkaajien mielestä mukavaa jatkaa parisuhdetta, kun tietää, että toinen on siinä vain siksi että on uhannut itemurhalla? Näillä uhkaajilla ei ole oikeutta tuhota toisen elämäää varastamalla vuosia kiristyksellä.  Ymmärrän kiristettyä, että on todella kuumottavaa lähteä, jos joutuu pelkäämään toisen kuolemaa. Ja pahimmillaan saa suvun ja ystävien syytökset, että sun syy.

Harvoin uhkaaja mitäänn oikeasti tekee. Kunhan käyttää valtaa ja kiristää.

Neuvoni itsarikiristyksen uhreille on soitto 112 ja kerrot itsemurhauhasta. Sitten painat oven kiinni pysyvästi takanasi. Muutenkin nämä uhkaukset kannattaa tuoda päivänvaloon. Soittoa vanhemmille, ystäville jne. Jos ja kun kyseessä on vaaltapeli, riisut uhkailiijan aseista.

Totta puhut. Itse tuon kokeneena soitin juurikin poliisit paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten kamalia puolisoita ihmiset valitsee.

Ei niitä tuollaisina valita, osaavat peittää ja vedättää alusta asti, kunnes todellinen luonne tulee esiin. Siinä vaiheessa on jo mukuloita, talo ja mökki, hankala lähteä kaiken luottamuksensa antaneena ja uskollisena kotiaan hoitaneena osapuolena.

Ja monesta miehestä kehittyy vuosien aikana alkoholiriippuvainen jollain tasolla, joka johtaa valehteluun, salailuun, pettämiseen jne.

Niin, se kiltti ja ihana urheilijapoika onkin ylläri keski-iässä: pettävä perheen isi.

Vierailija kirjoitti:

Minun mies pettää minua, joskus sillä on ollut pidempikin suhde. Ensimmäisestä se jäi kiinni, riideltiin tapeltiin ja huudettiin puoli vuotta mutta jatkettiin lasten takia. Nyt lapset jo aikuisia ja omillaan.

En jaksa enää välittää, hän tyhmä luulee etten tiedä tai vaistoa.

Tämä mies josta kirjoitan ei ole henkisesti enää minun mieheni, vaan tyyppi joka asuu (käy) samasa osoitteesa, maksaa hulppean talon, kesämökin ja uutuuttaan kiiltävän autoni jonka omantunnontuskissaan kerran mulle osti.

Hän on onneksi paljon poissa koska matkustaa työkseen. Ihanaa, se on mun omaa aikaa ja viihdyn yksin tai ystävättärieni ja harrastuskaverieni seurassa jotka käyvät usein luonani tai tulevat mökille.

En vihaa tätä tyyppiä, puhun hänestä etunimellä en käytä koskaan enää sanaa "mieheni" , hän osaa olla ihan mukavakin, emme enää juurikaan riitele, oikeastaan tunteet ovat kadonneet.

Mä lähden sitten kun "mun pikku projekti" on valmis.

Ja avioehtoa ei siis ole? Vaikea kuvitella, että noin tyhmä olis mies, kun ei varmaan mikään tyhjätaskukaan.

Ja sinun puolellasi olen tässä nyt, tietenkin!

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä miten kamalia puolisoita ihmiset valitsee.

Ja sinäkö osasit valita paremmin?

Meillä oli 25 vuotta kestänyt avioliitto jossa oli rakkautta ja seksiä, hyvä olla keskenään. Miehelle tuli 50 kriisi, etsi toisen naisen ja jätti meidät. Nyt elää kuin teini vailla huolen häivää, välttelee lapsiaan ja kaikkea vastuuta ja epämukavaa. Sano minulle mistä olisin voinut tietää?