Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ilmoitti että hänellä on suhde mieheni kanssa ja minun olisi muutettava pois kotoa. Jälkeen päin miettinyt että se turha mäkätys ja pihtaus ei olleet varmaa suhteelle hyväksi...

Hyi olkoot!

Sanoin ennen liittoa, että jos pettää niin liitto on siinä. Petti ja se oli siinä. Sitä itkua ja marinaa

M39

Jäin sängyn alle piiloon ja kuuntelin vaimoni voihkintaa.

T. UoleviKalevi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin ennen liittoa, että jos pettää niin liitto on siinä. Petti ja se oli siinä. Sitä itkua ja marinaa

M39

Suoraselkäistä, respect! Rehellisiä miehiä siis löytyy!

N, jolla samat arvot

Fgvc kirjoitti:

Kakkonen laittoi viestin minulle ja kertoi tapahtumista. Mies kielsi mitään tapahtuneen. Myönsi vasta kun laitoin saman viestin hänelle kun kakkonen oli laittanut minulle. Uskomattominta oli mikä pettämisketju kaiken takaa paljastui. Naisia oli ollut useita, joidenkin kanssa seurusteltu vuosia. Yhden kanssa oli jopa kihloissa vaikka asui toisen kanssa samaan aikaan :o

Selvisi, että mies on ollut krooninen pettäjä ja patologinen valehtelija jo aikaisemmissa suhteissa. Koskaan ei myöntänyt kuin tämän yhden itsensä ilmiantaneen naisen, vaikka oli mitä todisteita. Minkäänlaista pahoittelua tai anteeksipyyntöä mieheltä ei tullut koskaan. Piti tekojaan lähinnä oikeutena. Kuvottava mätisäkki koko mies.

Jälkeenpäin pettämisen merkit aivan selkeät, kaikki koskettaminen väkinäistä, seksistä tehtiin rumaa ja inhottavaa, suorituskeskeisyyttä korostaen, miksei tehnyt koskaan aloitetta, kertoi, ettei pidä seksistä, joka asiassa aina vika minussa, ihmeellisiä lisääntyneitä työvuoroja, kaikki elämä ja tekeminen vaikeaa ja raskasta, ei suostunut tekemään mitään suunnitelmia, (jotta pääsee omille menoilleen nopeasti), näitähän riittää.

Valehteli minusta pitkään ennen kiinni jäämistään kavereilleen, että olen paskamainen ja inhottava ja tulen valehtelemaan heille hänen pettäneen, jotta säilytti oman sädekehän. Kaverit säälivät miestä varmaan vieläkin. Luonut itselleen oikein kiltin ja hiljaisen ulkokuoren, ilmeetön ja lähes kaikkeen reagoimaton. En ole kenenkään nähnyt valehtelevan vuosia näin kylmästi ja välinpitämättömästi. Oikea narsisti? Vai jopa psykopaatti?

Kohtalontoveri.

Pahinta on että veti mun koko lähipiirin valheisiin että mä muka tiedän, hyväksyn ja juoksen itsekin. No en tiennyt enkä juossut. Erosta jo vuosia ja hänellä sädekehä ja mä olen se pahis. Kuvottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ilmoitti että hänellä on suhde mieheni kanssa ja minun olisi muutettava pois kotoa. Jälkeen päin miettinyt että se turha mäkätys ja pihtaus ei olleet varmaa suhteelle hyväksi...

Kenen kodissa oikein asuit, siskon? Vai oliko miehesi asunto, eikä hänessä ollut miestä kertomaan itse ja pyytämään sua muuttamaan? Eipä ole siskosikaan mikään ihanuus, tulla nyt ilmoittamaan että muutan sun kotiin. Huh mikä harpyija.

Mäkätys ja pihtaus ei ole oikeutus pettämiseen. Asioista keskustellaan naamatusten sitä ennen ja päätetään että erotaan. Vasta sen jälkeen mennään siskoja tai veljiä panemaan. Toivottavasti pistit välit poikki.

No trollihan tuossa oli ah niin vitsikkäänä. 

Niin varmaan ;D Mutta kyllä olen niin uskomattomia juttuja kuullut esim. joistain juhannuskemuistakin, kuinka isät ja isoisät jonkun saman naisen kimpussa rantasaunalla kännissä könynneet jne. Eläimellistä.

Minun ystäväni oli oman ystävänsä häissä.

Ja aika pian häiden jälkeen paljastui että tuore aviomies petti vaimoaan tämän siskon kanssa.

Lisäksi tämä sisko oli julkilesbo ollut ainakin siihen asti kunnes päätyi sänkyyn lankomiehensä kanssa.

Ero tuli, sitä en tiedä, että millaisissa väleissä siskokset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi avoimen suhteen. En olisi itse sitä halunnut, mutta suostuin kokeilemaan pitkän vonkumisen jälkeen. Pian paljastui, että miehellä oli ollut jo kuukausia suhde toiseen naiseen. En olisi saanut suuttua asiasta, koska suhteemme oli nyt avoin. Miehen logiikka, lol.

No, avoimen suhteen hengessä aloin tapailla itse muita miehiä, mutta en kertonut aviomiehelle ketä ja missä. Iltamenoja on minulla ollut ja jokunen yö poissa kotoa. Tämä alkoi risoa miestä tosi paljon ja ilmeisesti suhde toiseen naiseen on nyt päättynyt. En ole kysynyt.

Yhtäkkiä mies haluaisi vielä yrittää vauvaa, vaikka oli vuosi sitten sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Lapset kun kasvaa, erotaan varmaankin. Nyt voin sillä aikaa sekä syödä että säästää kakun.

Asian ohi ehkä, mutta miksi jäädä tuollaiseen parisuhteeseen ja pilata sillä myös lastensa elämän. Lapset huomaavat surkean suhteenne ja voivat huonosti. Kenties alkavat kuvittelemaan sen olevan parisuhteiden ainoa malli ja ovat sitten itse aikuisina yhtä ikävässä jamassa puolisoidensa kanssa tai ehkä pysyttelevät yksin koko ikänsä, etteivät koe vanhempiensa kohtaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi avoimen suhteen. En olisi itse sitä halunnut, mutta suostuin kokeilemaan pitkän vonkumisen jälkeen. Pian paljastui, että miehellä oli ollut jo kuukausia suhde toiseen naiseen. En olisi saanut suuttua asiasta, koska suhteemme oli nyt avoin. Miehen logiikka, lol.

No, avoimen suhteen hengessä aloin tapailla itse muita miehiä, mutta en kertonut aviomiehelle ketä ja missä. Iltamenoja on minulla ollut ja jokunen yö poissa kotoa. Tämä alkoi risoa miestä tosi paljon ja ilmeisesti suhde toiseen naiseen on nyt päättynyt. En ole kysynyt.

Yhtäkkiä mies haluaisi vielä yrittää vauvaa, vaikka oli vuosi sitten sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Lapset kun kasvaa, erotaan varmaankin. Nyt voin sillä aikaa sekä syödä että säästää kakun.

Kova mimmi olet ;D Mä olisin pettynyt ja jollain tasolla masentunutkin tuollaisesta ehdotuksesta. Se kertoo minulle vain sen, etten riitä, enkä kenties enää kiinnostakaan. Kauhea tunne kun mies haluaa muita niin paljon, että vaatii päästä toisia naisia panemaan. Menis kyllä luotto saman tein.

Mutta hienosti klaarasit ja mies sai nenilleen. Kurjaa vaan elää onnettomassa suhteessa, ja odotella lasten aikuistumista. Toivottavasti jaksat loppuun asti. Kakkukaan kun ei aina auta.

Ei ole mitään sankarillista kummaltakaan osapuolelta jäädä paskaan liittoon ja antaa lasten kärsiä koko ikänsä .

En ole koskaan pettänyt, mutta exä läheisineen ilmeisesti minusta niin ajattelevat. Näinkin voi siis käydä. 

Olin seurustellut 5 vuoden ajan, ja meidän suhde oli jo viimeiset pari vuotta ollut ihan kuollut ja kuopattu. En tiedä, miksi en eronnut aiemmin - en kai halunnut luovuttaa vielä kuitenkaan ja ajattelin, että se olisi vain vaihe joka menisi ohi tms. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo lähteä aiemmin. Ei ollut seksiä kuin ehkä kerran vuoteen ja sekin oli aivan pakkopullaa. Kavereita oltiin, eikä aina sitäkään. Exällä itsellään oli ollut jotain sutinaa jonkun kanssa, tosin vain netissä kirjoitellen. Oli kuitenkin jotenkin laimentanut fiiliksiäni koko suhdetta kohtaan. Kun 5 vuotta suhteesta tuli täyteen, sain jonkinlaisen rohkeuden tehdä muutoksen elämässä ja päättää suhteen, jonka tekemistä olin aina vain siirtänyt ja siirtänyt. Ajattelin, että haluan olla yksin, enkä todellakaan lähtenyt etsimään uutta suhdetta. Niin vain kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua suhteen päättymisestä löysin elämäni rakkauden, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Kohdallani ainakin pätee sanonta, että rakkauden löytää sitten kun sitä viimeiseksi odottaa tai etsii, koska siinä elämäntilanteessa en todellakaan etsinyt tai halunnut mitään. Alettiin tapailla, mutta hissukseen - en halunnut kertoa ihmisille uudesta suhteesta, se olisi antanut varmaan vähän kyseenalaisen kuvan minusta juuri pitkästä suhteesta eronneena. Exän sisko oli kuitenkin nähnyt minut tämän uuden kanssa ja siitä lähti sitten kunnon huhut liikkeelle hänen toimestaan. Sainkin kuulla sitten kiertoteitse ja lopulta exältä itseltään, että olisin päättänyt suhteen toisen takia. Yritin kovasti painottaa exälle, ettei tuo väite pidä paikkansa, mutta en oikeastaan tiedä, uskotaanko minua vai pidetäänkö minua sellaisena, joka olisi päättänyt parisuhteen toisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi avoimen suhteen. En olisi itse sitä halunnut, mutta suostuin kokeilemaan pitkän vonkumisen jälkeen. Pian paljastui, että miehellä oli ollut jo kuukausia suhde toiseen naiseen. En olisi saanut suuttua asiasta, koska suhteemme oli nyt avoin. Miehen logiikka, lol.

No, avoimen suhteen hengessä aloin tapailla itse muita miehiä, mutta en kertonut aviomiehelle ketä ja missä. Iltamenoja on minulla ollut ja jokunen yö poissa kotoa. Tämä alkoi risoa miestä tosi paljon ja ilmeisesti suhde toiseen naiseen on nyt päättynyt. En ole kysynyt.

Yhtäkkiä mies haluaisi vielä yrittää vauvaa, vaikka oli vuosi sitten sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Lapset kun kasvaa, erotaan varmaankin. Nyt voin sillä aikaa sekä syödä että säästää kakun.

Asian ohi ehkä, mutta miksi jäädä tuollaiseen parisuhteeseen ja pilata sillä myös lastensa elämän. Lapset huomaavat surkean suhteenne ja voivat huonosti. Kenties alkavat kuvittelemaan sen olevan parisuhteiden ainoa malli ja ovat sitten itse aikuisina yhtä ikävässä jamassa puolisoidensa kanssa tai ehkä pysyttelevät yksin koko ikänsä, etteivät koe vanhempiensa kohtaloa.

Lapset voivat hyvin, kiitos huolenpidosta! Myös oma elämä on ihan hyvää, vaikkei tietenkään mitenkään ideaalia. Mieheen on tällä hetkellä kaverillinen kämppissuhde, ei riitoja, katkeruutta tai muutakaan. Voidaan sovussa katsoa telkkaria sohvalla tai laittaa puutarhaa. Seksin olen suhteestamme ulkoistanut, miehen seksiasioista en tiedä enkä halua tietää. Avioeroa ei ole kumpikaan ottanut puheeksi, mutta aika näyttää. Mennään nyt tämä kesä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin ennen liittoa, että jos pettää niin liitto on siinä. Petti ja se oli siinä. Sitä itkua ja marinaa

M39

Tämäkin olisi voitu välttää sillä että exäsi olisi viitsinyt kuunnella, ja sen jäkeen ymmärtää mitä sinä puhut. Mulle on käynyt näin myös muutaman kerran, että ei ymmärretä selvällä suomen kielellä kerrottua asiaa, ja luullaan että siitä voidaan myöhemmin maidon kaatuessa neuvotella. Ei voida, ja se on kerrottu jo heti alussa. En ymmärrä miten joku ei puhetta ymmärrä, vaikka vielä väittää ymmärtävänsä täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi avoimen suhteen. En olisi itse sitä halunnut, mutta suostuin kokeilemaan pitkän vonkumisen jälkeen. Pian paljastui, että miehellä oli ollut jo kuukausia suhde toiseen naiseen. En olisi saanut suuttua asiasta, koska suhteemme oli nyt avoin. Miehen logiikka, lol.

No, avoimen suhteen hengessä aloin tapailla itse muita miehiä, mutta en kertonut aviomiehelle ketä ja missä. Iltamenoja on minulla ollut ja jokunen yö poissa kotoa. Tämä alkoi risoa miestä tosi paljon ja ilmeisesti suhde toiseen naiseen on nyt päättynyt. En ole kysynyt.

Yhtäkkiä mies haluaisi vielä yrittää vauvaa, vaikka oli vuosi sitten sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Lapset kun kasvaa, erotaan varmaankin. Nyt voin sillä aikaa sekä syödä että säästää kakun.

Kova mimmi olet ;D Mä olisin pettynyt ja jollain tasolla masentunutkin tuollaisesta ehdotuksesta. Se kertoo minulle vain sen, etten riitä, enkä kenties enää kiinnostakaan. Kauhea tunne kun mies haluaa muita niin paljon, että vaatii päästä toisia naisia panemaan. Menis kyllä luotto saman tein.

Mutta hienosti klaarasit ja mies sai nenilleen. Kurjaa vaan elää onnettomassa suhteessa, ja odotella lasten aikuistumista. Toivottavasti jaksat loppuun asti. Kakkukaan kun ei aina auta.

Ei ole mitään sankarillista kummaltakaan osapuolelta jäädä paskaan liittoon ja antaa lasten kärsiä koko ikänsä .

En mä sitä tarkoittanutkaan, vaan yleensäkin luonteen lujuutta. Ja ei ole minun asiani tuomita tai ratkaista muiden päätöksiä. Kukaan meistä ei tiedä miten oikeasti arki heillä kuitenkin sujuu ja miten täysillä panostavat lapsiinsa. Ihmisissä kun on aina kaksi puolta ja useampiakin.

Veetutus antaa joillekin elinvoimaa jatkaa, ja kysytään sietokykyä ja sitkeyttä, että tuollaiseen voi jäädä. Yksi tekijä voi olla mittava yhteinen omaisuuskin, mitä ei haluta jakaa ja lapsilta turvallista elinympäristöä viedä ja kotia rikkoa, kavereista kauas pois jne. Sekin masentaa ja lapset kärsivät myös noista seikoista. 

Jos ei ole haluja eikä tarkoitusta lähteä uutta kumppania etsimään, ja kaikki muut puitteet on mieleiset, on ihan sama jäädä entiseen, jos ei siis ole muita ongelmia kuin tuo, kuten nyt väkivaltaa ja alkoholismia. riippuvuuksia jne. Monet jää jopa tällaisiin suhteisiin. 

Luonteenlujuutta myös se, ettei hajonnut pettämiseen, vaan pää pystyssä eteenpäin vaan. Jotkut kun paukauttaa oven kiinni, ottaa lapset ja kaiken mitä irti saa, , ei anna miehen tavata heitä enää ja käydään raastavaa oikeustaistelua katkerina hamaan loppuun saakka.

Ei kannata takertua yksittäisiin sanoihin, vaan ajatella laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Epäilyksiä oli. Mutta varmuus tuli, kun soitin miehelle ja taustalla piippasi tekstari eikä mies osannut selittää, kenen puhelin siellä piippasi. Emme siis asuneet yhdessä.

Tuttavapiiristä olen kuullut vastaavia tapauksia, että mies/vaimo on vastannut puhelimeen ja taustaäänet eivät ole sopineet yhteen sen kanssa, missä puoliso on sanonut olevansa, esim on muka kavereiden kanssa baarissa, mutta vastaa täysin hiljaisessa ympäristössä. Tai taustalla on haukahtanut koira yllättäen eikä työpaikalla ole koiria. Aiemmin puoliso on löytänyt vaatteista koirankarvoja, jopa alusvaatteista eikä lähipiirissä ole koiraa.

Joku oli vaihtanut rakastajattaren auton renkaita ja naapuri käynyt uteliaana katsomassa, vaihtaako se nainen niitä itse siellä. No, ollut sitten työn kautta tuttu naimisissa oleva mies, joka siellä tunkin kanssa touhunnut ja naapuri viattomana (tai sit tahallaan) kertoillut töissä että on se "Pekka" niin mukava kun naisia auttelee. Siitä sitten juttu lähtenyt liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan pettänyt, mutta exä läheisineen ilmeisesti minusta niin ajattelevat. Näinkin voi siis käydä. 

Olin seurustellut 5 vuoden ajan, ja meidän suhde oli jo viimeiset pari vuotta ollut ihan kuollut ja kuopattu. En tiedä, miksi en eronnut aiemmin - en kai halunnut luovuttaa vielä kuitenkaan ja ajattelin, että se olisi vain vaihe joka menisi ohi tms. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jo lähteä aiemmin. Ei ollut seksiä kuin ehkä kerran vuoteen ja sekin oli aivan pakkopullaa. Kavereita oltiin, eikä aina sitäkään. Exällä itsellään oli ollut jotain sutinaa jonkun kanssa, tosin vain netissä kirjoitellen. Oli kuitenkin jotenkin laimentanut fiiliksiäni koko suhdetta kohtaan. Kun 5 vuotta suhteesta tuli täyteen, sain jonkinlaisen rohkeuden tehdä muutoksen elämässä ja päättää suhteen, jonka tekemistä olin aina vain siirtänyt ja siirtänyt. Ajattelin, että haluan olla yksin, enkä todellakaan lähtenyt etsimään uutta suhdetta. Niin vain kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua suhteen päättymisestä löysin elämäni rakkauden, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Kohdallani ainakin pätee sanonta, että rakkauden löytää sitten kun sitä viimeiseksi odottaa tai etsii, koska siinä elämäntilanteessa en todellakaan etsinyt tai halunnut mitään. Alettiin tapailla, mutta hissukseen - en halunnut kertoa ihmisille uudesta suhteesta, se olisi antanut varmaan vähän kyseenalaisen kuvan minusta juuri pitkästä suhteesta eronneena. Exän sisko oli kuitenkin nähnyt minut tämän uuden kanssa ja siitä lähti sitten kunnon huhut liikkeelle hänen toimestaan. Sainkin kuulla sitten kiertoteitse ja lopulta exältä itseltään, että olisin päättänyt suhteen toisen takia. Yritin kovasti painottaa exälle, ettei tuo väite pidä paikkansa, mutta en oikeastaan tiedä, uskotaanko minua vai pidetäänkö minua sellaisena, joka olisi päättänyt parisuhteen toisen takia. 

Meillä oli vielä pöhölöpi juttu :D :D

Tapasin mieheni kun hän oli ollut eronneena jo 2 vuotta. Hänellä oli silloin naisystävä jota oli tpaaillut vasta hetken. Tuo naisystävä poistui kuvioista, ja aloimme mieheni kanssa olemaan yhdessä kun hänen erostaan oli 3 vuotta. Miehen Ex-vaimo väittää edelleen että ero tuli minun takiani :D :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi avoimen suhteen. En olisi itse sitä halunnut, mutta suostuin kokeilemaan pitkän vonkumisen jälkeen. Pian paljastui, että miehellä oli ollut jo kuukausia suhde toiseen naiseen. En olisi saanut suuttua asiasta, koska suhteemme oli nyt avoin. Miehen logiikka, lol.

No, avoimen suhteen hengessä aloin tapailla itse muita miehiä, mutta en kertonut aviomiehelle ketä ja missä. Iltamenoja on minulla ollut ja jokunen yö poissa kotoa. Tämä alkoi risoa miestä tosi paljon ja ilmeisesti suhde toiseen naiseen on nyt päättynyt. En ole kysynyt.

Yhtäkkiä mies haluaisi vielä yrittää vauvaa, vaikka oli vuosi sitten sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Lapset kun kasvaa, erotaan varmaankin. Nyt voin sillä aikaa sekä syödä että säästää kakun.

Asian ohi ehkä, mutta miksi jäädä tuollaiseen parisuhteeseen ja pilata sillä myös lastensa elämän. Lapset huomaavat surkean suhteenne ja voivat huonosti. Kenties alkavat kuvittelemaan sen olevan parisuhteiden ainoa malli ja ovat sitten itse aikuisina yhtä ikävässä jamassa puolisoidensa kanssa tai ehkä pysyttelevät yksin koko ikänsä, etteivät koe vanhempiensa kohtaloa.

Niin, ja kauhistuin tuota vauvahanketta. Ette kai ihan tosissanne, tai kertoja siis suostu tekemään lisää lapsia tuohon kieroutuneeseen suhteeseenne?

Teekeekö jotkun naiset ihan kaiken mitä mies keksii pyytää? Miellyttääkseen miestään. Ja silti mies vonkuu ja vonkaa muita naisia oman naisen tieten.

En vaan käsitä, varsinkin kun moni mies ei ole mitenkään ihannetapaus alkujaankaan. Tuossakin mies halusi avoimen suhteen pelkästään oman etunsa vuoksi.

Mies on kuin tuuliviiri, kun olosuhteet muuttuu niin taas keksii jonkun uuden jutun. Tosi itsekäs.

Eivätkö ihmiset osaa olla yksin. Väännetään itsensä vaikka mille mutkalle kunhan vaan on joku.

Ja tehdään siihen vielä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi avoimen suhteen. En olisi itse sitä halunnut, mutta suostuin kokeilemaan pitkän vonkumisen jälkeen. Pian paljastui, että miehellä oli ollut jo kuukausia suhde toiseen naiseen. En olisi saanut suuttua asiasta, koska suhteemme oli nyt avoin. Miehen logiikka, lol.

No, avoimen suhteen hengessä aloin tapailla itse muita miehiä, mutta en kertonut aviomiehelle ketä ja missä. Iltamenoja on minulla ollut ja jokunen yö poissa kotoa. Tämä alkoi risoa miestä tosi paljon ja ilmeisesti suhde toiseen naiseen on nyt päättynyt. En ole kysynyt.

Yhtäkkiä mies haluaisi vielä yrittää vauvaa, vaikka oli vuosi sitten sitä mieltä, että lapsiluku on täynnä. Lapset kun kasvaa, erotaan varmaankin. Nyt voin sillä aikaa sekä syödä että säästää kakun.

Asian ohi ehkä, mutta miksi jäädä tuollaiseen parisuhteeseen ja pilata sillä myös lastensa elämän. Lapset huomaavat surkean suhteenne ja voivat huonosti. Kenties alkavat kuvittelemaan sen olevan parisuhteiden ainoa malli ja ovat sitten itse aikuisina yhtä ikävässä jamassa puolisoidensa kanssa tai ehkä pysyttelevät yksin koko ikänsä, etteivät koe vanhempiensa kohtaloa.

Niin, ja kauhistuin tuota vauvahanketta. Ette kai ihan tosissanne, tai kertoja siis suostu tekemään lisää lapsia tuohon kieroutuneeseen suhteeseenne?

Teekeekö jotkun naiset ihan kaiken mitä mies keksii pyytää? Miellyttääkseen miestään. Ja silti mies vonkuu ja vonkaa muita naisia oman naisen tieten.

En vaan käsitä, varsinkin kun moni mies ei ole mitenkään ihannetapaus alkujaankaan. Tuossakin mies halusi avoimen suhteen pelkästään oman etunsa vuoksi.

Mies on kuin tuuliviiri, kun olosuhteet muuttuu niin taas keksii jonkun uuden jutun. Tosi itsekäs.

Eivätkö ihmiset osaa olla yksin. Väännetään itsensä vaikka mille mutkalle kunhan vaan on joku.

Ja tehdään siihen vielä lapsia.

No heillä taisi olla lapset jo ennen kuin ukko heittäytyi täysin munansa orjaksi. Ja avarakatseiset nyt yleensäkin saattavat kokeilla parinvaihtoa tai vastaavaa, ei siinä mitään pahaa ole, jokaisen oma asiahan sekin on. Saattoi osaltaan myös tuota kirjoittajaakin loppujen lopuksi kiihottaa ajatus, koska suostui, aluksi vastenmielisenä. Ehkä ei ollut hänen juttu kuitenkaan lopulta.

Tyhmä mies ehdotti vauvan hankintaa/yrittämistä, mutta ei tuo kirjoittaja kertonut, että jee uusi pulla uuniin vaan, vaan tuskin muuta kuin kyynisenä naurahti menemään.  -sivullisen mietteitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo tuli firman juhlista aamu-seisemän jälkeen kotiin kaula pureskeltuna.

Ei tarvinnut paljon selitellä, mutta lopulta annoin anteeksi ja elämä jatkui...

Tosin maksoin takaisin oikein korkojen kanssa pari vuotta tuon tapauksen jälkeen, kun itselläni oli toinen suhde lähes vuoden päivät, mutta ei se itse pettäminen ja sen salaaminen tosiaankaan mitään nautintoa ollut - päinvastoin.

Niin, ja elämä jatkuu yhdessäolon myötä edelleen...

No miten sä "maksoit korkojen kanssa" takaisin, kun ei vaimo saanut tietää salasuhteestasi? Ja eikös potut pottuina olisi sisältänyt yhden kertakäynnin ja sen kertomisen vaimolle, eli silloin ois puntit olleet tasan. Nyt vetelit korkojen kera, ja pitkään, käyttäen vaimon yhtä tekoa salasuhteesi tekosyynä pitkittyneeseen pettämiseen. Vielä rumempaa touhua. Onpas suhde melko merkillisellä pohjalla. Tulee varmaan kestämään. Kilpapettämistä tiedossa.

Olen eri, mutta ei minusta pettämisen jälkeen suhteessa ole enää samanlaista uskollisuusoletusta kuin aiemmin. Jos on mennyt pettämään, niin täytyy hyväksyä että toinen saattaa tehdä samoin, ja myös se että toisen tapa pettää saattaa olla erilainen kuin se oma tapa.

Valehtelemista en sen sijaan ymmärrä. Siinä mielessä tuo ei minusta ole reilu diili, että vain toinen tietää toisen uskottomuudesta. Luultavasti vaimon syyllisyydentuntokin helpottuisi jos tajuaisi että molemmat on käyneet vieraissa ja ollaan ikäänkuin "tasoissa". Se on minusta kohtuutonta, että mies pettää vuoden ajan päästäkseen tasoihin, mutta jättää silti toisen yksin elämään syyllisyyden kanssa. Jos haluaa leikkiä uhria ja marttyyria niin sitten ei tarvitse juosta vieraissakaan.

Omat pettämiset on mennyt aina tuolla kaavalla että toinen on pettänyt ensin, jonka jälkeen olen itse tehnyt omat ratkaisuni ja pettänyt itse, ja sitten vasta eronnut. Kyllä, minusta on tuntunut paremmalta niin että toinen on saanut samalla mitalla takaisin kuin itse on ensin antanut. Ja olen joka kerta lähtenyt suhteesta, en ole kenenkään kanssa jäänyt enää katselemaan sen jälkeen. 

En ole myöskään keskustellut enkä selvitellyt mitään enää sen jälkeen, en vaikka toinen olisi halunnut. Minun kirjoissani parisuhde päättyy valheteluun ja petturuuteen, enkä ole sen jälkeen mitään velkaa enää toiselle, enkä ainakaan mitään uskollisuutta.

Miksi alentua pettäjän tasolle??? Eikö ole parempi säilyttää oma itsekunnioitus ja arvokkuus, omat arvot ym? Siinähän lilluu tunnevammainen pettäjä omissa liemissään, kun sinä suoraselkäisenä tyynen rauhallisesti kävelet ulos uuteen elämääsi!

Nuo ovat sinun käsityksiäsi itsekunnioituksesta, arvoista sun muista. Minun käsitykseni on se ettei minun tarvitse piitata enää pätkääkään minua kaltoinkohdelleesta, eikä myöskään ajatella miltä HÄNESTÄ mahtaa tuntua. En kaipaa mitään tunnetta siitä että olen jotenkin suoraselkäinen petturin edessä. En myöskään alennu kenenkään tasolle, vaan parisuhde on irtisanottu sillä sekunnilla kun toinen on minulle valehdellut ja luottamukseni pettänyt. 

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.