Lue keskustelun säännöt.
Olen pahassa pulassa enkä tiedä, onko miehen käytös rakkautta vai puhdasta kontrollointia
12.01.2019 |
Olen pulassa koska joitakin kuukausia tapailemani mies on sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni. Olin itse alkuun ihastunut mutta olen viime aikoina miettinyt, olenko sittenkään rakastunut. Haluaisin edetä rennommalla otteella ja koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita, joihin en ole vielä valmis. Näitä ovat mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan. Olen sanonut, että ei näitä asioita pidä kiirehtiä vaan pitää elää päivä kerrallaan. Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita, joiden takana en sataprosenttisesti seiso. Riidat hänen kanssaan ovat totaalisen kauheita koska mies menee silloin aivan pois tolaltaan ja sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet (=tarpeeni ottaa omaa aikaa) ja hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti.
Olen tosi empaattinen ja miellyttämishaluinen ihminen. Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut. Vaikuttaa samalla impulsiiviselta ja herkältä. Narsisitista hänen käytöksensä minusta kuitenkin vähintäänkin joiltakin osin on.
Haluaisin itse edetä rauhassa ja katsoa, mihin tämä johtaa. Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa. Mies haluaisi nähdä joka päivä. Minulla on vaativa työ, josta kyllä pidän mutta joka vie valtavasti aikaani sekä energiaani tällä hetkellä. Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle ja minä taas koen nämä viestittelyt ahdistavina katkoina, joiden jälkeen joudun taas kasaamaan ajatukseni tehdäkseni asiaa, joita tein ennen tekstaria. Ei niin, etten arvostaisi ajatusta miehen huomionosoituksesta.
Olen ihan poikki siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat siitä, ettei minulla ole aikaa panostaa suhteeseen mutta tunnen samalla lyöväni laimin myös itseäni. Olemme molemmat neljäkymppisiä eli kokemusta löytyy. Miehen käsitys parisuhteesta on erittäin tiivis ja itse olen lapsettomana aiemminkin lapsettomien kanssa seurustellessani tottunut siihen, että omaa aikaa voidaan viettää myös kavereita erikseen viikottain nähtäessä ja että kumppania kuunnellaan ja hänelle annetaan tarvittaessa täysi työrauha.
Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä ja kuulemma ne johtuvat hänen aiemmissa suhteissaan esiintyneistä pettämisistä. Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta ja minua lievästi sanottuna ärsyttää se, että hän odottaa minun raportoivan omista menoistani ja jopa välillä soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen.
Olen miettinyt, pitäisikö minun yksinkertaisesti viheltää peli poikki. Mies on toisenlainen kuin aiemmat kumppanini ja se varmasti hänessä viehättää. Olen ajatellut, etten halua toistaa aiempia virheitä ja roikkua suhteessa, jossa minä olen ollut se rakastuneempi ja tarvitsevampi osapuoli. En ole ihan varma, kohtaammeko lopulta henkisesti ja mikä osa miehen huomiosta on rakkautta ja mikä kontrollointia. Minusta rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä pitäisi koskaan vaatia.
Ylireagoinko vai mitä? Olen ihan hukassa omine ajatuksineni ja pelkään jopa mahdollisen manipuloinnin jo vaikuttaneen ajatuksiini.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu eroon miehestä JA huolehdi samalla turvallisuudestasi.
En uskaltaisi nimittäin jäädä noin käyttäytyvän ihmisen kanssa kahdestaan suljettuun tilaan, kun ilmoitan huonot uutiset.
Samaa mieltä, älä missään nimessä ilmoita asiaa kahden kesken vaan julkisella paikalla kun on muitakin ihmisiä lähellä ja lähdet sieltä sitten eri suuntaan kuin mies. Mielellään otat jonkun kuskiksi ja avain ensin heti pois mieheltä. Tai jos miehellä ei ole avainta, jätä tekstiviestillä tai puhelimessa. Mies ei ole terve, usko pois. Älä ole liian kiltti ja miellyttämishaluinen, siksi tuo mies sinun seurassasi onkin, saa sinua hallittua. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nopeammin irtaudut tuosta pulasta sitä helpommin se käy. Veikaan, ettei mies tule jättämään sinua rauhaan edes eron jälkeen. Ei kannata pitkittää sitä enää yhtään enempää.
Komppaan 100%. Kun Nyt heti aloitat ja pysyt lujana voit joskus olla vapaa. Tyyppi tulee vaatimaan ikuisia keskusteluja ja eron puimista. Siihen sanot ei. Yhdet puheet.
Vierailija kirjoitti:
Silti koen velvollisuutta auttaa. En vain tiedä miten.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on huolestuttavaa että ap ei itse tiedä suorilta käsin vastausta kysymykseensä. Tuossa on niin monta hälytysmerkkiä. Mies selvästi onnistunut jo manipuloimaan ap:ta, ap ei kykene enää ajattelemaan rationaalisesti.
Ei nuo ole hälytysmerkkejä. Ne ovat selkeitä tekoja ja sanoja. Eikä normaalia ihmistä manipuloida kahdessa kuukaudessa.
En ole missään vaiheessa puhunut kahdesta kuukaudesta. Useampia kuukausia on näillä eväillä menty. Reilun kuukauden tunnettuamme tapahtui jotakin, joka sai minut pitämään miestä jollakin tavalla erittäin erikoisena ja tästä lähtien olen ollut tietoisesti hyvin varuillani. Näen miehessä kuitenkin erittäin paljon myös hyviä puolia ja luullakseni tämän takia on ollut vaikeaa myöntää suhteen olevan tuhoon tuomittu ilman itseni solmuun laittamista.
En tiedä, kummalla lopulta viiraa enemmän. Olen jo pitkään kyseenalaistanut automaattisesti lähes kaiken miehen sanoman ja juttujen todenmukaisuuden analysointi on ollut erittäin uuvuttavaa.
Mikään miellyttämisesi ei riitä miehelle. Jos täytät yhden toiveen/käskyn niin sen jälkeen se ei riitä, vaan aina tulee uusia nyansseja.
Oletko jo huomannut, että kun ensin täytät jonkun toiveen ja sen jälkeen jatkat sitä, niin mies ei enää haluakaan sitä tai sanoo, ettei ole edes halunnutkaan sitä? Keksii jotain muuta?
Tai sanoo, että olet käsittänyt väärin?
Ei hän SITÄ ole halunnut tai tarkoittanut?
Tai, että se oli silloin, mutta nyt on mieli muuttunut jne?
Et koskaan pääse miehen pään sisään. Se on mahdotonta. Koska mies on itsekin aivan hukassa itsensä kanssa.
Vaikka nylkisit nahan päältäsi, niin sekään ei riitä, näin rankasti sanoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miitäh.... Riitaa tulee jos huomentaviestissä ei ole hellittelynimeä....? Kuulostaa siltä että tarvitset oppaan miten tollasesta erotaan että se tapahtuu turvallisesti. Luulis että jostain löytyis matskua aiheesta näin erota epävakaasta mahdollisimman "onnistuneesti".
Tiedät siis jo mitä haluat, mutta epäröit, koska pelkäät miehen reaktiota? Vaikka miehen reaktio järkyttäisi sinua, niin se on kuitenkin parempi kuin vaihtoehto. Se, että nykyinen tilanne jatkuu ja lopulta sinulla ei ole edes voimia miettiä suhteen lopettamista. Järjestä niin, että olette julkisella paikalla, kun ilmoitat päätöksesi äläkä sen jälkeen vastaa mihinkään viesteihin. Tiedän kokemuksesta miten vaikeita ja koukuttavia tuollaiset suhteet ovat. Mutta sinun täytyy arvostaa itseäsi ja sitä miten pitkälle olet jo selvästi päässyt itsesi kanssa. Kukaan ei ole sen arvoinen, että sen tuhoaa. Nyt laadi suunnitelma ja ole varovainen! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä miehellä täytyy olla jotain hyvääkin, että pystyy pitämään toisen vallassaan. Muutenhan tuo ei toimisi. Jos se hyväkin puuttuisi, niin peli ei toimisi.
Se on joko vaistomaista hyvää tai tiedostettua.
Yleensä on niin, että kun menee hyvin, niin se on todella hyvää. Ja kun menee huonosti, niin se on todella huonoa.
Hyvän ja pahan vaihtelusta johtuen toisin arviointikriteerit heikkenee.
Miten noin kiva ja hyvä ihminen voi olla sitten taas noin ilkeä ja kamala ja päästääni suustaan noin kauheita asioita.
Ei voikaan, mutta se on se taktiikka.
Kun pahan jakson jälkeen on taas rauhallista ja se ihminen näyttää hyvät puolensa niin se tuntuu tosi hyvältä ja on todella vaikea ymmärtää missä mennään.
Silloin alkaa taas luottaa, että kyllä tämä tästä. Ja sitten taas mennään äärilaitaan.
Vierailija kirjoitti:
Miitäh.... Riitaa tulee jos huomentaviestissä ei ole hellittelynimeä....? Kuulostaa siltä että tarvitset oppaan miten tollasesta erotaan että se tapahtuu turvallisesti. Luulis että jostain löytyis matskua aiheesta näin erota epävakaasta mahdollisimman "onnistuneesti".
En ole typerä vaikka varmasti avuttomalta vaikutankin tilanteen perusteella. Minusta tuo oli äkkiseltään ehkä naurettavin muistamani esimerkki miehen mielensä pahoittamisesta.
Mies on minusta jotenkin henkisesti jo aiemmin "särkynyt". Siksi yritän miettiä tapaa erota niin, että hän pystyy mahdollisimman pienin vaurioin jatkamaan. Ehkä se on sitten läheisriippuvuutta. Toisaalta yritän vain käyttäytyä siten, kuin toivoisin itseänikin kohdeltavan. Syyllistä tilanteeseen nyt miettimättä. Mies ei ole minusta ole pohjimmiltaan "paha". Emme vain sovi toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tommoista joutuu edes miettimään, vastaus on siinä.
Et varmaan usko, mutta se lohduton itkukin on osa manipulaatiota. Kaikki peliin tunteisiisi vetoavalla tavalla. Itku on aitoa, toki, mutta sen voimana on oma etu, ei rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miitäh.... Riitaa tulee jos huomentaviestissä ei ole hellittelynimeä....? Kuulostaa siltä että tarvitset oppaan miten tollasesta erotaan että se tapahtuu turvallisesti. Luulis että jostain löytyis matskua aiheesta näin erota epävakaasta mahdollisimman "onnistuneesti".
En ole typerä vaikka varmasti avuttomalta vaikutankin tilanteen perusteella. Minusta tuo oli äkkiseltään ehkä naurettavin muistamani esimerkki miehen mielensä pahoittamisesta.
Mies on minusta jotenkin henkisesti jo aiemmin "särkynyt". Siksi yritän miettiä tapaa erota niin, että hän pystyy mahdollisimman pienin vaurioin jatkamaan. Ehkä se on sitten läheisriippuvuutta. Toisaalta yritän vain käyttäytyä siten, kuin toivoisin itseänikin kohdeltavan. Syyllistä tilanteeseen nyt miettimättä. Mies ei ole minusta ole pohjimmiltaan "paha". Emme vain sovi toisillemme.
En kirjoittanut tuota siksi että pitäisin jotenkin avuttomana vaan ihan tosissani. Kuka tahansa tarvis ton kanssa oppaan miten erota niin ettei helvetti pääse irti. Kun tollasesta asiasta tulee riitaa... En nyt mikään ekspertti ole mutta mielestäni sun sammakko kehittyy jo aika kuumassa vedessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miitäh.... Riitaa tulee jos huomentaviestissä ei ole hellittelynimeä....? Kuulostaa siltä että tarvitset oppaan miten tollasesta erotaan että se tapahtuu turvallisesti. Luulis että jostain löytyis matskua aiheesta näin erota epävakaasta mahdollisimman "onnistuneesti".
En ole typerä vaikka varmasti avuttomalta vaikutankin tilanteen perusteella. Minusta tuo oli äkkiseltään ehkä naurettavin muistamani esimerkki miehen mielensä pahoittamisesta.
Mies on minusta jotenkin henkisesti jo aiemmin "särkynyt". Siksi yritän miettiä tapaa erota niin, että hän pystyy mahdollisimman pienin vaurioin jatkamaan. Ehkä se on sitten läheisriippuvuutta. Toisaalta yritän vain käyttäytyä siten, kuin toivoisin itseänikin kohdeltavan. Syyllistä tilanteeseen nyt miettimättä. Mies ei ole minusta ole pohjimmiltaan "paha". Emme vain sovi toisillemme.
En kirjoittanut tuota siksi että pitäisin jotenkin avuttomana vaan ihan tosissani. Kuka tahansa tarvis ton kanssa oppaan miten erota niin ettei helvetti pääse irti. Kun tollasesta asiasta tulee riitaa... En nyt mikään ekspertti ole mutta mielestäni sun sammakko kehittyy jo aika kuumassa vedessä.
*keittyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miitäh.... Riitaa tulee jos huomentaviestissä ei ole hellittelynimeä....? Kuulostaa siltä että tarvitset oppaan miten tollasesta erotaan että se tapahtuu turvallisesti. Luulis että jostain löytyis matskua aiheesta näin erota epävakaasta mahdollisimman "onnistuneesti".
En ole typerä vaikka varmasti avuttomalta vaikutankin tilanteen perusteella. Minusta tuo oli äkkiseltään ehkä naurettavin muistamani esimerkki miehen mielensä pahoittamisesta.
Mies on minusta jotenkin henkisesti jo aiemmin "särkynyt". Siksi yritän miettiä tapaa erota niin, että hän pystyy mahdollisimman pienin vaurioin jatkamaan. Ehkä se on sitten läheisriippuvuutta. Toisaalta yritän vain käyttäytyä siten, kuin toivoisin itseänikin kohdeltavan. Syyllistä tilanteeseen nyt miettimättä. Mies ei ole minusta ole pohjimmiltaan "paha". Emme vain sovi toisillemme.
Ystävä rakas ap, ei ole mahdollista erota ilman vaurioita ja varsinkin kun on kyseessä noin epävakaa henkilö. Nyt sinun täytyy ajatella vain ja ainoastaan omaa terveyttäsi ja turvallisuuttasi. Tee suunnitelma, huolehdi, että hänellä ei ole avaintasi ja hommaa mahd. kamasi häneltä pois jne. Kun olet hiljaisuudessa saanut valmiiksi käytännön järjestelyt, ilmoitat asian mielellään puhelimitse tai kasvokkain VAIN, jos olet ihmisten ilmoilla. Totta kai hän on särkynyt ja reppana, kuten monet persoonaltaan häiriintyneet henkilöt ovat. Sinä et ikinä pysty parantamaan häntä tai hoitamaan eroa sivistyneesti. Hän todennäköisesti eroilmoituksen jälkeen uhkailee sinua tai läheisiäsi tai uhkaa tappaa itsensä. Valmistaudu kuulemaan mitä tahansa! Varmista, että sinulla on turvallinen paikka, jossa et ole yksin. Lue lisää aiheesta vainoaminen, turvakoti ja narstien uhrien tuki! Pelasta itsesi heti, kiität vielä itseäsi! Älä odota, olet suuressa vaarassa, vaikka se ei nyt siltä tuntuisikaan! T. Narsistin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksistanne, saaneet minua kalibroimaan ajatuksiani "normaaleiksi". Lisää saa tietenkin kertoa. Olen miettinyt jopa jollekin miehen tuttavalle soittamista kysyäkseni heiltä mielipidettä, en vain tiedä onko se hyvä idea.
Pidän itseäni kohtuullisena ihmistuntijana ja alusta saakka on jokin pieni varoituskello tuntunut kilkattavan. Olen tosi nirso ja haluan kumppaniltani (yleisellä tasolla) monen mielestä liikaa. Tässä miehessä on paljon sellaista, josta pidän (herkkyys, reaktiivisuus, luovuus jne.) mutta vastapuolena 27:n poiminnat omasta kirjoituksestani tiedostan hyvin itsekin. Lista on raju ja tajuan sen itsekin.
Olen narsistin varjossa kasvanut ja samalla tavalla nirso kuin sinä. Vedän puoleeni miehiä jotka aistivat minussa sen lapsuudesta asti olleen alistuvuuden jonka tunnistan nykyään itsekin ja välttelen noita miehiä ja kaikenlaisia olosuhteita joissa heihin voisi törmätä.
Mutta kuinka kävikään, juuri nämä on niitä jotka pääsevät tietoisesta työstämisestä huolimatta edelleen muurini läpi jos joku pääsee. Koko muuri on oikeastaan aivan turha koska siinä on näiden miesten mentävä halkeama.
Viimeisin miessoppa oli juurikin sellainen jossa tutustuessa tuntui että mies tuo ongelmia tullessaan, mutta koska emme olleet romanttisessa mielessä tekemisissä en sille ajatukselle uhrannut paljoakaan energiaa. Kunnes sitten välit lämpenivät pikakelauksen omaisesti hyvin yllättäen, olemalla minä arpineni olin tuonkin miehen vetänyt puoleeni ilman mitään järjellistä yhdistävää tekijää. Jos ja kun ei meitä hyvin tunne ei voisi koskaan uskoa että olemme olleet missään tekemisissä keskenämme ja itsekin ihmettelin kunnes tunnistin tuon saman vanhan kuvion, rikkinäinen ihminen etsimässä pelastajaa.
Miksi et vaan sano miehelle, että ette sovi toisillenne?
Että olette liian erilaisia. Se on ihan tottakin, vaikkakin kovin kauniisti ja siloitellusti sanottu. Mutta sitähän juuri haluat.
Miksi mietit vain miehen vaurioita kun itsekin tiedät, että suhde vaurioittaa sinua?
Olet myös itse arvokas. Olet myös vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.
Kuulostaa ahdistavalta. Olen itsekin joutunut kontrolloivien miesten kanssa tekemisiin, valitettavasti. Tärkein oppitunti on ehkä se, että kontrolloinnilla ei ole MITÄÄN, siis yhtään mitään tekemistä rakkauden kanssa. Mies ei viestittele koko ajan, vakuuta rakkauttaan tai vaadi sinua ilmoittamaan menosi ja olinpaikkasi, koska hän rakastaa. Kyse on aggressiivisesta halusta omistaa ja hallita, pääroolissa miehen ego ja häiriintynyt ajatusmaailma.
Viimeisin tapaus omalla kohdallani pimahti todella nopeasti: hän alkoi emotionaalisesti kiristää, syyllistää ja vaatia kun olimme tavanneet vasta kaksi kertaa! Ja alkoi ilkeäksi. Sitten hän laittoi viestiä, että muuttaa kanssani yhteen. Siis huhhuhh, numero meni estoon välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vaan sano miehelle, että ette sovi toisillenne?
Että olette liian erilaisia. Se on ihan tottakin, vaikkakin kovin kauniisti ja siloitellusti sanottu. Mutta sitähän juuri haluat.
Miksi mietit vain miehen vaurioita kun itsekin tiedät, että suhde vaurioittaa sinua?
Olet myös itse arvokas. Olet myös vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.
Tiedän, että mies pystyy vastaanottamaan palautetta (ainakin rauhoituttuaan). Luultavasti noin asian ilmaisenkin. Jos olisin vastaavassa tilanteessa, haluaisin ainakin itse kuulla vastapuolelta päätökseen johtaneet syyt. Minusta on julmaa jättää ketä tahansa epätietoisuuteen, olipa syy lähes mikä tahansa.
Lue viestisi uudelleen ja ota järki käteen.
Olen jossakin aiemmassa viestissäni todennut olevani aika "kranttu" miesten suhteen ja tässä moni asia loksahti heti kättelyssä kohdalleen. Olen koko syksyn puntaroinut sitä, mikä on riittävän hyvä suhde, jostakin kun aina joutuu tinkimään. Tässä tapauksessa ajattelin pystyväni keskustelemalla vaikuttamaan asioihin mutta kuukausi kuukaudelta oloni on tuntunut tukalammalta mutta niin hienovaraisesti, että olen ehtinyt sopeutua tilanteeseen. Työkiireitteni keskellä en ole halunnut aloittaa riitaa, jossa mies tykittää kaikista kanavista melkoisen sairaitakin viestejään enkä olisi ihmetellyt hänen ilmestymistään raivoavana työpaikalleni. Nyt vuoden vaihduttua kumilenkki tuntuu olevan venytetty katkeamispisteeseen ja siitä tämä aloitus. Halusin kaiketi saada varmuuden siitä, etten vain kuvittele omiani.
Olen tunnistanut itsessäni läheisriippuvuuden jo aikoja sitten. Omassa tapauksessani lapsuuden kohtelu meni niin pitkälle, että tajusin vasta täysi-ikäisenä mm. miltä tuntuu olla nälissään, miltä tuntuu palella ja miltä tuntuu olla väsynyt. Tästä on kulunut aikaa reilusti yli 20 vuotta mutta valitettavasti edelleen minun on vaikeaa olla riittävän topakka itseni puolustaja silloin, kun vastapuolena on minulle kuitenkin jollakin tavalla läheiseksi muodostunut ihminen.
Miehen käytös ahdisti minua ensimmäisen kerran vasta pari viikkoa tunnettuamme ja mietin tuolloin vakavasti suhteen päättämistä. Mies puhuu erittäin järkevästi silloin, kun olemme ongelmasta puhuneet. Ongelma on se, että miehen käytös ei ole mainittavasti muuttunut. Vaikka olemme toiveestani nähneet merkittävästi harvemmin, minua ahdistaa nykyään jopa miehen vaatimus saada huomenta -viesti aamulla. Kun rupesin niitä laittamaan, riitaa on tämän jälkeen tullut mm. siitä, etten ole viestissäni muistanut kutsua häntä hellittelynimellä.
Olen miettinyt asiaa ehdottomasti liian pitkään. Miehen reaktio suhteen päättymisestä tulee olemaan sellainen, että se järkyttää minuakin ja olen samasta syystä asiaa lykännyt.