Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
”Riita” perintörahoista -vaikka aina luulin ettei meillä koskaan
13.01.2019 |
En ole koskaan ollut rahan perään. Tullut omillani toimeen ja kyennyt hyvin elättämään lapseni. Ovat saaneet valita harrastuksensa ja vaatteensa aina (harrastuksiin menee yli 400/kk). En ole todellakaan hyvätuloinen, mutta vähät rahani käytän kaikki lapsiin.
Tuli tuossa ilmi, että äiti saanut ennakkoperinnön. Oli antanut osan siitä siskolleni ja törsännyt loput itse. Kyse ei todellakaan ole suurista summista. Puhutaan siis tuhansista. Hänen mielestään minulle ei tarvinnut antaa rahaa, koska pärjäämme muutenkin niin hyvin.
Loukkaannuin tästä kyllä todella paljon, koska on meilläkin kuukausia kun joudutaan laskemaan rahoja ja katsomaan tarkasti mitä ruokaa voidaan laittaa.
Siskoni on pois työelämästä, pikavippivelkainen jne. Minulla melkein maksettu kt asunto ja vakituinen työ, jossa viihdyn.
Loukkaannuin kyllä verisesti kun tuo perinnön jako tuli ilmi. Tiedän, että isovanhempani olisi halunnut sen jaettavan tasapuolisesti.
Siskolle en tietenkään ole katkera. Vanhemmille kylläkin ja tekisi mieliilmoittaa etten halua olla enää tekemisissä ja sen enempää auttaa heitä vanhuudenvaivoissaan.
Olenko liian herkkänokkainen? Pitäisikö ymmärtää että sisko todella tarvitsi ne rahat (meille ne olisi ollut enemmänkin helpotusta arkeen / sijoitus jonnekin).?
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä kaikki tämän arvoista? Sisko persaukisena ja vippivelkaisena.
Äitisi on ihan paniikissa miten saada siskosi kuiville ja tekee kaikkensa sen eteen.
Antaa hänelle muutaman tonnin enemmän rahaa kuin sinulle. Ja sinä alat valittaa oikeudenmukaisuudesta.
Onko nyt hyvä olla?
Pitää olla aika naiivi jos antaa rahaa vippivelkaiselle jotta pääsisi kuiviin. Ihan kuin se mitenkään auttaisi koska vippivelkaisuuden taustalla on yleensä jotain muuta. Samaa kuin antaisi alkoholistille alkon lahjakortin.
Ehkäpä se oli vain laina maksaa ne pikavipit. Sisko maksaa sitten velan takiaisin äidilleen. Näin vältytään koroilta. Mistä sen tietää millaiset maksusuunnitelmat heillä on.
Miksei muuten näistä raha-asioista puhuta suoraan perheen kesken? Pahinta tuhoa suhteissa tekee se, joka ei sano suoraan kaikille, kuinka asiat ovat, miksi ja minkä verran on rahaa annettu ja onko siinä joku takaisinmaksusuunnitelma. Ja jos on, sen tilanteesta on infottava muita sisaruksia.
Kissa pöydälle ja asiat selviksi. Näin säilyy luottamus, reiluus ja ihmisten väliset suhteet. Piilottelemalla ja selän takana toimimalla ne riidat kärjistyy.
Suomessa pitäisi olla muutenkin joku virallinen testamentin säilytyspaikka (esim. maistraatti), josta saisi sitten henkilön kuoltua sen ainoan, oikean ja voimassaolevan testamentin. Nykyinen käytäntö, jossa jostakin sukkalaatikon pohjalta löytyy päiväykseltään uudempi testamentti, joka muuttaa kaiken, aiheuttaa vain epäsopua ja rahaa lakimiehille. Todella alkukantainen systeemi.
Tää on jännä kun Suomessa ajatellaan, että perinnöistä puhuminen jo ennen kuolemaa on hirveää ahneutta ja jotain maagista kuoleman jouduttamista. Oikeasti on järkevää puhua raha-asiat ja omistukset jo eläessä halki, niin ehtii neuvotella kaikkia hyödyttävästi perintöasiat valmiiksi.
Mummoni oli järkevä ja teki jo eläessään lastensa kanssa perinnönjaon selväksi ja se oli kaikkien kannalta loistojuttu. Kaikki selvitettiin etukäteen, jokainen sai sanoa mielipiteensä ja homma OK paperilla. Ei jäänyt mitään hampaankoloon kenellekään ja hyvät välit on kaikilla suvussa mummon aikanaan kuoltua.
Mieheni äiti taas on raihnainen, mutta kukaan ei uskalla mainitakaan perintösuunnitelmista, ettei hän vaan loukkaannu. Siispä raha-asioista ei puhuta mitään, anoppi ei selvittele lakimiehen kanssa mitään, kaikki on rempallaan ja siellä odottaa todellinen pommi selvitettävää, kun anoppi kuolee. Lisäksi mies sisaruksineen on niin eritasoista porukkaa elämänhallinnaltaan, että poru tullee jo pelkista perintöveroista.
Kauhua luvassa. Lakitoimisto hieroo jo hyppysiään: taas yksi riitaisa pesä imettävänä tyhjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isoäiti olisi halunnut lastenlasten saavan tasapuolisesti rahaa (kuten ap kertoo) , niin hän olisi antanut rahat suoraan lapsenlapsilleen. Huomatkaa isoäiti elää ja on oikeustoimikelpoinen.
Nyt isoäiti antoi omalle lapselleen eli ap:n muutaman tonnin rahaa. Raha oli siis tarkoitettu äidille itselleen ja hän saa tehdä sillä, mitä haluaa.
Eli jos isoäiti on antanut äidille rahaa ja kehoittanut häntä jakamaan sen lasten ja itsensä kesken, ja äiti ei ole näin tehnyt, ei isoäiti ole tarkoittanut rahaa jaettavaksi lasten ja äidin kesken vaan pelkästään äidille? Oletkos sinä nyt niitä inhottavia isosisaruksia joille vanhemmat antavat rahan kouraan ja sanovat että tässä sinulle ja pikkusisarukselle, ostakaa tällä jäätelöt molemmille, ja sitten pidätkin sen itselläsi koko summan? Kun se on sinulle annettu, niin ei sillä mitään väliä mitä antaja kehoittaa tekemään? Tyhmä antaja, kun luottaa siihen että vastuutettu henkilö toimisi oikein eikä olisi ahne?
Ap kertoo tietävänsä, että isovanhemmat olisivat halunneet, että "perintö " jaetaan tasan. Jos isovanhemmat ovat oikeasti näin sanoneet rahoja antaessaan, niin on väärin, ettei ap ole saanut omaa osuuttaan. Epäilen, onko asia oikeasti ollut näin, koska ap on jätetty ilman. Itse en ap:n äitinä tekisi niin, koska jaettavat rahat eivät olleet omiani. Miksi äiti ise "törsäsi" suurimman osan, jos rahat oli tarkoittettu jaettavaksi tasan? Jos näin on käynyt, niin rahanhallintaongelmia on sekä äidillä että ongelmissa olevalla tyttärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?
Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein.
Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi?
Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.
Onhan ap voinut saada paljon lastenhoitoapua vanhemmiltaan. Eikö se ole rakkautta? Minusta ajallinen apu on arvokkaampaa kuin rahallinen apu. Ja tiedä kuinka paljon äiti on ostanut hänen lapsilleen vaatteita ja lahjoja.
Tietämättä ap:n asemaa mutta olen huomannut tässä elämän varrella että se on se yksi hulttiosuosikkilapsi joka saa rahat, lasten hoitoavut, siivoukset, ruuanlaitot ynnä päänsilitykset.
Muilla ei sitten niin väliä. "Kun niin hyvin muutenkin pärjäävät" tjs paskaa.
Näin se menee. Se, joka pyytää, saa. Vai miten se Iso kirjakin sanoo: joka pyytää, sille annetaan.
Eli härskeimmät/parhaiten avutonta teeskentelevät/laiskimmat saa. Sitkeät ja sisukkaat jää ilman. Sitten, kun olisi tositilanne ja -tarve, ei tipu mitään. "Teillä kun menee aina niin hienosti."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?
Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein.
Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi?
Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.
Onhan ap voinut saada paljon lastenhoitoapua vanhemmiltaan. Eikö se ole rakkautta? Minusta ajallinen apu on arvokkaampaa kuin rahallinen apu. Ja tiedä kuinka paljon äiti on ostanut hänen lapsilleen vaatteita ja lahjoja.
Tietämättä ap:n asemaa mutta olen huomannut tässä elämän varrella että se on se yksi hulttiosuosikkilapsi joka saa rahat, lasten hoitoavut, siivoukset, ruuanlaitot ynnä päänsilitykset.
Muilla ei sitten niin väliä. "Kun niin hyvin muutenkin pärjäävät" tjs paskaa.
Yleensä se eniten saanut vielä itkee, miten muut ovat saaneet niiiin paljon ja hän itse on jäänyt vähemmälle kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?
Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein.
Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi?
Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.
Onhan ap voinut saada paljon lastenhoitoapua vanhemmiltaan. Eikö se ole rakkautta? Minusta ajallinen apu on arvokkaampaa kuin rahallinen apu. Ja tiedä kuinka paljon äiti on ostanut hänen lapsilleen vaatteita ja lahjoja.
Tietämättä ap:n asemaa mutta olen huomannut tässä elämän varrella että se on se yksi hulttiosuosikkilapsi joka saa rahat, lasten hoitoavut, siivoukset, ruuanlaitot ynnä päänsilitykset.
Muilla ei sitten niin väliä. "Kun niin hyvin muutenkin pärjäävät" tjs paskaa.
Näin se menee. Se, joka pyytää, saa. Vai miten se Iso kirjakin sanoo: joka pyytää, sille annetaan.
Eli härskeimmät/parhaiten avutonta teeskentelevät/laiskimmat saa. Sitkeät ja sisukkaat jää ilman. Sitten, kun olisi tositilanne ja -tarve, ei tipu mitään. "Teillä kun menee aina niin hienosti."
Tämä!
T. Ahkera ja uuttera joka ei ole saanut ikinä mitään apua vanhemnilta, ei rahaa, lahjoja tai lastenhoitoa. Hulttiosisko taas saanut koko sjan rahaa, kalliita lahjoja ja rakjattomasti lastenhoitoapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?
Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein.
Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi?
Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.
Onhan ap voinut saada paljon lastenhoitoapua vanhemmiltaan. Eikö se ole rakkautta? Minusta ajallinen apu on arvokkaampaa kuin rahallinen apu. Ja tiedä kuinka paljon äiti on ostanut hänen lapsilleen vaatteita ja lahjoja.
Tietämättä ap:n asemaa mutta olen huomannut tässä elämän varrella että se on se yksi hulttiosuosikkilapsi joka saa rahat, lasten hoitoavut, siivoukset, ruuanlaitot ynnä päänsilitykset.
Muilla ei sitten niin väliä. "Kun niin hyvin muutenkin pärjäävät" tjs paskaa.
Yleensä se eniten saanut vielä itkee, miten muut ovat saaneet niiiin paljon ja hän itse on jäänyt vähemmälle kuin muut.
Jep, sopii taas mun veljeen. Ei ole ikinä saanut mitään, on itseasiassa elättänyt kaikki muut heti lapsesta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee asiaa vanhemman näkökulmasta, niin ehkä hän on ajatellut että pärjäät erittäin hyvin, kun et valita rahasta ja teillä on kaikkea. Vai kerrotko äidillesi, että taas joutui rahoja laskeskelemaan?
Siskolla voi olla puolestaan jotain sellaista, mistä et edes tiedä. Siis en nyt tiedä tilannetta, että onko pelkkä työhaluton vai oikeasti avuton elämässä jostain syystä... Äidille on saattanut avautua enemmän ja saanut sitten apua. En ymmärrä ihan täysin kiukkua, jos tosiaan asiat ovat niin hyvin että lapset kunnossa, asuminen ja elämä muuten... Parista tonnista vedetään herneet nenään? Eikö ole kumminkin kiva olla se pärjäävä aikuinen, on se enemmän arvoista kuin muutama tuhat? Mutta en sitä kiellä, etteikö voi olla epäreiluutta pohjalla vanhemmilta jo pitemmältä aikaa.No meillä on juurikin niin, että itse ollaan aina venytetty penniä, oltu tarkkoja ja jätetty sitten hankkimatta haluamamme asiat jos ei ole varaa, mutta ikinä ei olla valitettu vanhoille vanhemmillemme tästä asiasta, sillä heillä tuntuu olevan muutenkin aina huolta. Ja minulle pärjääminen on kunnia-asia. Mihinkään ulkomaanmatkoihin tms. turhuuteen en rahaa ole pyytämässä.
Mutta veljeni, tuo mukavuudenhaluinen laiskimus pistää kaikki rahansa menemään ja luikertelee kaikesta tylsästä (kuten vanhojen vanhempiemme auttaminen) pois sysäten hommat minun vastuulleni. Valittelee joka kerta vanhuksilla käydessään, kuinka on elämä rankkaa, löin varpaani, koira puri lenkillä ja sitä ja tätä suurenneltua ongelmaa. Vanha äitimme on huolesta soikeana veljeni kanssa, kun sillä on niiiiiin raskasta! Veli kehtaa pyytää rahaa koko ajan, saakin sitä ja lupaa maksaa takaisin, muttei ikinä sitä tee. Aina on rahaa mennä ulkomaanreissulle, muttei maksaa velkojaan vanhuksille takaisin.
Kun olen asiasta äidilleni sanonut, hän vain kuittaa sen, että sitä veljeä pitää nyt ymmärtää, kun sillä on niin raskasta.
Paskat! Kusettaja hän on ja ahne hyväksikäyttäjä.
On törkeää.
Lähipiirissä myös tapaus jossa eräs sisarus lypsää vanhemmiltaan rahaa. Tehnyt liudan lapsia, pitää maksimimammavapaat, ja poraa kun ei ole rahaa siihen ja tuohon. Matkoja kyllä pystyvät tekemään kummasti ym. eikä niitä edes salaile. Matkan jälkeen saattaa valitella kun ei ole varaa uusiin talvivaatteisiin lapsille jne. Mies on normaalisti töissä. Tietääkseni ei mt-ongelmia kuitenkaan, en voi oikein ymmärtää miten joku voi tehdä niin. Itse vaikka kerjuulle menisin ennemmin kuin kehtaisin euroakaan kerjätä vanhemmiltani!
Liian kilttejä vanhempia on paljon tässä maassa. Tekevät karhunpalveluksen aikuiselle lapselleen kun ei valinnoistaan koskaan tarvitse ottaa vastuuta.
Mun veli on just tuollainen. Aina on rahat loppu, silti lapsia pitää pykätä joka toinen vuosi. Ja sitten käydään itkemässä mun äidille, kuinka ei ole rahaa vaippoihin ja ruokaan. Ja jos äiti ei anna rahaa niin voidaan jopa uhkailla, ettei mummo näe lapsia enää. Ne nyysii äidin eläkkeestä varmaan puolet. Äiti mulle sitten kitisee rahattomuuttaan. Aluksi sanoin, että älä anna ja pistä ovet lukkoon. Nykyään en ota enää mitään kantaa, alan puhua muusta. Olen todennut, että äiti haluaa olla marttyyri. Halutessaan sais vihellettyä pelin poikki, mutta ei sitä halua tehdä.
Mulla taas veli vaimoineen elää yli varojensa ja leikkii rikasta. Aina mennään matkoille, ostellaan merkkikamaa ja elvistellään varakkuudella somessa.
Silti jättävät lapsensa ruuatta, eivät osta hänelle tarpeeksi vaatetta tai muita varusteita, joita lapsi tarvitsee. Aina vinkumassa mummulta rahaa lapsen tarvikkeisiin, kun ei itellä muka ole. Omiin menoihin rahaa kyllä riittää. Lapselle aina toivovat kalleinta joulu- ja synttärilahjaa, laittavat lapsen tahallaan ohuella kesätakilla mummulle hoitoon pakkasella, että mummu menisi ostamaan lapselle paksummat vaatteet jne.
Mummulta myös pyydetään rahaa omiin laskuihin ja Visa-lainoihin, ettei tule merkintää luottotietoihin. Tällä sitten mummua kiristetään.
Tietävät, että lapsenlapsella ne mummun rahahanat aukeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isoäiti olisi halunnut lastenlasten saavan tasapuolisesti rahaa (kuten ap kertoo) , niin hän olisi antanut rahat suoraan lapsenlapsilleen. Huomatkaa isoäiti elää ja on oikeustoimikelpoinen.
Nyt isoäiti antoi omalle lapselleen eli ap:n muutaman tonnin rahaa. Raha oli siis tarkoitettu äidille itselleen ja hän saa tehdä sillä, mitä haluaa.
Eli jos isoäiti on antanut äidille rahaa ja kehoittanut häntä jakamaan sen lasten ja itsensä kesken, ja äiti ei ole näin tehnyt, ei isoäiti ole tarkoittanut rahaa jaettavaksi lasten ja äidin kesken vaan pelkästään äidille? Oletkos sinä nyt niitä inhottavia isosisaruksia joille vanhemmat antavat rahan kouraan ja sanovat että tässä sinulle ja pikkusisarukselle, ostakaa tällä jäätelöt molemmille, ja sitten pidätkin sen itselläsi koko summan? Kun se on sinulle annettu, niin ei sillä mitään väliä mitä antaja kehoittaa tekemään? Tyhmä antaja, kun luottaa siihen että vastuutettu henkilö toimisi oikein eikä olisi ahne?
Ap kertoo tietävänsä, että isovanhemmat olisivat halunneet, että "perintö " jaetaan tasan. Jos isovanhemmat ovat oikeasti näin sanoneet rahoja antaessaan, niin on väärin, ettei ap ole saanut omaa osuuttaan. Epäilen, onko asia oikeasti ollut näin, koska ap on jätetty ilman. Itse en ap:n äitinä tekisi niin, koska jaettavat rahat eivät olleet omiani. Miksi äiti ise "törsäsi" suurimman osan, jos rahat oli tarkoittettu jaettavaksi tasan? Jos näin on käynyt, niin rahanhallintaongelmia on sekä äidillä että ongelmissa olevalla tyttärellä.
Ei kaikki äidit ole hyviä ja oikeudenmukaisia - valitettavasti. Ehkä äiti ajatteli itse "tarvitsevansa" rahoja enemmän kuin AP, samoin kuin ajatteli siskon "tarvitsevan" niitä myös. Kyllä näitä tilanteita on nähty. Vanhempien rahankäyttötavat ovat myös periytyviä, joten ei ole lainkaan poissuljettua että äidillä ja suosikkilapsella olisi vähän samantyyppinen asennoituminen rahaan. Vähemmän suosittu lapsi sitten oppii vähän eri tavat, kun häneen ei koskaan ole tuhlattu samalla tavalla kuin suosikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?
Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein.
Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi?
Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.
Onhan ap voinut saada paljon lastenhoitoapua vanhemmiltaan. Eikö se ole rakkautta? Minusta ajallinen apu on arvokkaampaa kuin rahallinen apu. Ja tiedä kuinka paljon äiti on ostanut hänen lapsilleen vaatteita ja lahjoja.
Tietämättä ap:n asemaa mutta olen huomannut tässä elämän varrella että se on se yksi hulttiosuosikkilapsi joka saa rahat, lasten hoitoavut, siivoukset, ruuanlaitot ynnä päänsilitykset.
Muilla ei sitten niin väliä. "Kun niin hyvin muutenkin pärjäävät" tjs paskaa.
Näin juuri, kyllä mä myönnän rehellisesti että mua satutti kun äiti kertoi kuinka oli käynyt siivoamassa veljen asunnon kun sai ekan lapsen. Saivat tulla puhtaaseen kotiin vauvan kanssa. Mun lasta käytiin katsomassa kuukausi syntymästään, eikä mitään ajatustakaan että kukaan olis tullut siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis muutaman tonnin takia et haluaisi olla enää tekemisissä varsinkin kun et ole rahan perään?
Eikö vanhemmat saa tehdä rahoillaan mitä haluaa elinaikanaan? En kyllä nostaisi meteliä tuosta saatikka suuttuisi. Vanhempani auttoivat paljonkin veljeäni aikoinaan, mutta ei niitä laskettu ennakkoperintään. Rahat menivät tarpeeseen. Ja nykyään saa lahjoittaa 4999 euroa verottomana kolmen vuoden välein.
Äitisi olisi voinut törsätä kaiken eikä se sinulle mitenkään kuuluisi?
Kyse ei ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta. Onhan se kurja tajuta, että oma rakas äiti rakastaa toista lasta enemmän.
Onhan ap voinut saada paljon lastenhoitoapua vanhemmiltaan. Eikö se ole rakkautta? Minusta ajallinen apu on arvokkaampaa kuin rahallinen apu. Ja tiedä kuinka paljon äiti on ostanut hänen lapsilleen vaatteita ja lahjoja.
Tietämättä ap:n asemaa mutta olen huomannut tässä elämän varrella että se on se yksi hulttiosuosikkilapsi joka saa rahat, lasten hoitoavut, siivoukset, ruuanlaitot ynnä päänsilitykset.
Muilla ei sitten niin väliä. "Kun niin hyvin muutenkin pärjäävät" tjs paskaa.
Yleensä se eniten saanut vielä itkee, miten muut ovat saaneet niiiin paljon ja hän itse on jäänyt vähemmälle kuin muut.
Tämä on niin totta! Oma isäni valitti että hän on perheessään ollut väliinputoaja, vaikka ainoana elossa olevanan poikana sai kaiken vanhemmiltaan. Samoin isäpuoleni veli (joka keski-iässä paljastui pahasti maanis-debressiiviseksi) sai vanhemmilta kaiken (rakkauden ja kehut) vaikka oli pahatapainen jo lapsena eikä tehnyt kotona maatilan töitä kuten veljensä. Hän hajotti jonkun autiotalon ikkunoita ja isänsä kävi pari vuotta vanhemman veljen kanssa ne korjaamassa jne. Tämä poika oli sitten vaatinut kun vanhempien omaisuus myytiin, itselleen enemmän kuin muut sisarukset sai (en tajua miksi, väitti että sai muka vähemmän) ja nyt kun vanhemmat on jo kuolleet vuosia sitten saattaa yhtäkkiä tulla sisaruksille räyhäämään että miksi hän sai vähemmän kuin muut. Sairastahan se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan jaksan ihmetellä, miksi kellään olisi "oikeus" perintöön. Lähtökohtaisesti jokainen saa tehdä itse tienaamillaan rahoilla ja omaisuudella mitä haluaa, ja jokaisella aikuisella on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Perintö voi parhaimmillaan olla taloudellista tilannetta helpottava asia, mutta ei mikään itsestäänselvä oikeus. Ahneus liittyy jotenkin tähän teemaan.
Mun mielestä myös vanhemmilla on velvollisuus kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Se on vanhemmuuden yksi perusasia.
Minusta asiaa voisi katsoa tilanteen mukaan. Jos sisarellani on tulot huomattavasti pudonneet vaikka pitkällisen sairauden takia, ja vanhempani haluaisivat auttaa häntä rahallisesti, niin en todellakaan olisi kärkkymässä omaa osuuttani tuossa tilanteessa. Olisin onnellinen terveydestäni ja hyvästä palkastani.
Ei kaikkien asioiden tarvitse mennä aina tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan jaksan ihmetellä, miksi kellään olisi "oikeus" perintöön. Lähtökohtaisesti jokainen saa tehdä itse tienaamillaan rahoilla ja omaisuudella mitä haluaa, ja jokaisella aikuisella on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Perintö voi parhaimmillaan olla taloudellista tilannetta helpottava asia, mutta ei mikään itsestäänselvä oikeus. Ahneus liittyy jotenkin tähän teemaan.
Mun mielestä myös vanhemmilla on velvollisuus kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Se on vanhemmuuden yksi perusasia.
Minusta asiaa voisi katsoa tilanteen mukaan. Jos sisarellani on tulot huomattavasti pudonneet vaikka pitkällisen sairauden takia, ja vanhempani haluaisivat auttaa häntä rahallisesti, niin en todellakaan olisi kärkkymässä omaa osuuttani tuossa tilanteessa. Olisin onnellinen terveydestäni ja hyvästä palkastani.
Ei kaikkien asioiden tarvitse mennä aina tasan.
Niin, kaiken ei aina tarvitse mennä tasan, kunhan vanhemmat kuitenkin auttavat kaikkia lapsiaan tarpeen tullessa. Eikä niin, että aina on se yksi ja sama lapsi jota autetaan ja muut jää aina sivuun. Tuollainen toisen auttaminen on helppo hyväksyä jos tietää saavansa itsekin apua kun tarvitsee. Mutta jos tietää, ettei koskaan saa apua eikä mitään ylimääräisiä lahoja niin alkaahan se vit**taa, kun se luuserisisarus vie kaiken. Ja vanhemmat tuputtaa kaiken ylimääräisen tälle yhdelle. Eivät ikinä mieti, että muutkin voisivat tarvita tai ilahtua ylimäärisestä rahalahjasta. Muut sinnittelee omin varoin ja yksi tuhlaa sen minkä ehtii. Pahimmillaan vanhemmat vielä patistaa niitä muita sisaruksia auttamaan tätä luuseria. Ja suuttuvat, kun muut ei halua enää lainailla tälle yhdelle, kun ne entisetkin vipit on maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan jaksan ihmetellä, miksi kellään olisi "oikeus" perintöön. Lähtökohtaisesti jokainen saa tehdä itse tienaamillaan rahoilla ja omaisuudella mitä haluaa, ja jokaisella aikuisella on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Perintö voi parhaimmillaan olla taloudellista tilannetta helpottava asia, mutta ei mikään itsestäänselvä oikeus. Ahneus liittyy jotenkin tähän teemaan.
Mun mielestä myös vanhemmilla on velvollisuus kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Se on vanhemmuuden yksi perusasia.
Minusta asiaa voisi katsoa tilanteen mukaan. Jos sisarellani on tulot huomattavasti pudonneet vaikka pitkällisen sairauden takia, ja vanhempani haluaisivat auttaa häntä rahallisesti, niin en todellakaan olisi kärkkymässä omaa osuuttani tuossa tilanteessa. Olisin onnellinen terveydestäni ja hyvästä palkastani.
Ei kaikkien asioiden tarvitse mennä aina tasan.
Ketjussa nähtävästi sekoitetaan normaali lasten tasapuolinen kohtelu yksittäistapaukseen (kauhea sana nykyään). Tuskin kukaan aikuinen on pahoillaan siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti tilanteen mukaan. Mutta pitkään jatkunut toisen sisaruksen suosiminen on eri asia ja tietenkin kalvaa tunteita sekä välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan jaksan ihmetellä, miksi kellään olisi "oikeus" perintöön. Lähtökohtaisesti jokainen saa tehdä itse tienaamillaan rahoilla ja omaisuudella mitä haluaa, ja jokaisella aikuisella on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Perintö voi parhaimmillaan olla taloudellista tilannetta helpottava asia, mutta ei mikään itsestäänselvä oikeus. Ahneus liittyy jotenkin tähän teemaan.
Mun mielestä myös vanhemmilla on velvollisuus kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Se on vanhemmuuden yksi perusasia.
Minusta asiaa voisi katsoa tilanteen mukaan. Jos sisarellani on tulot huomattavasti pudonneet vaikka pitkällisen sairauden takia, ja vanhempani haluaisivat auttaa häntä rahallisesti, niin en todellakaan olisi kärkkymässä omaa osuuttani tuossa tilanteessa. Olisin onnellinen terveydestäni ja hyvästä palkastani.
Ei kaikkien asioiden tarvitse mennä aina tasan.
Ketjussa nähtävästi sekoitetaan normaali lasten tasapuolinen kohtelu yksittäistapaukseen (kauhea sana nykyään). Tuskin kukaan aikuinen on pahoillaan siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti tilanteen mukaan. Mutta pitkään jatkunut toisen sisaruksen suosiminen on eri asia ja tietenkin kalvaa tunteita sekä välejä.
Appivanhemmat kustantavat paljon mieheni siskon elämää. Miestäni hyvätuloisena asia ei haittaa yhtään.
Elämä on.
Äitini kustantaa veljeni perheen elämää, tekee jopa kahta työtä jotta "Markun" perheessä pärjätään.
Miehen vanhemmat elättävät hulttiotyttärensä, maksavat ulosoton laskuja ja pikavippejä.
Mä en jaksa enää olla edes kateellinen, koen että oma elämäni on antoisampaa kun elän sitä omilla rahoillani enkä kenenkään almuilla. Raha myös aina sitoo ja itse kokisin jääväni velkaa. Toki voi olla että nämä elätettävät sitten maksavat velkaansa kun vanhukset ovat hoidon tarpeessa, tai sitten ei, minun perään on turha huudella ja niin on sanonut mieskin. Niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan jaksan ihmetellä, miksi kellään olisi "oikeus" perintöön. Lähtökohtaisesti jokainen saa tehdä itse tienaamillaan rahoilla ja omaisuudella mitä haluaa, ja jokaisella aikuisella on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Perintö voi parhaimmillaan olla taloudellista tilannetta helpottava asia, mutta ei mikään itsestäänselvä oikeus. Ahneus liittyy jotenkin tähän teemaan.
Mun mielestä myös vanhemmilla on velvollisuus kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Se on vanhemmuuden yksi perusasia.
Minusta asiaa voisi katsoa tilanteen mukaan. Jos sisarellani on tulot huomattavasti pudonneet vaikka pitkällisen sairauden takia, ja vanhempani haluaisivat auttaa häntä rahallisesti, niin en todellakaan olisi kärkkymässä omaa osuuttani tuossa tilanteessa. Olisin onnellinen terveydestäni ja hyvästä palkastani.
Ei kaikkien asioiden tarvitse mennä aina tasan.
Joku pitkällinen sairaus nyt hei on ihan eri asia kuin se että joku vaan törsää ja elää kuin viimeistä päivää. Ei ota vastuuta elämästään, esim tekee kapasiteettiinsa nähden liikaa lapsia ja sitten isovanhemmat valjastetaan hoito siivous ja maksumiehiksi. Ja ne lapset jotka hoiti asiansa ja elivät suu säkkiä myöden eivät saa mitään. Pitääkö heidänkin alkaa kunnolla rilluttamaan niin äitin ja isän lompsa aukeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vaan jaksan ihmetellä, miksi kellään olisi "oikeus" perintöön. Lähtökohtaisesti jokainen saa tehdä itse tienaamillaan rahoilla ja omaisuudella mitä haluaa, ja jokaisella aikuisella on myös velvollisuus huolehtia omasta elatuksestaan. Perintö voi parhaimmillaan olla taloudellista tilannetta helpottava asia, mutta ei mikään itsestäänselvä oikeus. Ahneus liittyy jotenkin tähän teemaan.
Mun mielestä myös vanhemmilla on velvollisuus kohdella lapsiaan tasapuolisesti. Se on vanhemmuuden yksi perusasia.
Minusta asiaa voisi katsoa tilanteen mukaan. Jos sisarellani on tulot huomattavasti pudonneet vaikka pitkällisen sairauden takia, ja vanhempani haluaisivat auttaa häntä rahallisesti, niin en todellakaan olisi kärkkymässä omaa osuuttani tuossa tilanteessa. Olisin onnellinen terveydestäni ja hyvästä palkastani.
Ei kaikkien asioiden tarvitse mennä aina tasan.
Joku pitkällinen sairaus nyt hei on ihan eri asia kuin se että joku vaan törsää ja elää kuin viimeistä päivää. Ei ota vastuuta elämästään, esim tekee kapasiteettiinsa nähden liikaa lapsia ja sitten isovanhemmat valjastetaan hoito siivous ja maksumiehiksi. Ja ne lapset jotka hoiti asiansa ja elivät suu säkkiä myöden eivät saa mitään. Pitääkö heidänkin alkaa kunnolla rilluttamaan niin äitin ja isän lompsa aukeaa?
Mistä sinä tiedät, ettei sitä pikavippiä ole otettu sairauden aiheuttaman tulonvähennyksen takia? Ei kannata tuomita ennen kuin tietää koko totuuden.
Alue: Aihe vapaa
Tietämättä ap:n asemaa mutta olen huomannut tässä elämän varrella että se on se yksi hulttiosuosikkilapsi joka saa rahat, lasten hoitoavut, siivoukset, ruuanlaitot ynnä päänsilitykset.
Muilla ei sitten niin väliä. "Kun niin hyvin muutenkin pärjäävät" tjs paskaa.