”Riita” perintörahoista -vaikka aina luulin ettei meillä koskaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.

Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa

Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.

Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?

Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.

Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin

Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.

Jos kohtelu on epäoikeudenmukaista, se on sitä myös toiseen suuntaan. Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, äiti olisi voinut törsätä kaiken tietämättäni. En myöskään tiedä kuinka paljon on annettu. Kahdelta eri isovanhemmalta kuitenkin saatu rahaa. Ja siskolle annettu summa ei ole kuin muutama hassu tonni. Eihän se tulevaisuuden perinnön jaossa näy yhtään missään.
Olen pärjännyt ilman noita rahoja kyllä, mutta kituutudkuukausina olisi ollut kiva syödä muutakin kuin jauhelihaa ja makaroonia.

Mitäpä ap, jos hoitaist tuon oman tonttisi kuntoon ennen kuin alat puuttumaan toisten elämään ja tekoihin? Ei kovin hyvältä näytä sinunkaan taloudenpito (kuten ei siskosikaan), joten molemmat olette nähtävästi saaneet tuhlailugeenit ja käytätte niitä myös.

Nimittäin on todella järjetöntä laittaa 400e/kk lasten harrastuksiin, kun kerta on kuukausia jolloin syödään köyhästi ja laskeskellaan senttejä, että mitä voidaan ostaa, paitisi tietenkin ne merkkivaatteet lapsille on pakko saada...mussukat...

 Ja toisekseen et ole edes mikään hyvätuloinen, kuten kerroit aloituksessa, niin sitä suuremmalla syyllä kannattaisi alkaa miettimään miten rahat kuluttaa, ettei tulisi köyhiä kuukausia. Ja miten sitten, jos jäät työttömäksi yllättäen? 

Täällä palstalla solvattiin sitä telkkarissa ollutta tytöntä monisairasta yksinhuoltajaa (en muista nimeä, otti yhteen Susanna Kosken kanssa), joka myös laittoi tyttärensä soitinharrastukseen satoja euroja kuussa. Ehdotomasti monet oli sitä mieltä, että jos on vähän rahaa käytettävissä, niin ei, ei tosiaankaan monen sadan euron harrastuksia. Näistä on nipistettävä ensiksi. Joten sama neuvo ap:lle, vaikka hän töissä käykin. Pienet tulot ovat pienet tulot, tuli raha mistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.

Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa

Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.

Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?

Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.

Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin

Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.

Jos kohtelu on epäoikeudenmukaista, se on sitä myös toiseen suuntaan. Niin makaa kuin petaa.

Se on jo selvä, että mittaat asiat hyötynä. Muuta motiivia ei ole. Jollekin toiselle on myös muita arvoja. Vaikkapa rakkaus ja halu toimia oikein. Yleensä ihmiset osaa punnita oikeaa ja väärää ja pyrkivät tekemään oikein. Kaikista ei tähän ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini (82v) kuoli viime vuonna ja miniän ensimmäinen kysymys oli, että paljonko he saavat rahaa. Sanoin, että ei aavistustakaan siitä, tekikö mummi testamentin heille, johon miniä vastasi, että hän puhuu nyt lakiosasta, joka heille kuuluu.

En ollut koskaan aikaisemmin kuullut lapsenlapsen lakiosasta perittävän lapsen vielä ollessa hengissä, mutta näköjään sellainen on lakiin kirjattu, koska niin moni lapsenlapsi sitä osaa vaatia.

No olipa törkeää miniältäsi äitisi kuoleman jälkeen. Ei poikasi voi vaatia mitään lakiosaa äitisi kuoleman jälkeen vaan vasta sinun jälkeesi, jos teet testamentin jonkun muun hyväksi.

Ei poika mitään vaatinut,miniä vaati. Halusi nähdä perinnönjaon jälkeen tilitietoni, että en ole antanut miehen sisaruksille euroakaan ja heille en mitään. Tästä käytiin lopulta aika kiivasta keskustelua, koska miniän mukaan hänellä ja pojallani on oikeus nyt valvoa rahankäyttöäni, jotta en tuhlaa heille kuuluvaa perintöä. Ja hän oli ihan tosissaan!

Sulla ei tule olemaan helppoa kun se päivä koittaa kun et enää omaa taloutta osaa hoitaa.Oksat pois kun tää miniä pääsee sun kukkarolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.

Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa

Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.

Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?

Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.

Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin

Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.

Helppo naljailla ja neuvoa kunnes osuu omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.

Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa

Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.

Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?

Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.

Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin

Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.

Jos kohtelu on epäoikeudenmukaista, se on sitä myös toiseen suuntaan. Niin makaa kuin petaa.

Se on jo selvä, että mittaat asiat hyötynä. Muuta motiivia ei ole. Jollekin toiselle on myös muita arvoja. Vaikkapa rakkaus ja halu toimia oikein. Yleensä ihmiset osaa punnita oikeaa ja väärää ja pyrkivät tekemään oikein. Kaikista ei tähän ole.

Jos vanhempi katsoo ettei minulla ole tarvetta rahalle, minä katson ettei vanhemmalla ole tarvetta avulle. Kumpikin toimii silloin moraalinsa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.

Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa

Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.

Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?

Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.

Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin

Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.

Jos kohtelu on epäoikeudenmukaista, se on sitä myös toiseen suuntaan. Niin makaa kuin petaa.

Se on jo selvä, että mittaat asiat hyötynä. Muuta motiivia ei ole. Jollekin toiselle on myös muita arvoja. Vaikkapa rakkaus ja halu toimia oikein. Yleensä ihmiset osaa punnita oikeaa ja väärää ja pyrkivät tekemään oikein. Kaikista ei tähän ole.

Jos vanhempi katsoo ettei minulla ole tarvetta rahalle, minä katson ettei vanhemmalla ole tarvetta avulle. Kumpikin toimii silloin moraalinsa mukaan.

Ei siinä mitään. Moraalisi on tällainen

Vierailija kirjoitti:

Jos te saatte vanhemmiltanne rahaa, niin jaatteko ne tasapuolisesti lapsillenne? Jos vaikka Maija aloittaa juuri opiskelujaan ja hänelle ostetaan huonekaluja 2000 eurolla niin saako 15-vuotias Matti saman rahan johonkin muuhun?

Hyvä muistutus. Tiedän lähipiiristä, että kukaan ei ole voinut olla tasapuolinen lapsiaan kohtaan, vaikka itse vaatineet omilta vanhemmilta tasapuolisuutta.

Eräs tuttu pariskunta kustansi poikansa opiskelut, mutta vastaavasti toinen lapsista ei saanut mitään.

Esimerkkejä on vaikka kuin monta. Luulen, että yleensä menee siten, että vanhempi olettaa, että joku lapsista tarvitsee enemmän avustamista ja ehkä lapsi osaa pyytää kun toinen ei pyydä eikä ikinä voi kuvitella, että pyytäisi tai valittaisi taloustilannettaan vanhemmilleen.

Ja toisen elämä näyttää ulospäin yltäkylläiseltä, vaikka totuus voi olla että kaikki on rahoitettu velkarahalla ja lisää otetaan velkaa, kunnes tulee romahdus. Tuostakin on esimerkkejä lähipiiristä.

Jos äitisi kuolinpesässä on aikanaan jotakin jaettavaa ja siskollesi annettu summa ei ole suuruudeltaan tavanomainen lahja olonne huomioiden, voit toki koettaa vedota siihen, että se otetaan perinnönjaossa huomioon siskosi saamana ennakkoperintönä. Sikäli tosin järjetöntä, että jos ette pääse sopimukseen siitä, onko kyseessä ennakkoperintö, tuosta määrääminen kuuluu joko pesänjakajalle tai tuomioistuimelle, ja molemmat maksavat enemmän kuin mitä koko ennakkoperintö luultavasti oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini (82v) kuoli viime vuonna ja miniän ensimmäinen kysymys oli, että paljonko he saavat rahaa. Sanoin, että ei aavistustakaan siitä, tekikö mummi testamentin heille, johon miniä vastasi, että hän puhuu nyt lakiosasta, joka heille kuuluu.

En ollut koskaan aikaisemmin kuullut lapsenlapsen lakiosasta perittävän lapsen vielä ollessa hengissä, mutta näköjään sellainen on lakiin kirjattu, koska niin moni lapsenlapsi sitä osaa vaatia.

No olipa törkeää miniältäsi äitisi kuoleman jälkeen. Ei poikasi voi vaatia mitään lakiosaa äitisi kuoleman jälkeen vaan vasta sinun jälkeesi, jos teet testamentin jonkun muun hyväksi.

Ei poika mitään vaatinut,miniä vaati. Halusi nähdä perinnönjaon jälkeen tilitietoni, että en ole antanut miehen sisaruksille euroakaan ja heille en mitään. Tästä käytiin lopulta aika kiivasta keskustelua, koska miniän mukaan hänellä ja pojallani on oikeus nyt valvoa rahankäyttöäni, jotta en tuhlaa heille kuuluvaa perintöä. Ja hän oli ihan tosissaan!

Juu äidin tai Isän oma ei ole lapsen oma. Ei vaikka vanhempi olisi miten vanha.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut rahan perään. Tullut omillani toimeen ja kyennyt hyvin elättämään lapseni. Ovat saaneet valita harrastuksensa ja vaatteensa aina (harrastuksiin menee yli 400/kk). En ole todellakaan hyvätuloinen, mutta vähät rahani käytän kaikki lapsiin.

Tuli tuossa ilmi, että äiti saanut ennakkoperinnön. Oli antanut osan siitä siskolleni ja törsännyt loput itse. Kyse ei todellakaan ole suurista summista. Puhutaan siis tuhansista. Hänen mielestään minulle ei tarvinnut antaa rahaa, koska pärjäämme muutenkin niin hyvin.

Loukkaannuin tästä kyllä todella paljon, koska on meilläkin kuukausia kun joudutaan laskemaan rahoja ja katsomaan tarkasti mitä ruokaa voidaan laittaa.

Siskoni on pois työelämästä, pikavippivelkainen jne. Minulla melkein maksettu kt asunto ja vakituinen työ, jossa viihdyn.

Loukkaannuin kyllä verisesti kun tuo perinnön jako tuli ilmi. Tiedän, että isovanhempani olisi halunnut sen jaettavan tasapuolisesti.

Siskolle en tietenkään ole katkera. Vanhemmille kylläkin ja tekisi mieliilmoittaa etten halua olla enää tekemisissä ja sen enempää auttaa heitä vanhuudenvaivoissaan.

Olenko liian herkkänokkainen? Pitäisikö ymmärtää että sisko todella tarvitsi ne rahat (meille ne olisi ollut enemmänkin helpotusta arkeen / sijoitus jonnekin).?

Ymmärrän loukkaantumisesi. Sinun näkökulmastasi vaikuttaa siltä, että siskoa palkitaan siitä, että hän ei ole hoitanut asioitaan yhtä hyvin kuin sinä ja sinua vastaavasti rankaistaan siitä. Äidilläsi on voinut olla hyvä tarkoitus, mutta tuo on silti epäoikeudenmukaista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi kuolinpesässä on aikanaan jotakin jaettavaa ja siskollesi annettu summa ei ole suuruudeltaan tavanomainen lahja olonne huomioiden, voit toki koettaa vedota siihen, että se otetaan perinnönjaossa huomioon siskosi saamana ennakkoperintönä. Sikäli tosin järjetöntä, että jos ette pääse sopimukseen siitä, onko kyseessä ennakkoperintö, tuosta määrääminen kuuluu joko pesänjakajalle tai tuomioistuimelle, ja molemmat maksavat enemmän kuin mitä koko ennakkoperintö luultavasti oli.

Voi olla kyse lahjastakin, lahjaverolaput löytyvät tietysti.

Onni on tasapuolinen äiti. Vasta tällaisten keskustelujen jälkeen sitä ymmärtää olevansa onnekas.

Minullakin samanlaisia kokemuksia; toisen vanhempani poismenon jälkeen selvisi ihmeellisiä asioita, joita sisarukseni sitten kertoivat minulle; kaikki oli järjestetty heidän parhaakseen, eikä edes toinen vanhempani puuttunut tähän epäoikeudenmukaisuuteen. Välit sisaruksiani kohtaan viilenivät kertaheitolla, enkä pysy ajattelemaan elossa olevasta vanhemmastanikaan kovin puolueettomasti. Tämä välien viilentyminen ei ole pilannut elämääni enkä ole katkeroitunut, mutta harmillista siksi, että olisi ollut vältettävissä, jos asiat olisivat menneet oikeudenmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.

Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa

Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.

Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?

Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.

Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin

Miten niin arvpjärkestyksessä taka-alalle? On hoitanut ja kasvattanut lapsensa ja hyvin tod.näk myös on heihin yhteydessä ja auttaa omalla tavallaan.

SINÄ arvotat rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin samanlaisia kokemuksia; toisen vanhempani poismenon jälkeen selvisi ihmeellisiä asioita, joita sisarukseni sitten kertoivat minulle; kaikki oli järjestetty heidän parhaakseen, eikä edes toinen vanhempani puuttunut tähän epäoikeudenmukaisuuteen. Välit sisaruksiani kohtaan viilenivät kertaheitolla, enkä pysy ajattelemaan elossa olevasta vanhemmastanikaan kovin puolueettomasti. Tämä välien viilentyminen ei ole pilannut elämääni enkä ole katkeroitunut, mutta harmillista siksi, että olisi ollut vältettävissä, jos asiat olisivat menneet oikeudenmukaisesti.

Mitä kaikkea teillä tarkalleen ottaen selvisi? Kiinnostaa, koska olen periaatteessa samassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.

Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa

Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.

Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?

Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.

Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin

Miten niin arvpjärkestyksessä taka-alalle? On hoitanut ja kasvattanut lapsensa ja hyvin tod.näk myös on heihin yhteydessä ja auttaa omalla tavallaan.

SINÄ arvotat rahalla.

Ohis, en ole tuo johon viittaat vasn se katkera jonka siskolle ostettiin 250 ke asunto. Minäkin arvotan rahalla, koska en ole eläissäni penninkään arvoinen ollut vanhemmille, tulee vanhana apu olemaan pennin luokkaa. Sisar varmaan sit hoitaa vanhuksia tuon 250 ke: n arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on näitä ikuisuusaiheita. Meillä on myös sellainen tilanne, että mieheni vanhemmat antavat aina mieheni siskon perheelle joulurahaa ja tukevat heitä muutenkin taloudellisesti. Me ei taas saada koskaan mitään. Lapsia kuitenkin meillä molemmilla perheillä kaksi ja tulot samaa luokkaa. Ymmärrän että appivanhemmillani on oikeus antaa rahaa kenelle haluaa, ne on kuitenkin heidän rahojaan. Voi olla että he tekevät sen tahallaan tai sitten tahattomasti, eivätkä edes ajattele asiaa sen enempää. Kuitenkin se hiukan loukkaa ja aiheuttaa katkeruutta väleihin. Kyllä se vaan pahalta tuntuu, kun on sellainen olo, että toiset lapsenlapset ovat heille tärkeämpiä.

Oletteko keskustelleet asiasta?

Aina ärsyttää tällaiset kertomukset, missä jokin asia hiertää mieltä, muttei kuitenkaan oteta asiaa keskustelun aiheeksi. Puhukaa asia halki, niin ainakin selviää, onko kyseessä vahinko vai tarkoituksellinen suosiminen.

Tässä näkee että rakastetut ja hyvin kohdellut aikuiset lapset ei tajua ollenkaan koko juttua. Katsokaas kun se syrjitty on ollut syrjitty koko ikönsä, rakkauden murujen kerjääjä, aina ylenkatsottu ja laiminlyöty. Siksi sellaiselle joku parin tonnin perinnötyä / lahjatta jättäminen on kuin isku vasten kasvoja, se repii haavat auki taas kerran.

Hyvin kohdelluille ja rakastetuille lapselle ei haittaa yhtään vaikka sisarus saa 10000e j itse ei, kun on kuitenkin se tito olemassa että itse on silti yhtä rakastettu ja arvokas.

Tajutkaa että kyse ei ole rahasta! Vaan arvottmuuden kokemuksesta ja tuskasta jota tuo symbolinen teko ”rahat vain lempilapselle” siinä sorsitussa aiheuttaa.

Olen pahoillani.

Äiti totesi vuosia sitten, että perinnönjaossa sisarukseni huijaa minua. En uskonut häntä, kunnes äiti kuoli. Olin vakavasti sairas, kun sisarukseni vei kaiken mahdollisen, mitä sai irti. Minä säästän hänelle henkivakuutuksessani, vaikka olen hyvin pienituloinen. Haluan, että velkani maksetaan kuolemani jälkeen kyseisellä summalla ja sisarukseni saa loput.

Sama tilanne tuntuu olevan useammassa perheessä. Ystäväni peri metsää, joten veli ilmoitti antavansa hänelle surkeimman mahdollisen alueen. Heitäkin on vain kaksi.