Lue keskustelun säännöt.
”Riita” perintörahoista -vaikka aina luulin ettei meillä koskaan
13.01.2019 |
En ole koskaan ollut rahan perään. Tullut omillani toimeen ja kyennyt hyvin elättämään lapseni. Ovat saaneet valita harrastuksensa ja vaatteensa aina (harrastuksiin menee yli 400/kk). En ole todellakaan hyvätuloinen, mutta vähät rahani käytän kaikki lapsiin.
Tuli tuossa ilmi, että äiti saanut ennakkoperinnön. Oli antanut osan siitä siskolleni ja törsännyt loput itse. Kyse ei todellakaan ole suurista summista. Puhutaan siis tuhansista. Hänen mielestään minulle ei tarvinnut antaa rahaa, koska pärjäämme muutenkin niin hyvin.
Loukkaannuin tästä kyllä todella paljon, koska on meilläkin kuukausia kun joudutaan laskemaan rahoja ja katsomaan tarkasti mitä ruokaa voidaan laittaa.
Siskoni on pois työelämästä, pikavippivelkainen jne. Minulla melkein maksettu kt asunto ja vakituinen työ, jossa viihdyn.
Loukkaannuin kyllä verisesti kun tuo perinnön jako tuli ilmi. Tiedän, että isovanhempani olisi halunnut sen jaettavan tasapuolisesti.
Siskolle en tietenkään ole katkera. Vanhemmille kylläkin ja tekisi mieliilmoittaa etten halua olla enää tekemisissä ja sen enempää auttaa heitä vanhuudenvaivoissaan.
Olenko liian herkkänokkainen? Pitäisikö ymmärtää että sisko todella tarvitsi ne rahat (meille ne olisi ollut enemmänkin helpotusta arkeen / sijoitus jonnekin).?
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.
Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa
Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.
Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?
Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin
Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.
Helppo naljailla ja neuvoa kunnes osuu omalle kohdalle.
Voi kuule, henkinen terveys on arvokkaampi kuin raha. Kun nuppi on sekaisin, katkeroituu olemattomastakin.
Näin on. Veljeni on saanut paljon enemmän rahaa vanhemmiltani kuin minä, mutta en nostanut mitään meteliä koska oma varallisuuteni on paljon suurempi kuin veljeni ja jopa suurempi kuin vanhempieni. Kyllä tässä tilanteessa piti ottaa tilannetaju haltuunsa ja olla vain tyytyväinen omasta tilanteesta, että kaikki asiat ovat hyvin. Luovutin myös osan perinnöstäni veljelleni vanhempien kuoleman jälkeen. En luopunut koko perinnöstä, koska halusin ottaa vastaan pari tonttia kotiseudultani rakentaakseni kesämökin sinne
Otin siis oman osuuteni vastaan, mutta sitten luovutin osuuteni veljelleni lähes ilmaiseksi sen mukaan mitä pysytyi. Hänelle hyöty oli kymmeniä tuhansia euroja.
Sä toimit noin vapaaehtoisesti eikä vanhempasi dissannut sua veljesi kustannuksella. Eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitti siis, että hänen äitinsä oli saanut rahaa omalta äidiltään. Siitä rahasta hän oli antanut jotain toiselle tyttärelleen ja sitten "törsännyt" loput rahat itseensä.
Tuo jotenkin otti pahasti. TÖRSÄNNYT? Aivan kuin äidillä ei olisi ollut oikeutta käyttää omaa, omalta äidiltään saamaansa rahaa ihan itseensä. Hänellehän se raha oli annettu, eikä muille.
Onko äitien tehtävä aina ja ikuisesti luovuttaa omastaan lapsilleen, ikään kuin automaattisesti tai jonkun lain perusteella?
Entä jos tämä äiti olisi antanut rahaa myös ap:lle, olisiko tämä ilman muuta siirtänyt rahan lastensa tilille, koska äitinä näin olisi pitänyt tehdä? Ei mitään hankintoja itselleen eikä perheelleenkään, vaan lapsille kaikki!
Tässä pitää myös muistaa se ikuisuusasia, että äideillä voi todella olla ristiriitainen suhtautuminen lapsiinsa, riippuen siitä miten näillä lapsilla menee. Sitä lastahan auttaa haluaa, jolla huonoiten menee. Tämän äidin sydäntä on voinut jo vaikka miten kauan rasittaa tyttären huonosti olevat raha-asiat ja hän on toivonut että voisi edes jotenkin niitä helpottaa. No nyt hän on sitten voinut, mutta johan siinä on sitten se toinen tytär ollut vihaisena vieressä, että hänelle kanssa! Vaikka ihan yhtä huonosti tällä ei menekään.
Äidin olisi siis pitänyt sitten jäädä itse nuolemaan näppejään ja antaa loput toiselle tyttärelle, siinähän se äitien uhrautuvaisuus olisi taas toteen tullut näytetyksi. Viis siitä, että olisi ollut mukavaa itseensäkin jotain satsata sen kerran kun rahaa sai.
Jotenkin jäi ihmetyttämään vielä tuo kyse ennakkoperinnöstä tässä tapauksessa. Siis tuo äiti itse oli saanut "ennakkoperinnön" eli lahjan omalta, vielä elossa olevalta äidiltään. Ennakkoperinnöistä voidaan siis puhua sitten, kun tämä mummo kuolee ja käsitellään hänen jälkeensä jättämää perintöä, ja se jaetaan tämän äidin ja hänen sisarustensa kesken. Lapsenlapsilla ei ole siitä mitään perintösaatavia niin kauan kuin heidän vanhempansa ovat elossa.
Sitten kun tämä äiti aikanaan kuolee, niin silloinko nämä kaksi sisarusta alkavat riidellä siitä, kuinka äiti joskus ammoin sai mummolta kymppitonnin, niin missä se raha nyt on ja miten se meille jaetaan? Eiköhän tuolla äidillä ole ollut oikeus rahansa käyttää ihan mihin tahansa ja jaettavana oleva raha on se, mikä kuolinhetkellä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on valistava keskustelu.
Suunnitellaan riitaa perinnöstä, vaikka ns. perittävä on vielä hengissä ja täysivaltainen. Aivan kuin äidin rahat ei kuuluisikaan hänelle itselleen.
Rakastan kyllä vanhempiani, jos antavat minullekin rahaa!?
Omaisuuden voi lahjoittaa vaikka kokonaan. Siihen ei tulevilla perillisillä ole mitään "lakiosuutta". Lahjakirja on yhtä pätevä kuin kauppakirja.
Jos haluatte jotain periä, niin kohdelkaa vanhempianne hyvin. Heillä on oikeus eläissään lahjoittaa omaisuutensa mielensä mukaan. Perinnöstä ei sitten tarvitse riidellä, kun sitä ei ole.
Kohtelen vanhempiani sellaisena kuin he ovat, miten he ovat minua kohdelleet lapsesta asti. Erittäin huono neuvo sinulta käskeä kohdella vanhempia hyvin perinnön vuoksi. Kyseenalaistat vieläpä noin tyhmästi, että lapsi rakastaa vanhempaansa jos vanhempi antaa rahaa, olet aivan pihalla rakkaudesta.
Väittäisin ap:n ongelmien sijaitsevan hänen tunne-elämässään, ei äidin tai siskon tekemisissä.
Vanhemman ei tarvitse noudattaa tasapuolisuutta, vaikka viisas vanhempi niin tekeekin. Eikä kaikkea voi mitata rahassa. Yksi saa lastenhoitoapua, remonttiapua, toinen rahaa.
Kenenkään perintöä eivät perilliset etukäteen jaa ja saa, ellei perittävä itse niin päätä.
Rakkaus ei ikinä ole vastikkeellista. Se on lahja, joka annetaan. Kaikki eivät kykene sitä vastaanottamaan tai antamaan. Ehkä he sitten mittaavat viivottimella ja laskevat rahaa, eikä ikinä mikään heille riitä.
Prototyyppi.Toisella riittää rahat koska on säästäväinen,toinen vastakohta.Tuskin se sisko tuollakaan muuta saa kuin lisää velkaa heräteostoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlaria ei auta yhtään lisärahan jakaminen.
Vierailija kirjoitti:
Moni uskoo sokeasti lakiosaan. Sitä ei vaan saa jos perintö on kikkailtu suosikille. Kun kaikki on siirretty suosikin nimiin, niin sitten varsinaisessa perinnönjaossa ei ole enää mitään mitä periä tai riitauttaa.
Mun sisarukselle on kaikki jo ennakkoon annettu lahjana ja siirrelty jo psrinkymmenen vuoden ajan rahaa tiskin alla kirjekuoressa kuukausittain. Mitään tositteita ei tietenkään ole millä tän todistaa. Loppu perintö on kikkailtu henkivakuutuksella joka on valtava ja kaikki menee sitten sisarukselle. Lopulliseksi perinnöksi jää ehkä jonkun tonnin käteisvara ja siitä kun maksaa hautajaiset niin se mun lakiosa on 0 euroa. Kaikki on jo etukäteen järjestelty sisarukselle.
Epäilen, että kuvittelet kaiken. Jos noin toimittaisiin, sinä et siitä tietäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti siis, että hänen äitinsä oli saanut rahaa omalta äidiltään. Siitä rahasta hän oli antanut jotain toiselle tyttärelleen ja sitten "törsännyt" loput rahat itseensä.
Tuo jotenkin otti pahasti. TÖRSÄNNYT? Aivan kuin äidillä ei olisi ollut oikeutta käyttää omaa, omalta äidiltään saamaansa rahaa ihan itseensä. Hänellehän se raha oli annettu, eikä muille.
Onko äitien tehtävä aina ja ikuisesti luovuttaa omastaan lapsilleen, ikään kuin automaattisesti tai jonkun lain perusteella?
Entä jos tämä äiti olisi antanut rahaa myös ap:lle, olisiko tämä ilman muuta siirtänyt rahan lastensa tilille, koska äitinä näin olisi pitänyt tehdä? Ei mitään hankintoja itselleen eikä perheelleenkään, vaan lapsille kaikki!
Tässä pitää myös muistaa se ikuisuusasia, että äideillä voi todella olla ristiriitainen suhtautuminen lapsiinsa, riippuen siitä miten näillä lapsilla menee. Sitä lastahan auttaa haluaa, jolla huonoiten menee. Tämän äidin sydäntä on voinut jo vaikka miten kauan rasittaa tyttären huonosti olevat raha-asiat ja hän on toivonut että voisi edes jotenkin niitä helpottaa. No nyt hän on sitten voinut, mutta johan siinä on sitten se toinen tytär ollut vihaisena vieressä, että hänelle kanssa! Vaikka ihan yhtä huonosti tällä ei menekään.
Äidin olisi siis pitänyt sitten jäädä itse nuolemaan näppejään ja antaa loput toiselle tyttärelle, siinähän se äitien uhrautuvaisuus olisi taas toteen tullut näytetyksi. Viis siitä, että olisi ollut mukavaa itseensäkin jotain satsata sen kerran kun rahaa sai.
Jotenkin jäi ihmetyttämään vielä tuo kyse ennakkoperinnöstä tässä tapauksessa. Siis tuo äiti itse oli saanut "ennakkoperinnön" eli lahjan omalta, vielä elossa olevalta äidiltään. Ennakkoperinnöistä voidaan siis puhua sitten, kun tämä mummo kuolee ja käsitellään hänen jälkeensä jättämää perintöä, ja se jaetaan tämän äidin ja hänen sisarustensa kesken. Lapsenlapsilla ei ole siitä mitään perintösaatavia niin kauan kuin heidän vanhempansa ovat elossa.
Sitten kun tämä äiti aikanaan kuolee, niin silloinko nämä kaksi sisarusta alkavat riidellä siitä, kuinka äiti joskus ammoin sai mummolta kymppitonnin, niin missä se raha nyt on ja miten se meille jaetaan? Eiköhän tuolla äidillä ole ollut oikeus rahansa käyttää ihan mihin tahansa ja jaettavana oleva raha on se, mikä kuolinhetkellä on olemassa.
Niin mitä sitten? Kyse on toisen lapsen suosimisesta, sitä tuossa perheessä on varmaan ollut ennenkin. Onko kovin yllättävää, mitä sisaruksen suosiminen tekee perhesuhteille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.
Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa
Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.
Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?
Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin
Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.
Helppo naljailla ja neuvoa kunnes osuu omalle kohdalle.
Voi kuule, henkinen terveys on arvokkaampi kuin raha. Kun nuppi on sekaisin, katkeroituu olemattomastakin.
Näin on. Veljeni on saanut paljon enemmän rahaa vanhemmiltani kuin minä, mutta en nostanut mitään meteliä koska oma varallisuuteni on paljon suurempi kuin veljeni ja jopa suurempi kuin vanhempieni. Kyllä tässä tilanteessa piti ottaa tilannetaju haltuunsa ja olla vain tyytyväinen omasta tilanteesta, että kaikki asiat ovat hyvin. Luovutin myös osan perinnöstäni veljelleni vanhempien kuoleman jälkeen. En luopunut koko perinnöstä, koska halusin ottaa vastaan pari tonttia kotiseudultani rakentaakseni kesämökin sinne
Otin siis oman osuuteni vastaan, mutta sitten luovutin osuuteni veljelleni lähes ilmaiseksi sen mukaan mitä pysytyi. Hänelle hyöty oli kymmeniä tuhansia euroja.
Eli teitte siis veropetoksen. Vai maksettiinko lahjavero alihintaisista luovutuksista?
Veroittaja hyväksyi kaikki, joten mitään veropetosta ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuhlaria ei auta yhtään lisärahan jakaminen.
Paljonko se auttaisi tätä kusipäistä aapeetä?
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Tämä on näitä. Minunkin äitini mielestä minulla on aina kaikki niin hyvin, että minä en mitään tarvitse. Siskollani on yhteishuoltajuus lapsestaan ex-miehen kanssa. Lapsi on viikko-viikko isällään ja äidillään. Ex-mies on aina ollut hyvä isä eikä sitä ole kukaan kieltänyt. Hoitaa kyllä oman osuutensa ja ovat ihan väleissä.
Äidin mielestä siskollani on niin rankkaa lapsen kanssa, joten totta kai häntä pitää matkustaa auttamaan. Minulla on ydinperhe, eikä minua tarvitse auttaa erikseen, ei silloinkaan kun meillä oli vauva ja pieni esikoinen ja mies päivät töissä. Kun minulla on kuitenkin hyvä mies! Mitäpä minä tarvitsisin.
Äidin mielestä minä en tarvitse mitään, ja jos joskus on joku ongelma, niin oma vika ja minun pitää ryhdistäytyä. Siskollani taas on niin vaikeaa, hän on niin herkkää..
Siskoni on ok, en häntä syytä. Joskus vaan häkellyttää tämä äitini suhtautuminen.
Enpä oikein osaa sanoa ap:n tapaukseen, että tällaista se joskus on.
Ehkä sinunkin kannattaisi erota ja alkaa viikko-viikko-vanhemmuuteen, niin saisit yhtä paljon kuin siskosi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet puhuvat siitä, miten AP:n äiti on saanut rahat, ja miten ne siis ovat hänen tehdä mitä haluaa.
Oma kokemukseni vanhempien ihmisten kohdalla kyllä on enemmän sellainen, että helposti antavat yhdelle henkilölle vaikkapa rahaa ja suoraan pyytävät tätä henkilöä jakamaan sen eteenpäin, tyyliin: "Tässä 3000€, jaat sen sitten sisarustesi kanssa." Eli yksi saajista - usein esim. se vanhin sisarus - vastuutetaan jakamaan ne rahat kaikkien kesken sen sijaan että vanhus itse erikseen näkisi sen rahanjakamisen vaivan. Tämä tuntuu suorastaan olevan se tavanomainen menettelytapa tietyn ikäpolven parissa.
En tiedä miten lain kannalta sitova tuollainen kehoitus on, mutta onhan se moraalisesti se miten pitäisi toimia. Jos tässäkin on nyt tapahtunut niin, että isovanhemmat ovat antaneet AP:n äidille rahaa ja antaessaan painottaneet sitä että rahat olisi tarkoitus jakaa kaikkien kolmen kesken (ja luottaneet siihen että äiti toimii ohjeistuksen mukaan), niin kyllähän se on hyvin ikävästi ja suorastaan kierosti tehty jättää AP täysin ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä sentään perintö menee vielä sukuun. Se syö kun vanhempi haluaa jättää omaisuuttaan uudelle heitukalle jonka nai kuusikymppisenä.
Se vanhempi voi elää vielä kymmeniä vuosia ja saa tuhlata rahansa miten haluaa
Saa toki, turha on vaan odottaa sitten lapsilta mitään. Heitukka hoitaa hautaan ja jos ei hoida, se on voi voi.
Vainko mahd tulevan perinnönkö takia sinä auttaisit haurastuvia vanhempiasi?
Juuri kaltaistesi vuoksi kannattaa tuhlata kaikki.Jos työnnetään arvojärjestyksessä takasijalle, se toimii molempiin suuntiin
Sellaista se on kun ihmissuhteen on on tai off. Ja kaikki mitataan hyötyynä. Omia vahempia ei tarvitse haudata, jos mieli on joskus pahottunu.
Helppo naljailla ja neuvoa kunnes osuu omalle kohdalle.
Voi kuule, henkinen terveys on arvokkaampi kuin raha. Kun nuppi on sekaisin, katkeroituu olemattomastakin.
Näin on. Veljeni on saanut paljon enemmän rahaa vanhemmiltani kuin minä, mutta en nostanut mitään meteliä koska oma varallisuuteni on paljon suurempi kuin veljeni ja jopa suurempi kuin vanhempieni. Kyllä tässä tilanteessa piti ottaa tilannetaju haltuunsa ja olla vain tyytyväinen omasta tilanteesta, että kaikki asiat ovat hyvin. Luovutin myös osan perinnöstäni veljelleni vanhempien kuoleman jälkeen. En luopunut koko perinnöstä, koska halusin ottaa vastaan pari tonttia kotiseudultani rakentaakseni kesämökin sinne
Otin siis oman osuuteni vastaan, mutta sitten luovutin osuuteni veljelleni lähes ilmaiseksi sen mukaan mitä pysytyi. Hänelle hyöty oli kymmeniä tuhansia euroja.
Eli teitte siis veropetoksen. Vai maksettiinko lahjavero alihintaisista luovutuksista?
Veroittaja hyväksyi kaikki, joten mitään veropetosta ei ollut.
Siis mitä tarkoitat sillä että "verottaja hyväksyi kaikki".
Siis teittekö lahjaveroilmoitukset, joihin kirjattiin kohteiden todellinen käypä arvo?
Jos puhut kymmenien tuhansien hyödystä, niin kyllä vaikuttaa vahvasti veronalaisilta lahjoituksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, äiti olisi voinut törsätä kaiken tietämättäni. En myöskään tiedä kuinka paljon on annettu. Kahdelta eri isovanhemmalta kuitenkin saatu rahaa. Ja siskolle annettu summa ei ole kuin muutama hassu tonni. Eihän se tulevaisuuden perinnön jaossa näy yhtään missään.
Olen pärjännyt ilman noita rahoja kyllä, mutta kituutudkuukausina olisi ollut kiva syödä muutakin kuin jauhelihaa ja makaroonia.
Mitäs lihaa ostat jos rahat vähissä?
Kommentoijat ovat enimmäkseen tunnevammaisia. Nämä, joiden mielestä heitä aina ja kaikessa sorsitaan ja mystisiä kirjekuoria jaellaan "heidän tietämättään 😂😂😂".
Tai sitten sitä tärkeintä perintöä, älykkyyttä, ei ole itselle osunut. Kiitos isä ja äiti, että annoitte minulle älyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti siis, että hänen äitinsä oli saanut rahaa omalta äidiltään. Siitä rahasta hän oli antanut jotain toiselle tyttärelleen ja sitten "törsännyt" loput rahat itseensä.
Tuo jotenkin otti pahasti. TÖRSÄNNYT? Aivan kuin äidillä ei olisi ollut oikeutta käyttää omaa, omalta äidiltään saamaansa rahaa ihan itseensä. Hänellehän se raha oli annettu, eikä muille.
Onko äitien tehtävä aina ja ikuisesti luovuttaa omastaan lapsilleen, ikään kuin automaattisesti tai jonkun lain perusteella?
Entä jos tämä äiti olisi antanut rahaa myös ap:lle, olisiko tämä ilman muuta siirtänyt rahan lastensa tilille, koska äitinä näin olisi pitänyt tehdä? Ei mitään hankintoja itselleen eikä perheelleenkään, vaan lapsille kaikki!
Tässä pitää myös muistaa se ikuisuusasia, että äideillä voi todella olla ristiriitainen suhtautuminen lapsiinsa, riippuen siitä miten näillä lapsilla menee. Sitä lastahan auttaa haluaa, jolla huonoiten menee. Tämän äidin sydäntä on voinut jo vaikka miten kauan rasittaa tyttären huonosti olevat raha-asiat ja hän on toivonut että voisi edes jotenkin niitä helpottaa. No nyt hän on sitten voinut, mutta johan siinä on sitten se toinen tytär ollut vihaisena vieressä, että hänelle kanssa! Vaikka ihan yhtä huonosti tällä ei menekään.
Äidin olisi siis pitänyt sitten jäädä itse nuolemaan näppejään ja antaa loput toiselle tyttärelle, siinähän se äitien uhrautuvaisuus olisi taas toteen tullut näytetyksi. Viis siitä, että olisi ollut mukavaa itseensäkin jotain satsata sen kerran kun rahaa sai.
Jotenkin jäi ihmetyttämään vielä tuo kyse ennakkoperinnöstä tässä tapauksessa. Siis tuo äiti itse oli saanut "ennakkoperinnön" eli lahjan omalta, vielä elossa olevalta äidiltään. Ennakkoperinnöistä voidaan siis puhua sitten, kun tämä mummo kuolee ja käsitellään hänen jälkeensä jättämää perintöä, ja se jaetaan tämän äidin ja hänen sisarustensa kesken. Lapsenlapsilla ei ole siitä mitään perintösaatavia niin kauan kuin heidän vanhempansa ovat elossa.
Sitten kun tämä äiti aikanaan kuolee, niin silloinko nämä kaksi sisarusta alkavat riidellä siitä, kuinka äiti joskus ammoin sai mummolta kymppitonnin, niin missä se raha nyt on ja miten se meille jaetaan? Eiköhän tuolla äidillä ole ollut oikeus rahansa käyttää ihan mihin tahansa ja jaettavana oleva raha on se, mikä kuolinhetkellä on olemassa.
Niin mitä sitten? Kyse on toisen lapsen suosimisesta, sitä tuossa perheessä on varmaan ollut ennenkin. Onko kovin yllättävää, mitä sisaruksen suosiminen tekee perhesuhteille?
Jos nyt oletetaan, että perheessä olisi suosittu toista lasta, niin kuinka todennäköisenä pidät sitä, että se suosittu sisarus on päätynyt syrjäytyneeksi ja elämänhallintaongelmaiseksi, kun taas se, joka on saanut vähemmän taloudellista ja henkistä tukea, olisi se, jolla menee elämässään kaikin puolin paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti siis, että hänen äitinsä oli saanut rahaa omalta äidiltään. Siitä rahasta hän oli antanut jotain toiselle tyttärelleen ja sitten "törsännyt" loput rahat itseensä.
Tuo jotenkin otti pahasti. TÖRSÄNNYT? Aivan kuin äidillä ei olisi ollut oikeutta käyttää omaa, omalta äidiltään saamaansa rahaa ihan itseensä. Hänellehän se raha oli annettu, eikä muille.
Onko äitien tehtävä aina ja ikuisesti luovuttaa omastaan lapsilleen, ikään kuin automaattisesti tai jonkun lain perusteella?
Entä jos tämä äiti olisi antanut rahaa myös ap:lle, olisiko tämä ilman muuta siirtänyt rahan lastensa tilille, koska äitinä näin olisi pitänyt tehdä? Ei mitään hankintoja itselleen eikä perheelleenkään, vaan lapsille kaikki!
Tässä pitää myös muistaa se ikuisuusasia, että äideillä voi todella olla ristiriitainen suhtautuminen lapsiinsa, riippuen siitä miten näillä lapsilla menee. Sitä lastahan auttaa haluaa, jolla huonoiten menee. Tämän äidin sydäntä on voinut jo vaikka miten kauan rasittaa tyttären huonosti olevat raha-asiat ja hän on toivonut että voisi edes jotenkin niitä helpottaa. No nyt hän on sitten voinut, mutta johan siinä on sitten se toinen tytär ollut vihaisena vieressä, että hänelle kanssa! Vaikka ihan yhtä huonosti tällä ei menekään.
Äidin olisi siis pitänyt sitten jäädä itse nuolemaan näppejään ja antaa loput toiselle tyttärelle, siinähän se äitien uhrautuvaisuus olisi taas toteen tullut näytetyksi. Viis siitä, että olisi ollut mukavaa itseensäkin jotain satsata sen kerran kun rahaa sai.
Jotenkin jäi ihmetyttämään vielä tuo kyse ennakkoperinnöstä tässä tapauksessa. Siis tuo äiti itse oli saanut "ennakkoperinnön" eli lahjan omalta, vielä elossa olevalta äidiltään. Ennakkoperinnöistä voidaan siis puhua sitten, kun tämä mummo kuolee ja käsitellään hänen jälkeensä jättämää perintöä, ja se jaetaan tämän äidin ja hänen sisarustensa kesken. Lapsenlapsilla ei ole siitä mitään perintösaatavia niin kauan kuin heidän vanhempansa ovat elossa.
Sitten kun tämä äiti aikanaan kuolee, niin silloinko nämä kaksi sisarusta alkavat riidellä siitä, kuinka äiti joskus ammoin sai mummolta kymppitonnin, niin missä se raha nyt on ja miten se meille jaetaan? Eiköhän tuolla äidillä ole ollut oikeus rahansa käyttää ihan mihin tahansa ja jaettavana oleva raha on se, mikä kuolinhetkellä on olemassa.
Niin mitä sitten? Kyse on toisen lapsen suosimisesta, sitä tuossa perheessä on varmaan ollut ennenkin. Onko kovin yllättävää, mitä sisaruksen suosiminen tekee perhesuhteille?
Jos nyt oletetaan, että perheessä olisi suosittu toista lasta, niin kuinka todennäköisenä pidät sitä, että se suosittu sisarus on päätynyt syrjäytyneeksi ja elämänhallintaongelmaiseksi, kun taas se, joka on saanut vähemmän taloudellista ja henkistä tukea, olisi se, jolla menee elämässään kaikin puolin paremmin?
Kuinka todennäköistä on, että se lapsista jolla on ollut etuoikeuksia muihin nähden ja jonka edestä tie on aina siloiteltu ja ongelmat hoidettu pois silmistä hänen puolestaan elää aikuisenakin odottaen erikoiskohtelua ja sitä ettei omien valintojen seuraamuksista tarvitse huolehtia? Aika erittäin todennäköistä, sanoisin minä.
Meillä aikanaan osa lapsista pumppasi äidin omaisuuden itselleen "lainaamalla", jotta ei olisi tullut veroseuraamuksia. Kyseessä sadat tuhannet eurot. Sitten kun äiti kuoli yritettiin kieltää näiden lainojen olemassaolo. Riita kesti vuosia ja jatkuu vieläkin. Pesä tosin on jo riidelty lähes tyhjiin, jäljellä enää muutama arvoton asunto. Yksi perillisistäkin on ehtinyt jo kuolla vaikka pesä on jakamatta.
Sen tarkemmin tähän tapaukseen kantaa ottamatta nämä asiat ovat aina perittävän vastuulla. Perittävän pitää tehdä paperit lahjoista, perinnöistä tms. Meillä kävi niin että yksi perittävistä (veljeni) kävi aina äitini luona ja siirsi hänen nettitunnuksillaan rahaa omalle tililleen aina kun sattui tarvitsemaan (ja äidillä sattui olemaan). Tarpeitahan riitti, piti opiskella (viisikymppinen akateeminen mies), remontoida taloa, oli työttömyyttä avioeroa jne. Kyllähän rahareikiä elämässä riittää. Äiti ei kehdannut vastaan sanoa kun esikoispoika oli rahantarpeessa, mutta lainaksi ne yleensä kirjattiin. Satoja tuhansia siis. Kuoleman jälkeen kaikkia tiliotteita ei enää löytynyt (toiminta oli jatkunut vuosikausia) mutta ne mitkä löydettiin, kirjattiin lopulta ennakkoperinnöksi. Juristit veivät loput.
Rahansa saa käyttää miten haluaa, mutta on syytä pitää huoli siitä että halu tulee selkeästi kaikkien asianosaisten tietoon.
AP, sinä et oikeasti tarvinnut niitä muutamaa tonnia jotka luultavasti oli sun siskolle pelastus esim. joutumiselta ulosottoon ja luottotietojen menetykselle. Sulla on ollut hyvä elämä ja olet rikas koska sun lapset saa harrastaa aivan naurettavan kalliita harrastuksia, niiden harrastuksiin mene sama raha kuukaudessa per lärvi mitä työtön saa kuukaudessa käyttörahaa. Miten voit olla noin ahne paskiainen?
Eli teitte siis veropetoksen. Vai maksettiinko lahjavero alihintaisista luovutuksista?